1.32k likes | 1.8k Views
Jäämistöoikeuden laskennalliset ongelmat 2013 - Yliopistonlehtori Tapani Lohi I Ennakkoperintö. Luentokuulustelut. Kuulustelu I ma 29.4. klo 14-16 päärakennuksen sali 10 (huomaa muuttunut paikka). Uusintakuulustelu ke 8.5. klo 12-14 salissa P IV (sekä päivä että paikka muuttunut).
E N D
Jäämistöoikeuden laskennalliset ongelmat 2013 - Yliopistonlehtori Tapani Lohi I Ennakkoperintö
Luentokuulustelut • Kuulustelu I ma 29.4. klo 14-16 päärakennuksen sali 10 (huomaa muuttunut paikka). • Uusintakuulustelu ke 8.5. klo 12-14 salissa P IV (sekä päivä että paikka muuttunut).
A. Yleistä ennakkoperinnöstä Mitä on ennakkoperintö? • Ennakkoperintö = perittävän (P) perilliselleen antama lahja, joka otetaan huomioon jäämistön jaossa. Eräänlainen perintöosan ennakkosuoritus (etumaksu). • Ennakkoperintö jäämistöoikeudellinen käsite: • Tiettyä varallisuudensiirtoa käsitellään jäämistöä jaettaessa ennakkoperintönä. • Varallisuusoikeuden näkökulmasta ei ole sellaista ilmiötä kuin ennakkoperintö, vaan kysymys on aina jostakin muusta • Esim. vastikkeeton luovutus, velan anteeksianto yms. • Ei pidä kysyä, onko P antanut A:lle lahjan vai ennakkoperinnön.
Millaiset varallisuudensiirrot voivat olla ennakkoperintöä? 1. Suorituksen tekijänä perittävä (P) • Poikkeuksia a) Eloonjääneen puolison antama ennakkoperintö (PK 6:1.2 ja PK 6:9.2) b) Perittävän myötävaikutuksin tapahtuvat varallisuudensiirrot • Esim. P lahjoittaa A:lle 100 000 euron arvoisen kiinteistön ehdolla, että A suorittaa B:lle 50 000 €.
2. Varallisuudensiirron vastikkeettomuus Esimerkkejä: • Vastikkeeton luovutus (”puhdas lahja”) • Olennaisesti alivastikkeellinen luovutus • Ylisuuren vastikkeen maksaminen • Vastikkeettoman käyttöoikeuden antaminen • Velan anteeksianto Ennakkoperintöä ei ole • Tavanomainen lahja (PK 6:4) • Varojen käyttäminen lapsen elatukseen, kasvatukseen tai koulutukseen (PK 6:2.1) • Täyteen hintaan toteutettu luovutus • Velaksianto • Ei edes silloin, kun velka lakkaa esim. vanhentumisen tai velkajärjestelyn johdosta (anteeksianto eri asemassa)
3. Varallisuudensiirto tehtävä perillisen hyväksi • PK 6 luvun ennakkoperintösäännöksillä tasataan perillisten välisiä suhteita. Ulkopuolisen hyväksi tehtyjen lahjoitusten huomioon ottamisessa ei siten olisi mieltä. • Eloonjääneen puolison antamat lahjat: • Lapsipuolelle annettu lahja PK 6:9.1 • Toissijaiselle perilliselle annettu lahja PK 6:9.2 - Olennaista nyt, että saajalla perintöoikeus ensin kuolleen puolison jälkeen.
