Neuvostoliiton ulkopolitiikka:

1. Neuvostoliiton ulkopolitiikka: • 1920 – luvun lopulle asti Neuvostoliitto eristäytyi. Kääntyminen sisäänpäin talouden yms. takia • Epäluulo v. 1918 – 1920 intervention takia länsivaltoja kohtaan. Pääuhkana nähtiin Ranska ja Britit • Vasta Natsien valtaannousu loi uhkakuvaksi Saksan. Toinen uhkakuva oli Japani, historiallisista syistä

2. Sopimukset: • Kaksi hylkiötä , Neuvostoliitto ja Saksa, solmivat Rapallon sopimuksen 1922. Sotilasyhteistyö • 1924 diplomaattisuhteet länsimaihin • Komintern – järjestö luotiin tukemaan maailman kommunistipuolueita ja levittämään vallankumousta maailmalle. • 30 –l. alussa reunavaltioiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia, mm. Suomen kanssa hyökkäämättömyyssopimus 1932 • Stalinin terrori 1930 – luvun lopulla keskitti katseen taas sisäänpäin. • Stalinin epäluulo kasvoi, kun Neuvostoliittoa ei kutsuttu Münchenin kokoukseen ratkomaan Tsekkoslovakian kysymystä • Stalin päätteli, että länsimaat antavat Hitlerin tehdä iIä-Euroopassa mitä vain! • Otteen tiukentuminen lähialueilla, mm. Baltia ja Suomi joutuivat hiillostukseen, alueita ja tukikohtia vaadittiin neuvostoliiton käyttöön * Stalin v. 1928 : Meillä on kymmenen vuotta aikaa uudistua, muuten meidät tuhotaan!

3. Molotov – RIbbentropp – sopimus: • Stalinin motiivina on virallisesti esitetty sitä, että hän halusi pelata aikaa. Rauhoittamalla Hitlerin hän sai melkein kaksi lisävuotta valmistautumiseen sotaan. • Kuitenkin voidaan huomauttaa, että Neuvostoliiton toiminta 1939 – 1940 oli aivan perinteistä valloituspolitiikkaa. • Puolan itäosat vallattiin, Suomi yritettiin vallata , Baltia liitettiin Neuvostoliittoon 1940.