Ruotsi vapauden ajalla:

1. Ruotsi vapauden ajalla: • Kaarle XII:n ulkopolitiikka oli lopettanut myrskyisen suurvalta-ajan ja ajanut Ruotsin katastrofiin. • Nyt haluttiin pois vahvasta kuninkuudesta ja paluuta normaalioloihin. • Ruotsissa säädettiin uusi hallitusmuoto v. 1720 ja uusi valtiopäiväjärjestys, joilla säätyvaltiopäivien valtaa lisättiin ja kuninkaan valtaa rajoitettiin. Säädyt saivat oikeuden: • kokoontua vähintään kolmen vuoden välein • päättää Ruotsin ulkopolitiikasta ja veroista • Suunnitella taloudenhoitoa ja johtaa pankkitoimintaa • säätää lakeja ja toimia vetoomustuomioistuimena

2. Kaarle XII:n jälkeen hallitsijaksi tuli Ulriika Eleonoora (1688 – 1741), Kaarlen sisar. veljen ollessa sotaretkellä Ulriika oli osallistunut hallituksen toimintaan ja saanut siten poliittista kokemusta. Tullessaan kuningattareksi hän sai kuitenkin huomata, ettei hänelle annettu valtaa kovinkaan paljoa. Säädyt pakottivat Ulriikan hyväksymään uuden perustuslain ja itsevaltiaaksi itseään suunnitellut Ulriika turhautui ja erosi vuonna 1720.

3. Hessenin prinssi Fredrik I (1676 – 1751) • Hänestä tuli kuningas vaimonsa Ulriika Eleonooran jälkeen. • Hän hallitsi Ruotsia 1720 – 1751 – tosin huomattavasti suppeammilla valtaoikeuksilla kuin aikaisemmat kuninkaat • Fredrikin aikana käytiin mm. tuhoisa hattujen sota 1740 – luvun alussa, mikä heikensi Ruotsia entisestään

4. Hattujen sota: • Kansliapresidentti Arvid Hornin liitti Ruotsin vuonna 1726 Hannoverin liittoon, joka oli Englannin ja Ranskan solmima liitto Venäjää ja Itävaltaa vastaan. • Vuonna 1733 syttyi Puolan perimyssota. Ranska yllytti Ruotsia Venäjää vastaan ja vuonna 1735 Ruotsi liittoutui Ranskan kanssa. • Hornin vastainen oppositio taas halusi liittoutua Ranskan kanssa, ja sai enemmistön. • Näin Ruotsin valtiopäiville muodostui 1738 – 1739 valtiopäivillä kaksi kilpailevaa puoluetta: • 1) Hatut, jotka ajoivat aktiivista ja aggressiivista ulkopolitiikkaa venäjän suhteen, tukeutuen Ranskaan. Tässä ryhmässä oli lähinnä aatelia ja porvareita • 2) Myssyt ajoivat maltillisempaa linjaa ja yhteistyötä Venäjän, Englannin ja Preussin kanssa • Itse sota liittyi Itävallan ja Venäjän kruununperimyskiistoihin. Ranska halusi vähentää Venäjän vaikutusvaltaa Itävallan suunnalla usuttamalla Ruotsin sen kimppuun. Se tutkikin taloudellisesti ja poliittisesti Ruotsin hattuja. • Ruotsi taas uskoi saavansa takaisin Suuren pohjan sodan (1700 – 1721) aluemenetykset, tai ainakin merkittävän osan niistä. Kun Venäjällä oli Turkin kanssa sota, uskottiin tilaisuuden olevan hyvä. Turkki ja Venäjä kuitenkin solmivat rauhan 1739. • Hattupuolue sai yliotteen salaisesta valiokunnasta (ks. tuonnempana) ja valtaneuvosto päätyi sotaan kuninkaan ratkaisevalla äänellä. Suomeen lähetettiin 1739 lisäjoukkoja 12 000 miestä. • Muodollinen sodanjulistus annettiin heinäkuussa 1741

5. Sodan käynti oli edelleen melko samanlaista kuin 1600 – luvulla. Nyt oli kuitenkin Manner-Euroopasta omaksuttu ns. lineaaritaktiikka, jossa peräkkäiset rivistöt etenivät, pysähtyivät ja ampuivat. Kustaa Aadolfin aikainen tulivoima ja liikkuvuus oli mennyttä…

