E N D
1. Suomi muuttuvassa maailmassa Suomalaisten suhtautuminen muihin maihin
24.2. 2009
Vesa Vares
2. Yleisiä näkökohtia Suomen puolelta:
vivahteet (lähinnä puolueet ja sivistyneistö): suomalaisten näkemyksiä ulkomaisista kansallisuuksista
stereotypiat, ennakkoluulot, osin myös ideaalikuvat
huom. niukasti tutkimusta – tarkastelu hyvin yleisluontoinen v. 1944 jälkeisestä ajasta, ja sota-aika niin oma tapauksensa, ettei siihen puututa tässä lainkaan
toisaalta stereotypiat yllättävän pysyviä!
3. suhtautumisen ”suuri konteksti”:
turvallisuuspolitiikka
itsetunto tai kompleksit
lähes aina pyrky länteen
pitkät linjat: sopu Venäjän kanssa (reaalipolitiikka) tai läntinen ajattelu ja puolustautuminen itää vastaan (yksin tai yhdessä); muu alisteista tälle, joko tietoisesti tai tiedostamatta
4. Näkemykset muista kansallisuuksista 1800-luvulla ulkopoliittinen harrastus vähäistä ja tietopohja myyttistä
suuretkin tiedot kulkivat hitaasti (1815 1,5 kk, 1848 2 viikkoa)
kansallisuusaate ei ollut vielä eristävää; haettiin kehittyneempiä esikuvia
kauppakontaktit
vasta fennomania loi "yleistä mielipidettä"
5. Kuva Ruotsista
kulttuurin ja kansalaistoiminnan esikuva etenkin ruotsinkielisille
keskisäätyiset ”hyvän elämän” ja yhteiskunnan rakentamisen mallit
tuki tervetullut – holhous ei
fennomaaneille ambivalentti (edistyneitä esikuvia – tai Tukholma "irstain kaupunki maailmassa")
6. Kuva Venäjästä
erilaisuus ja potentiaalinen vaara; fennomaaneillakin näkemys ”slaavimerestä”
keisarin "ei-venäläisyys"
eliitille helpoin: muilla aluksi isovihatraditio, uskonto, itämaisuus – mutta totuttiin, ja keisaria ihailtiin
kulttuurinen ylemmyydentunne joka säädyssä
ei juurikaan etnistä ryssävihaa; sympaattisesti kehittymättömiä ja lapsenomaisia
9. Kuva Ranskasta
kulttuurille ja säätyläisajattelulle Pariisi erikoisasemassa, "toinen isänmaa", itsestään selvä matkakohde; taiteilijat
poliittis-yhteiskunnallisesti vallankumousten ja epäjärjestyksen pesäpaikka, dekadentti ja elinvoimaansa menettänyt (etenkin 1870–71 sota ja väestönkasvun loppuminen todistivat)
romaaniset kansat epäilyttäviä; kapinat
nuorsuomalaisille liberaaleille positiivinen
10. Kuva Englannista
nouseva imperiumi ja talousvalta
Krimin sodan aikana jopa vihaa, myöhemminkin pelkoja
toisaalta suurostaja, taitavin ja aikaansaavin suurvalta
pragmaattinen; ei teoretisoi, ei haihattele, ei kapinoi, pitää huolen oikeuksistaan
toisaalta ei tuota filosofeja ja taiteilijoita
kieli ei vielä kovin tuttu
11. Kuva Saksasta
kuva koski Pohjois-Saksaa; etelä vieras
tuttu, mutta silti arvoituksellinen
vaikutteet: saksalainen nationalismi, luterilainen uskonto, sosiaalireformismi, tiede, opiskelu – vanhuudessa kylpylät
lukeneiston esikuva lähes joka alalla
esikuva myös työväenliikkeelle
ehdottomasti dynaaminen ja nouseva