Saajan oltava perillisasemassa P:n kuolinhetkellä • Jos kriteeri täyttyy, esim. lapsenlapselle annettu lahja voi olla ennakkoperintöä, vaikka lapsen vanhempi olisi ollut elossa vielä lahjoitushetkellä. • Jos saaja menettää perillisasemansa ennen P:n kuolemaa: • Pääsääntö: lahja menettää merkityksensä • Pääsäännöstä kuitenkin poikkeuksia: • esim. lahjan vähentäminen sijaantulijoiden perintö- tai lakiosasta (PK 6:8). • Samastaminen • Esimerkiksi perillisen omistamalle yhtiölle annettu lahja saatetaan joskus katsoa annetuksi perilliselle itselleen. • Ratkaisevaksi muodostuu perittävän tarkoitus
4. Lahjan huomioon ottamisen täytyy vastata perittävän tahtoa • Jos perittävän tahdosta ei saada selvitystä, sovellettavaksi tulevat PK 6 luvun ennakkoperintöolettamat (PK 6:1.1): - Rintaperillisille annetut lahjat : oletetaan ep:ksi (”ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun”). - Muulle perilliselle annetut lahjat: lähtökohtaisesti ei oleteta Olettamien kumoaminen: • Rintaperilliselle annetut lahjat: olettama voidaan kumota vapaamuotoisesti missä vaiheessa tahansa. • Muulle perilliselle annetut: kumoaminen tehtävä viimeistään lahjoitushetkellä. Kuitenkin: testamentilla voidaan kumota myös jälkikäteen.
Ennakkoperinnön huomioon ottamisen vaikutuksista • Ennakkoperintö voi vaikuttaa: 1) Perintöosiin (perinnönjaossa) 2) Avio-osiin (osituksessa) 3) Lakiosien suuruuteen 4) PK 3 luvussa tarkoitettujen pesäosuuksien suuruuteen 5) Perintöveron määrään • Ainoalle perilliselle annettu lahja ennakkoperintönä? • Jää usein merkityksettömäksi • Voi kuitenkin monessa tilanteessa vaikuttaa saajan ja sivullisen oikeusasemaan. • Oppi: ”Ainoalle perilliselle annettu lahja ei voi olla ennakkoperintöä” on virheellinen. • Vrt. toisin perintöverotuksessa.
B. Ennakkoperinnöt ja perintöosien laskeminen Tarkastelukulman rajaus: • Tarkastelu rajataan aluksi (jakso B) perintöosien määräämisen ongelmiin. • Tässä vaiheessa ei kiinnitetä huomiota: - Perittävän aviovarallisuussuhteisiin - Rintaperillisen lakiosaan • PK 3 luvun säännöksiin Näihin kysymyksiin palataan myöhemmin. • Suurelta osin sivuutetaan • Arvonmäärityskysymykset, perittävän tahdon tulkinnan ongelmat.
Näkökulmana ennakkoperintöjen vaikutus jaon lain mukaiseen lopputulokseen: • Silmällä pidetään tilannetta, jossa kukin perillinen tavoittelee kannaltaan parasta mahdollista jakotulosta. • Tällainen asetelma tyypillinen toimitusjaoille. • Sopimusjaoissa sopimusvapaus. Perilliset voivat jättää ep:t huomioon ottamatta tai antaa niiden vaikuttaa jakotulokseen haluamallaan tavalla. - Huom: perintöverotus! • (Järkevä) käytäntö: jaon tulos määräytyy usein tarkoituksenmukaisuus- ja oikeudenmukaisuusperustein: esimerkiksi PK 6 luvun säännöksiä ei sovelleta – ei ainakaan ”pilkuntarkasti”.
Ennakkoperintöjen huomioon ottaminen toimitusjaossa • Edellyttää perillisen vetoamista (vaatimusta); jakaja ei ota huomioon ”viran” puolesta. • Kysymys siviiliprosessuaaliseen vaatimis- tai väittämistaakkaan rinnastuvasta ilmiöstä: yksilölle annetaan oikeussuojaa vain siinä laajuudessa, kuin hän sitä vaatii. • Tämän merkitystä lieventää tuomarin (tai pesänjakajan) kyselyoikeus: hän kiinnittää asianosaisen huomiota johonkin seikkaan. • Huomioon kuitenkin otettava myös puolueettomuusvaatimus • Individuaaliperiaate: • Kunkin perillisen perintöosaa laskettaessa otetaan huomioon vain ne ennakkoperinnöt, joihin hän on vedonnut.
