410 likes | 567 Views
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Johtamisen maisteriohjelma Marja-Liisa Trux marja-liisa.trux@aalto.fi. Kurssi Muuttuva työ -12. Agenda 20.9.12 Järjestelykysymykset Kertausta - mihin pyritään? Ravintolakokkien retoriikat - ja omat puheet Tauko Käytännöllinen toiminta ja käytänne?
E N D
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Johtamisen maisteriohjelma Marja-Liisa Trux marja-liisa.trux@aalto.fi Kurssi Muuttuva työ -12 • Agenda 20.9.12 • Järjestelykysymykset • Kertausta - mihin pyritään? • Ravintolakokkien retoriikat - ja omat puheet • Tauko • Käytännöllinen toiminta ja käytänne? • Käytäntöyhteisöt - yksi lähestymistapa työn tutkimiseen • Valmistelutehtävä
Kurssin ohjelma: temaattinen eteneminen ja kirjalliset tehtävät 13.9. Avaus Kurssin tarkoitus ja toteutus ’Työ’ käytännöllisenä toimintana ja peruskategoriana Työntutkimus VT: kokkien työ 20.9.Alan tutkimus… (jatkuu) Työkäytänteet ja käytäntöyhteisöt – yksi tulkintakehys Referaatti (1A) 27.9.Työkäytänteet ja käytäntöyhteisöt… (jatkuu) Työn taktiikka: keinoja, tekniikkaa ja taitoja Reaktiopaperi (1B) 4.10. Työn taktiikka… (jatkuu) Työn politiikka: tavoitteet ja valta Reflektiopaperi (1C) 11.10. Työn politiikka… (jatkuu) Työn moraali: motiivit ja oikeutukset VT 18.10. Yhteenveto: minä, työntekijä [työn subjekti] Essee: suunnitelmat Päätös Essee (2) 1.11. Esseen palautus klo 23.59
Käytännöllinen toiminta – kurssin käsitteellinen kehys Peruskysymys Orientaatio ja ote Konkretisointi Käytäntöteoreetikkoja Kuinka? Taktinen Keinot de Certeau (Goffman) Mitä? Poliittinen Tavoitteet Bourdieu (Foucault) Miksi? Moraalinen Motiivit/ MacIntyre (Taylor) oikeutukset Kuka? Persoonallinen Identiteetti Dreier, Harré (Holland ym.)
Moniulotteinen käytännöllisen toiminnan käsite Michel de Certeau Taktiikka: Miten? Alasdair MacIntyre Moraali: Miksi? Subjekti: Kuka? Dorothy Holland &al. Ole Dreier Politiikka: Mitä? Pierre Bourdieu Lähteitä: www.hse.fi/meri
Kurssin ohjelman perustana seuraava ”työhypoteesi” ammatillisesta identiteetistä: Tiedän kuka olen ammattilaisena, jos tiedän miten teen työni (työn taktiikka) mitä pyrin työssäni saamaan aikaan ja saavuttamaan (työn politiikka) miksi pyrin työssäni näihin tavoitteisiin, näillä keinoin (työn moraali). Yleistä, oikeaa ratkaisua ei ole, vaan jokaisen on löydettävä omat vastauksensa. Kurssi voi johdattaa sellaisten resurssien lähteille, joista on apua näiden haasteiden tiedostamisessa, vaihtoehtoisten vastausten haussa, ja ratkaisujen teossa.
Fine, G. A. (1996) Justifying Work: Occupational Rhetorics as Resources in Restaurant Kitchens. Administrative Science Quarterly 41:4,90-115. IMikä artikkelissa oli Sinulle uutta, yllättävää tai mielenkiintoista?