12. myös kielteisiä piirteitä: yli-ideologisuus, militarismi, äärimmäisyysratkaisut, epäitsenäiset ja pikkuporvarilliset luonteet, liiallinen kansallinen itseriittoisuus (huom. Tanska, Puola, Böömi) – ja oli olemassa myös saksalaisuudelle ylimalkaan kriittisiä, liberaaleja suuntauksia
huom. Snellmanin kuvaukset
silti Saksaa ei voinut kukaan sivuuttaa, ei edes kriittisesti suhtautuva
13. muista varsin yleisluontoisia stereotyyppejä: monitahoinen amerikkalaisuus ("keinotekoinen”, toisaalta siirtolaisuuden kohde), häirikkö-Puola, puolivenäläis-keskiaikainen pikkuveli-Viro, takaperoisuuden Turkki, sankarilliset serbit ja buurit…
monet edellä mainitut stereotypiat ovat olleet yllättävänkin pysyviä
14. Näkemyksiä muista kansallisuuksista 1918–1939 Kuva Englannista
edelleen ulkopoliittisesti taitavin, demokratian kannalta turvallisin ja vakain
lähes kaikkien mielestä olisi hyvä suurvalta-liittolainen – jos vain huolisi
realistinen kansa ilman pilvilinnoja, ei hairahdu radikalismiin
brittiläinen viikko 1933
kieli etenemässä
toisaalta mahtia jopa yliarvioitiin
15. Kuva Ranskasta
poliittisesti vieroksuttu: Saksan kostonhimoinen ja pikkumainen alistaja
dekadentti ja degeneroituva maa – väestönkasvukin pysähtynyt
ei yhteisiä intressejä, kauppa vähäistä
sisäisesti heikko, epävakaat hallitukset
liberaaleille positiivinen Englannin kylkiäisenä, samoin edelleen taiteilijoille
16. Kuva Ruotsista
ruohonjuuritasolla enemmän pikkuvelihenkeä kuin johdossa, jolla vanhat sivistyskontaktit
AKS:n aitosuomalaisuus, puolueista ML ja IKL
suomalaisuus dynaamisempaa, Ruotsi on pehmentynyt helppoon osaansa
oikeistossa pelättiin ”marxilaista” yhteiskuntamallia
silti viime kädessä tunne läheisyydestä
17. Kuva Virosta
isoveliasenteen ja heimoromantiikan välissä
heimoromantiikka, suomalaisten rooli Viron vapaussodassa, pikkuveli (toisaalta myös ”kanisterisilta”)
AKS, opiskelijat romantisoivat v. 1934 asti
ongelmallinen Pätsin hallitus: Viron 1930-luvun diktatuuri Suomessa keskustan mieleen, oikeisto ja etenkin opiskelijat pettyneitä ja kriittisiä
20. Itä-Eurooppa
kelvollinen viiteryhmäksi vai ei? yleensä ei (reunavaltio- ja diagonaaliliittohankkeet poikkeuksia)
läheskään kaikilla ei mielipiteitä
sosiaalis-yhteiskunnallisesti lähellä – poliittisesti ja kulttuurisesti painotettiin eroa, "Suomi ei ole mikään Albania"
asetelma Unkari kontra muut
21. Unkari: heimohenki, vanha, rauhansopimuksen pirstoma ja sortama sivistysmaa
Puola: arvaamaton, epävakaa, hullunrohkeasti sankarillinen
Tshekkoslovakia: keinotekoinen, saksalaisia sortava – toisaalta demokraattinen ja kehittyvä
Itävalta: ei oikea valtio ollenkaan
Jugoslavia, Romania, Bulgaria, Albania: balkanilaista sekasortoa
22. Yhdysvallat
liberaali maine, kuva parempi vasemmalla kuin oikealla
modernismin, koneistumisen, rikastumisen ym. imago – mutta materialismin hallinta vieroksutti
onko "oikea kansallisuus" – ja missä kulttuuri?