Väittämis- tai vaatimistaakalla jäämistöoikeudessa yleisempi merkitys: • Testamentin moite • Yksilöllisen moitteen periaate • Lakiosa • Kukin rintaperillinen päättää itse, mihin lisäyseriin hän vetoaa. • Pesänjako (PK 3 luku) • Vastiketta, vaurastumista ym. koskevat vaatimukset otetaan huomioon vain perillisen aloitteesta ja koituvat vain vaatimusten esittäjien hyväksi. • Väittämis- tai vaatimistaakka koskee myös ositusta • Esim. vastiketta tai velan kattamista koskevia säännöksiä sovelletaan vain osituspuolen vaatimuksesta.
Lähtökohtana tällä kurssilla: • Kaikissa tehtävissä oletetaan, että perittävän oikeudenomistajat vetoavat osituksessa tai jaossa kaikkiin mahdollisiin lahjoihin ja muutenkin pyrkivät toteuttamaan täysimääräisesti oikeutensa. • Vaatimistaakkaan tai individuaaliperiaatteeseen liittyviä kysymyksiä ei lähemmin tarkastella.
Ennakkoperinnön vaikutus perintöosan määräämiseen • Lähtökohtana perintöosan määrääminen pelkän reaalisen jäämistön pohjalta: p = R n p = perintöosa R = reaalinen jäämistö n = perillisten tai perillishaarojen lukumäärä
Sijaantuloperillisen perintöosa (ps) ps = R n x s p = perintöosa R = reaalinen jäämistö n = perillisten tai perillishaarojen lukumäärä s = sijaantuloperillisten lukumäärä.
Ennakkoperinnön huomioon ottaminen • PK 6:1: Ennakkoperintö vähennetään saajansa perintöosasta. • Vähentäminen tehdään ns. laskennallisesta perintöosasta. • Laskennallisen perintöosan määrittämistä varten lisätään reaaliseen jäämistöön ennakkoperinnön arvo (PK 6:7) ja lasketaan perintöosat tästä laskennallisesta jäämistöstä. • Kunkin perillisen laskennallisesta perintöosasta vähennetään lopuksi hänen saamansa ennakkoperintö. Jaossa annetaan perilliselle tämä erotus (reaalinen perintöosa).
Esimerkki: P:ltä jää perillisinä kolme lasta. Hän on antanut ennakkoperintöä A:lle 2 000 € ja B:lle 1 000 €. Reaalinen jäämistö on 6 000 €. – Toimita perinnönjako perillisten kesken. Laskennallinen jäämistö = 6 000 + 2 000 + 1 000 = 9 000 Laskennalliset perintöosat = 9 000 : 3 = 3 000 Reaaliset perintöosat: A = 3 000 – 2 000 = 1 000 B = 3 000 -1 000 = 2 000 C = 3 000 – 0 = 3 000
Laskennallisen eliminoinnin periaate • Ennakkoperintöä koskevien säännöillä tähdätty siihen, että kukin perillinen saisi perittävältä (yhteensä) sen, mitä hän olisi saanut ilman ennakkoperintöjä. • Tämä toteutuu aina, kun ennakkoperinnöt pysyvät laskennallisten perintöosien rajoissa. • Laskennallisen eliminoinnin periaate a) tekee ymmärrettäväksi monet PK:ssa omaksutut säännökset . b) antaa apua PK:n säännösten tulkintaongelmissa.
Laskennallisen eliminoinnin periaatteen seuraamisen tyypillinen (ideaalinen) seuraus: kukin tasapolvessa oleva perillinen saa yhtä paljon perittävälle kuuluvaa omaisuutta. • Tästä näkökulmasta periaatetta voidaan kutsua myös tasajaon periaatteeksi (Saarenpää). • Tasajaon periaatteella laajempi merkitys • Kysymys periaatteesta, jonka mukaan jäämistön jakamista koskevilla säännöksillä tähdätään yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen perillisten kesken. • Tämä ajatus näkyy PK 6 luvun ennakkoperintösäännösten lisäksi mm. PK 7 luvun lakiosasäännöksissä ja 8 luvun avustussäännöksissä.