II Kolmikoissa A: Artikkelin löydösten kiteyttäminen Varmistakaa yhdessä, että ymmärrätte ja osaatte sanoa, mistä kokin työssä on kysymys kunkin retoriikan mukaan? 10 min
B: Mikä on kunkin oma suhde neljään retoriikkaan? Kertokaa toisillenne (ja ’kuunnelkaa toisianne aktiivisesti’): Mitä retoriikoista huomaat itse käyttäneesi ja missä yhteydessä? Esimerkkejä – tarinoita? Mikä retoriikoista tuntuu Sinusta luontevimmalta käyttää ja mikä vieraimmalta? 10 min
Muita tarinoita kokeista ja ravintoloista…. Rao, H., Monin, P. & Durand, R (2003) Institutional Change in Toque Ville: Nouvelle Cuisine as an Identity Movement in French Gastronomy. American Journal of Sociology 108:4, 795–843. Leidner, R. L. (1993) Fast Food, Fast Talk: Service Work and the Routinization of Everyday Life. Berkeley, CA: University of California Press.
Työ käytännöllisenä toimintana: peruskysymykset Miten teen työni? Taktiikka Mitä yritän saada aikaan ja saavuttaa työssäni? Politiikka Miksi pyrin työssäni näihin tavoitteisiin, näillä keinoin? Moraali Kuka olen, kun teen tätä työtä Subjekti (näillä keinoilla, tavoitteilla ja motiiveilla)? Seuraava taulukko esittää tiivistetyn tulkinnan siitä, kuinka kokit vastaavat näihin kysymyksiin neljässä erilaisessa retoriikassa (artikkelin Fine 1996 mukaan).
Työ 10/kr Kokin työ käytännöllisenä toimintana: 4 retoriikkaa (ks. Fine 1996) Kuka Kuinka Mitä Miksi Ammattilainen Taiteilija Business-ihminen Työläinen Paineen alla, valvottuna, rationalisoidusti, toisteisesti, määrätyillä resepteillä, ruumiilli- sesti raataen, ilman arvostusta. Laitteet tunti- en, likaista työtä pelkää- mättä, fyysisillä taidoilla ja kestävyydellä. Kelloa kontrolloiden, ottaen omaa aikaa. Reilun työpanoksen antaen. Autonomisesti, kurinalaisesti, harjaantuen, uutta luoden. Alan kikoilla, salatuilla resepteillä ja tekniikoilla, näppi- tuntumalla. Tiedolla kuinka suorittaa eri tehtävät. Luovasti, yksityiskohtaisesti, huolella suunnitellen, ekspressiivisesti, esteettisesti. Perinteen sekä omien lahjojen, taitojen ja mielikuvi- tuksen avulla ruokia muuntaen. Työtä kontrolloiden, suunnitellen, ravintolan ulkoinen ja taloudellinen tilanne tuntien. Tietoisena prosessista ja kustannuksista: palkat, ruuat, hinnat, asiakkaat, hankinnat, (ketju ostoista roskikseen). Säästäen, työn tuottavuutta nostaen, työntekijät säilyttäen. Näyttävä kokkaus, ja esillepano kulina- risteille: muodoltaan kauniit, innovatiiviset ruuat. Lahjakkaan maine. Maksaville asiak- kaille palvelua; Kannattavaa ruokaa. Hyvät ansiot, hallinta, nousu johtajaksi tai yrittäjäksi. Ihmisten syöttäminen. Työpaikan turvaaminen. Työtoverien kunnioitus. Minä ≠ työminä Erityiset,vaativat ruuat. Maine ammatti-laisena. Minä = työminä. Elämyksiä kulinaristeille. Perinteen jatkaminen ja uudistaminen. Ravintolan maine; Ammattikunnan arvostamathyvät asiat; ammattikun- nan autonomia Ravintolan ja työsuhteen jatkuvuuden turvaaminen tai jopa taloudellinen menestys. Ihmiset tarvitsevat ruokaa päivittäin: oikeaa, fyysistä työtä.
