Download
1 / 48
480 likes | 991 Views
Tyypillisiä urheiluvammoja nuorilla urheilijoilla Ilmo Litmanen. LIIKUNTAVAMMAT. Liikuntavammat voidaan jakaa usealla eri tavalla. Niissä erotetaan äkilliset, loukkaantumisen kautta syntyneet tapaturmat ja niin sanotut rasitusvammat.
E N D
Tyypillisiä urheiluvammoja nuorilla urheilijoillaIlmo Litmanen
LIIKUNTAVAMMAT • Liikuntavammat voidaan jakaa usealla eri tavalla. • Niissä erotetaan äkilliset, loukkaantumisen kautta syntyneet tapaturmat ja niin sanotut rasitusvammat. • Lisäksi on olemassa paljon tekijöitä, jotka edesauttavat vamman oireiden ilmaantumista, vaikka selvää tekijää ei itse urheiluharjoituksesta sille löydetä. • Sairaus sinänsä voi esiintyä myös urheilijalla ja aiheuttaa tuki- ja liikuntaelimistössä rasitusvammaa muistuttavia kipuja.
TYYPILLISIÄ URHEILUVAMMOJA • Äkillisistä urheiluvammoista tyypillisimpiä ovat lihas- ja jännevammat, nivel- ja nivelsidevammat sekä luunmurtumat. • Kilpaurheilussa suoritukset tapahtuvat maksimaalisella nopeudella ja maksimaalisia voimia käyttäen. • Tekniikkavirheet, huono valmistautuminen tai epäedulliset olosuhteet voivat tällöin edesauttaa ns. liikuntatrauman syntyyn.
Lihasrevähtymät esim. pikajuoksussa ovat tyypillisiä äkillisiä urheiluvammoja
LIHAS- JA JÄNNEVAMMAT • Lihasrevähtymä on urheilijoilla hyvin tyypillinen vamma. Syynä voi olla lihaksen venytyksen aikainen maksimaalinen lihassupistus tai koordinoimaton liike. • I asteen lihasrepeämässä on vain osa lihaksen pinnallisista säikeistä revennyt ja verenvuoto on vähäistä. • II asteen lihasrepeämässä repeämä on lihaksen pinnassa tai syvällä, ja useita säiekimppuja on revennyt. Verenvuoto on kohtalaista, ja repeämä aiheuttaa jonkin verran toiminnanvajausta. • III asteen lihasrepeämä vaatii leikkaushoitoa. Tällöin lihas tai osa siitä on täydellisesti poikki, verenvuoto on laajaa ja repeämä aiheuttaa suurta toiminnanvajausta.
Lihasrepeämien ensiapu kaikissa tapauksissa tapahtuu Kylmä-Koho-Kompressio -periaatetta noudattaen. • Helpoimmissa repeämissä mobilisaatio voidaan aloittaa jo muutaman vuorokauden sisällä vammautumisesta, vaikeimmissa tapauksissa joudutaan leikkaukseen, jolloin jatkotoimenpiteistä neuvotellaan tapauskohtaisesti. • Jännerepeämä on toinen urheilijaa varsin paljon invalidisoiva äkillinen epäsuora vamma. Täydellinen jännerepeämä aiheuttaa välittömän toiminnan-vajauksen. • Osittainen repeämä aiheuttaa yleensä myöhemmin tulehdusreaktion ja arpeutumisen seurauksena kivun tunteen. • Leikkauksen jälkeen kyetään usein palaamaan entisen kaltaiseen kuormitukseen.
Sormivammat ovat yleisiä vammoja pesäpallossa. • Sormivammat ovat yleisiä urheilijan "pikkuvammoja". Sormivamma syntyy useimmiten kontaktista toiseen urheilijaan tai pelivälineeseen. • Sormivammojen hoito on yleensä helppoa ja ne paranevat nopeasti ja ilman jälkioireita. • Hoito: Sormien vammojen ensihoidoksi sopivat samat kolmen K:n (kylmä, kompressio ja kohoasento) ensihoito-ohjeet kuin minkä tahansa raajan vamman. • Tärkeää on kuitenkin erottaa ehdottomasti hoitoa vaativat vammat viattomammista vammoista. • Esim. pesäpalloilijan sormi
Säärenkiputila esim. ”penikkavaivat”, säären sisäsivullaoleva kipu.
