Uskonnonopettajuus modernina professiona

1. Uskonnonopettajuus modernina professiona Ainedidaktiikan perusteet Helsinki 15.10.2009 Tapani Innanen uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori (HY teol. tdk) dosentti (JoY teol. tdk; TaY kasvatust. tdk)

2. Uskonnonopettajuus modernina professiona 1. ’Professio’ käsitteenä 2. Professio modernissa yhteiskunnassa 3. Professioiden muutos myöhäismodernissa 4. Kirjallisuutta

3. 1. ’Professio’ käsitteenä - ’olla professionaalinen’ / ’olla pro’? - Professio on ”yhteiskunnallisesti vakiintunut ja sulkeutunut asiantuntijakunta omine toimintareviireineen” (Pirttilä 2002,12) - Profession piirteitä • abstrakti, spesialisoitunut tietoperusta • suhteellisen paljon harkintavaltaa työssä • usein auktoriteettiasema suhteessa asiakkaisiin ja muihin ammattiryhmiin • usein pyrkimys edistää yhteistä hyvää pikemminkin kuin suoranaista omaa taloudellista etua • erityinen ammattieettinen säännöstö • järjestäytyminen tieteelliseksi yhdistykseksi tai ammatin omaksi järjestöksi - upseeri, juristi, pappi: tyypillisiä perinteisiä professioita

4. 2. Professio modernissa yhteiskunnassa - ’Moderni yhteiskunta’: teollistuminen, kaupungistuminen, valtiollisen sääntelyn lisääntyminen, ammatillinen erikoistuminen, muodollisen koulutuksen lisääntyminen ja tason nousu * modernisaatio – ’raskas moderni’ (Bauman 2002) * Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan kehitys teknistymisen ja tieteistymisen myötä (1700-luvulta lähtien) * Suomessa 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun loppupuolelle; moderni kansallisvaltio (erit. 1920-l. – 1970-l.) - Moderni uskonnonopettajuus Suomessa 1920-luvulta * professionalisaatio Suomessa 1800-luvun lopulta lähtien: Kultur-Mensch => Fach-Mensch (Konttinen 1991) => aineenopettajuus! * kansallisvaltio, uskonnonvapaus, tunnustuksellinen uskonnonopetus * koti – uskonto – isänmaa -eetos: modernissa kansallisvaltiossa koulun uskontokasvatuksen professionaali on teologi (Innanen 2003, 2004)

5. 3. Professioiden muutos myöhäismodernissa - Myöhäismoderni yhteiskunta: tekniikka pitkälle kehittynyt, nopea muutos, liikkuvuus, yksilöllisyys, eriytyminen, verkostoituminen * Bauman (2002): ’notkea moderni’; ”hallitsematon” yhteiskunta - Professionalisaation kulminoituminen * professioiden välinen kilpailu, semiprofessiot? (Kallioniemi 1997) * pitkälle edennyt eriytyminen alkaa vaatia moniammatillista yhteistyötä – jo käsitteellisesti jännitteinen haaste - Professioiden / uskonnonopettajuuden tilanne 2000-luvulla? - ”asiakkaat” tuottavat professionaalisen aseman, joka on moninainen ja altis muutoksille? (esim. Erämaja 2006) - Sari Puustinen (2006) ja reflektoiva professionaali?

6. 4. Kirjallisuutta - Bauman, Z. 2002. Notkea moderni. Tampere: Vastapaino. - Erämaja, T. 2006. Viimeinen matka. Toimintatutkimus kirkollisen hautauskentän professiostruktuurista. Diss. Helsinki. Myös: [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/teo/kayta/vk/eramaja/viimeine.pdf] - Innanen, T. 2003. Teologiksi nuoressa tasavallassa. Suomalaisten teologian ylioppilaiden rekrytoituminen, opiskeluaika ja valmistuminen teologiprofession murroksessa 1918–1929. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 190. Diss. Helsinki. - Innanen, T. 2004. Uskonnonopettajuus moderniksi professioksi. Teoksessa S. Ahonen & A. Siikaneva (toim.) Eurooppalainen ulottuvuus. Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 6.2.2004. Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 252. Helsinki. - Kallioniemi, A. 1997. Uskonnonopettajien ammattikuva. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 180. Diss. Helsinki - Konttinen, E. 1991. Perinteisesti moderniin. Professioiden yhteiskunnallinen synty Suomessa. Diss. Jyväskylä. - Pirttilä, I. 2002. Mistä asiantuntemuksen sosiologiassa on kyse? Teoksessa I. Pirttilä & S. Eriksson (toim.), Asiantuntijoiden areenat. SoPhi 66. Jyväskylä. - Puustinen, S. 2006. Suomalainen kaavoittajaprofessio ja suunnittelun kommunikatiivinen käänne. Vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet suurten kaupunkien kaavoittajien näkökulmasta. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A 34. Diss. Espoo.