Historia-aineiden yhteinen opetus 29.4.2013 Lähteet 2013 – suullisesta perimätiedosta

1. Tiedusteluaineistot kylmän sodan aikana – luotaus Stasin arkistoihin Historia-aineiden yhteinen opetus 29.4.2013 Lähteet 2013 – suullisesta perimätiedosta digitaalisiin lähteisiin Professori Seppo Hentilä http://blogs.helsinki.fi/shentila/

2. Tiedustelupalvelut – mitä ne? Valtiollinen tai poliittinen poliisi, turvallisuuspoliisi, suojelupoliisi, ”Intelligence” Ulkomaantiedustelu, vakoilu, vastavakoilu KGB, CIA, BND, MI 5, Mossad, Säpo, Supo, Stasi Aineistot julistettu pääsääntöisesti ja kaikkialla salassa pidettäviksi, usein jopa määräämättömäksi ajaksi Salassapidon osalta luokitus samaa luokkaa kuin tärkeimmillä sotilasasiakirjoilla – esim. liikekannallepanosuunnitelmat

3. Kylmän sodan aikana idän ja lännen välinen konflikti loi ennennäkemättömän kysynnän tiedustelutoiminnalle Se oli olennainen osa kilpavarustelua Tiedustelupalvelut keräsivät toisesta osapuolesta valtavat määrät tietoa, joka oli suureksi osaksi hyödytöntä Tiedustelupalvelujen lonkerot kietoutuivat monin tavoin yhteen – ei ollut vain agentteja vaan oli myös kaksoisagentteja Siitä elämästä oli useimmiten romantiikka kaukana, vaikka agenttitarinat olivat niin elokuvien kuin dekkareidenkin aiheina ehtymätön lähde

4. Keskityn tässä esityksessä ulkomaantiedusteluun ja arvioin sen kautta kerätyn aineiston luonnetta ja merkitystä historiantutkimuksen lähteenä Rajaan tarkasteluni tiedustelun kohteena olevasta (ulko)maasta kerättyyn aineistoon, jota hankkivat ulkomaantiedustelun ammattilaiset, apunaan informanteiksi värvätyt siviilit (kohdemaassa asuneet maanmiehet, muut ulkomaalaiset ja kohdemaan kansalaiset, jne.) Kerätty aineisto päätyi raportteina ulkomaantiedustelulle, jossa siitä koostettiin tiivistelmiä korkeimman poliittisen johdon käyttöön Arvasitte oikein – käytän esimerkkitapauksena DDR:n valtion turvallisuusministeriön, ns. Stasin tiedustelutoimintaa, jonka kohteena oli Suomi

5. Seppo Hentilä: Harppi-Saksan haarukassa. DDR:n poliittinen vaikutus Suomessa SKS Helsinki 2004.

6. Ministerium für Staatssicherheit (per. 1951), tuttavallisemmin Stasi ”Schild und Schwert der Partei” Erich Mielke – Stasin pomo 1957-1989 Stasin ”pääkonttori” Berliinin Normannen- strassella

7. Muutamia numerotietoja Stasin päätoimisten työntekijöiden määrä oli 1980-luvun lopussa noin 80 000 Ns. epävirallisia työntekijöitä – Inoffizielle Mitarbeiter (IM) oli värvätty noin 200 000 – Saksan liittotasavallastakin noin 30 000 DDR:n hajotessa Stasin arkistojen kokonaisvolyymi oli noin 180 hyllykilometriä (vrt. Suomen kansallisarkisto)

8. Miten DDR:n valtion ja SED-puolueen arkistot on järjestetty vuoden 1990 jälkeen? Ne on sijoitettu kolmeen eri yksikköön: Saksan valtionarkistoon Bundesarchiviin Berliiniin perustettiin 1992 puolivaltiollinen säätiö Stiftung Archiv der Parteien und Massenorganisationen der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik im Bundesarchiv (SAPMO) Sinne on talletettu SED-puolueen ja sen alaisten ns. kansalaisjärjestöjen arkistot ja ministeriöiden arkistot (paitsi ulkoministeriön ja valtion turvallisuusministeriön) DDR:n ulkoministeriön arkistot luovutettiin Auswärtiges Amtille

9. Stasin arkistojen hoidosta vastaavaksi virastoksi perustettiin 2.10.1990 Der Bundesbeauftragte für die Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik (BStU) Sen ensimmäinen johtaja oli Joachim Gauck – entinen kansalaisoikeusaktivisti, pastori ja nykyinen Saksan liittopresidentti; vuodesta 2000 Marianne Birthler ja vuodesta 2010 Roland Jahn Arkistoon palkattiin noin 3000 työntekijää, jotka eivät kuitenkaan riittäneet alkuunkaan; aineistopyynnön käsittely saattoi 1990-luvulla kestää useita vuosia

