Baruch Spinoza (1632-1677)

1. Baruch Spinoza (1632-1677) • Syntyi Amsterdamissa. • Opiskeli Talmud-koulussa. • Tutustui nuorena Descartesin ajatuksiin ja uuteen luonnontieteeseen. • Vuonna 1656 erotettiin juutalaisesta seurakunnasta (”cherem”). • Asui Leidenissa ja Haagissa. • Hankki elantonsa linssejä hiomalla (kaukoputkiin ja mikroskooppeihin). • Kuoli keuhkotautiin 43-vuotiaana.

2. Teokset • Renati des Cartes Principiorum Philosophiae Pars I et II, More Geometrico Demonstratae, per Benedictum de Spinoza(Kartesiolaisen filosofian periaatteet, 1663). • Tractatus theologico-politicus (1670). • Ethica ordine geometrico demonstrata (Etiikka geometriseen tapaan esitettynä, 1677). • Suomennettu Etiikka (Gaudeamus, 1994).

3. Etiikka (1677) • Pyrkii ratkaisemaan lähes kaikki perinteiset filosofian ongelmat. • Erona Descartesin minäkeskeiseen näkökulmaan, Spinoza haluaa puhua ajattomasti, ikuisuuden näkökulmasta. • Geometrinen esitystapa (aksioomat, teoreemat, todistukset ym.) • Spinozan mukaan on vain yksi substanssi, Jumala (vrt. Descartes).

4. Substanssi • ”Substanssilla ymmärrän sitä, joka on itsessään ja käsitetään itsensä kautta; sen käsite ei toisin sanoen vaadi jonkun toisen olion käsitettä, josta se pitäisi muodostaa”. • Substanssi on ääretön ja sen olemassaolo on välttämätön. • Substanssi on yhtä kuin Jumala (substanssimonismi). Koska maailmankaikkeudessa ei ole olemassa mitään muuta substanssia kuin Jumala, Jumala samaistuu luonnon kanssa (panteismi). • Spinozan substanssi voidaan tulkita eräänlaiseksi ”alkuvoimaksi” (vrt. ”kaiken teoria”). • Substanssia voidaan lähestyä sen attribuuttien (pysyvien ominaisuuksien) kautta. • Substanssin attribuuttien määrä voi olla ääretön, mutta ihminen voi jäsentää substanssia vain ”ulottuvaisuuden attribuutin” (aineen) ja ”ajattelun attribuutin” (hengen) tasolla.

5. Yksittäiset oliot • Attribuuttien ohella substanssilla on vaihtuvia ominaisuuksia eli ”moduksia”. • Kaikki yksittäiset ”oliot eivät ole mitään muuta kuin Jumalan attribuuttien tiloja eli moduksia, joilla Jumalan attribuutit ilmaistaan tietyllä ja määrätyllä tavalla”. • Ulottuvaisuudet modukset (ilmiöt, oliot) ja ajattelun modukset (mentaaliset ilmiöt). • Äärelliset oliot (ihminen mukaan lukien) ovat kuin “aaltoja äärettömän meren ulapalla”. • Yksittäisillä olioilla on silti olemus (essentia), ne pyrkivät itsesäilytykseen.

6. Sielu ja ruumis • Sielu ja ruumis ovat yhden ja saman substanssin kaksi attribuuttia. • Ne ovat olemassa vain saman asian kahtena eri modifikaationa tai puolena. • Mielen aktien järjestystä ja niiden keskinäistä yhteyttä vastaavat ruumiin emootioiden järjestys ja keskinäinen yhteys. • Mielen ja ruumiin välillä ei ole vuorovaikutusta, joten koko ongelma katoaa.

7. Pyrkimys itsesäilytykseen • Yksittäinen olio ei ole substanssi, mutta sillä on silti olemus (essentia). • ”Kaikki, mikäli se on itsessään, pyrkii säilyttämään omassa olemisessaan”. • Pyrkimys (conatus) ilmenee kehittymisen, kasvun, ja henkisen aktiivisuuden erilaisina muotoina sekä olemassaolon ja elämän ylläpitämisenä.

8. Tiedon lajit • (1) Mielipide tai kuvittelu. Aistien kautta saatu empiirinen tieto, joka koskee yksittäisiä olioita. Myös välikäsien kautta saatu tieto. Epäselvää, katkelmallista ja johtaa erehdyksiin; • (2) Järki tai järkevä ajattelu. Koskee yleiskäsitteitä ja olioiden adekvaatteja ominaisuuksia. Käyttää deduktiivista menetelmää (esim. geometria); • (3) Intuitiivinen tieto. Järkiperäistä oivallusta, joka paljastaa olioiden olemuksen. Korkein aste on tieto Jumalasta.

9. Kaikki on välttämätöntä • Kaikkia luonnon tapahtumia määrää välttämättömyys, mikään ei tapahdu sattumalta. • Jumala määrää kaiken ennakolta, mutta ei vapailla tahdonakteillaan, vaan luontonsa seurauksena (eroaa kristinuskon aktiivisesta, persoonallisesta ja maailman ulkopuolella olevasta Jumalasta). • Tieto Jumalasta ja kaiken välttämättömyydestä mahdollistaa ihmisen ”vapautumisen” ja ”pelastumisen”.

10. Tunneteoria • Ihmisen on hallittava mielenliikutuksiaan, jotta ne eivät hallitse meitä. • Emootioilla ”ymmärrän ruumiin tiloja, jotka lisäävät tai vähentävät, auttavat tai estävät ruumiin omaa toimintakykyä, ja samaten näiden tilojen ideoita”. • Emootio (tunne, mielenliikutus) on yhtä aikaa sekä fyysinen tila että kyseisen tilan idea. • Passio on passiivinen sekava idea, joka pitää ihmistä hallinnassaan, saaden mielen esimerkiksi rakkauden tai suuttumuksen tilaan. Johtaa kärsimykseen ja suruun. • Ihmisessä emootiot pyrkivät itsesäilytykseen ja taistelevat keskenään (”conatus”).

11. Passioiden vallassa oleva ihminen on riippuvainen ulkoisista tekijöistä ja tämä voimattomuus johtaa suruun. • Aktiivisten tunteiden ja järjen avulla ihminen voi tulla tietoiseksi passionsa todellisesta aiheuttajasta ja voittaa sen. Aktiivisuus johtaa iloon (”ilon filosofiaa”). • Passiot perustuvat ”epäselville” ideoille. Kun ihminen oppii tuntemaan asioiden todellisen yhteenkuuluvuuden rationaalisen ajattelun avulla, hän vapautuu passioiden vallasta. • Korkein sielullinen tila on intellektuaalinen rakkaus Jumalaa kohtaan (amor intellectualis Dei). Ihminen tarkastelee todellisuutta ”ikuisuuden” näkökulmasta.

12. Tahdon vapaus • ”Viisas […] kokee tuskin lainkaan mielen järkytyksiä; tietoisena omasta, Jumalan ja olioiden tietystä ikuisuudesta välttämättömyydestä ei hän milloinkaan lakkaa olemasta vaan nauttii aina oikeasta sielunrauhasta”. • Aktiivinen ajattelu on ”pyrkimyksen” (conatus) korkein muoto. Sen sitoutuminen järjen yleispäteviin periaatteisiin (järki ei voi valita omia lakejaan) on vapautta autonomisuuden merkityksessä. • Ulkoiset olosuhteet antavat rajat, joiden puitteissa tahtomme voi osoittaa vapautemme etsimällä järjen ohjaamaa elämää (vapaus itsensä toteuttamisena).