Perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssi 2012 (Lohi)

1. Perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssi 2012 (Lohi) Lapsioikeus

2. Modernin lapsioikeuden syntyminen 1970-1980-luvuilla • Päähuomio lapsen oikeuksiin ja lapsen etuun. • Tavoitteena turvata erilaisissa perheissä syntyneiden lasten yhdenvertainen kohtelu. • Erojen poistaminen 1) au-lapsen ja aviolapsen ja 2) biologisen lapsen ja ottolapsen asemien väliltä. Keskeisiä lakeja: • Isyyslaki 5.9.1975/700. • Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361 • Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta 16.8.1996/619 • Laki lapsen elatuksesta 5.9.1975/704 • Adoptiolaki 20.1.2012/22 (tullut voimaan 1.7.2012)

3. I Vanhemmuus • Suuri osa lapsioikeudellisesti relevanteista oikeuksista ja velvollisuuksista liittyy vanhemmuuteen. • Äitiys: lapsen synnyttäjä saa aina ex lege vanhemman aseman (Suomessa ei hyväksytä sijaissynnyttämistä). • Isyys: laissa säännöksiä isyyden toteamisesta ja vahvistamisesta. • Lapseksi ottaminen (adoptio): saa aikaan samanlaisen lapsi-vanhempisuhteen kuin biologinen vanhemmuus. • Nykyisin (vuodesta 1980 lukien): Adoptio lakkauttaa lapsen suhteen biologisiin vanhempiinsa ja näiden sukuun (ns. vahva adoptio).

4. Isyyden syntyminen Kaksi pääperiaatetta: - Biologisen totuuden kunnioittaminen. - Jo syntyneen perheyhteyden suojaaminen. Isyyden toteaminen avioliiton perusteella • Mies, joka on lapsen syntymän hetkellä naimisissa äidin kanssa oletetaan lapsen isäksi (IsyysL2 §). • Näin myös silloin, kun olosuhteista päätellen on selvää, ettei aviomies voi olla lapsen biologinen isä. • Mikäli avioliitto on ennen lapsen syntymää purkaantunut miehen kuoleman johdosta, katsotaan aviomies isäksi, jos lapsen syntymäajankohdan perusteella voidaan päätellä, että lapsi oli siitetty avioliiton aikana.

5. Isyyden tunnustaminen • Henkilökohtaisesti annettava tahdonilmaisu. • Esim. edunvalvoja ei voi antaa päämiehen puolesta. • Voidaan antaa lastenvalvojalle, henkikirjoittajalle, julkiselle notaarille tai vihkijälle (IsyysL 15 §). • Tunnustaminen tehtävä kirjallisesti (IsyysL 19 §). Ennen tunnustamisen vastaanottamista miehelle selvitettävä sen oikeusvaikutukset. • Tunnustamista edeltää yleensä lastenvalvojan suorittama isyyden selvittämismenettely. • Tunnustaminen ei käy päinsä ennen lapsen syntymää eikä myöskään lapsen kuoleman jälkeen.

6. Tunnustamisen hyväksyy maistraatti. • Hyväksymisen muodollisena edellytyksenä isyyden selvittämismenettelyn läpi vieminen. • IsyysL 20 §: Kun mies on tunnustanut isyytensä, tulee lastenvalvojan viipymättä lähettää tunnustamista koskevat asiakirjat ja isyyden selvittämisestä laadittu pöytäkirja asiassa toimivaltaiselle maistraatille. • Hyväksyminen edellyttää lisäksi, että (IsyysL 20.3 §): 1) tunnustaminen tapahtunut muodollisesti oikein, ja 2) ei ole aihetta olettaa, ettei tunnustaja ole lapsen isä.

7. Asianosaisten hyväksymisen vaatimus • Jos lapsi on täyttänyt 15 vuotta, hänen on hyväksyttävä tunnustaminen (IsyysL 16 §). • Jos ”vieras” mies haluaa tunnustaa avioliiton aikana syntyneen lapsen isyyden, vaaditaan sekä äidin että aviomiehen hyväksyntä (AL 16a §). • Biologinen isä ei siis pääse isäksi vastoin avioliitto-vanhempien suostumusta.

