Katsomusopetuksen säädösten kehitys ja vuoden 2003 uskonnonvapauslaki

1. Katsomusopetuksen säädösten kehitys ja vuoden 2003 uskonnonvapauslaki Eero SalmenkiviOpettajankoulutuslaitos

2. Suomalainen uskonnonopetusmalli 1900-(ja 2000-)luvulla • PerustanaLaki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923). • Uskontoaopetetaanenemmistöntunnustuksenmukaan→ tunnustuksellista. • Enemmistöön kuulumattomat vapautetaan anomuksesta. • Muille voidaan opettaa heidän omaa uskontoaan tai uskonnon historiaa ja siveysoppia, v. 1985 alkaen ET:tä.

3. Maallistuminen ja koulun uskonnon opetus • II maailmansodan jälkeen kirkosta eroaminen yleistyi ja maallistuminen lisäsi uskontoon kohdistuvaa kritiikkiä. • 1960-luvulla yhteiskunnan murros ja uusvasemmistolaisuus kiihdyttivät kritiikkiä. • Kritiikki kohdistui myös koulun uskonnon opetukseen. • Kirkko otti itse ohjat käsiinsä (Kirkko & valtio 1966): • Kirkon kasteopetuksen ja koulun uskonnon opetuksen ero • Peruskoulu →← uskonnon opetus -lehmänkauppa • Pieniä uudistuksia (esim. kirkosta eroamisen sai ilmoittaa myös väestörekisteriin ei aina srk:lle)→ merkittäviä uudistuksia ei tapahtunut

4. Kaikkia tyydyttävä ratkaisu? • ET:n synnyttyä 1985 ja pienten uskontojen yleistyttyä jonkin verran (tosin alueellisesti hyvin rajatusti) → • (lähes?) kaikki uskonnolliset ja uskonnottomat tahot olivat tyytyväisiä malliin • Ongelmat koskivat käytännön järjestelyjä ja mallin (säädösten) noudattamista

5. Uskonnonvapauslain uudistaminen • 1921 uskonnonvapauslaki oli aikanaan edistyksellinen, mutta alkoi olla monelta osin vanhentunut EU-Suomessa 1990-luvulla. • Kansainväliset velvoitteet (ihmisoikeusasiakirjat & EU:hun liittyminen) lisäsivät 1900-luvun lopulla painetta Suomessa • yleisesti lisätä yksilön oikeuksia suhteessa valtioon • erityisesti kunnioittaa uskonnonvapautta

6. Perusoikeusuudistus • 1990-luvulla Suomen kansainväliset velvoitteet (IO-sopimukset ja EUhun liittyminen) edellyttivät perustuslain uudistamista → suuri perustuslakiuudistus Suomessa. • Uuden lain luonne näkyy 1 §:ssä: ”Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.”

7. Perustuslaki uskonnon ja omantunnon vapaudesta 11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

8. Kuinka säilyttää status quo? (1) • Uskonnonopetuksen merkittävimmät taustavoimat olivat melko tyytyväisiä uskonnon opetukseen. (Myös uskonnottomista suuri osa piti omaa ET:tä hyvänä.) • Perusoikeuksien uudistamisen myötä uskonnon opetuksessa nousee ongelmaksi evankelis–luterilaisten oppilaiden pakko osallistua uskonnon opetukseen, joka oli uskonnon harjoittamista.

9. Kuinka säilyttää status quo? (2) • Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli kuitenkin 1982 todennut, että tunnustuksellinen uskonnon opetus on uskonnonharjoittamista (tuolloin siihen pakottaminen oli lakiteknisten syiden vuoksi sallittua). • Perustuslakia piti kuitenkin tietysti noudattaa ja jos tunnustuksellinen uskonnon opetus oli uskonnon harjoittamista, sen täytyisi olla oppilaalle vapaaehtoista→ uudistuksessa tavoiteltiin vallitsevan rakenteellisen ratkaisun säilyttämistä siten, että uskonnonopetusta ei voisi enää tulkita uskonnonharjoittamiseksi.

10. Oman uskonnon opetus • Ratkaisunavainolisiirtyminentunnustuksellisestauskonnonopetuksestaomanuskonnonopetukseen. • Tämäneipitänyt olla tunnustuksellista, koska se opetussuunnitelmienmukaistayhteiskunnanjärjestämäätoimintaa, jollaei ole suoraakosketustauskonnolliseenyhdyskuntaan. • Siltiomanuskonnonopetustapuolustettiin mm. positiivisellauskonnonvapaudella. • Uskonnonharjoittamistakoulunjuhlissajauskonnonopetuksessasäätelevät ns. a-pykäläteivättulleetlakiin. • OPH on antanutvastaavistaasioistaohjeet, mutta ne saivatnykyisenmuotonsavasta v. 2006 (ks. http://www.edu.fi/lukio/uskonto/lukiolaki.pdf jahttp://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf)

