EQUAL- YHTEISÖALOITEOHJELMAN TEEMATYÖN TYÖKIRJA Net Effect Oy: Timo Aro Tomi Lähteenmäki Janne Marniemi

1. EQUAL- YHTEISÖALOITEOHJELMAN • TEEMATYÖN TYÖKIRJA • Net Effect Oy: • Timo AroTomi LähteenmäkiJanne Marniemi

2. TAUSTAA: • EQUAL- yhteisöaloiteohjelma on perustaltaan innovatiivinen • tuotekehitysohjelma, joka onnistuessaan tuottaa uusia, toimivia työmenetelmiä • ja -malleja työmarkkinoilta syrjäytymisen ja syrjinnän vähentämiseksi. • Yhteisöaloiteohjelman tavoitteiden saavuttamisessa keskeiset instrumentit ovat • kehittämiskumppanuudet ja niiden välinen temaattinen yhteistyö • (teematyöskentely) sekä verkostoituminen. • Työkirja on suunniteltu tukemaan kansallisen teematyön kehittämisverkostojen • toimintaa. Erityisesti tavoitteena on tukea hyvien käytäntöjen tunnistamista, • tuotteistamista, juurruttamista, levittämistä ja hyödyntämistä yhteisöllisen • oppimisen ja kehittämisverkostojen avulla. • Työkirja koostuu kahdesta osasta: • 1) Verkostotyöskentely, • 2) Hyvät käytännöt ja tuotteistaminen

3. EQUAL- yhteisöalueohjelman teematyön sisältöalueet, koordinaattorit ja Net Effectin konsultit • Seudullisten ja alueellisten työllisyysstrategioiden ja työvoimapalveluiden • rakennemuutokseen liittyvien toimenpiteiden tukeminen ja syrjäytymisen ehkäisy • Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymä (Toolbox) – Timo Aro • B) Työelämään integroituminen – koulutuksen ja työelämän yhteen niveltäminen • Turun ammatti-instituutti (VaSkooli) – Tomi Lähteenmäki • C) Yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus työmarkkinoilla ja yrityksissä • Lasipalatsin Mediakeskus(Taru II) – Tomi Lähteenmäki • D) Romanien työmarkkina-aseman tukeminen • Hengitysliitto Heli ry ja Merikosken Ammatillinen koulutuskeskus(AVOIMIN MIELIN – ovet auki romaneille työelämään!) – Janne Marniemi • E) Sosiaaliset yritykset työllistymispalveluiden tuottajana • Diakonia ammattikorkeakoulu (SOSVOIMA) – Janne Marniemi • F) Integroidut palvelukokonaisuudet yrityksen ja sen henkilöstön kehittämisessä • Turun ammattikorkeakoulu (ArtCraftMetal) - Timo Aro • G) Vaakasuoran ja pystysuoran segregaation purku työmarkkinoilla sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen edistäminen työmarkkinoilla • Työterveyslaitos (SEPU) – Janne Marniemi

4. Osa I Verkostotyöskentely

5. Verkostoitumisen motto • ”Ei tämä kivi, eikä tuo, • tee yksin sillan kaarta. • Sen tekevät ne yhdessä • ja niiden muodostama linja” • Marco Polo

6. Yhteisöllinen oppiminen versus itsekeskeinen oppiminen Yhteisöllinen oppiminen (tiedon jakaminen, omien tavoitteiden tutkiminen, yhteisten tavoitteiden synnyttäminen) Itsekeskeinen oppiminen (toisten kuunteleminen, mutta ei todellista yhteistä oppimista vaan toisten tavoitteiden hylkääminen) Toistenhylätyttavoitteet Omat tavoitteet Omat tavoitteet Omat tavoitteet Yhteiset tavoitteet Ian Cunningham:The Wisdom of Strategic Learning – The Self Managed Learning Solution

