Tieteellisten tekstien ominaispiirteitä

1. Tieteellisten tekstien ominaispiirteitä Tieteellisen kirjoittamisen kurssi Hanna Kumpulainen

2. Hyvä asiatyyli on • tarkoituksenmukaista, yksiselitteistä ja ymmärrettävää • tiivistä, sidosteista ja loogista • sanavalinnaltaan ja lauserakenteiltaan selvää, täsmällistä ja johdonmukaista • sanavalinnoiltaan neutraalia • havainnollista • oikeakielistä • kieliteknisesti korrektia

3. Tieteellinen teksti on • objektiivista ja asiakeskeistä ( -> kirjoittajan rooli) • usein abstraktia ja käsitteellistä (muttei kieleltään itsetarkoituksellisen monimutkaista tai hienostelevaa) • konventionaalista • moniäänistä, dialogista (tieteellisen tekstin 3 ääntä) • (lähde)kriittistä. Tieteellisen tekstin ominaispiirteet Kniivilän ym. (2007) mukaan: • metateksti • referointi (varmuusaste!) • argumentaatio (ulottuu tekstin rakenteen tasolta lausetasolle)

4. A) Metateksti = tekstiä tekstistä • Tieteellisetkään tekstit eivät ole pelkkiä faktakokoelmia, vaan niissä on lukijan työtä helpottavaa metatekstiä, tekstiä tekstistä. • Metatekstin avulla • strukturoidaan tekstiä tai tilannetta • ohjataan tulkintoja • pidetään yllä vuorovaikutusta • kommentoidaan tekstin tuottamista.

5. Metatekstin eri tyypit voidaan jakaa seuraavasti: • TEKSTUAALINEN eli tekstiä itseään kommentoiva metateksti yhtenäistää ja sidostaa tekstiä, kertoo sen rakenteesta ja ilmaisee, mitä tekstissä tapahtuu tai kenen väitteistä on kysymys. Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi… Seuraavaksi… Sen jälkeen… Luvussa 5… 2) VUOROVAIKUTUKSELLINEN metateksti kertoo tiedon varmuusasteesta, kirjoittajan suhtautumisesta ja ennakoi lukijan tulkintoja. Todennäköisesti syynä on… Asiaa voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta

6. B) ARGUMENTAATIO • ARGUMENTAATIO on tekstin kertojan ja yleisön välinen suhde, jossa kertoja siirtää tekstin rekonstruoimaa eli uudelleen muodostettua tietoa yleisölle. Argumentaation avulla tutkija perustelee yleisölleen, millä tavoin tutkimustulokset ovat totuudenmukaisia, hedelmällisiä ja tarjoavat uutta tietoa.

7. Rekonstruktion ja argumentaation välinen jännite(Törrönen: Tieteellisen tekstin rakenne. Teoksessa Kinnunen & Löytty [toim.] Tieteellinen kirjoittaminen.) REKONSTRUKTIO • on tekstissä esitetty kuvaus tutkimuskohteesta; jo tapahtuneesta, jonka tutkija ”rakentaa uudelleen” tekstissään. • tapahtuu ajassa ja paikassa. ARGUMENTAATIO • on tekstin kertojan ja yleisön välinen suhde; tapa, jolla tutkija yrittää saada yleisönsä hyväksymään tutkimustulokset. • tapahtuu ”tässä ja nyt”.

8. C) REFEROINTI Verbillä referoida on kaksi merkitystä: • ’kertoa, selostaa, esitellä’ • 'esittää tiivistäen' Referointia (tekstin lainaamista) voi tehdä monin tavoin.

9. Lähdekeskeinen viittaaminen • Asiakeskeinen viittaaminen

10. Viittausten tehtäviä • aikaisempien tutkimusten esittely ja oman tutkimuksen asemointi suhteessa niihin • argumentatiiviset tehtävät • liittoutuminen koulukuntiin ja erottautuminen niistä • lukijan palveleminen • kohteliaisuus ja tunnustus • markkinointi ja tutkimuksen tarpeellisuuden osoittaminen

11. Pääperiaatteita • Erota aina oma ja vieras toisistaan. • Liitä lainaukset osaksi omaa ajatteluasi. • Lainaa oikein. • Mieti, mikä on tarkoituksenmukaisin viittaustapa.