POLVIVAMMAT • Rasitusperäisiä polvivaivoja on nuorilla hyvin usein. • Polvikipujen tarkkasyy on tärkeä diagnosoitava oikein. • Oikeat hoito-/kuntoutusohjeet. • Myös traumat on tutkittava huolellisesti, jotta ongelma ei kroonistu.
Oireet: epämääräistä kipua polven etuosassa, turvotusta, kipua rasituksen jälkeen, rutinaa kyykistyessä, kipua varsin kävellessä portaita alaspäin. • Tyypillistä erityisesti tytöillä. • Hoito-/kuntoutusohjeet: Fysioterapia. Vahvistaa reisilihasta ja venyttää kireitä reisilihaksia sekä korjata mahdollinen jalkaterän virheasento.
Schlatterin taudiksi sanotaan sääriluun kyhmyyn (tuberositas tibiae) paikallistuvaa, rasitusvammasta johtuvaa kiputilaa, joka ilmenee liikunnallisesti aktiivisilla nuorilla murrosiän kasvupyrähdyksen yhteydessä. • Oireet tuntuvat juostessa ja hyppiessä kipuna säären yläosassa tai polven edessä. Juostessa kipu tuntuu kantakosketuksen hetkellä voimakkaampana kuin ponnistusvaiheessa. Sääriluun kyhmy on esiin työntyvä ja kosketusarka.
Varsinaista hoitoa ei ole, mutta rasituksen vähentäminen edistää itsestään paranemista. • Kivuliaita suorituksia tulisi välttää (esim. voi saada 3 kk:n määrävälein vapautuksen juoksua ja hyppimistä edellyttävästä kouluvoimistelusta). • Vaikeat oireet vaativat ortopedin tutkimusta. Joskus voi olla tarpeen polven kipsaus 4–6 viikoksi.
Kipu paikallistuu yleensä paikallistuu lumpion alakärkeen • Oireena on epänormaali kipu lumpion seudussa, joka etenkin rasituksessa pahenee. • Hyppääjän polvesta kärsivät tavallisimmin juuri paljon ponnistuksia tekevät urheilijat
Yleensä kyseessä on rasitusvamma, joka syntyy joko pienten repeämien tai yksittäisen venähdyksen tai repeämän jälkitilana. • Syy: polven kuormitusakseli ei toimi niin kuin pitäisi • Hyppääjän polven oireita hoidetaan ensin levolla, tulehduskipulääkkeillä, kylmällä, venyttelyllä ja hankalissa tapauksissa joskus myös tulehduspesäkkeen injektiolääkehoidolla.
Jos hyppääjän polvi iskee, on urheilijan ensimmäinen toimenpide syväkyykkyjen ynnä muiden polvea voimakkaasti rasittavien harjoitusten jättäminen pois ainakin väliaikaisesti, etenkin jos niiden yhteydessä on riski polven väärästä asennosta. • Pahasti kroonistuneissa tulee harkittavaksi leikkaus, jossa jänne halkaistaan ja huono arpikudos ja kalkkeutumat poistetaan. Jänne annetaan sen jälkeen rauhassa arpeutua ja jos urheilija malttaa olla hyppimättä 2-3 kk ajan, vaiva jää yleensä pysyvästi pois.
Yleensäkin korostetaan oikean suoritustekniikan merkitystä. Sillä on huomattava rooli hyppääjän polven ennaltaehkäisyssä. • Oikeasta kuormitusakselista huolehtiminen onnistuu yleensä vain teknisesti puhtailla suorituksilla. Siksi kovin raakoja harjoituksia on vältettävä, kunnes suoritustekniikka on hiottu riittävän puhtaaksi.
ÄKILLISET POLVIVAMMAT • Polven nivelsiteiden vammat ovat usein vaikeita ja johtavat krooniseen haittaan. • Yleisimmin vaurioituvat eturistiside ja sisempi sivuside, toisinaan yhdessä. • Välitön leikkaus antaa aina paremman tuloksen kuin kroonisesti väljään ja huonoon polviniveleeseen suoritettu sekundäärikorjaus. • Myös polven nivelkierukan repeäminen on tyypillinen urheiluvamma.