Tehtävä 1 Laskennallinen jäämistö = 45 000 + 5 000 + 10 000 = 60 t Yhden päähaaran laskennallinen perintöosa = 60 t = 15 t 4 Reaaliset perintöosat: A = 15 000 - 5 000 = 10 000 B = 15 000 - 10 000 = 5 000 Ca = ½ x 15 000 = 7 500 Cb = ½ x 15 000 = 7 500 Da, Db ja Dc = kukin 1/3 x 15 000 = 5 000.
Ennakkoperintösäännöstö ja testamentti • Lähtökohta: PK 6 luvun ennakkoperintösäännökset ovat tahdonvaltaista oikeutta. • Ennakkoperintösäännöksiä noudatetaan vain siltä osin kuin testamentista ei muuta johdu. • Testamentin mahdollisia vaikutuksia: • Ennakkoperintösäännöstö väistyy kokonaan. • Ennakkoperintösäännöstöä sovelletaan osittain. • Ennakkoperintösäännöstöä voidaan soveltaa täysin normaalisti. • Ennakkoperintönä otetaan huomioon sellainenkin luovutus, joka ei lain mukaan täytä ep:n tunnusmerkistöä.
KKO 1997:156 Tilanne: • P oli tehnyt testamentin, jonka mukaan puolet hänen omaisuudestaan meni A:n lapsille tasaosuuksin ja puolet B:n lapsille tasaosuuksin. A oli hyväksynyt testamentin P:n kuoltua. • B:n lapset väittivät P:n antaneen testamentin teon jälkeen A:lle ennakkoperintöä myymällä hänelle kiinteistön käypää arvoa alemmasta hinnasta. PK 6:1:n ja 6:8:n perusteella he vaativat ennakon vähentämistä A:n lasten osuudesta.
KKO:n kanta: • Kysymys ennakon vähentämisestä oli ratkaistava testamentin tulkinnalla eikä PK 6 luvun säännösten nojalla. • Kun testamentissa, jota ei ollut kiinteistön myymisen jälkeen muutettu, ei ollut määräyksiä vähentämisestä ja kun muutenkaan ei ollut näytetty, että testamentin tekijä olisi tarkoittanut kiinteistön kaupalla olevan vaikutusta hänen jäämistönsä jakoon, testamenttia tulkittiin siten, että A:n lapsille testamentin nojalla tulevasta omaisuudesta ei ollut tehtävä vähennyksiä kiinteistön kaupan johdosta.
Esimerkki: P määrää testamentissaan: ”Koska lapseni A on saanut minulta ennakkoperintönä kiinteistön NN, hänelle pitää antaa jaossa 100 000 euroa vähemmän kuin B:lle ja C:lle” • Oletetaan: A on maksanut P:lle kiinteistöstä NN käyvän hinnan, 100 000 euroa. Näin ollen A:n kiinteistösaanto ei ole ennakkoperintöä. • Vaikka testamentin maininta A:lle annetusta ep:stä on virheellinen, testamenttia lähtökohtaisesti noudatetaan. • Noudattamisen esteeksi saattavat tosin tulla: • Lakiosasäännöstö • Testamentti katsotaan pätemättömäksi P:lle sattuneen olennaisen erehtymisen vuoksi.
KKO 1994:52 • Pesänjakaja oli pitänyt vanhempien ja lapsen välillä tehtyjä kiinteistönkauppoja lahjanluontoisina ja ottanut kiinteistöjen arvon osaksi ennakkoperintönä huomioon. Kun kauppahinnat olivat kuitenkin vastanneet tilojen käypää arvoa luovutushetkellä, ei myyjä ollut voinut enää myöhemmin tekemällään testamentilla määrätä kaupankohteita miltään osin ostajan ennakkoperinnöksi. • Ratkaisun otsikko ja perustelut harhaanjohtavia. Kysymys oli lakiosaongelmasta – ei PK 6 luvun soveltamisen ongelmasta.