Mitä tarkoitetaan sanalla ”käytäntö”? Sanalla ’käytäntö’ poliittista käyttöä kauppiksen arkisessa puhekontekstissa Jako ”teoria vs. käytäntö” Pääsääntöisesti jälkimmäiseen vedotaan, kun halutaan korostaa (a) akateemisen osaamisen rajoittuneisuutta ja sitä, että työelämässä mukana olevien osaaminen on hyödyllisempää ja siten arvokkaampaa kuin ”akateemiset opit”, ja/tai (b) halutaan ilmaista, että akateemisen tiedon on palveltava työelämää ja erityisesti työnantajien intressejä. Ylläpidetään käsitystä, että ”teoria” on jotain paperille kirjoitettua, ja siten kaukana käytännöllisestä toiminnasta. Opiskelijalle kaikki korkeakoulussa esille tuleva osaaminen on ”teoriaa”. Tutkija-opettajat puolestaan vetoavat ylivoimaiseen ”teoreettiseen” osaamiseen asemansa puolustamisessa. ”Teoria on parasta käytäntöä” “Ns. käytännön ihmiset uskovat eilisen teorioihin”
Määritelkää yhdessä mitä tarkoittaa tiedon ”käytännönläheisyys”
Käytäntöteoriat pyrkivät kyseenalaistamaan ja ylittämään mm. jaon ”teoriaan ja käytäntöön”: tieto (ja tulkintakehykset) käytännöllisessä toiminnassa ja tiedon tuottaminen – ml. tutkimustyö - käytännöllisenä toimintana Ns. käytäntökäänne – uudenlainen ontologinen ja epistemologinen näkemys leikkaa monia tieteenaloja ja tutkimusaloja jatkaa vanhempia perinteitä Aristoteles: ’phronesis’ amerikkalainen pragmatismi (Dewey ym.) marxilainen yhteiskuntatiede eksistentialismi (joiltain osin) Käänteen näkyviä nimiä esim.: sosiologia: Bourdieu, Foucault, de Certeau, Giddens filosofia: Wittgenstein, MacIntyre, Taylor, Schatzki antropologia: Ortner, Lave, Wenger kasvatustiede: Engeström (CHAT) organisaatiotutkimus: Gherardi strategiatutkimus: Whittington Nykysuuntauksia: toimijaverkkoteoria (ANT); (Bourdieun) praxeologia; sosio- kulttuurinen/historiallinen toiminnan teoria ja etnometodologia. Käytäntöteorioiden terminologia ja käyttötarkoitus vaihtelee, mutta löytyy myös yhteisiä merkityksiä ja pyrkimyksiä.
Moniulotteinen käytännöllisen toiminnan käsite Michel de Certeau Taktiikka: Miten? Alasdair MacIntyre Moraali: Miksi? Subjekti: Kuka? Ole Dreier Politiikka: Mitä? Pierre Bourdieu Lähteitä: www.hse.fi/meri
MERI-ryhmän käyttämiä termejä: • - Käytännöllinen toiminta (practical activity) • kysymykset ja vastaavat otteet/orientaatiot työhön • kuinka (taktinen), mitä (poliittinen), miksi (moraalinen) • kuka (persoonallinen); yleiskäsite, joka viittaa ihmisten toimintaan • - Käytänne (practice) • toistuva, ”peritty” ja muunnettavissa oleva tekemisen ja puhumisen tapa; • taju tietystä tehtävästä ja tapa suorittaa se; määrittää tekijän paikkoja • - Aktiviteettieli toiminto (activity) • suhteellisen pysyvä tehtäväkenttä, joka palvelee jotakin tarkoitusta (eli funktiota) • käytänteiden verkossa; käytänteiden kimppu • Käytännöllisen toiminnan muoto (social practice; form of social practice) • vakiintunut, muuntuva inhimillisen toiminnan kokonaisuus jollain • yhteiskunnallisen elämän alueella; moraalijärjestys • - Praksis (praxis) • Erityinen tapa osallistua aktiviteettiin ja sen käytänteisiin sekä ymmärtää • niiden merkitys: taktisesti taitava, poliittisesti tietoinen ja moraalisesti • motivoitu. Sen harjoittaja (a) on ratkaissut mielekkäällä tavalla neljä • käytännöllisen toiminnan peruskysymystä, ilman kohtuuttomia ristiriitoja, ja (b) • pystyy tekemään mitä sanoo tekevänsä, ilman kohtuutonta tekopyhyyttä.