12. Referointitapoja (tekstin lainaamistapoja): • Tekstiä voi lainata omin sanoin niin, että teksti lyhenee (= tiivistävä referointi). Kirjoittaja siis tiivistää käyttämästään lähteestä oman tutkimuksensa kannalta keskeiset ydinasiat ja sanoo ne omin sanoin. • Tekstiä voi lainata omin sanoin ilman tiivistämistarkoitusta (= parafraasi). • Tekstiä voi lainata sellaisenaan (= suora sitaatti).

13. Kandidaatintutkielmasta poimittua: • ”Olen muotoillut tutkimusidean ihan itse, eikä sitä ole koskaan aiemmin käytetty missään aiheeseen liittyvässä tutkimuksessa.” • ”Aiheen tutkiminen on tutkimuksellinen haaste kenelle tahansa, sillä tutkijan objektiivisuus on monta kertaa hyvin voimakkaan kritiikin kohde.” • ”Konfliktin ratkaiseminen olisi suuri edistysaskel myös monille muille kansainvälisille ongelmille.”

14. PARAFRAASI • Luostarinen ja Väliverronen (1999, 7) esittävät, että lukutaitoon tarvitaan muutakin kuin kykyä seurata kirjoittajan ajatuksia. • SUORA SITAATTI • ”Lukutaito ei ole pelkästään kykyä seurata kirjoittajan ajatuksenjuoksua”, kirjoittavat Luostarinen ja Väliverronen (1991, 7).

15. Suora sitaatti • Käytä harkiten ja ainoastaan, • jos asia on alkuperäisteoksessa sanottu harvinaisen ytimekkäästi • jos haluat kritisoida tai eritellä sitaatissa esitettyjä ajatuksia. • Sitaatin on oltava lyhyt ja sanatarkka. • Alle kolmen rivin sitaatti laitetaan lainausmerkkeihin, sitä pitempi sisennetään omaksi kappaleekseen.

16. Virtasen – – mukaan (Virtanen 2005). • Virtasen (2005) mukaan – –.

17. Vältä toistoa viitteissä • Yksi ainoista alan tutkimuksista on Dietlind Collen, Marc Hoogen ja Michele Michelettin kolmessa maassa kokeellisena tutkimuksena suorittama survey-tutkimus, jolla testattiin kuluttamisen systemaattista tutkittavuutta (Stolle, Hooghe ja Micheletti 2005). • Yksi ainoista alan tutkimuksista on Dietlind Collen, Marc Hoogen ja Michele Michelettin (2005) kolmessa maassa kokeellisena tutkimuksena suorittama survey-tutkimus, jolla testattiin kuluttamisen systemaattista tutkittavuutta.

18. Viittaustyylejä • Harvard: Lähteen kirjoittaja(t), julkaisun ilmestymisvuosi ja viitatut sivut merkitään suluissa tekstiin, esim. (Aho 2008, 25–26). Lähdeluettelo täydellisine tietoineen julkaisusta on tekijän mukaan aakkostettu. Suositellaan useimmissa tiedekunnan laitosten kirjoitusoppaissa. • Vancouver: Lähde merkitään numerolla [1](usein yläindeksinä) tekstiin. Lähdeluettelo täydellisine julkaisu-tietoineen on numeroitu joko käytettyjen lähteiden mukaiseen järjestykseen tai tekijän mukaan aakkos-järjestykseen. • Noottiaparaatti: Lähde merkitään numerolla tekstiin, mutta lähteen tiedot merkitään saman sivun alalaitaan. Suositellaan yhteiskuntahistorian alalla.

19. Kokenut tutkija ja kirjoittaja • löytää lähteistä olennaiset tiedot ja osaa käyttää niitä luontevana osana omaa argumentointiaan • pystyy myös keskusteluttamaan eri lähteitä keskenään.

