Tomi Tura

1. SYÖTTEITÄ, TUOTTEITA JA MUSTIA LAATIKOITAInnovatiivisuuden ja alueellisen innovaatiokyvykkyyden mittaamisesta Tomi Tura

2. Esityksen runko • Miksi mitata innovatiivisuutta – ja miksi se on niin vaikeaa? • Innovatiivisuuden mittaamisen lyhyt historia • Mittarit, niiden ongelmat ja soveltuvuus • (Alueellisen) innovaatiokyvykkyyden arviointi • Case: NBIC-arviointimatriisi • Mittarit ja innovaatiopolitiikat

3. Miksi mitata innovatiivisuutta? • Innovaatiotoiminta talouden dynamiikan / teknologisen muutoksen moottori • Suomen kaltaisessa maassa yritysten, alueiden jne. menestys olennaisesti riippuvainen innovaatiokyvykkyydestä (ainoa vaihtoehtoinen keino tuotantokustannuksilla kilpailu) • Millainen on kykymme menestyä ≈ millainen on kykymme innovoida  kyettävä ainakin karkeasti arvioimaan innovatiivisuuden tasoa • Alueen innovatiivisuus: yhä tärkeämpi vertailutekijä alueiden välisessä kilpailussa

4. Innovaatiotoiminnan mittaamisen kimuranttius • Riippuvainen innovaation määritelmästä • Tuote, palvelu, prosessi, organisatorinen, sosiaalinen… • Radikaali, vähittäinen, uusi markkinoille, uusi yritykselle… • Mitä kohtaa pitäisi mitata: innovaatiotoiminnan syötteet, edellytykset, prosessit, välittömät tuotokset, liiketoiminnan tulokset, pitkän tähtäimen vaikutukset… • Mitattavien asioiden yhdenmukaisuus? • Innovaatiotoiminta dynaaminen prosessi, mittarit staattisia ja kohdistuvat tiettyyn innovaatioprosessin vaiheeseen

5. Mitä on "innovatiivisuus"? • Kaksi tapaa tulkita innovatiivisuus • ”Tehdä innovaatioita”: innovaatiotoiminnan tuloksellisuus • ”Olla innovatiivinen”: innovaatiokyky • Innovaatiotoiminnan tuloksellisuus • Nykyinen innovaatiotoiminta – kuinka hyvin yrityksemme/taloutemme toimii juuri nyt; empiirisiä mittareita • Innovaatiokyky • Pitkän tähtäimen kyvykkyys tuottaa innovaatioita, edellytykset innovaatiotoimintaan • ”Teoreettisia” mittareita, kyvyt eivät välttämättä näy innovaatioina tietyllä hetkellä

6. Innovatiivisuuden mittaamisen lyhyt historia • Ensimmäiset systemaattiset innovatiivisuusmittarit 1950- ja 1960-luvuilla  T&K-panostukset, muut yritysten panokset innovaatiotoimintaan • Myöhemmin huomio tuotosmittarien kehittämiseen  patentti- ym. IP-tiedot • 1980- ja 1990-luvuilta alkaen suorat innovaatiomittarit: surveyt, asiantuntija-arviot, kirjallisuusarviot • Viime vuosina mm. ekonometriset innovatiivisuustutkimukset

7. Input-mittarit • Mitataan, kuinka innovaatiotoimintaa resursoidaan ja tuetaan • Klassinen mittari yrityksen T&K-toiminnan panokset • Ongelmia • Mittaavat tyypillisesti vain innovaatiotoimintaan budjetoituja resursseja • Tutkimus: vain vähäinen yhteys innovatiivisten yritysten ja t&k-panostavien yritysten välillä • Painottavat T&K-intensiivisiä innovaatioita, yrityksiä ja toimialoja ”vähäisten”, ei-tutkimusintensiivisten kustannuksella

8. Output-mittarit • Mitataan innovaatiotoiminnan tuloksia = innovaatioita • Perustuu innovaatioiden laskemiseen  vaikeita tunnistaa ja kvantifioida • Epäsuorat mittarit • Patentit, tavaramerkit, lisenssit jne. • Suorat mittarit • SPRU:n asiantuntijasurvey (mm. Pavitt -87) • Oslon manuaali ja Community Innovation Survey CIS • Kirjallisuuteen perustuvat mittarit

9. Output-mittarit • Painottavat tietynlaisia innovaatioita, yrityksiä ja toimialoja • Tutkimus: vain vähäinen yhteys ”innovatiivisten yritysten” ja patentoivien yritysten välillä • Epäsuorat mittarit (patentit ym.) eivät huomioi kehitettyjen teknologioiden taloudellista arvoa – kaikki ideat eivät ole yhtä arvokkaita! • Sekä input- että output-mittarit painottavat: teollisia ja teknologisia innovaatioita, tutkimuksen roolia sekä määrättyjä innovaatioprosessin kohtia

10. Mittarien piirteet ja soveltuvuus S F O S Lähde:Jensen & Webster 2004

11. Case: Community Innovation Survey • EU-tasoinen kysely yrityksille niiden innovaatiotoiminnasta • Kysytään suoraan yrityksen johdolta: onko yrityksenne tehnyt innovaatioita • Arvioidaan myös innovaatioiden taloudellista arvoa ja vaikutuksia yrityksen toimintaan • Arvioidaan sekä tuote/palvelu- että prosessi-innovaatioita • Mukana myös input-mittareita