Esimerkki termien käytöstä: opiskelu käytännöllisenä toimintana 1(2) Käytännöllinen toiminta opiskelu kauppiksessa opettaminen kauppiksessa Käytänne luento - yhtenä tapana opettaa ja opiskella vrt. muut tavat opettaa, opiskella ja ”oppia” Aktiviteetti koulutus (eli kasvatus, education) kauppakorkeakoulussa opiskelijat ja opettajat osallistujina (eri tavoin, eri asemissa) vrt. tutkimus kauppakorkeakoulussa Käytännöllisen toiminnan muoto joku johtamiskoulutuksen vakiintunut, perinteikäs muoto kauppakorkeakouluissa
Praksis akateemisen työn (harvinainen) muoto, jossa osattu ratkaista riittävän johdonmukaisesti kysymykset, kuinka, mitä, miksi ja kuka tutkija-opettajan identiteettiä ilmaiseva ja vahvistava, taktisesti taitava, poliittisesti tietoinen ja moraalisesti motivoitunut toiminta siinä opettamisella on oma paikkansa ja tehtävänsä toimii myös opiskelijan kannalta Huom. Vaikka praksiksen harjoittaminen on harvinaista, voimme kohdata kehkeytyviä praksiksia, jotka antavat mieltä ja toivoa työhön; keskeneräisiä, hajanaisia, mutta tuloillaan olevia osittaisratkaisuja työnteon peruskysymyksiin; pyrkimystä parempaan työhön. Huom. Kaikki vakiintuneet toimintamuodot eivät täytä praksiksen kriteerejä esim. - tehottomuus, voimattomuus, opittu kyvyttömyys - keinot ovat muuttuneet tavoitteiksi (goal displacement) tai ratkaisemattomia, sisäisiä ristiriitoja ja konflikteja - moraalinen korruptoituneisuus - osallistujan kannalta alistavuus tai vieraantuneisuus .
Terminologia on hankalaa ja samoja sanoja käytetään monin tavoin. Älä hermostu! Varsinkin englannin sana practice monimerkityksinen/-käyttöinen. Kaksi tässä yhteydessä relevanttia merkitystä/käyttöä sanalle: käytännöllisen toiminnan muoto (social practice) esim. shakki tai kansantaloustiede (tutkimus- ja opetusalana) käytänne (practice, usein monikossa: practices) esim. luento (vaikkapa kansantaloustieteen opiskelussa) Joskus myös sana praksis (praxis) esiintyy toisinaan viittamassa ’käytännölliseen toimintaan’ (vs. teoria), mutta kurssia jäsentävässä tutkintakehyksessä sillä on täsmällisempi ja tästä poikkeava merkitys (ks. edellä). Meri-terminologiassa ei oikeastaan käytetä sanaa ”käytäntö”, jottei synny se- kaannuksia. Esiintyy vain adjektiivina termissä ’käytännöllinen toiminta’. Arkista, puolitietoista toimintaa, jota yritetään ymmärtää konkreettisena kokonaisuutena, ja jolla on omia logiikoitaan (Bourdieu) vs. abstraktit (siivutetut) ja rationalistisen logiikan olettavat tulkinnat ihmisten toiminnasta (”ihmiset päättelevät kuin tutkija ja toimivat tutkijan julkilausuman järjen mukaan”; esim. rationaalisen valinnan teoriat).