7. Luottamus Kunnioitus Avoin tiedonkulku Aktiivinen osallistuminen Yhteisöllisen oppimisen peruspilarit

8. Teematyön lisäarvo? • VOIMA: - Yksittäiset kehittämiskumppanuudet yhdistävät voimansa - saadaan enemmän kriittistä massaa kehittämistyön tueksi • OPPIMINEN: - Teemaryhmät ja -verkostot muodostavat ”kohtaamisareenan”, jonka avulla yhteinen oppiminen ja kehittäminen tehostuvat • KOHTAAMINEN: - Teematyö luo samankaltaisille hankkeille vuorovaikutusrakenteen ja keskustelufoorumin, jossa voidaan analysoida eri hankkeiden tuloksia ja vaikuttavuutta • LEVITTÄMINEN: - Helpottaa tunnistamaan yleistettävissä olevat ja laajempaa merkitystä omaavat hyvät käytännöt ja niiden levittämistavat • JUURRUTTAMINEN: - Mahdollistaa tuotteistettujen menetelmien ja/tai mallien laajemman käyttöönoton ja jatkuvuuden

9. Verkostotyöskentelyn paradoksi • Teemaverkostot ovat oppimisverkostoja, jotka perustuvat yhteisen • teeman ympärillä tapahtuvaan työskentelyyn. Yhtälö on osin • paradoksaalinen (riittävän samankaltainen riittävän erilainen): • Intressien, lähtökohtien, tietotason ja käytettävien käsitteiden on oltava riittävän samankaltaisia, jotta asioiden yhteinen ymmärtäminen ja omaksuminen teematyön puitteissa on mahdollista • Toisaalta teematyön avulla tulisi kyetä tuottamaan kaikille osapuolille selkeää lisäarvoa, jolloin näkökulmien ja lähtökohtien on oltava riittävän erilaisia, jotta uusia ajatuksia, malleja, toimintatapoja ja tuotteita syntyisi. »»Tavoitteena on luovan jännitteen synnyttäminen, jolloin syntyy uutta eikä pelkästään pönkitetä vanhaa

10. Teemaverkosto luovuuden tukena Korkea E LUOVA JÄNNITE(FLOW – VIRTAUS) Uusi haaste ! C Haastetaso D Taitojen kehittyminen yli haastetason (”kyllästyminen”, ”haasteettomuuden tunne”) Haastetason kasvu... B A Taitojen kehittyminen Matala Taitotaso Korkea Csikszentmihalyi- Good Business

11. Luovan tuotoksen peruskriteerit • Tuotosta voidaan luonnehtia ”luovaksi tuotokseksi”, mikäli se täyttää • kaksi luovan tuotoksen peruskriteeriä: Uutuus-luonne (novelty) Mitä te olette kehittämässä? Hyödyllisyys (utility, usefulness) Jussi T Koski: Luova Hierre

12. Innovaatioita!!! vai ”Innovaatioita” Tarvitaan hyvää suunnittelua, mutta myös haasteita, hallittuja riskejä ja aitoja innovaatioita! Projekti-idean haastavuus Apollo-lennot Toteutustavan selvyys ? Toteutustavan epäselvyys Perusbulkki Projekti-idean (itsestään)selvyys

13. Muutosprosessin vaiheet • Kun joku esittää ”vallankumouksellisen” idean, seuraa siitä • usein seuraavanlaiset vaiheet sisältävä prosessi: • Vaihe 1: ”Se on typerä ja tarpeeton idea.” - muutosvastarinta • Vaihe 2: ”Se on mielenkiintoinen mutta sitä ei kannata lähteä tekemään.” - lämpeneminen ajatukselle • Vaihe 3: ”Olen koko ajan sanonut, että se on tärkeä ja hyvä idea.” - täysillä idean takana, ”tätä olen aina halunnut” ”If an organisation aspires to fundamental change, it must change the fundamentals” - Richard Hackman -

14. Pohdintatehtävä 1: luovuus • Mitä te olette kehittämässä? Uutta ja hyödyllistä vai jotakin muuta? • Tukeeko teemaverkostonne muutosta? • Jos tukee, niin miten? • Miten teemaverkostonne suhtautuu luovuuteen? • Miten teemaverkostonne suhtautuu riskeihin ja miten riskejä hallitaan?

15. Toimiva verkosto ei ole itsestäänselvyys • Verkoston luonnollisuus: ollaanko yhteistyössä mukana vapaaehtoisesti vai pakon edessä… • Verkostokumppaneiden keskinäinen luottamus tai sen puute näkyy yhteistyössä • Aito luottamus  keinotekoinen luottamus • Luottamus punnitaan viimeistään silloin, kun yhteistoimintaan liittyy taloudellisia panostuksia • Aito sitoutuminen  keinotekoinen sitoutuminen • ”Verkosto on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki” »»Yhteisen intressin esille saamisen merkitys on • erittäin suuri!!!!