6. Sota menee huonosti! • Ruotsin armeija ei enää ollut entisensä, varusteita puuttui, taistelutahto oli hukassa. laivastoa rokotti kulkutauti ja maavoimia riivasi puutteellinen huolto. • Venäjä hyökkäsi n. 16 000 miehellä ja löi ruotsalaiset Lappeenrannassa • Uusi 23 000 sotilaan ruotsalaisarmeija tuotiin Suomeen syksyllä 1741. Seuraavana kesänä venäläisten hyökkäys aiheutti paniikin ja ruotsalaiset perääntyivät sekasorrossa rannikkoa pitkin. Jäljelle jääneet 16 000 antautuivat ja komentaja Lewenhaupt teloitettiin rangaistukseksi siitä, että armeijalla oli mennyt niin huonosti • Sodan aikana Venäjällä otti vallan Pietari Suuren tytär Elisabeth. Hän antoi suomalaisille julistuskirjan , jossa lupailtiin suomalaisille Ruotsista erillistä asemaa. Vaikka julistus oli propagandaa, ja tarkoitettu heikentämään taistelutahtoa, suomi mainittiin siis siinä ensimmäistä kertaa omana valtakunnallisena yksikkönään! • Suomi miehitettiin 1741 – 1743 (ns. pikkuviha). Miehitys ei kuitenkaan ollut niin rankka kuin isoviha, venäläiset käyttäytyivät hyvin • rauha tehtiin Turussa 1743, ja taas osa Itä-Suomea liitettiin venäjään. Itäraja tuli Loviisan kaupungin itäpuolelle!

7. Valtiovalta vapauden ajalla: • Säätyjen asema vahvistui. Talonpoikien vahva asema säilyi. Aatelin sisällä luokkajako poistettiin • Säätykokoukset useita kuukausia pitkiä, asioista todella päätettiin • Aatelilla n. 300, papeilla 50-60, porvareilla 70 – 150 sekä talonpojilla muutama sata edustajaa (yht. n. 500 – 1000 edustajaa) • Modernia parlamentarismia enteili deputaatio-, eli valiokunta – systeemi. Tärkein oli 100-miehinen salainen valiokunta, jonne talonpojat eivät päässeet. Muihin valiokuntiin he osallistuivat • Yleensä äänestettiin säädyittäin, kolmen säädyn puolto riitti. Näin talonpojat voitiin äänestää nurin aina. Tosin perustuslakien tai säätyjen etuoikeuksien muuttaminen edellytti yksimielisyyttä. • Kuningas hallitsi 17-miehisen valtaneuvoston (hallitus) kanssa. Säädyt saivat nimittää neuvokset, joten kuningas oli hyvin riippuvainen säädyistä, parhaimmillaan oikeastaan säätyjen kumileimasin. • Lisäksi oli 11 kollegiota, jotka vastasivat suunnilleen nykyisiä ministeriöitä • Muu hallinto, kuten läänit ja oikeusistuimet, pysyivät ennallaan • Lainsäädäntöön tehtiin suuri remontti 1734, jolloin lait ja oikeuskäytäntö siirtyivät lopullisesti keskiajasta nykyaikaan.

8. Tukholman valtiopäivätalolla olivat myös Suomen lähettämät säätyedustajat. Heidän panoksensa koko valtion asioihin jäi tietysti ruotsalaisten virkaveljien varjoon. Yhtäkaikki, suomalaisen demokratian juuret ovat täällä!

9. Ruotsin poliittinen järjestelmä vapauden ajalla: Kuningas: • Muu hallinto: • Läänit • Kollegiot • Tuomioistuimet • Säätyvaltiopäivät • Aateli • papisto • Porvaristo • Talonpojat Yhteistyö Valtaneuvosto Nimitykset Deputaatiot (Salainen valiokunta!) Verot Ulkopolitiikka Talouden hoito

10. Adolf Fredrik 1751 – 1771 Adolf Fredrik (1710 – 1771) hallitsi 1751 – 1771, tosin hänet valittiin hallitsijaksi jo 1743. Hänenkin aikansa oli Ruotsin alamäkeä kansainvälisen politiikan suhteen Hän yritti tehdä Suomesta paremmin linnoitetun Hän kompastui itsepäisten säätyjen vastustukseen kaikessa poliittisessa päätöksenteossaan. Lopulta säädyt korvasivat hänen allekirjoituksensa kumileimasimella!

11. Hattujen sodan jälkeen: • Vuosina 1746-47 päätettiin Suomen linnoittamisesta. Hattujen sota oli osoittanut lukuisia puutteita Suomen puolustuksessa • Degerby-Loviisan kohdalle rakennettiin kaksoislinnoitus, johon kuului kaupungin luona olevat rakennelmat ja Svartholman saari. • Helsinkiin, Viaporiin alettiin perustaa suurta linnoitusta ja Suomen vesille soveltuvaa laivastoa vuonna 1756. Lisäksi yritettiin luoda reservi jalka- ja ratsuväelle. Varustelu ei luonut turvaa pitkään aikaan, vaan edelleen turvauduttiin muiden valtioiden kanssa solmittuihin liittoihin. • Vuonna 1755 Ranska ja Englanti aloittivat ns. seitsenvuotisen sodan, jonka johdosta Tanska ja Ruotsi tekivät ns. meriunionin vuonna 1756. Kesällä 1757 armeija siirrettiin Ruotsin Pommeriin. Ruotsin armeija ei kuitenkaan pystynyt tunkeutumaan pitemmäksi aikaa Pommerista vihollisen (Preussin) puolelle. Pommerin sota loppui kuningatar Loviisa Ulriikan välityksellä solmittuun rauhaan Hampurissa vuonna 1762.