Kannattaa lukea! ”Käytäntöteoreettista terminologiaa: selkiyttämis- ja määrittely-yrityksiä” Kurssin Noppa-sivulla Seuraavissa kalvoissa esitetään eräiden käytäntöteoreetikkojen tapoja puhua käytännöllisestä toiminnasta
Esimerkki ’käytännöllisen toiminnan muodon’ (social practice) määritelmästä: moraalifilosofi Alasdair MacIntyre :“…any coherent and complex form of socially established, cooperative human activity through which goodsinternal to that form of activity are realized in the course of trying to achieve those standards of excellence which are appropriate to, and partially definitive of that form of activity, with the result that human powers to achieve excellence, and human conceptions of the ends and goods involved, are systematically extended.” Käytäntöä määrittävät sille erityiset ’sisäiset hyvät’ (asiat), joita ei voi muuten toteuttaa. Käytäntöä tukeva (tai korruptoiva) instituutio tavoittelee ’ulkoisia hyviä’: rahaa, mainetta, statusta. Käytännön harjoittajat sekä tuntevat parhaiten sen ’erinomaisuuden standardit’ että kehittävät uusia, parempia tulkintoja standardeista ja sisäisistä hyvistä, perinteen pohjalta. ’Hyveet’ (virtues) välttämättömiä sisäisten hyvin tavoittelussa ja tuottamisessa. Alastair McIntyre (1981) After Virtue. A study in moral theory. Notre Dame: University of Notre Dame Press (s. 175).
Käytännöllisen toiminnan (praktik) elementit Reckwitzin (2002) mukaan ’praktik’ (practice) – eli käytännöllinen toiminta (Meri-kielellä) rutiininomaista käyttäytymistä elementteineen: keholliset (ruumiilliset) tekemiset mentaaliset tekemiset esineet (artefaktit) ja niiden käyttö taustatieto ymmärryksenä know-how -tieto tunnetilat motiivitieto Kussakin ”käytännössä” (eli sosiaalisen toiminnan muodossa) erityisillä tavoilla yhteen liittyneinä ja suhteissa toisiinsa. Kytkeytymisen tapa ei redusoidu yhteen elementtiin. Agentti (yksilö tai ryhmä) toimii käytännön kantajana rutinoituneena, tiettyä tietävänä ja haluavana - (erilaisten) käytänteiden muovaamana. Reckwitz, A. (2002) Toward a Theory of Social Practices: A Development in Culturalist Theorizing European Journal of Social Theory 5:2, 243 - 263. (Ks. myös Koski, 2007, 40)
Reckwitz (2002): ”Käytäntö on siis rutinoitunut tapa, jolla ihmiskehoa liikutellaan, objekteja käsitellään, subjekteja kohdellaan, asioita kuvaillaan ja maailma ymmärretään. ” Tämä on yksi tapa määrittää käytännöllisen toiminnan ulottuvuuksia tai ”elementtejä”. Joskus nämä elementit ovat jäsentyneessä ja suhteellisen vakiintuneessa suhteessa toisiinsa, jolloin voidaan puhua käytännöllisen toiminnan erityisestä muodosta (social practice). Nämä elementit löytyvät myös kustakin työkäytänteestä.
Käytännöllisen toiminnan (”social practice”) käsite: Wengerin luonnehdinta • "The concept of practice connotes doing, but not just doing in and of itself. • … It is doing in a historical and social context that gives structure and • meaning to what we do. • … When I talk about practice, I am talking about social practice. • … Such a concept of practice includes • both the explicit and the tacit. • … It includes • what is said and what is left unsaid; • what is represented and what is assumed.” Sosiaalinen konteksti, joka antaa tekemiselle merkityksen ja jäsennyksen, ja jota tekeminen uusintaa tai uudistaa. Käytännöllä on sekä julkilausuttu että äänetön puolensa. Lähde: http://www.co-i-l.com/coil/knowledge-garden/cop/index.shtml (Wenger, E. (1998) Communities of practice: learning, meaning, and identity. New York: Cambridge University Press.)