16. Yhteisen intressin syntyminen Henkilökohtaiset intressit - arvot- koulutus- näkemykset- henkilöhistoria jne. Emo-organisaationintressit- viitekehys- talous- tarve- politiikka jne. Organisaatio C:n aito intressi Organisaatio A:n aito intressi Organisaatio B:n aito intressi Yhteinen intressi! Teillä on yhteinen tavoite, mikä on yhteinen intressinne?

17. Harjoitus 1: Yhteinen intressi • Pohdi omia henkilökohtaisia intressejäsi teematyöhön liittyen – kirjaa ne ylös • Pohdi oman emo-organisaatiosi intressejä – kirjaa nekin ylös • Esitelkää joko keskustellen tai kirjallisesti yhteen kooten teemaryhmänne intressit • Pohtikaa eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia • Luokaa konsensuskeskustelun jälkeen teemaryhmänne yhteiset intressit

18. Verkostojen pullonkaulat (1/6) • Keinotekoisuus • Ongelma: Verkostoilla on taipumus muodostua keinotekoisiksi, jolloin yhteistyö on itsetarkoituksellista, hallinnon sektoreiden ja institutionaalisten rakenteiden perusteella määräytyvää (eli yhteistyötä tehdään yhteistyön itsensä vuoksi). • Yhteensopimattomuus • Ongelma: Organisaatiot ja niiden avainhenkilöt eivät tule toimeen keskenään. • Eristäytyminen ja organisaatiokeskeisyys • Ongelma: Toimijat keskittyvät sisäisiin asioihinsa, eivätkä aktiivisesti suuntaudu ulospäin ja etsi uusia kumppanuussuhteita ja yhteisiä hankkeita eli eristäytyvät ulkomaailmasta. Organisaatiokeskeisyys viittaa siihen, että verkostossa mukana olevissa organisaatioissa keskitytään vain omiin sisäisiin asioihin eikä päätöksenteossa oteta huomioon kumppaneiden ajatuksia ja tarpeita.

19. Verkostojen pullonkaulat (2/6) • Itsekkyys • Ongelma: Toimijat ajattelevat ja tavoittelevat vain omaa etuaan eikä niillä ole kykyä nähdä asioita kokonaisuuden näkökulmasta. • Puutteellinen informaation kulku • Ongelma: Toimijat eivät jaa aktiivisesti tietoa toisilleen (ei halua ja/tai kykyä), informaation levittämiseen ei ole olemassa mitään välineitä tai olemassa olevia välineitä ei osata käyttää. • Epäluottamus verkostokumppaneihin • Taustaa: Verkostomaiset suhteet perustuvat luottamukseen. Jos luottamus menetetään, sen palauttamiseen kuluu runsaasti aikaa ja energiaa. • Ongelma: Verkostomaiset suhteet eivät perustu luottamukseen.

20. Verkostojen pullonkaulat (3/6) • Roolien ja työnjaon epäselvyys • Ongelma: Verkoston pelisääntöjä ei ole sovittu lainkaan, esimerkiksi työnjakoa (eli toimijoiden rooleja ja vastuita) ei ole määritelty riittävän selkeästi. Tällöin verkosto on vain rypäs itsellisiä toimijoita ja vastuu yhteistoiminnasta jää ikään kuin kellumaan toimijoiden sysiessä sitä toisilleen. Osa toimijoista ei mahdollisesti kunnioita verkoston pelisääntöjä ja kumppanuus-suhteiden ensisijaisuutta, jolloin luottamukselliset suhteet saattavat vaarantua. • Ymmärtämättömyys • Ongelma: Verkostokumppanit eivät ymmärrä toistensa lähtökohtia, tavoitteita ja strategioita. Lisäksi he saattavat käyttää omaa ammattisanastoaan, jolloin ihmiset päätyvät puhumaan toistensa ohi.

