90 likes | 343 Views
Satumetsään kurkistamaan pääsin lapsen lailla. Lumoavaa taikavoimaa olin vielä vailla. Mättähältä mättähälle askel eteni, päivä paistoi kirkkahasti, sydän sykähti.
E N D
Satumetsään kurkistamaan pääsin lapsen lailla. Lumoavaa taikavoimaa olin vielä vailla. Mättähältä mättähälle askel eteni, päivä paistoi kirkkahasti, sydän sykähti.
Kukkaniityn laitaan saavuin, heinä heilimöi, keijukaiset kaunehimmat siellä ilakoi. Orvokit ja kissankellot kuiskailivat mulle: Tule, satumetsä antaa elämyksen sulle.
Mielin mukaan perhostanssin ihanuuksihin, karkelohon keijukaisten, suven suloihin. Pääni painoin, kuinka voisin tulla tällaisna, rumana ja kömpelönä menninkäisenä.
Satumetsän asukkaista osakseni tuli muoto epämiellyttävä, sisimpäni suli kyynelkarpaloihin. Lohdutonna itkin, vuolahasti kulki puro poskipäitä pitkin.
Miksi itket, ihmislapsi, olet onneton, satumetsän anneistako olet osaton? Pääni nostin ihmetellen, kenet kohtaisin, sisimmässä tunsin, tiesin, ihmettä odotin.
Haltiatar hyvä siinä taikasauvoineen haihdutteli kyyneleeni, ihmelääkkeineen. Kömpelö ja ruma menninkäinen katosi, prinsessainen unestansa viimein heräsi.
Hymy nousi huulilleni, rinta riemuitsi, prinsessana perhostanssiin pystyn varmasti. Pääsen mukaan lumottuna taikavoimasta, tanssahtelen sulavasti silkasta onnesta.
Kiitos, kiitos, haltiatar hyvä, kultainen, onnenhetken annoit mulle ainutlaatuisen. Taikavoiman lumoa oi jospa voisit jatkaa, satumetsän prinsessana tahtoisin tehdä matkaa.
Kuvat ja runot: Helena VarisRunot: Elämäni kangaspuihin loi Luoja loimet (1993)Musiikkisuositus: So Far Away (Michael Hoppé)Toteutus: h.varis@gmail.com Helena Variksen luvalla: www.voimapaikka.fi