yleisesti aliarvioitiin
23. Muut maanosat
Latinalainen Amerikka: kaukaista banaanitasavaltaa (Euroopasta samassa kastissa Espanja, Portugali, Kreikka)
Afrikka ja Aasia: eksotiikka, rotunäkemykset, Euroopan holhottava – tosin periaatteessa ei saa riistää
poikkeuksena ihannoitu Japani
24. juutalaisista yleensä kielteinen kuva
kosmopoliittisia, valtiottomia, aatteettomia
luoneet sekä kapitalismin että kommunismin, jotka molemmat syövät kansallisuusaatetta
1909 kansalaisoikeuskeskusteluissa tiettyä antisemitismiäkin: vaara pienelle ja köyhälle kansalle
IKL:llä myös poliittinen antisemitismi
toisaalta pieni määrä – ei suuri kysymys
25. Ryssäviha
yleisesti tunnettu: "vaikka voissa paistaisi"…
projisoitiin myös menneisyyteen: isoviha
todellisuudessa etnistä vihaa ei 1800-luvulla, bolshevismin vastaisuus tuli oikeastaan ensin
1917 lähes jokainen leiri käytti venäläisiä aateveljiä tukenaan
vapaussotamyytti teki periviholliseksi – AKS loi opin isänmaanrakkauden toisesta puolesta ja värisokeasta ryssävihasta
26. vielä 1919–1920 johtavat politiikot laskivat valkoisen Venäjän palaavan, ja siihen olisi sopeuduttava
1930-luvulla stalinismi teki tavallaan helpoksi pitäytyä ryssänvihassa
toisaalta uho kuitenkin selkeästi vaihtumassa huoleen, ja vasemmisto koko ajan immuuni
elokuvien kuva venäläisestä: enemmän säälittävä ja lapsenomainen, vailla itsekuria, kuin peto
27. Oliko 1930-luku ja saksalaismielisyyden aikaa? yleinen myytti etenkin Paasikiven-Kekkosen linjan vuosina – yhä mediassa
tosiasiassa Suomi meni vasemmalle muun Euroopan mennessä oikealle (1937 presidentin- ja hallituksenvaihdos, SDP:n vaalivoitot, IKL:n eristäminen jne.)
ulkopolitiikkakin skandinavismiin, ei Saksaan – 1939 kieltäydyttiin jopa hyökkäämättömyyssopimuksesta
28. ennen Hitleriä Saksa tutuin suurvalta, ja vanhat epäpoliittiset kontaktit säilyivät; poliittisesti tietoinen etäisyydenotto, ja turvallisuusratkaisutkin olivat erilaiset
Hitlerin valtaannousun jälkeen
SDP: "kulttuuria hävittävä voima", "pyövelipolitiikka", "barbaria", "pistimiin nojautuva fascistivalta" jne.
Maalaisliitto: vastaan demokratian pohjalta
29. Edistyspuolue: periaatteellinen anglofiilisyys ja demokraattisuus
RKP: natsismi loukkasi legalismia ja individualismia
oikeistolle, etenkin Kokoomukselle, ongelmallisinta
vuoden 1918 perinne, keisari-Saksan nostalgia, sivistyskontaktit
Hitlerin meriittinä kommunismin murskaaminen
nopeasti rasitteeksi ulko- ja sisäpolitiikassa väkivaltaisena rauhanhäiritsijänä
30. Paasikivi siivosi IKL-ainekset Kokoomuksesta juuri käyttämällä Saksaa ja Italiaa varoittavina esimerkkeinä: totalitarismi, väkivalta, sosialismi
pettymys: ei tullut wilhelmiaanista Saksaa
IKL: hetkellinen euforia, sitten rasite; "todellisen puolueettomuuden" vaatimus, ideologinen malli mieluummin Italiasta, joissain asioissa aito kritiikki – ja lopulta suuri pettymys, Ribbentrop-sopimus 23.8.1939
31. ulkopolitiikka ei yhtä ideologista, mutta:
SDP ja Edistyspuolue tässäkin vastaan
Maalaisliitto, Kokoomus, RKP kauhistelivat metodeja, mutta ymmärsivät periaatteen (kansallisvaltio) – tynkä-Tshekkoslovakian miehitykseen asti (maaliskuu 1939)
IKL puolusti kaikkea maaliskuuhun 1939 asti – sitten sekin ihmetteli
yksikään puolue ei katsonut, että Suomen ulkopolitiikan tulisi suuntautua Saksaan
32. kulttuuri- ja sivistyneistöpiirit
valtaosa hyvin oikeistohenkistä (Waltarin kaltaiset liberaalit ja eri polvien Tulenkantajat poikkeuksia)
Saksa yhä tutuin, ja toive "vanhan Saksan" paluusta
Saksa yhä johtava maa useimmilla aloilla; epäpoliittiset kontaktit säilytettävä
huoli natsien poliittisista elementeistä omilla aloilla