21. Verkostojen pullonkaulat (4/6) • Sitoutumattomuus • Ongelma: Toimijat eivät sitoudu toimintaan vaan ovat mukana ainoastaan ”koska on pakko” tai kaikkien toimijoiden odotetaan sitoutuvan toimintaan täysin samanlaisella panostuksella. Lisäksi toimijoiden oletetaan sitoutuvan ”yhteisen hyvän tavoitteluun” (esimerkiksi ulkopuolelta annettuihin teematyön tavoitteisiin) etsimättä sitoutumista kunkin toimijan omista lähtökohdista ja hyväksymättä erilaisia tapoja sitoutua. • Resurssien puute • Taustaa: Kun toimitaan verkostomaisessa suhteessa, jokaisen osapuolen olisi tuotava verkostoon jotain lisäarvoa, jolla he samalla sitoutuvat yhteistoimintaan. • Ongelma: Pula rahasta, ajasta, osaamisesta jne. vähentää toimijan halua tai kykyä olla mukana verkostossa ja sitoutumista yhteistoimintaan. Tällöin toimijan verkostoon tuoma lisäarvo jää vähäiseksi tai olemattomaksi.

22. Verkostojen pullonkaulat (5/6) • Oppimattomuus • Taustaa: Kokemusten vaihdon ja uuden oppimisen tulisi olla keskeisiä syitä lähteä mukaan verkostomaiseen toimintaan. • Ongelma: Verkostoon kuuluvat toimijat eivät osaa hyödyntää omia eivätkä muiden kokemuksia eivätkä sulauttaa uutta omaan toimintaansa (poisoppimisen merkitys). • Muutosvastarinta • Ongelma: Organisaatiot ja ihmiset ovat lukkiutuneet vallitseviin toimintatapoihin ja ajattelumalleihin sekä saavutettuihin etuihin eivätkä halua muutoksia toimintaansa.

23. Verkostojen pullonkaulat (6/6) • Yhteistyön foorumien toimimattomuus • Taustaa: Yhteistyön onnistuminen edellyttää sellaisten foorumien riittävää määrää, joilla yhteistyötä on mahdollista jäsentää ja jotka tukevat toimijoiden mahdollisuutta osallistua keskusteluun. Lisäksi foorumin toimivuutta kuvaavat sen vetovoimaisuus (houkutteleeko se asian kannalta keskeiset toimijat mukaansa), tuloksellisuus (mitä se saa aikaan) ja tehokkuus (vastaako foorumi havaittuihin tarpeisiin). • Ongelma: Foorumit (työseminaarit, verkostopalaverit jne.) eivät tuo yhteistyöhön syvyyttä eivätkä lisää yhteistyön laatua ja tehokkuutta, eivätkä tue teemaverkoston tavoitteiden saavuttamista. • Vuorovaikutuksen mekanismit ovat vääriä • Taustaa: Verkostomaisessa yhteistoiminnassa keskiössä ovat ne vuorovaikutuksen mekanismit, joilla verkostoja luodaan ja yhteistyötä tehdään (seminaarit ja workshopit sekä muut foorumit, osaamisen ja tiedon välityskanavat jne.). • Ongelma: Käytössä olevat mekanismit, joiden kautta vuorovaikutus tapahtuu, on rakennettu siten, etteivät ne ota huomioon teemasta lähteviä kehittämistarpeita eivätkä siten vastaa todelliseen kysyntään.

24. Pohdintatehtävä 2: pullonkaulat • Olivatko edellisissä kalvoissa mainitut asiat sinulle jo aikaisemmin tuttuja? • Oletko juuttunut ”pullonkaulaan” – miten pääsit siitä irti? • Mikä on teidän teemaryhmänne todennäköisin ”pullonkaula”? • Mitä teidän tulisi teemaryhmässänne tehdä, mikäli jokin em. mainituista ”pullonkauloista” tulee eteen?

25. Pääoman muotoja Osaaminen Kyvykkyys Innovaatiot menestyminen Nonaka & Takeuchi Davenport & Prusak

26. Sosiaalinen pääoma • Tausta: Viime vuosikymmeninä on esitetty arvioita siitä, • että sosiaalinen pääoma on tärkeä pääoman muoto, • joka antaa etua toimijoille yhtä hyvin yksilön (Burt • 1992), ryhmän (Coleman 1988) kuin yhteiskunnankin • tasolla (Putnam 1993) • Tärkeä ero sosiaalisen pääoman ja muiden pääoman muotojen välillä on se, että sosiaalinen pääoma ei voi olla täysin kenenkään hallussa • Sosiaalinen pääoma voi olla se kriittinen voimavara, jonka avulla voidaan selittää muutoin samankaltaisten toimijoiden menestystä