20. Viittaaminen toisen käden lähteisiin • Kirjoittaja on lukenut Eriksenin (2004) teoksen, jossa viitataan Malinovskiin (1961): • Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski (1961; ref. Eriksen 2004) pahoitteli sitä, miten tutkimuskohde karkasi silmien alta pois heti, kun antropologi oli saapunut kentälleen. • Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski (1961; tässä Eriksen 2004) pahoitteli – –. • Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski [1961] pahoitteli sitä, miten tutkimuskohde karkasi silmien alta pois heti, kun antropologi oli saapunut kentälleen (ks. Eriksen 2004).

21. Mitä korjaisit? • Unionin kehitys on johtanut poliittiseen kokonaisuuteen, joka ei ole vain valtioiden välinen liitto. EU:n voidaankin katsoa olevan jonkinlainen uusi hybridiluontoinen ulkopoliittinen kokonaisuus. (Cini 2003,1). • Unionin kehitys on johtanut poliittiseen kokonaisuuteen, joka ei ole vain valtioiden välinen liitto. EU:n voidaankin katsoa olevan jonkinlainen ”uusi hybridiluontoinen ulkopoliittinen kokonaisuus” (Cini 2003,1).

22. Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: tekstiviitteet • Tekstiviitteeseen kirjoittajan nimi ja vuosiluku normaaliin tapaan • Entä jos kirjoittajaa ei löydy? Kirjoittajan sijaan viitteeseen (ja samoin myös tunnisteeksi lähdeluetteloon) voidaan tällöin merkitä • Julkaisijaorganisaatio, -yhteisö, sivun ylläpitäjä • Pelkkä tekstin/teoksen nimi

23. Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: lähdeluettelomerkinnät • Ensin normaalit lähdetiedot: kirjoittaja, vuosiluku, julkaisun tiedot • Viitattu/Haettu/Tulostettu + pvm • Lähteen verkko-osoite (mielellään pysyväistunniste, jos sellainen on saatavilla)

24. Useimpien tieteellisten (ja muidenkin) e-julkaisujen viitetiedoista löytyy pysyvä url-osoite, jota on syytä käyttää istuntokohtaisen selainosoitteen sijaan. Pysyväisosoitteiden standardointisysteemejä on useita, muun muassa seuraavat: • URI (uniform resource identifier) • URN (uniform resource number) • DOI (digital object identifier)

25. Esimerkki Isoherranen, Kaarina 2012: Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Väitöskirja. Viitattu 29.9.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0

26. Moniäänisyys ja aineisto • Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan tarvitaan kipeästi lisää nuorisotiloja. Ei ole ihme, että alkoholi maistuu nuorille, jos muutakaan virikettä ei ole. Nuorille pitäisi järjestää toimintaa, jotta he eivät maleksisi kaduilla iltaisin. • Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan kaivattaisiin lisää nuorisotiloja. Haastateltavat ovat huolissaan nuorten alkoholinkäytöstä ja toivoivat kunnan järjestävän lisää nuorille suunnattua toimintaa. "Ei ihme, että humalaiset nuoret maleksivat kadulla, jos muutakaan tekemistä ei ole", eräs haastateltavista huomauttaa.

27. Tieteen teko ja kirjoittaminen on tasapainoilua. • vanha – uusi • vieras – oma • varma – epävarma • markkinahenkisyys – vaatimattomuus • yhteisöllinen ääni – oma tutkijanääni • perinne – uuden luominen • kriittisyys – tahdikkuus

28. Lähteitä Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007: Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki. Kinnunen, Merja & Löytty, Olli (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino. Kniivilä, Lindblom-Ylänne, Mäntynen 2007: Tiede ja teksti. Svinhufvud, Kimmo 2007: Gradutakuu. Tammi, Helsinki. Törrönen, 2002: Tieteellisen tekstin rakenne. Teoksessa Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Vastapaino, Tampere.