10. Ulkomaantiedustelu: Hauptverwaltung Aufklärung (HVA), Stasin IX pääosasto Huomattakoon, että DDR:n viimeisinä viikkoina ulkomaantiedustelun aineistoja tuhottiin niin paljon kuin suinkin ehditiin Toisin sanoen: vaikka Stasin jäämistö on valtava, ulkomaantiedustelun alkuperäisaineisto on pääosin tuhottu HVA:n kuuluisin päällikkö Markus Wolf

11. Siistiä sisätyötä sitä kaipaaville nuorille historioitsijoille

12. Jotakin sentään säästyi, tosin vahingossa … Ulkomaantiedustelun raporteista tehdyt yhteenvedot, ns. SIRA-nauhat (System zur Informationsrecherche der HVA) löytyivät 1998 DDR:n entisen armeijan varastosta, johon yksi kopioista oli unohtunut Kyseessä on DDR:n tietokoneylpeydellä ”Robotronilla” koottu eräänlainen tietopankki, jonka konvertoiminen nykyohjelmilla luettavaan muotoon onnistui sitkeiden ponnistelujen tuloksena. SIRA-nauhat ovat varmuuskopioita ulkomaantiedustelun arkistokorteista. Niihin on kirjattu hankitun tiedon otsikko, pääsisältö, tallennuspäivä ja Stasin avustajien peitenimet koodeina Huom! Koodinimet… Suomesta tietoja toimittaneita oli SIRA-nauhojen perusteella vajaat 200 henkilöä .

13. Suomen kansalaisia heistä oli Supon arvion mukaan 18, eli valtaosa oli joko DDR:n Suomessa toimineita ammattivakoojia tai kolmansien maiden kansalaisia; ylivoimaisesti suurin Suomessa DDR:n laskuun tiedustelua harjoittanut joukko oli maassa asuneita Saksan liittotasavallan kansalaisia XV/11/69 – Jukka Rusin koodinimi … ”Pekka” Koodinimien avaaminenkin on mahdollista ns. Rosenholz-tiedostojen avulla Niidenkin säilyminen oli täydellinen sattuma; Stasin ulkomaantiedustelu siirsi muurin murruttua kortistonsa ”turvaan” Moskovaan KGB:lle – ja siitä seurasi tapahtumasarja, joka on kuin parhaasta agenttitarinasta

14. Aineistot vastaanottanut KGB-kenraali Prinzipalov oli kaksoisagentti, joka myi kortistot CIA:lle Pari vuotta myöhemmin Prinzipalov ja hänen avustajansa kuolivat hämärissä oloissa Operaatio Rosenholz – nimi tuli BND:n operaatiosta, jonka tavoitteena oli hankkia mainitut ulkomaantiedustelun koodiavaimet Rosenholz- aineiston ns. F16-kortit sisältävät lähes 300 000 selväkielistä henkilönimeä, joilla koodinimet voidaan avata Supo sai Suomea koskevat kortistot vuonna 2000; toisin kuin useimmissa muissa maissa ei Rosenholz-aineistoja ole vieläkään luovutettu tutkijoiden käyttöön

15. Mitä Suomea koskevaa Stasin arkistojen kätköistä löytyy? BStU-virastolle on esitettävä tutkimussuunnitelma, jolla aineisto voidaan kohdentaa Oma pyyntöni: DDR:n ja Suomen poliittiset, taloudelliset ja kulttuurisuhteet 1960- ja 1970-luvulla Lisäksi tiedustelin itseäni koskevia asiakirjoja jo 1992, olinhan ollut Leipzigissa jatko-opiskelijana kokonaisen vuoden 1970-71 ja myöhemmin tutkijavaihdossa useaan otteeseen Ensi kerran pääsin arkistoon vasta 1997; lopullisen vastauksen itseäni koskeviin asiakirjoihin sain vasta 2000

16. BStU 013699/97 Z Fr. Haase, Berlin 18.10.2000. Entisen Saksan Demokraattisen Tasavallan entisen valtion turvallisuuspalvelun henkilöä koskevien aineistojen käyttö – uudistettu hakemuksenne 4.7.2000. Arvoisa herra professori Asiakirjoja koskevan uuden selvityspyyntönne johdosta teimme sekä Berliinin keskusarkistossa että Leipzigin paikallisosastossa uusia tutkimuksia. Nämäkään tutkimukset eivät tuottaneet minkäänlaisia viittauksia Teitä koskeviin asiakirjoihin. Koska arkistojen selvittelytyö on edennyt jo varsin pitkälle, lähden siitä, ettei Teitä koskevia asiakirjoja myöskään tulevaisuudessa löydy. Toimeksi saaneena Haase