27. Pohdintatehtävä 3: Verkoston toimivuus • Miksi jokin verkosto toimii ja jokin toinen verkosto ei toimi!?

28. Sosiaalisen pääoman rakentumisprosessiverkostotyön näkökulmasta TAVOITTEIDENSAAVUTT. 5. Kumppanuus, veljeys – Teemme mitä haluamme!Raha/ muut resurssit menettävät pääosin merkityksensä.Tekemisen ilo. Korkein aste, melko harvinaista. 4. Verkostot – Mitä verkostomme tekee?Kaikki osapuolet saavat enemmän kuin panostavat. Verkoston toimivuus edellyttää strategiatyötä - suunnittelu, toteutus, analyysi ja uuden suunnittelu.3. Yhteistyöelimet – Mitä teemme yhdessä? Tehdään yhdessä toimenpiteitä/työtä. Jokainen yhteiseen työhön osallistuva organisaatio/henkilö sitoutuu yhteisiin tavoitteisiin. 2. Yhteistyöpalaverit – Mitä me teemme, Mitä te teette? Toimenpiteistä sopiminen ja yhteistyön rajapintojen määrittäminen. 1. Palaveri, neuvottelu – Mitä voisimme tehdä? Ei käytännön toimenpiteitä.Tavoitteet ja työnjako määrittelemättä. SOSIAALINEN PÄÄOMA TAVOITTEIDENSAAVUTT. PELAAMINEN

29. Pohdintatehtävä 4: Sosiaalinen pääoma • Minkälainen on verkostonne päätöksentekoprosessi? • Aiheuttavatko teematyöhön varatut eurot verkostossanne kitkaa? • Työnjako? Mikä on koordinaattorin tehtäviä ja mitkä ovat osallistujien tehtäviä? • Millä tasolla teidän teemaverkostonne on? • Mikä on tavoitetasonne? • Millä keinoilla saavutatte sen?

30. Harjoitus 2: Verkoston itsearviointitehtävä Arvioi verkostoasi asteikolla 1-5 (1=heikko, 2=välttävä, 3=tyydyttävä, 4=hyvä, 5=erinomainen)

31. Tavoitteen saavuttamista tukevatkumppanuussuhteet ”Ei toimenpiteitä” Kumppani, joka on olemassa mutta ei merkittävästi edistä teematyön tavoitteen saavuttamista Kumppanuus, jota ei vielä ole olemassa, mutta joka voisi merkittävästi edistää teematyön tavoitteen saavuttamista Saatava lähemmäksi Teema- verkosto Pidettävä lähellä Pitää lähellä ??? ??? ??? ??? ??? ??? Kumppani, joka onehdottomasti pidettävä lähellä, jotta tavoitteen saavuttaminenon mahdollista! Kumppani, joka pitää verkostoa lähellään ja tukee merkittävästi tavoitteen saavuttamista!

32. Harjoitus 3: Kumppanuussuhteet ”Ei toimenpiteitä” Saatava lähemmäksi Teema-verkosto Pidettävä lähellä Pitää lähellä ??? ??? ??? ??? ??? ???

33. Teemaverkosto on keino – ei päämäärä!Tavoitteena ei ole synnyttää verkostoja, vaan saavuttaa niiden avulla tavoitteet!

34. Harjoitus 4: Keinot ja tavoitteet

35. Harjoitus 5: Tavoite ja vaikutuskanavat Teemaverkoston vaikutuskanavatmerkittäviä Teemaverkoston vaikutuskanavatheikkoja Teemaverkoston sisäinen eheys huono Teemaverkoston sisäinen eheys erinomainen

36. Osa II Hyvät käytännöt ja tuotteistaminen

37. ”Hyvät käytännöt pysyvät piilossa monesta syystä. Helpommin huomataan epäkohdat ja ne asiat, jotka eivät toimi. Hyviä asioita pidetään itsestään selvinä; niitä ei huomata” • (Lähde: Aro, Kuoppala, Mäntyneva 2004)

38. MIKSI EU-PROJEKTEISSA OLLAAN KIINNOSTUNEITA HYVISTÄ KÄYTÄNNÖISTÄ? • Hyvien käytäntöjen idea liittyy EU:n suosimaan avoimen koordinaation/dialogin periaatteeseen (OMC=Open Method of Coordination) • Halutaan korostaa tiedon ja oppimisen siirrettävyyteen liittyviä ”pehmeitä tekijöitä” direktiivi- ja lainsäädäntöpainotteisen ohjauksen rinnalla • EU:n logiikassa keskeistä se, että jollain tietyllä tavalla tunnistetaan ja todennetaan jonkun toimintatavan olevan hyvä. Sen jälkeen ”hyvä” raportoidaan ja talletetaan siten, että se on tarvittaessa kaikkien halukkaiden saatavissa.