8. Isyyden vahvistaminen tuomiolla (IsyysL 3 §) • Tuomioistuimen on vahvistettava, että mies on lapsen isä, jos on selvitetty, että: 1) mies on ollut lapsen äidin kanssa sukupuoliyhdynnässä lapsen siittämisaikana, ja voidaan pitää todistettuna, että mies on siittänyt lapsen; tai 2) miehen siittiöitä on käytetty lapsen äidin hedelmöittämiseen muulla kuin 3 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, ja voidaan pitää todistettuna, että lapsi on tästä syntynyt.

9. Hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen isä (IsyysL 3a §) • Jos lapsen äidille on annettu hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006) 1 §:ssä tarkoitettua hedelmöityshoitoa ja voidaan pitää todistettuna, että lapsi on syntynyt annetun hoidon tuloksena, lapsen isäksi on vahvistettava mies, joka yhteisymmärryksessä äidin kanssa antoi suostumuksensa hoitoon. • Jos hoitoa on annettu naiselle yksin, lapsen isäksi on vahvistettava mies, jonka siittiöitä on käytetty hoidossa, jos hän on antanut mainitun lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun suostumuksen isyyden vahvistamiseen.

10. Isyyskanteesta A) Lapsen puolesta ajettavat kanteet (IsyysL 22-25 §) • Alaikäisen lapsen puhevaltaa käyttävät äiti ja lastenvalvoja; kummallakin rinnakkainen kannevalta. • Jos lapsi täyttänyt 15-vuotta, hän voi: a) käyttää itse puhevaltaa ja b) kieltää kanteen ajamisen. • Jos lapsi 15-vuotta nuorempi, voi äiti kieltää kanteen ajamisen (jos lapsi on hänen huollossa ja hoidossa) B) Miehen ajamat isyyskanteet • Miehellä oikeus ajaa isyyskannetta, jos maistraatti ei ole hyväksynyt tunnustamista. • Lapsi tai äiti eivät voi estää kanteen ajamista. • Miehellä ei oikeutta isyyskanteen ajamiseen, jos lapsella on jo juridinen isä.

11. Isyyden kumoaminen • Biologista totuutta vastaamaton isyys voidaan tietyin edellytyksin kumota kanneteitse. IsyysL 34 § 1 mom Tuomioistuimen on kanteen johdosta vahvistettava, ettei aviomies ole 2 §:ssä tarkoitetun lapsen isä: • jos on selvitetty, että äiti on ollut sukupuoliyhdynnässä toisen miehen kanssa tai äidin hedelmöittämiseen on käytetty toisen miehen siittiöitä, ja on pidettävä todistettuna, että lapsi on silloin siitetty, - taikka jos lapsen periytyvien ominaisuuksien tai muun erityisen seikan perusteella muutoin voidaan pitää todistettuna, ettei mies ole lapsen isä.

12. IsyysL 34 § 2 ja 3 mom Jos lapsi on siitetty ennen avioliittoa tai puolisoiden asuessa erillään välien rikkoutumisen vuoksi, tuomioistuimen tulee vahvistaa, ettei aviomies ole lapsen isä, jollei saateta todennäköiseksi, että puolisot ovat olleet keskenään sukupuoliyhdynnässä tai että miehen siittiöitä on käytetty 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen lapsen siittämisaikana. - Isyyttä ei kuitenkaan voida kumota, jos lapsi on syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena ja aviomies oli antanut suostumuksensa hedelmöityshoidon antamiseen.

13. Aviomiehen isyys voidaan kumota myös niin, että biologinen isä tunnustaa isyytensä (IsyysL 34.4 §). - Vaaditaan aviomies-isän + äidin suostumus (IsyysL 16 §). • Myös tunnustamiseen perustuva isyys voidaan kumota, jos se ei vastaa biologista totuutta. – Vaatii kuitenkin kanteen nostamista; ei käy päinsä kilpailevalla tunnustamisella. • Kanneteitse vahvistetut väärät isyydet: käytettävä tuomionpurkua (OK 31 luku).