Tyypilliset oireet ovat polven ajoittainen pettäminen, kipeytyminen, lukkoon jääminen ja turvotus. • Monet nivelkierukkarepeämät voidaan hoitaa artroskopian aikana aukaisematta polviniveltä. • Tämä jouduttaa myös parantumista.
JALKATERÄN RYHTIVIAT LISÄÄVÄT VAMMAUTUMISRISKIÄ • YLIPRONAATIO ELI NILKAN KÄÄNTYMINEN SISÄÄNPÄIN VOI AIHEUTTAA MONENLAISIA VAIVOJA JA KIPUTILOJA.
Jalan virheasento on yleinen vaiva, joka kiusaa jopa 70 prosenttia suomalaisista. • Tyypillisin virheasento on jalkaterän ja nilkan kiertyminen sisäänpäin. Jalka painuu linttaan eli ylipronaatioon. Se aiheuttaa koko jalan, lantion ja selän kiertymisen väärään asentoon.
Niveliin kohdistuva virheellinen kuormitus voi aiheuttaa nivelpintojen kulumista, pehmytosakudosten vaurioita, tulehduksia ja kipua. • Jalan virheasennoista johtuvia rasitusvammoja on monenlaisia. • Ns. hyppääjän polvi on polvilumpion ja polvijänteen liitoskohdan kiputila, joka johtuu yleensä siitä, että nilkka kiertyy sisäänpäin ja kiertää samalla säären ja polven. Jalka vääntyy ja kiertyy joka askeleella.
Ns. hölkkääjän polvessa kipu on polven sisäsyrjällä. Apuna toimii muun muassa reisilihasten vahvistaminen. • Ns. juoksijan polvessa kipu tuntuu polven ulkosyrjällä. Kipu johtuu siitä, että reisijänne kiristyy, koska nilkka kääntyy astuttaessa sisäänpäin.
Jalan väärä kuormitus voi tuntua myös ns. kasvukipuna säären yläosan kyhmyssä. Monille on tuttu myös säären sisäsyrjän kiputila, joka tunnetaan penikkatautina. Kipu johtuu väärästä kuormituksesta ja kireistä lihaksista. • Varsin yleinen on myös akillesjänteen tulehdus, joka johtuu kantaluun kääntymisestä sisäänpäin. Kalkkikertymät eli ns. luupiikit kantapäässä johtuvat niin ikään kuormitusvirheestä.
Pelkkä oireen hoito riitä, sillä jos syitä ei korjata, vaiva uusiutuu. • Tarvitaan tarkkaa paneutumista oireen aiheuttajiin. Syy löytyy useimmiten väärästä jalan kuormittumisesta. Kun se korjataan esimerkiksi tukipohjallisilla, rasitusvammoista yli 90 prosenttia saadaan hoidettua. • Jos kengät kuluvat ulkosyrjältä, se on normaalia. Sen sijaan erilaiset oireet ovat selvä viite siitä, että virheasento-ongelmia on.
Kätevä itsediagnosointikeino on asettua peilin eteen parin kolmen metrin päähän ja niiata hieman. Jos nilkka ja jalkaterän sisäsyrjä kääntyvät sisäänpäin, kyse on ns. ylipronaatiosta, ja apu on tarpeen. • Syitä ylipronaatioon ovat muun muassa ylipaino, huonot kengät, käveleminen jatkuvasti kovalla alustalla, huono lihaskunto sekä perinnöllinen nivelten löysyys.
MUITA JALKATERÄN KIPUJEN SYITÄ • Plantaarifaskiitti =jalkapohjan kalvojänteen kiinnitysalueen tulehdus • Rasvapatjan ärsytystila = Kantapään pehmytkudosvaurio • Mortonin syndrooma = ”hermopinne” • Kasvulevyn tulehdus eli Severin tauti huomataan usein kantapään kipuna, joka pahenee rasituksen jälkeen.