The term ‘practice’ (Wenger) … is rich in meaning and at times ambiguous (Knorr Cetina, 1999) … By participating in a community, a newcomer develops an awareness of that community’s practice and thus comes to understand and engage with (or adapt and transform) various tools, työkalut language, kieli role-definitions roolit and other explicit artefacts artefaktit as well as various implicit relations, julkilausumattomat suhteet tacit conventions, totunnaiset, itsestään selvät tavat and underlying assumptions piilo-oletukset ja and values. arvostukset. joiden harjoittamiseen/käyttöön uusi tulokas joutuu mukaan.
… It includes • the language, • the tools, • the documents, • the images, • the symbols, • the well-defined roles, • the specified criteria, • the codified procedures, • the regulations, • and the contracts • that various practices make explicit for a variety of purposes
… But it also includes • all the implicit relations, • the tacit conventions, • the subtle cues, • the untold rules of thumb, • the recognizable intuitions, • the specific perceptions, • the well-tuned sensitivities, • the embodied understandings, • the underlying assumptions, • the shared worldviews, • which may never be articulated, • though they are unmistakable • signs of membership in communities of practice • and are crucial to the success of their enterprises."
Eksplisiittinen Implisiittinen (julkilausumaton) Kieli Implisiittiset suhteet Työvälineet Hiljaisesti hyväksytyt, totunnaiset tavat Dokumentit Hienovaraiset vihjeet Kuvat Peukalosäännöt, joista ei puhuta Symbolit Tunnistettavat intuitiot (näkemykset) Määritellyt roolit Erityiset havainnot (ja havainnointitavat) Täsmennetyt kriteerit Herkkyydet tiettyjen asioiden suhteen Kodifioidut menettelytavat Keholliset ymmärrykset Säännökset Taustaoletukset Sopimukset Yhteiset maailmankuvat Jotka julkituodaan Joista ei välttämättä koskaan puhuta, eri tarkoituksiin vaikka ne ovat selviä merkkejä käytäntöyhteisön jäsenyydestä ja kriittisiä sen pyrkimysten onnistumiselle.
Mistä käytänteistä nyt on kyse? Mihin käytänteisiin osallistun (nyt, tulevaisuudessa)? Mitä ne tekevät minulle ja minusta? Mitä minä voin tehdä niiden kautta ja niille? Opiskelukäytänteet Akateemisen työn käytänteet Ammatilliset käytänteet erilaisissa ekonomien töissä Käytänteet muissa töissä Muut yhteiskunnalliset käytänteet (kansalaisena) (esim. tutkimuskäytänteet) (kesä- tms. työntekijänä; muiden koulutusalojen Ihmiset)
Mitä merkitystä käytänteillä on? Muokkaavat subjekteja - työntekijöitä. Ja antavat heille voiman toimia. Määrittävät kuinka työ on tehtävä (ja millä välineillä). Määrittävät toiminnan tavoitteita ja moraalia. Eivät ehdottomasti (deterministisesti), mutta poikkeaminen vaatii lisäponnisteluja ja tajua käytänteistä. Auttavat ymmärtämään, miksi joku tekee sitä mitä tekee – ja miten hän itse tulkitsee tekemisiään. Toiminnan kehittämisen mahdollisuus - tärkein kehittämisen kohde, ja samalla pahin rajoite. Uudistettavissa, mutta osana käytänteiden verkkoa vaikeasti muutettavissa Niihin osallistuminen oppimisen perusta - hyvässä ja pahassa. ’Käytäntöyhteisöt’ – yksi näkökulma siihen, kuinka ihmiset oppiva työssä ja koulutuksessa?
Mitä ja miten käytänteistä voidaan tietää? Yksittäistä käytännettä (ruokalistan laadinta) tai käytännöllisen toiminnan muotoa (esim. kokkausta ravintolassa) ei voida koskaan kuvata täydellisesti ja kokonaisuudessaan. Vain osittaiset, tietystä näkökulmasta tuotetut kuvaukset mahdollisia. Pyrkimys moniulotteisuuteen kuvauksissa. Kuvauksia voidaan tuottaa erilaisiin tarpeisiin, ja kuvaustapa valitaan käyttötarpeen mukaan. Aina jää jotain huomiotta – tahtomatta tai tarkoituksella. Myöskin tiettyä käytännettä harjoittava pystyy tekemään siitä selkoa vain omalta kannaltaan ja osittaisesti. Tietoisuus käytänteestä osittaista, puolinaista, koska tekeminen pääosin automaattista – itsestäänselvyys, josta ei osata puhua. Kokemusten ja oman tekemisen sanoittaminen hankalaa. Eri osapuolten selonteot täydentävät toisiaan, mutta voivat olla keskenään ristiriitaisia.