Tehtävä 2 • A:n jäämistösaanto määritetty täsmällisesti. PK 6 luvun normit eivät siten vaikuta sen sisältöön. Johtopäätös: Jätetään - A, - A:lle tulevan kiinteistön arvo, ja - A:lle annettu ennakkoperintö kokonaan laskelman ulkopuolelle. Määrätään perintöosat muusta omaisuudesta ja otetaan B:n saama ennakkoperintö laskelmassa huomioon normaaliin tapaan.
Tehtävä 2, jatkoa: Laskennallinen jäämistö = 30 000 + 10 000 = 40 000 Päähaaran laskennallinen perintöosa = 40 t = 13 333 3 Reaaliset perintöosat: B = 13 333 - 10 000 = 3 333 Ca = ½ x 13 333 = 6 667 Cb = 6 667 Da, Db ja Dc = kukin 1/3 x 13 333 = kukin 4 444.
Ylisuuret ennakkoperinnöt • Ennakkoperintö voi olla saajansa laskennallista perintöosaa suurempi. • Esimerkki: Kolme lasta ja 10 000 €:n jäämistön jättävä P on antanut A:lle ennakkoperintöä 8 000 €. Laskennallinen perintöosa = 1/3 x (10 000 + 8 000) = 6 000. • PK 6:6: Ylisuuren ennakkoperinnön saaja ei pääsääntöisesti ole palautusvelvollinen. • Johtopäätös: ylisuuren ennakkoperinnön tilanteissa perintöosia ei voida laskea pääsäännön mukaisesti.
PK 6:7 “Perintöosien suuruuden määräämistä varten on pesän säästöön ennen perinnönjakoa lisättävä ennakkoperinnön arvo tai, jollei sitä voida kokonaan vähentää saajan perintöosasta, niin suuri osa kuin siitä voidaan vähentää. • PK 6:7:n mukaista laskusääntöä voidaan kutsua lisäysmenetelmäksi. • Lisäysmenetelmä on ruotsalaisten lainvalmistelijoiden 1920-luvulla kehittelemä, mutta sitä voidaan soveltaa sellaisenaan myös Suomen oikeudessa.
Lisäysmenetelmän pääidea • Etsitään suurin mahdollinen laskennallinen lisäys, jota käytettäessä perintöosat muodostuvat sen suuruisiksi, että ne vielä pystytään antamaan reaalisesta jäämistöstä. Tämä lisäys on aina laskennallisen perintöosan suuruinen. • Laskutoimitusta varten on muodostettava perintöosan suuruutta kuvaava yhtälö ja ratkaistava se.
Perintöosan määrääminen ”normaalitapauksissa” p = R + ep n p = (laskennallinen) perintöosa R = reaalinen jäämistö ep = ennakkoperinnön arvo n = perillisten tai perillishaarojen lukumäärä. Perintöosan määrääminen ylisuuren ennakon tilanteissa p = R + p n - Jos P antanut myös perintöosaa pienempiä ennakkoperintöjä p = R + ep + p n
Tehtävä 3 • Yritetään ensin ”normaalia” laskutapaa • p = 21 000 + 15 000 = 9 000 4 Havaitaan: ennakko ylisuuri. Tehdään siksi uusi laskelma: p = 21 000 + p, josta p = 7 000. • 4 Reaaliset perintöosat: A = 0 B = 7 000 C = 7 000 D = 7 000.
Tehtävä 4 Yritetään ensin tehdä perintöosalaskelma normaaliin tapaan: p = 21 000 + 15 000 = 9 000 4 Ennakko (15 000) ylisuuri, joten tarvitaan uusi laskelma Huom! Ennakkoperintö annettu sijaantuloperilliselle. Hänen perintöosansa ei ole p, vaan ainoastaan p/2. Tehdään siten lisäys p/2:n suuruisena.