39. ”Hyvät käytännöt- kukkanen”

40. Mikä on hyvä käytäntö? Voidaan tarkastellauseasta näkö-kulmasta Keskeistä ver- tailtavuus, muu- tos johonkin aikaisempaan Yleistä hyvää tarkoittava käsite Hyvä käytäntö Pieni tai iso, suppea tai laaja Ei vakiintunutta määritelmää Ei ole sama asia kuin hyvä pro- jekti

41. EMO-ORGANISAATIO, LÄHIVERKOSTO, ULKOPUOLISET”NORMAALITOIMINTA JUURRUTTAMINEN PROJEKTI VALTAVIRTAIS- TAMINEN TUOTTEIS- TAMINEN LEVITTÄ -MINEN HYVÄN KÄYTÄNNÖN TUNNISTAMINEN DIFFUUSIO VAIKUTTAMINEN AVAINORGANISAATIOT, AVAINHENKILÖT, POLICY –LINJAUKSET, LAINSÄÄDÄNTÖ

42. Miksi hyvien käytäntöjen tunnistaminen on tärkeää kaikille projekteille? • Toimintojen ja toimijoiden väliset vastuualueet selkiintyvät ja tarpeettomat toiminnot karsiutuvat: keskittyminen olennaiseen • Tulosten ja kokemusten hyödyntämisen siirto helpottuu • Seuranta, raportointi, arviointi ja vertailu helpottuvat • Lisää systemaattisuutta ja ammattimaisuutta • Edistää oppimista, tiedonsiirtoa ja pysyviä vaikutuksia • Lisää laatuajattelua ja korostaa dokumentaation merkitystä • Helpottaa projektien/toimintojen markkinointia ja läpinäkyvyyttä • Ongelmien ja epäkohtien nopeampi havaitseminen

43. Hyvän käytännön tunnuspiirteet ovat: • Tarve- ja kysyntälähtöisyys • Sosiaalinen tilaus • Toimivuus ja tuloksellisuus • Analysoitavuus, arviointi ja vertaaminen • Mallinnettavuus ja tuotteistaminen • Perusteellinen dokumentointi • Käytettävyys ja hyödynnettävyys • Hyödyntäminen edellyttää suunnitelmallista resursoimista • Siirrettävyys ja levitettävyys • Hyviin käytäntöihin saattaa liittyä elementtejä, jotka ovat siirrettävissä ja levitettävissä. Levittäminen on suunniteltu, osaamista, aikaa, resursseja, välineitä ja ennen kaikkea vastaanottokykyä vaativa pitkäaikainen prosessi • Tilannesidonnaisuus • Jaettu kehittämisvastuu • Hyvät käytännöt määrittyvät usein vuorovaikutuksellisessa prosessissa, johon osallistuvat sekä projektin toteuttajat, projektin taustaorganisaatio, yhteistyökumppanit, rahoittajat että asiantuntijat.

44. TYÖKÄYTÄNNÖT: Arkipäiväisiä, ns. pieniä ja jokapäiväisiä käytäntöjä Projekti- tai taustaorganisaatio hyödyntää automaattisesti tai ottaa käyttöön ”ilman juhlapuheita” Ei perustu välttämättä arviointiin, dokumentaatioon, palautteeseen tai tuotteistamiseen Palvelee ensisijaisesti projektia tai sen taustaorganisaatiota ja korkeintaan lähikumppaneita Ei ole sellaisenaan siirrettävissä tai levitettävissä toisenlaiseen toimintaympäristöön Ei yleisempää tai laajempaa merkitystä TUOTE- JA MENETELMÄ-KÄYTÄNNÖT: Konkreettinen tuote, palvelu tai malli, mikä on pilotoitu ja perustuu todennettuun tietoon tai näyttöön Taustalla arviointitietoa (sisäinen ja ulkoinen), seurantatietoa, palautetta asiakkailta ja muuta asiaan liittyvää dokumentaatiota On prosessoitavissa pienempiin osiin tai mallinnettavissa Omaa luonteeltaan yleisempää ja laajempaa merkitystä projektin ja taustaorganisaation ulkopuolella On tuotteistettuna siirrettävissä ja levitettävissä toisenlaiseen toimintaympäristöön suunnitelmallisen työotteen tuloksena Tunnuspiirteitä