Esimerkki: luento käytänteenä On erilaisia akateemisia opetus- ja opiskelukäytänteitä, joista tunnetuin on luento. Miten ja millaisena voisimme kuvata luentokäytänteen? Reckwitz: rutinoitunut tapa, jolla ihmiskehoa liikutellaan, objekteja käsitellään, subjekteja kohdellaan, asioita kuvaillaan ja maailma ymmärretään. Wenger: antaa tekemiselle tietyn rakenteen ja merkityksen; eksplisiittiset puolet, jotka jostain syystä julkilausuttuja; implisiittiset puolet, joita ei ole tapana, ei osata tai haluta lausua julki ks. taulukko (aiemmassa kalvossa) Osapuolten sanoittamina/esittäminä kokemuksina: Opettajan käytännöllinen toiminta ja selonteot (accounts) Opiskelijan käytännöllinen toiminta ja selonteot
Yrittäkää kuvata luentokäytännettä: mielenkiintoisia yksityiskohtia, uudenlaisia havaintoja, ihmettelyn aiheita! Vihjeitä (edellä kerrotun pohjalta): Kaikilla aisteilla, millaiselta luento näyttää kuulostaa tuntuu haisee maistuu? Mitä ihmiset tarkalleen ottaen, konkreettisesti, kehollisesti tekevät luennolla? Mitä elementtejä luennosta löytyy (ks. Reckwitz) ? Mikä luennoista lausutaan julki ja mikä jää tavallisesti puhumatta (ks. Wenger)?
Entäpä jos haetaankin vastauksia seuraaviin kysymyksiin? kuinka työskentelen/olen luennolla? mitä yritän luennolla saada aikaan ja saavuttaa? miksi pyrin luennolla näihin tavoitteisiin, näillä keinoin? kuka olen – tai keneksi olen tulossa – luennolla?
Käytäntöyhteisö (community of practice) Yksi lähestymistapa työn tutkimiseen (vrt. Barley & Kunda 2001). Kuuluu käytäntöteoreettisten (tai käytäntölähtöisten) lähestymistapojen joukkoon. Otettu laajalti käyttöön, useista syistä. Keskeisen käsitteen merkitys? Mikä on ”käytäntö” (social practice)? Entä siihen kuuluvat käytänteet? Mikä on yhteisö? Lähestymistavan lyhyt mutta menestyksekäs historia. Mitä uutta se tuo työn ymmärtämiseen käytännöllisenä toimintana, verrattuna manageriaaliseen, johtokeskeiseen tulkintakehykseen?
Yhteisö=? Sosiologian peruskategoria ja yhteiskunnassa poliittisesti latautunut, monikäyttöinen sana. Yhteisön olemassaoloa ei kannata olettaa (kuten usein arkikielessä). vrt. esim. ”Aalto-yhteisö”, ”KY:n/kylteriyhteisö” Yhteisöä voidaan rakentaa, ylläpitää tai tuhota. Tutkimuksessa yhteisö voidaan löytää ja kuvata, mutta käytäntöyhteisön näkökulma ei tarkoita sitä, että kaikkia porukoita tarkasteltaisiin yhteisöinä. On tutkittava toimiiko joku porukka tai verkosto yhteisöllisesti vai jollain muulla logiikalla. Perusvaihtoehtoja yhteisölliselle organisoitumiselle: markkinavaihdannan logiikka, hierarkkinen organisaatio. Muodikas ”verkosto” voi organisoitua millä tahansa näistä periaatteista.