12. Alueen innovatiivisuuden mittaaminen • Onko kyse alueen yritysten (yhteenlasketusta) innovatiivisuudesta vai alueen innovatiivisuudesta? • Input-mittarien kehitystyö tuotosmittareita vähäisempää  alueiden näkökulmasta kuitenkin vähintään yhtä olennaista! • Miten huomioida alueelliset (muut kuin yritysten omat) panostukset innovaatiotoimintaan? • Alueen innovaatiotoiminnan ala merkittävästi laajempi kuin yksittäisessä yrityksessä

13. (Alueellisen) innovaatiokyvykkyyden arviointi • Innovaatiokyvykkyyden mittaamisen perusongelma: kyvyttömyys murtautua innovaatioprosessien dynamiikan sisään • Innovaatioprosessien musta laatikko • Ei-taloudellisen mikrodynamiikan tuominen mukaan mittareihin: institutionaaliset järjestelyt, sosiaaliset normit, kulttuuri, vuorovaikutusprosessit jne. • Innovatiivisuuden mittaamisen kaksi peruselementtiä: • Innovaatiotoiminnan tulosten ja vaikutusten arviointi • Innovaatioympäristön toimintamallin ja toimivuuden arviointi: resurssit, organisoituminen, dynamiikka  MIKÄ saa aikaan haluttuja vaikutuksia?

14. 2. asteen vaikutukset • Alueen, sen yritysten ja asukkaiden menestyksen ja hyvinvoinnin kehitys 1. asteen vaikutukset - Uudet yritykset, liikevaihdon kasvu, julk. sektorin tuottavuuskehitys jne. Todelliset tulokset - Markkinoille viedyt / toimintaan implementoidut innovaatiot Välitulokset - Patentit, lisenssit jne. Innovaatioympäristön organisoituminen Innovaatioympäristön sisäinen dynamiikka Innovaatioympäristön resurssit Alueellisen innovaatiokyvykkyyden arviointi Innovaatio-kyvykkyys

15. Case: NBIC-arviointimatriisi • Tavoitteena rakentaa arviointimatriisi, joka • soveltuu erityyppisiin innovaatiotoimintoihin • mittaa juuri innovaatiokyvykkyyttä • pyrkii avaamaan innovaatioprosessien mustaa laatikkoa • NBIC-matriisi on • ensisijaisesti alueiden (tai yritysten) sisäisen kehittämisen väline, ei vertailumittari • perustuu tiettyihin innovaatioprosessien luonnetta koskeviin teorioihin  “skaalattu” arvioimaan innovaatiotoimintaa, joka lähtee samankaltaisista näkemyksistä

16. Case: NBIC-arviointimatriisi • Oletukset: • Innovaatiot syntyvät usein hyvin ennakoimattomilla tavoilla ja ennakoimattomissa paikoissa, ”sattumien tarttumapinnoissa” • Innovaatiot syntyvät ennen kaikkea erilaisten toimijoiden ja sektorien rajapinnoissa: monitoimijaisissa ja –osaamisalaisissa verkostoissa, joissa hyödynnetään myös alueen ulkopuolisia resursseja • Innovaatiot syntyvät siellä, missä on luovaa sosiaalista pääomaa ja edellytykset kollektiiviselle oppimiselle

17. Case: NBIC-arviointimatriisi

19. Case: NBIC-arviointimatriisi • Sisältää mm. seuraavanlaisia indikaattoreita: • Innovaatiotoiminnan julkiset tukitoimet • Suhtautuminen yrittäjyyteen • Osallistuminen valtakunnallisiin ja kansainvälisiin t&k-verkostoihin • Organisaatio- ja toimi-/osaamisalarajat ylittävät innovaatioverkostot • Välittäjäorganisaatioiden roolitus ja organisoituminen • Innovaatioverkostojen intensiteetti ja johtajuus • Erikoistuneen huipputietämyksen verkottaminen innovaatioprosesseihin

20. Mittarit ja innovaatiopolitiikat • Mittarien pystyttävä tukemaan käynnissä olevaa innovaatiopolitiikkaa, ei vain kertomaan jälkikäteen mikä meni pieleen • Innovaatiopolitiikan tulokset ja vaikutukset usein nähtävissä vasta vuosien päästä  pystyttävä reagoimaan nopeammin • Pystyttävä arvioimaan, ollaanko tekemässä oikeita asioita • Pystyttävä arvioimaan pysyviä edellytyksiä tuottaa innovaatioita, ei vain tämänhetkisiä tuotoksi • Innovaatiopolitiikan kiinnitettävä huomiota myös innovaatioiden syntyyn yllättävissä rajapinnoissa ( picking winners –politiikka) • Tämän näyttävä myös käytetyissä mittareissa

21. Esimerkkejä diagnoosi- ja arviointikyselyistä

22. Esimerkkejä diagnoosi- ja arviointikyselyistä

23. Esimerkkejä diagnoosi- ja arviointikyselyistä

24. Esimerkkejä diagnoosi- ja arviointikyselyistä