Tehtävä 4, jatkoa p = 21 000 + p/2, 4 4p = 21 000 + p/2 3,5p = 21 000 p = 6000 • Reaaliset perintöosat: Aa = 0 Ab = ½ x 6 000 = 3 000 B = 6 000 C = 6 000 D = 6 000
Tehtävä 5 p = 20 t + 24 t + 12 t = 14 000 4 • Ensi vaikutelma: A:lle annettu ep ylisuuri, B:lle annettu perintöosaa pienempi. • Lisätään siten A:lle annetun ennakon osalta p. B:n saama ennakko lisätään sellaisenaan. p = 20 t + p + 12 t , josta p = 10 667 4 • Havainto: Myös B:lle annettu ep näyttää ylisuurelta!
Tehtävä 5, jatkoa Miten menetellään? • Aarnio - Kangas (ennen vuotta 1999) ja Helin: luovutaan lisäysmenetelmän käyttämisestä ja yritetään ratkaista ongelma muulla tavoin (ns. puutemallin avulla). • Ruotsalaiset lainvalmistelijat: Kun myös B:lle annettu ennakko on ollut ylisuuri, sitä pitää käsitellä laskelmassa samalla tavalla kuin A:lle annettua. Lisätään siis myös B:n ennakon osalta vain p
Tehtävä 5 jatkoa p = 20 t + 2p , josta p = 10 000. 4 Reaaliset perintöosat: A = 0 B = 0 C = 10 000 D = 10 000.
Johtopäätöksiä tehtävän 5 johdosta • Laskelma, jossa jäämistön säästöön lisätään kaikki ennakkoperinnöt, antaa tulokseksi ns. optimaalisen perintöosan (mitä kukin olisi saanut, jos yhtään ennakkoa ei olisi annettu). • Jos joku ennakoista on ylisuuri, optimaalinen perintöosa on aina suurempi kuin se laskennallinen tai reaalinen perintöosa, joka perillisille voidaan jaossa osoittaa. • Optimaalinen perintöosa kertoo, mitkä kaikki ennakot varmasti ovat ylisuuria. Sen sijaan optimaalinen perintöosa ei kerro, missä kulkee ylisuuren ja laskennallista perintöosaa pienemmän ep:n raja.
Lisäysmenettelyn mukaisen ”tasajaon” pääajatus • Lisäysmenetelmässä reaalinen jäämistö käytetään ensisijaisesti ennakkoperinnöstä täysin osattomiksi jääneiden hyväksi. Optimaalista perintöosaansa pienemmän ennakkoperinnön saaja: - Kuten perillinen B esimerkissä 5; • Voi saada omaisuutta reaalisesta jäämistöstä, vasta kun ”osattomat” tai vieläkin pienemmän ennakon saajat ovat saaneet vähintään yhtä paljon kuin hän. • Lopputulokseksi tulee helposti se, että ”liian pienen” ennakon saaneelle ei anneta jäämistöstä mitään.
Esimerkki 5 hieman muutettuna Ennakkoperinnöt: A = 24 000 B = 12 000 C = 2 000 D = 0 Reaalinen jäämistö = 18 000 Perintöosat samat kuin edellä = 10 000 • Jakoa voidaan kuvata seuraavasti: • Annetaan ensin D:lle 2 000. • Sitten jaetaan varoja C:lle ja D:lle niin kauan, kunnes he pääsevät samaan asemaan B:n kanssa. • Lopputulos: C ja D saavat koko jäämistön (C: 8t ja D:10t). He jäävät silti A:ta ja B:tä huonompaan asemaan.
Lisäysmenetelmä yleisessä muodossa 1. Lisätään ensin reaaliseen jäämistöön kaikki ennakkoperinnöt. Tästä laskennallisesta jäämistöstä määritetään perillisten optimaaliset perintöosat. Jos laskelman tulos osoittaa, että yksikään ennakkoperinnöistä ei ole ollut saajansa perintöosaa suurempi, useampia laskutoimituksia ei tarvita. Kullekin perilliselle annetaan hänen osuutensa. Ennakkoperintöä saaneiden osalta vähennetään heidän saamansa ennakot.