Paikallinen oppiminen (situated learning, Lave & Wenger) Oppiminen tapahtuu osallistumalla tiettyä käytännöllistä toimintaa harjoittavien yhteisöön (community of practice) siis työskentelemällä tietyssä historiallisessa kontekstissa, suhdekentässä ja (työ-) kulttuurissa. Kyse ei ole vain tiedon keräämisestä, vaan pääsystä mukaan yhteisön toimintaan, ja harjaantumisesta sille ominaisiin käytänteisiin. Keskiössä suhteet yhteisön uusien ja vanhojen jäsenten välillä: tulokas oikeutettu osallistumiseen perifeerisessä asemassa (legitimate peripheral participation) Keskeinen yhteistyön ja oppimisen muoto on tarinoiden kertominen. Oppija mukana koko persoonallaan: - Sitoutuminen toimintaan välttämätön edellytys - Henkilökohtaiset suhteet muihin - Identiteetin rakentaminen (minä yhtenä meistä) - Puhe- ja ajattelutavat sekä tulkintakehykset
Käytäntöyhteisö (COP) on siis… samoihin käytänteisiin osallistuvien luoma ja ylläpitämä yhteisö, jonka jäsenillä on ainakin osittain yhteisiä pyrkimyksiä ja jotka ovat toistuvasti vuorovaikutuksessa käytänteitä harjoittaessaan, kohdellen toisiaan vastavuoroisuuden etiikalla. Vrt. ’Käytäntöverkosto’ (network of practice - NOP) samanlaisten käytänteiden harjoittaminen ilman yhteisöllisyyttä, verkostomaisissa suhteissa potentiaalista yhteistyötä helpottaa samanlaisten käytänteiden tuntemus esim. tietyn alan ammattilaiset esim. kauppiksen opiskelijat ?
Valmistelutehtävä: Tee referaatti artikkelista: Barley, S. R.& Kunda, G. (2001) Bringing work back in. Organization Science, 12:1, 76-95. Referaatti arvioidaan (1A, 10%) ja siitä saa palautetta.
Barley & Kunda (2001): Bringing work back in Johdanto Epäkelvot käsitykset työstä ja mielikuvat organisaatioista. Organisaatioteorioiden on muututtava: byrokratian analyysistä työntutkimukseen. Uusia käsitteitä etsimässä Nykyisten heikkouksia: käsitteellinen inversio ja ympäristökeskeisyys. Ratkaisu: osallistuvaan havainnointiin perustuva evidenssi ihmisistä työnsä äärellä. Organisaatioteoria ja työntutkimus Organisaatiotutkimuksessa lopetettiin työn tutkiminen ja siirryttiin muihin lähestymistapoihin. Seurauksena kivettyneet mielikuvat työstä. Metodiset implikaatiot Kenttätyö: yksityiskohtaiset kuvaukset paikallisista työkäytänteistä. Vertailevat tutkimusasetelmat. Potentiaaliset hyödyt työn ja organisaatioiden tutkimisen uudelleen integroinnista Uusia käsitteitä (esim. tunnetyö, saavutusura). Teoreettisten arvoitusten ratkaisu (esim. oppiminen kollektiivisena – COP). Organisointiprosessien hahmottaminen: toiminta ja vuorovaikutus työkäytänteissä. Johtopäätökset Työn yksityiskohtainen tutkiminen: mitä ihmiset todella tekevät? Miksi keskeistä, mistä löytyy, miksi ohitettu, mitä nyt tehtävä.
Samoilta tutkijoilta etnografia: Barley, S.R. & Kunda, G. (2004) Gurus, Hired Guns, and Warm Bodies: Itinerant Experts in a Knowledge Economy. Princeton University Press (2004). Chapter 1: http://press.princeton.edu/chapters/s7847.pdf (kustantajan sivuilla) Kirja mukana kirjapaketissa ”Inside work cultures”, (löytyy myös kurssikirjastosta)