17. Tottakai olin pettynyt, kun Stasi oli pitänyt minua niin vähäpätöisenä, ettei se ollut seurannut minua eikä edes yrittänyt värvätä sivutoimiseksi agentikseen Korkeakouluministeriön arkistosta kuitenkin löysin kaksi itseäni koskevaa raporttia, jotka oli laatinut Leipzigin yliopiston prorektoraatin Stasi-virkailija, toveri Lachs Ja olihan minulla kontaktikin, peitenimi Oxfordiin … En katso tässä aiheelliseksi käsitellä muutama vuosi sitten Suomessakin vellonutta Stasi-kohua, tapaus Rusi, Tiusanen, Jokisalo, Juntunen, jne Suomettumiskeskustelun loiskiehuntaa

18. Sen sijaan mennään Stasin arkistoon … Stasin arkistosta ei luovuteta tutkijalle käytännöllisesti katsoen mitään alkuperäisaineistoa, mutta kaikki kopioidaan ja kopiot saa maksutta haltuunsa Niinpä uuttera arkistovirkailija työskenteli minunkin hakemukseni kimpussa päätoimisesti noin kolme kuukautta Sain haltuuni kopioina noin 2000 sivua Suomen koskevaa materiaalia, josta suurin osa oli täältä kerättyä tiedusteluaineistoa ja niistä laadittuja SIRA-nauhoilta purettuja yhteenvetoja; kaikesta päätellen valtaosa Suomeakin koskevasta HVA:n alkuperäisaineistosta on hävitetty

20. Stasin arkistoista löytämäni aineisto oli lähdearvoltaan huomattavasti vähäisempi kuin puoluearkiston (SAPMO) tai ulkoministeriön arkiston (PAAA) Yksi esimerkki siitä, miten banaalia ja epäoleellista tietoa Stasi Suomesta keräsi, ovat esim. Interflug-lentoyhtiön mukana liikkuneiden Stasi-upseereiden raportit Helsingistä ”Suomessa on alkoholi säännösteltyä, pitää olla ostokortti, ja kaupasta saa kerralla vain neljä pulloa snapsia.” ”Suomi on poliisivaltio, jossa hiukan alkoholia nauttineita ihmisiä voidaan pidättää kadulta keskellä kirkasta päivää.”

21. Stasin raportteihin kohdistuvan lähdekritiikin haasteellisuus Erityisen vaikea ongelma on DDR:n tapauksessa asiakirjoissa käytetty kieli - Worthülsen Terminologia, klisheet, puolueen viralliset totuudet Raportoijalla oli tarve liioitella saavutuksiaan esimiehilleen, kirjoittaa niin kuin oletti esimiehen odottavan Raportoinnissa oli noudatettava ”oikeaoppista” kaavaa; tapaus Manfred Menger Helsingistä 1973

22. Kun arvioidaan Stasin harjoittaman tiedustelun merkitystä Suomessa, olisi tärkeää osata suhteellistaa asiat eli nähdä ne oikeissa mittasuhteissaan On syytä muistaa, että Stasi on ainoa kylmän sodan tiedustelupalvelu, jonka arkistot ovat auki Suomen kannalta toki kaikkein arvokkainta tiedustelumateriaalia on KGB:n arkistossa, johon tutkijoilla ei ole ollut pääsyä Siksi KGB-loikkareiden kertomukset ovat saaneet elämää suuremman merkityksen

23. Olen puolitosissani arvioinut, että jos Suomeen kylmän sodan aikana kohdistunutta tiedustelua/vakoilua arvioitaisiin luvulla 100, olisi KGB:n osuus siitä ehkä 70, CIA:n 15, Säpon 10, ja lopuista viidestä prosenttiyksiköstä riitelisivät tasapäin BND, Stasi ja muut Tiedustelutoimintaan kohdistuva kiinnostus on ymmärrettävää, agenttitarinat kiehtovat Ei pidä myöskään unohtaa historiapoliittisia motiiveja, ts. meillä on joillakin tahoilla intressiä saada poliittisia vastustajia kiinni 1970-luvun poliittisen kulttuurin rämettymisestä, ellei nyt ihan maanpetoksesta, niin joka tapauksessa moraalisesti tuomittavasta nöyristelystä itänaapurin edessä

24. Mutta niin kauan kuin meillä ei ole pääsyä Moskovan arkistoihin, kunnollista tutkimusta suomettumisilmiöstä ei voida tehdä Kun sitten kellot joskus alkavat soida itsestään niin kuin pääsiäisyönä ikään, alkaa meillä ennennäkemätön kansallinen itseruoskinta Keijo Korhonen on kuvannut tätä tilannetta nasevasti: ”Jos KGB:n arkistot voitaisiin järjestelmällisesti ja vertaillen läpi käydä, sieltä löytyisi mahtava määrä 1950–1980-lukujen suomalaisia poliitikkoja ja virkamiehiä agentin arvoon ylennettyinä”. Itse olen jatkanut Korhosen ajatuksenjuoksua näin: ”Keskuudessamme elää useita entisiä KGB:n agentteja, jotka ovat itse siitä vielä onnellisen tietämättömiä.”