Olkaniveltä liikuttavat useat eri lihakset. Mikä tahansa näistä lihaksista voi venähtää tai revetä. • Vauriokohdan päälle asetetaan kylmäpakkaus. • Pelkkä lepo ei aina riitä, vaan aktiivinen kuntoutus on erittäin tärkeää mm. olkanivelen herkän jäykistymisen vuoksi.
Hartiaseudun lihasvammojen tavallisimpia syitä ovat huonokuntoiset lihakset, ylirasitus, väärä suoritustekniikka ja riittämätön verryttely. • Lihasten lisäksi vaurioita voi tulla muihinkin hartiaseudun pehmytkudoksiin. • Hartialihaksen ympärillä on useita limapusseja, jotka voivat vaurioitua helposti.
Heittoliikkeessä pesäpalloilijoilla kohdistuu kova rasitus kyynärpään sisäsivun nivelsiteisiin, jotka saattavat vähitellen "rispaantua" ja arpeutua huonolaatuisella ja kipuherkällä arpikudoksella. • Varsinkin aloittelevilla pesäpalloilijoilla vaiva on äärimmäisen tavallinen. • Vaivan taustalla on usein selvä heittoliikkeen tekniikkavirhe.
Oire: Kipu heittelyn yhteydessä kyynärpään sisäsivun nivelsiteissä • Hoito: Tila voi johtaa jopa nivelen lievään löysyyteen, joka taas pahentaa rispaantumisilmiötä. Jos tulehdushoidoista, nivelen tuennasta tai teippauksesta ei ole apua, joudutaan nivelsiteet "rakentamaan uudelleen" eli kiristämään ja vahvistamaan. Väärän heittotekniikan korjaaminen tärkeintä
URHEILUVAMMOJEN ENNALTAEHKÄISY • Osa äkillisistä urheiluvammoista on ehkäistävissä huolellisella valmistautumisella urheilusuoritukseen, valmennuksen järkevällä ohjelmoinnilla, oikealla varustuksella ja suoritustekniikalla. • Vammautumisen jälkeinen teippaus tai tuen käyttö varmistaa parantumisen aikaisen koordinaatiokyvyn ja tasapainon palaamisen, ja toisaalta estää uusiutuvat vammat.
Lapsilla ja nuorilla urheilijoilla esiintyy kasvuiässä lisäksi niin sanottuja kasvuhäiriöitä (osteokondrooseja). Ne tulevat esiin rasitusvamman oirein, niitä ja niiden ilmaantumista edesauttaa fyysinen kuormitus. • Useissa varsinkin rasitusperäisissä liikunta-vammoissa oikeiden varusteiden merkitystä ei koskaan korosteta liikaa. Samoin monet muut ulkoiset tekijät, kuten ravitsemustila, riittävä lepo ja oikein ohjelmoitu harjoittelu auttavat ennaltaehkäisemään liikuntavammojen syntyä. • Myös urheilijan on syytä pitäytyä liikunnan harrastamisesta silloin, kun se on välttämätöntä. Harjoittelu sairaana voi johtaa pitkäaikaiseen krooniseen kierteeseen tai pahentaa sairauden tilaa radikaalisti.
LIHASKOURISTUKSET • Kivuliaat käsivarren sekä jalka- ja vatsalihasten kouristukset ovat tavallisia, jos päivittäin harjoitellaan kuumassa ja runsas nestevaje korvataan pelkällä vedellä ja energiavaje syömällä vähäsuolaista ruokaa. • Lihakset saattavat "krampata" vasta liikunnan päätyttyä, jopa useita tunteja myöhemmin. Lämpökramppien hoidoksi riittää tavallisesti pitkäketjuisia sokereita sisältävien urheilujuomien, vichyveden tai suolapitoisen ruuan nauttiminen. • Vaikeissa tapauksissa lääkäri voi antaa fysiologista keittosuolaa laskimoon.
RASITUSVAMMAT • Rasitusvammoille altistavia tekijöitä ovat biomekaaniset syyt, rakenteelliset poikkeavuudet, lihaskunto, harjoitteluvirheet sekä juoksualusta ja jalkineet. • Tavallisimmat rasitusvammat ovat runsaasti harjoittelua ja kuormitusta vaativissa lajeissa tai suorituksissa, joissa samoja liikkeitä tehdään toistuvasti. • Yleisin rasitusvamma lienee akillesjänteen vieruskudoksen tulehdus. Se voi ilmaantua kaikille juoksua, kävelyä tai hyppimistä harrastaville urheilijoille.