12. Viapori: • Helsingin edustalle alettiin rakentaa Sveaborgin (Viapori) linnoitusta, joka tosin oli vähän vanhojen oppien mukainen linnoitus • Sveaborgista puhuttiinkin myöhemmin pohjolan Gibraltarina. • Linnoituksessa toimi usean tuhannen miehen hyvin harjoitettu varusväki • Huomaa: • Vaikeasti vallattavat sakaramuurit • Tykkitulta kestävät maavalli-muurit • Tuliasemat sakaroiden eri sivuilla (ristitulta) • Yli 700 tykkiä, suuret varastot, telakka, useita tuhansia miehiä

13. Kustaa III : Ulkopolitiikkaa • Aadolf Fredrik kuoli 12.2.1771 ja kesällä pidetyillä valtiopäivillä Kustaa III kruunattiin vallankaappauksen jälkeen • Kustaan tärkein ulkopoliittinen tavoite oli Ruotsin laajentaminen itään • Vuonna 1787 pidettiin Suomen sotaväen katselmus. Hän yritti myös taivuttaa Tanskan puolueettomuuteen mahdollisessa Ruotsin ja Venäjän sodassa. Ruotsi yllytti myös Turkkia, joka ryhtyikin vuonna 1787 sotaan Venäjää vastaan. • Vuonna 1788 Puumalassa tapahtui välikohtaus venäläisten kanssa. Kustaa III lähetti Venäjän Katariina II:lle vaatimuksen, jossa hän vaati Vanhan Suomen palauttamista Ruotsille. Katariina ei suostunut vaatimuksiin ja allekirjoitti 11.7.1788 sodanjulistuksen Ruotsille. Taistelut alkoivat Suursaaren vesillä 17.7.1788. • Maalla ruotsalaiset juuttuivat piirittämään Olavinlinnaa, kun se kieltäytyi antautumasta Savon prikaatille. Kymijoelle ryhmittynyt armeija pääsi Summan kylään asti. Pääarmeija vetäytyi Liikkalaan. Kesäkuussa venäläiset hyökkäsivät Savoon, mutta heidät torjuttiin. • Ruotsin saarilaivasto kärsi suuret tappiot elokuussa 1789 Ruotsinsalmella. Ratkaisuksi muodostui Ruotsinsalmen toinen meritaistelu heinäkuussa 1790, jolloin ruotsalaiset löivät venäläisen laivaston. Kustaa III tarjosi Katariina II:lle rauhaa, johon keisarinna taipui. Rauha solmittiin 14.8.1790 Värälässä.

14. Kustaa III (1745 – 1792) • Ilmeisesti hänen ulkomuotonsa oli melko rujo. • Hän oli kuitenkin kohtuullisen valistunut ja uskoi valistuneeseen yksinvaltiuteen • Kapteeni Jacob Johan Anckarström murhasi Kustaa III:n vuonna 1792 oopperan naami-aisissa

15. Kustaa III:n uudistukset Suomessa • Osa uudistuksista kohdistui koko valtakuntaan, lainkäyttöön ja kansalaisvapauteen. Uudistuksissa pyrittiin kuolemanrangaistuksien vähentämiseen muuttamalla ne vankeudeksi ja pakkotyöksi. Myös kotietsinnät kiellettiin. • Taloudessa viljakauppa vapautettiin sekä toteutettiin rahauudistus • Suomea uudistukset koskivat mm. siltä osin, että läänit jaettiin useampiin lääneihin ja Vaasan hovioikeus perustettiin. Lisäksi perustettiin uusia kaupunkeja ja aloitettiin tienrakennusohjelma

16. Kustaan jälkeen: • Kustaan sota osoitti Ruotsin lyövän päätään seinään suhteessa Venäjään. Venäjä oli jo koko 1700 – luvun ajan osoittanut olevansa Ruotsia vahvempi • Kustaan poika Kustaa IV Aadolf ei ollut isänsä veroinen hallitsija, eikä Ruotsikaan ollut entisensä. • Suomen kannalta tilanne johti siihen, että Ruotsi ei enää pystynyt pitämään kiinni edes Suomesta. Napoleonin ja tsaari Aleksanteri I:n poliittinen peli tuli osoittautumaan tältä kannalta kohtalokkaksi…