11. Koulunjuhlat • Kun uskonnonopetuseienääollutuskonnonharjoittamista, yhdeksiongelmaksimuodstuivatkoulunperinteisetjuhlat, jotkasisältävätuseinuskonnollisiaelementtejä. • Uskonnonharjoittamistakoulunjuhlissasäätelevät ns. a-pykäläteivättulleetuskonnonvapauslakiin. • OPH on antanutvastaavistaasioistaohjeet, mutta ne saivatnykyisenmuotonsavasta v. 2006 (ks. http://www.edu.fi/lukio/uskonto/lukiolaki.pdf jahttp://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf) • Juhlientilannettakäsitellääntarkemminryhmissäjakurssilla 610151 Koulutusjasosiaalinenoikeudenmukaisuus.

12. Muutokset perusopetus- ja lukiolaeissaUskontoa edelleen enemmistön mukaan Perusopetuslaki 1998/628 • 13 § (6.6.2003/454) Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

13. Elämänkatsomustieto koululaeissa Perusopetuslain 628/1998 uusi 13 § (6.6.2003/454) • Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

14. Muut säädökset PO-laki 13 § Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta. Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät. Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

15. Koonti: Säädöstilanne 1.8.2003 uskonnonvapauslain ja koululakien muutosten jälkeen • Uskontokuntaan kuuluminen määrittää oppilaan saamaa uskonnonopetusta • Evankelis–luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema säilyy • Opetus järjestetään enemmistön mukaan • Vähemmistöjä koskee kolmen sääntö, yksikkönä opetuksen järjestäjä (kunta)!

16. Säädöstilanne, jatkoa • Aiemman vapautusmuotoilun sijaan korostetaan oikeutta tiettyyn opetukseen→ oppilaat ohjataan automaattisesti enemmistön (evankelis-luterilaisen) opetuksen lisäksi myös ortodoksiseen uskontoon ja ET:hen (so. ortod. ja kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse pyytää vapautusta, huom: ainakin ET:n osalta tässä ilmeisesti rikotaan lakia melko yleisesti; Suomen 320 kunnasta vain 11:ssa niin vähän 6 – 14 –vuotiaita 31.12.12, ettei ET:tä tarvitse automaattisesti järjestää).

17. Säädöstilanne, jatkoa • Ns. pienryhmäisten uskontojen pitää anoa omaa opetusta, • mutta jos he eivät ole anoneet tai opetusta ei järjestetä, he voivat mennä myös ET:hen (enemmistön uskonnon lisäksi)

18. Säädöstilanne, jatkoa • Täydellinen vapautusmahdollisuus säilyy, korvaavana opetuksena tällöin joko: • uskonnollisen yhdyskunnan antama uskonnon opetus (kokonaisopetuksen tuntimäärä saa tällaisilla oppilailla olla muita alempi, ei numeroa, merkintä todistuksen lisätietoihin) • muu opetus (periaatteessa korvaa puuttuvan tuntimäärän, käytännössä kysymys on nimenomaan koulun velvoitteesta järjestää valvottua toimintaa)

19. Säädöstilanne, jatkoa • Tavoitteena pysyvyys opetusryhmässä ja sujuvuus, vanhemmilta/lukiolaisilta voi pyytää koko lukuvuotta koskevia ilmoituksia (ks. http://www.feto.fi/ET_esimerkkilomake.htm). • Mutta: poikkeaminen niistä on heille mahdollista: perustuslain ja uskonnonvapauslain uskonnon ja omantunnon vapaus = korkeampi säädös kuin käytännön sujuvuus! • Opettajan osalta siirtyminen merkitsi opettajan ja uskonnollisen yhdyskunnan välisen kytkennän katkeamista→ opettajan ei tarvitse kuulua siihen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka opetusta hän antaa.

20. Ongelmia • Jos mikään ei muuttunut, mihin uskonnon harjoittaminen katosi?Opetushallituksen ohjeessa todetaan yksiselitteisesti:"3. Uskonnon opetuksen luonneSäädösmuutosten ehkä näkyvin muutos on ilmaisun ”tunnustuksen mukainen opetus” muuttaminen ”oman uskonnon opetukseksi”. Tämä ei edellytä uskonnon opetuksen sisältöjen muutosta." • Enemmistöä edustavat oppilaat voivat kokea itsensä syrjityksi, koska heillä ei ole valinnanvapautta. Ts. esim. Sepon tulkinnassa kirkkooon kuuluminen on hyvin vahva kannanotto, joka sitoo ratkaisevasti henkilön katsomusta, mutta voidaan kysyä, vastaako tämä tilannetta Suomessa.