Oireena on akillesjänteen seutuun rasituksessa ja myöhemmin myös levossa paikantuva kiputila, johon liittyy turvotusta, narinaa ja myöhemmin arkoja paksuuntumia jänteen ympärillä. • Tulehdus poistetaan lääkkeillä, pistoksilla, fysikaalisella hoidolla ja jalan rasitusta vähentävillä tukipohjallisilla, kantapään pehmusteella ja jalkaterän asentoa korjaavilla ortooseilla. • Riittävän pitkä lepotauko on välttämätön hyvien hoitotuloksien saavuttamiseksi. • Muita tyypillisiä rasitusvammoja ovat esimerkiksi säären alueella esiintyvä penikkatautioireisto säären sisäsivulla ja etummaisen lihasaition kiputila.
Hoitona käytetään juoksutekniikan ja virheasentojen korjaamisen lisäksi lihashuoltoa, tulehdusta poistavia lääkeaineita ja joskus myös lihaskalvon halkaisuleikkausta. • Jalkaterän alueella esiintyvien rasitusvammojen hoitoperiaatteena on aluksi urheilusuorituksessa olevan teknisen virheen korjaaminen, hyvien jalkineiden hankkiminen ja jalkaterän asennon muuttaminen korotuksilla ja ortooseilla sekä itse tulehduksen poisto lääkkeillä ja fysikaalisella hoidolla.
Rasitusmurtumia saattaa tulla, paitsi urheilijoille, myös kuntoilijoille. • Tavallisimmat esiintymispaikat ovat sääriluun ala- ja yläkolmannes, pohjeluun alaosan murtuma nilkan kohdalla, II ja III jalkapöydän luun kaulan murtumat, reisiluun varren ja kaulan rasitusmurtumat sekö lantion häpyluun kaaressa, eräissä jalkaterän luissa ja selkärangan nikamakaaressa esiintyvät väsymismurtumat. • Riittävän pitkä lepo on ainoa rasitusmurtuman hoito.
LIIKUNTAVAMMOJEN ENNALTAEHKÄISY • Liikuntaolosuhteet ovat joskus sellaiset, että niihin ei kyetä vaikuttamaan, vaan vammoja voi syntyä. • Kylmä ilma, liukkaus, sade, lumi, jää ja pimeys voivat olla osallisina urheiluvamman syntyessä. Väsyneenä alttius vammoihin lisääntyy. • Myös eri-ikäisten ja -kokoisten urheilijoiden asettaminen vastakkain pelitilanteissa voi lisätä vammojen määrää. • Liikunta-alustan kimmoisuus, kovuus ja liukuominaisuudet sekä eräät keinopinnoitteet aiheuttavat myös omia tyyppivammojaan.
Urheilijan välineiden, jalkineiden ja varusteiden kunto ja sopivuus eri olosuhteisiin on oltava testattu ja tunnettu. • Tekniikkalajeissa oikea suoritustekniikka on ehdoton edellytys rasitusvammoilta välttymiselle ja äkillisten loukkaantumisten minimoimiselle. • Väsyneen urheilijan koordinaatiokyky on heikentynyt, ja siten myös vammariski on suurentunut. • Joissakin lajeissa riittävä peruskunto ja peruskestävyys ovat edellytyksiä vammoilta välttymiselle. • Yksipuolista harjoittelua tulee välttää, ettei kuormituksen kasaantuminen aiheuta rasitusvammoja.
Lihashuolto on tärkeä osa vammojen ennaltaehkäisyä. • Venytykset, venyttelyt ja lämmittelyt kuuluvat myös jokaisen kuntoilijan säännöllisen liikuntaohjelmaan. • Myös säännöllinen hieronta on osa lihashuoltoa. • Kova urheileminen sairaana ja toipilaana on ehdottomasti kielletty. • Siihen liittyy normaalia suurempi liikuntavammojen riski, ja tulehdussairauksissa seuraukset saattavat olla vieläkin vakavampia.