33. saksalaisten omista lähteistä näkyy käsitys, että kontakteissa oli vältettävä kaikenlaista politiikkaa, jotta edes vanhat asemat saadaan turvattua, ja että yleisesti oltiin perääntymismarssilla lähes kaikissa suhteissa
esim. von Blücherin muistio 1938
34. Suomalaisten näkemyksiä muista kansoista v. 1944 jälkeen erittäin vähän systemaattisesti tutkittu
Neuvostoliitto ja venäläisyys
1950–60-luvuilla ei populääri
1970-luvulla neuvostoystävyyden ja liturgian ryöpsähdys; kriittisetkin olettivat ikuiseksi ja saavuttavan USA:ta
puoluesuhteet aluksi SKP:lla, sitten ML:lla, 1960-luvun lopulta vähitellen SDP:llä, 1970 – 80-luvulta Kokoomuksella; virallinen hymistely ja selvästi valikoiva moralismi
35. politiikka vaati liturgian, jonka kuitenkin sisäistäneet täysin luultavasti vain taistolaiset (näistäkin Matti Virtasen ”Fennomanian perillisissä” poikkeava tulkinta)
ruohonjuuritasolla kuitenkin koko ajan myös vähättely ja käsitys, että NL on vielä paljon perässä kaikessa muussa kuin sotilasasioissa: "palkintona Lada-merkkinen henkilöauto tai 100 markkaa"; nyt jopa vallitseva näkemys, mutta varsin vähän "Karjala takaisin"-henkeä
36. amerikkalaisuus
ambivalenttisuus, joka jatkuu yhä
v. 1944 jälkeen monille joko vapauden tai elintason toivemaa, tai ylimalkaan viimeinen vastapaino NL:lle
valtiojohto ei koskaan laskenut USA:n varaan; Paasikiven amerikkalaisvastaiset purkaukset, Kekkosen käsitys USA:n heikkolahjaisista presidenteistä ja typeristä suurlähettiläistä
Kekkonen uskoi NL:n voittavan kylmän sodan?
37. valtiojohdon analyysissä NATO:n maltillisuus olisi Suomelle eduksi – NATO:ssa ja USA:ssa katsottiin toisin
puolueista SKP / SKDL:lle ilman muuta vihollinen, muille puolueille positiivinen, mutta ei käytännössä kovin oleellinen – paitsi SDP:lle, jolle USA myös rahanlähde
vanha sivistyneistö edelleen kitkerä amerikkalaisuuden massaluonteesta ja ”sivistymättömyydestä” – nuoriso omaksui elämäntavan ja nuorisokulttuurin
38. 1970–80-luvuilla poliittisesti vieroksuttava, mieluiten esille nurja puoli, ja muotia hämmästellä materialismia
etenkin Reagania leimaamassa kaikki älyköt
toisaalta lähes kaikessa kehityksen kärjessä, niin tieteessä kuin nuorisokulttuurissa
NL:n kadottua kriittisyys noussut, ja Irak ym. vauhdittavat
ylimalkaan arvioissa eurooppalaiset linssit
39. Englanti: taantuvasta imperiumista thatcheristiseksi puoli-Amerikaksi ja "huonoksi eurooppalaiseksi"
Ranska: hieno kulttuuri – poliittinen isottelija
Saksa: Hitlerin stigma, YYA-sopimuksen mukainen turvallisuuspoliittinen vaara – yhdistymisen jälkeen läheinen yhteistyökumppani EU:ssa
Kekkonen myös tunteenomaisesti vihamielinen saksalaisuudelle
42. DDR oma lukunsa: osa vieroksui kommunismin tiukkapipoina, osalle jopa suurin esikuva (esim. tiedemaailmassa)
Ruotsi: monessa suhteessa esikuva, aina seurattu kateuden ja huvittuneisuuden tuntein, yleinen käsitys ruotsalaisesta "pehmeydestä" – "man måste diskutera”
puoluetason suhteet itsestäänselvyys, SDP:llä hyvin tiiviit
Viro: vuoteen 1964 asti ei olemassa (Kekkosen vierailun jälkeen säännölliset laivayhteydet) – v. 1991 jälkeen: lopultakin pikkuveli!
43. itäblokki:
DDR, ks. edellä
Puola: aina vain sankarillinen häirikkö
Jugoslavia: Titon maasta sekasortoon
Unkari: heimoaate ensin naftaliiniin, sitten nostettiin taas esille erityissuhteen perusteluksi
Tshekkoslovakia: tehokas maa, vuoden 1968 marttyyri, hyvä jääkiekkojoukkue
44. Israel: aluksi sympatia toista "karhun naapuria" kohtaan – sittemmin muuttunut monien silmissä itse karhuksi (huom. ennen v. 1948 juutalaissympatiat vasemmalla, nyt oikealla)
Aasia ja Afrikka: holhouksesta valkoisen miehen huonoon omaantuntoon ("lapsesta sankariksi"?) – poliittinen korrektius ja asenteet?