14. Isyyden kumoamiskanteen voivat nostaa (IsyysL 35.1 §) • Aviomies • Äiti • Lapsi • Lapsen tunnustanut mies (IsyysL 42 §) • KANNEOIKEUTTA EI OLE ESIM. ULKOPUOLISELLA MAKAAJALLA, JOKA TAHTOISI PÄÄSTÄ ISÄKSI. • Aviomiehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä; isyytensä tunnustaneen miehen kahden vuoden kuluessa isyyden vahvistamisesta (IsyysL 35.2 §). • Laillinen este tai muu erittäin painava syy oikeuttaa aviomiehen ja äidin panemaan kanteen vireille myöhemminkin (IsyysL 35.3 §).

15. Kanneoikeuden erityinen lakkaamisperuste • Aviomiehellä ei ole oikeutta nostaa kannetta, jos hän, saatuaan tietää toisen miehen olleen sukupuoliyhdynnässä äidin kanssa tai toisen miehen siittiöitä käytetyn äidin hedelmöittämiseen lapsen siittämisaikana, on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen (IsyysL 35.4 §). • Sääntöä sovellettu myös isyyden tunnustamiseen (tietoinen väärä tunnustus, KKO 1989:10).

16. Kanneoikeuden lakkaaminen kuoleman johdosta (IsyysL 37 §) Isyyden kumoamista koskevaa oikeudenkäyntiä ei voida panna vireille, jos lapsi on kuollut, eikä myöskään, milloin sekä aviomies että äiti ovat kuolleet.

17. Isän oikeudenomistajien kanneoikeus (IsyysL 36 §) • Tulee kysymykseen tilanteissa, joissa isä on kuollut menettämättä oikeuttaan kanteen nostamiseen. • Kanneoikeus: leskellä ja ”jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen”. • Kanneoikeutta ei ole perillisasemaa vailla olevalla yleistestamentinsaajalla (KKO 2011:56). • Kanneaika: kanne nostettava vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävänään pitempi aika, tuon ajan kuluessa. • Ellei mies ole asunut pysyvästi lapsen kanssa, ei puoliso tai perillinen kuitenkaan ole menettänyt kannevaltaansa ennen kuin vuoden kuluttua siitä, kun heihin on kohdistettu vaatimus, joka perustuu siihen, että mies on lapsen isä.

18. II Lapsen huolto, asuminen ja tapaamisoikeus • Lapsen huolto = lapsen hoitamista, huoltamista ja kasvattamista sekä hänen muiden perustarpeittensa tyydyttämistä sekä päätöksentekoa lapsen henkilöä koskevissa asioissa. • Esim. lapsen päivähoitoa, koulunkäyntiä, terveydenhoitoa, harrastuksia yms. koskevien päätösten tekeminen. • Huollosta erotetaan yleensä lapsen elatus. • Edunvalvonta = lapsen (tai muun päämiehen) taloudellisista asioista huolehtimista.

19. Huoltajan henkilö Huoltajat lapsen syntymän perusteella (LHL 6 §) • Lapsen vanhemmat, jotka lapsen syntyessä ovat avioliitossa keskenään, ovat kumpikin lapsensa huoltajia. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, on äiti lapsensa huoltaja. • Jos toinen vanhemmista on yksin lapsensa huoltaja ja vanhemmat menevät keskenään avioliittoon, tulevat he molemmat lapsensa huoltajiksi. • Huom: Isyyden vahvistamisella ei välitöntä vaikutusta huoltoon - ei myöskään huoltajien avioerolla.

20. Tapaamisoikeus = lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. • Tapaamisoikeuden vahvistaminen tulee ajankohtaiseksi, jos a) lapsen vanhemmat eivät alkujaankaan asu yhdessä, tai b) lapsen vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen asumaan.

21. Huollosta, tapaamisoikeudesta ja asumisesta päättäminen: • Mahdollista sopimuksin tai tuomioistuimen päätöksin. Vanhempien sopimus (LHL 7 §) Vanhemmat voivat sopia siitä, 1) että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti (yhteishuolto); 2) että lapsen tulee asua toisen vanhempansa luona, jos vanhemmat eivät asu yhdessä (asuminen); 3) että lapsen huolto uskotaan yksin toiselle vanhemmalle (yksinhuolto); 4) että lapsella on oikeus vanhempien sopimalla tavalla pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu (tapaamisoikeus).

22. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva sopimus • Sopimukseen saatava lapsen kotikunnan sosiaalilautakunnan vahvistus (LHL 8 §). • Sopimuksen vahvistaminen edellyttää, että sopimus on lapsen edun mukainen. Myös lapsen omat toivomukset otettava huomioon. • Vahvistettu sopimus voidaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.

23. Huollosta ja tapaamisoikeudesta määrääminen tuomioistuimen päätöksin • Jos sopimusta ei synny tai ei haluta tehdä, tuomioistuin voi määrätä kaikista edellä mainituista (LHL 7 §) asioista. • Tuomioistuin voi lisäksi määrätä: • että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa (oheis- tai sijaishuolto). • Huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, päättää tehtävien jaosta huoltajien kesken (työnjakomääräykset).

24. Tapaamisoikeus adoptiotilanteissa Pääsääntö: tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain juridiseen vanhempaan nähden. AdoptioL 58 §: Tuomioistuin voi adoption vahvistamisen yhteydessä tai sen jälkeen päättää, että alaikäisellä adoptiolapsella on oikeus tavata aikaisempaa vanhempaansa tai pitää häneen muulla tavoin yhteyttä. • Edellyttää, että aikaisempi vanhempi ja adoptiovanhemmat ovat sopineet yhteydenpidosta eikä ole aihetta olettaa, että yhteydenpito olisi vastoin lapsen etua.

25. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaiseminen (LHL 10 §) • Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. • Asia, joka koskee lapsen huollon uskomista molemmille vanhemmille tai toiselle vanhemmalle taikka tapaamisoikeutta, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia eikä ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua.

26. Puhevallan käyttämisestä (LHL 14 §) • Lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva asia pannaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä: - lapsen vanhemmat yhdessä, - toinen vanhemmista, - lapsen huoltaja, tai - sosiaalilautakunta. • Jos lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa, voi hakemuksen tehdä myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö.

27. Sopimuksen ja päätöksen muuttaminen (LHL 12 §) Sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos - olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet , tai - jos tähän muutoin on aihetta.

28. III Lapsen elatus Lähtökohtia 1) Lapsella oikeus riittävään elatukseen • Se käsittää ”lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset”. (ElatusL 1 §). • Oikeus lakkaa lapsen täyttäessä 18 vuotta (poikkeuksena ns. koulutusavustus) . 2) Vastuu elatuksesta vanhemmilla (ei muilla huoltajilla) • Jakaantuu vanhempien kesken elatuskykyjen mukaan. • Elatuskykyyn vaikuttaa: vanhempien ikä, työkyky ja mahdollisuudet osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä vanhemmilla oleva lakiin perustuva muu elatusvastuu (ElatusL 2.1 §).

29. Elatusapu = Elatusvelvollisuuden täyttämistä rahasuorituksin. • Elatusapua suoritetaan yleensä kuukausittain, mutta myös muu ajanjakso mahdollinen. • Erityisistä syistä: kertasuoritteinen elatusapu. • Elatusavun maksaminen tulee ajankohtaiseksi, jos 1) vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta, taikka 2) jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempiensa luona. • Voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomiolla. • Jotta sopimus olisi täytäntöönpanokelpoinen, sille saatava sosiaalilautakunnan vahvistus.

30. Elatusavun suuruus • Laissa ei asiasta yksityiskohtaisia määräyksiä. • Kriteereinä: 1) lapsen elatuksen tarve ja 2) vanhempien elatuskyvyt. • Pääsääntö: selvitetään, paljonko lapsi tarvitsee elatustaan varten ja jaetaan tämä summa vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaan. Elatusavuksi se summa, joka jää lapsesta erossa asuvalle vanhemman osuudeksi. • Oikeuskirjallisuudessa ja –käytännössä kehittynyt erilaisia laskusääntöjä (ns. prosenttisääntö, Kaisto-Oulasmaan malli). • Viimeisin kehitysvaihe: Oikeusministeriön vahvistama ohje.

31. Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (OM:n julkaisu 2007:2) • Luonteeltaan suositus - ei viranomaisia sitova normi. • Tarkoitettu ennen muuta kuntien sosiaaliviranomaisille elatussopimusten tekemisen avuksi. Pyrkimyksenä yhtenäistää elatusapukäytäntöjä. • Laajasti käytössä kuntien sosiaaliviranomaisissa; melko runsaasti myös tuomioistuimissa. • KKO 2010:37 ja 38: • Ohjeen hyödyntäminen ratkaisutoiminnassa perusteltua; sille ei saa kuitenkaan antaa lain asemaa. • Ohjetta varottava soveltamasta mekaanisesti – varsinkin, jos tapaus poikkeaa tavanomaisesta.