45. Hyvän käytännön tunnistamisen kaksi reunaehtoa • 1. Hyvää käytäntöä tunnistavilla tahoilla on oltava yhteinen näkemys hyvästä käytännöstä. Projektipäällikön määrittämä hyvä käytäntö ei välttämättä ole sama kuin emo-organisaation, yhteistyökumppanien tai rahoittajien hyvä käytäntö. • 2. Hyvää käytäntöä tunnistavien tahojen on vastattava kysymykseen, mitkä tekijät tekevät hyvästä käytännöstä hyvän. Tällöin korostuu erityisesti arvioinnin (sisäinen ja ulkoinen), dokumentaation, palautteen, projektipäiväkirjojen, raporttien, selvitysten jne. merkitys. • JAETTU KEHITTÄMISVASTUU • ARVIOIVA AJATTELU

46. Stakesin FinSoc – Hyvän käytännön kuvauksen mallin rakenne – Dokumentoitu käytäntö HYVÄ KÄYTÄNTÖ: Kuvataan muutamalla lauseella millaisesta hyväksi arvioidusta käytännöstä on kyse. Perustellaan lyhyesti, miksi tai millä tavalla käytäntö on hyvä. TOIMINTAYMPÄRISTÖ, JOSSA HYVÄ KÄYTÄNTÖ ON TUOTETTU: Keskeistä tehdä näkyväksi se, millä tavalla käytäntö on arvioitu hyväksi. Kuvataan toimintaympäristöä mm. toteutuspaikan, hankkeeseen osallistuneiden, hankkeen taustan, etukäteistiedon, analyysien, vaikuttavuuden arvioinnin, asiakkaiden osallistamisen jne. osalta. TOIMIJAT: Oleellista kuvata, mitä välttämättömiä toimijoita hyvän käytännön käytännön toimivuus edellyttää, millaisia ominaisuuksia kullakin toimijalla pitää olla ja millaisia ver-kosto- ja kumppanuussuhteita toimivuus edellyttää. RAKENNE: Kuvataan, mitä välttämättömiä rakenteellisia tekijöitä toimivuus edellyttää. Kuvataan ja perustellaan erityisesti hyvän käytännön toiminnan kannalta välttämättömät tekijät kuten henkilöstön määrä, työvälineet, toimenpiteet jne. PROSESSI: Kuvataan hyvän käytännön toiminnallista puolta: mitä eri toimijoilta edellytetään, millaisten vaiheiden kautta käytäntö toteutuu, asiakkaan rooli, kumppanien ja asiantuntijoiden rooli jne. TULOKSET: Millaisia tuloksia on saavutettu arvioinnin (sisäinen ja ulkoinen) ja palautteen perusteella. Kuinka yksityiskohtaista ja dokumentoitua tietoa on olemassa toimijoiden ja asiakkaiden näkökulmasta. Millaisia ennakoimattomia, negatiivisia tai epäonnistumisia on tullut? Lisäksi kuvataan, millainen levityssuunnitelma juurruttamisen tueksi on tehty.

47. Harjoitus 6: Hyvän käytännön kuvaus

48. Pohdintatehtävä 5: Hyvien käytäntöjen tunnistaminen • Mitä tekisit toisin, jos oma osaprojektisi käynnistyisi nyt? • Minkä asian muuttaisit ensimmäiseksi? • Mitä arvelet muiden projektitiimissänne ajattelevan asiasta? Ovatko he samaa vai erimieltä?

49. Early adopters Hyvien käytäntöjen siirtäminen? Milloin ja kenelle?

50. Miksi nykyään yhä enemmän puhutaan tuotteistamisesta? • Tulosvastuullisuuden lisääntyminen sekä projekteissa että ylipäätään julkisissa palveluissa • Niukkeneva projektirahoitus (esim. ESR) ja niukkenevat resurssit ylipäätään (esim. PARAS- hanke) • Tiukkeneva projektirahoituksen kohdentaminen ja strateginen painottaminen (esim. RAY) • Palvelujen tuottamisen logiikan muuttuminen palvelujen tarjoamisesta kaikille niiden tarveperusteiseen kohdentamiseen (eniten) tarvitsijoille (esim. tilaaja-tuottaja- malli)