2. Jos yksi tai useampi ennakkoperinnöistä osoittautuu ylisuureksi, tarvitaan uusi laskelma. Siinä lisätään ylisuuren ep:n asemesta vain saajan perintöosaa kuvaava suure (p tai sen murto-osa). Muut ennakkoperinnöt lisätään sen sijaan täysimääräisinä. Näin muodostetusta yhtälöstä ratkaistaan p ja lasketaan tämän mukaisesti perintöosat.
3. Jos yksikään laskelmaan 2 numeerisesti mukaan jätetyistä ennakkoperinnöistä ei osoittaudu saajansa perintöosaa suuremmaksi, laskutoimitus voidaan päättää ja perillisille antaa heidän osuutensa. Mikäli sen sijaan joku ennakoista havaitaan yhä ylisuureksi, tarvitaan edelleen uusi laskelma. Reaaliseen jäämistöön lisätään nyt myös uuden ylisuureksi osoittautuneen ennakkoperinnön osalta vain saajan perintöosaa kuvaava suure. Muut lisäykset tehdään edelleen täysimääräisinä. Muodostetusta yhtälöstä ratkaistaan taaskin p.
4. Edellä kuvattua menettelyä jatketaan, kunnes on päästy tilanteeseen, jossa yksikään laskelmaan numeerisesti lisätyistä ennakkoperinnöistä ei ole ylisuuri. Tällöin on saatu selville sellainen perintöosan (p:n) arvo, jotka voidaan toteuttaa reaalisesta jäämistöstä.
Suhteellisen jakamisen menetelmä • Vaihtoehtoinen tapa ratkaista ylisuurten ennakkoperintöjen aiheuttamat ongelmat. • Johtaa samoihin lopputuloksiin kuin lisäysmenetelmä. • Kätevämpi yksinkertaisissa asetelmissa. Monimutkaisissa tilanteissa se voi olla altis ”ajatusvirheille”.
Suhteellisen jakamisen menetelmä, esimerkkejä Tehtävä 3 Jätetään A ja hänelle annettu ennakkoperintö huomiotta ja jaetaan reaalinen jäämistö toisten osakkaiden kesken heidän perintöosiensa suhteessa. p = 21 000: 3 = 7 000. Lopputulos: A, B ja C saavat kukin 7 000 €.
Tehtävä 3 muunnettuna Muutetaan tehtävää 3 siten, että P on A:lle antamansa 15 000 €:n lisäksi antanut B:lle ennakkoperintöä 3 000€. Reaalinen jäämistö olkoon 18 000 €. Ratkaisu: - Jätetään nytkin A ja hänen saamansa ennakkoperintönsä pois laskuista, mutta otetaan B:lle annettu ennakkoperintö huomioon. - Toimitetaan jako B:n, C:n ja D:n kesken p = (18 000 + 3 000): 3 = 7 000 € • Lopputulos: B saa reaalisesta jäämistöstä 4 000 (7 000 – 3 000) ja C ja D kumpikin 7 000.
Suhteellisen jakamisen menetelmän ja lisäysmenetelmän vastaavuus? • Otetaan tarkastelun pohjaksi lisäysmenetelmää kuvaava yhtälö (oletus: annettu yksi ylisuuri ep ja ainakin yksi perintöosaa pienempi ep) p = R + ep + p n Ratkaistaan yhtälöstä p: np = R + ep + p np – p = R + ep p (n-1) = R + ep p = R + ep n - 1
Suhteellisen jakamisen menetelmä yleisessä muodossa 1. Tehdään ensin laskelma, jossa reaaliseen jäämistöön lisätään kaikki ennakkoperinnöt, ja määrätään tämän pohjalta optimaaliset perintöosat. 2. Jos havaitaan, että joku perillisistä on saanut ylisuuren ennakkoperinnön, jätetään hänet ennakkoperintöineen pois laskuista. Tehdään uusi laskelma, jossa lisätään reaaliseen jäämistöön kaikki muut ennakot. Näin saatu laskennallinen jäämistö jaetaan jaossa vielä mukana olevien kesken heidän perintöosiensa suhteissa.