32. Elatusavun suuruus OM 2007-ohjeen mukaan Elatusapu yhdelle lapselle E = LTarve x EKyky ------------ EKyky + LKyky E = elatusavun määrä LTarve = lapsen elatuksen tarve EKyky = lapsesta erossa asuvan vanhemman elatuskyky LKyky = lapsen kanssa asuvan vanhemman elatuskyky - Elatusapu on kuitenkin aina enintään EKyky - Elatusavusta saatetaan lisäksi joutua tekemään ns. luonapitovähennys.

33. Lapsen elatuksen tarve Sitä määritettäessä otetaan huomioon mm. • Ns. yleiset kustannukset • Jokapäiväiseen elämiseen liittyvät kustannukset (ruoka, vaatteet, hygienia yms.), jotka yleensä suunnilleen samat kaikilla lapsilla. • Määrätään suoraan OM:n taulukon mukaan (taulukko laadittu kulutustutkimusten perusteella). • Lapsen osuus asumiskustannuksista • Päivähoitokulut • Koulutuskustannukset • Erityiset harrastuskustannukset • Erityiset terveydenhoitokustannukset. • Vähennyksiä: • Lapsilisät • Lapsen omat tulot ja varallisuus (vain poikkeustapauksissa).

34. Vanhemman elatuskyky • Sitä määritettäessä otetaan huomioon: + Tulot + Ns. perusturvaan kuulumaton omaisuus kohtuuden mukaan. - Yleiset elinkustannukset - Asumiskustannukset - Erityiset terveydenhoitokustannukset - Velanhoitomenot - Vanhemman muu elatusvastuu - Lapsen tapaamisesta aiheutuvat matkakustannukset.

35. Luonapitovähennys • Jos lapsesta erossa asuva vanhempi pitää lasta luonaan, elatusavun määrästä tehdään lapsen välttämättömiä elinkustannuksia luonapitoaikana vastaava vähennys. • Vähennyksen suuruus määräytyy OM:n ohjeissa ilmoitetun perusteella. Siihen vaikuttavat lapsen ikä ja elatusapuvelvollisen luona vietettyjen öiden määrä. • Vähennyksen tekeminen edellyttää, että lapsi yöpyy elatusapuvelvollisen luona vähintään seitsemänä yönä kuukaudessa (keskimäärin).

36. Elatusavun muuttaminen • Vanhemmat voivat vapaasti sopia • Sosiaalilautakunta saattaa jättää sopimuksen vahvistamatta, jos se on sisällöltään kohtuuton. • Tuomioistuin voi kanteen johdosta muuttaa, jos 1) Olosuhteet olennaisesti muuttuneet, tai 2) Elatusapu ollut jo alun perin kohtuuton (ElatusL 11 §). - Elatusapua ei muuteta vähäisten tai luonteeltaan tilapäisten olosuhdemuutosten vuoksi. OM:n ohje: 15 %:n muutoskynnys. - Elatusavun alentamisvaatimus saatetaan hylätä sillä perusteella, että elatuskyvyn alentuminen on ollut itse aiheutettua (elatusvastuu ns. ankaraa vastuuta).

37. Elatusapua muuttavan tuomion oikeusvaikutuksista • Pääsääntö: muutos tulee voimaan tuomion antamishetkellä - ei taannehtivaa vaikutusta. • Huomaa kuitenkin: ”Vahvistetun elatusavun muuttamista harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös kanteen vireille panoa edeltäneen yhden vuoden aikana vallinneet olosuhteet, jos tähän on erityisiä syitä.” (ElatusL 9.2 §) • Elatusavun palauttaminen: Kun tuomioistuin poistaa elatusavun tai alentaa sitä, sen on samalla harkittava, onko kanteen vireille panon jälkeen suoritetut elatusavut palautettava (osaksi tai kokonaan) (ElatusL 12.1 §). • Pääsääntönä: ei palautusvelvollisuutta.