240 likes | 428 Views
Sosiaalinen todellisuus. Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan ( Kf 140). Sosiaalinen todellisuus ja sen vaikutus yksilöön. Ajatus yksilöstä toiminnan syynä ”uhattuna” kahdesta suunnasta:
E N D
Sosiaalinen todellisuus Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan (Kf 140)
Sosiaalinen todellisuusja sen vaikutus yksilöön • Ajatus yksilöstä toiminnan syynä ”uhattuna” kahdesta suunnasta: • käyttäytyminen osana maailman kausaalista järjestystä: neurotieteelliset selitykset perustavanlaatuisempia? • käyttäytymistä ohjaavat toiminnalliset merkitykset ovat kulttuurisia ja syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa • Metodologinen individualismi vs. metodologinen holismi • tuleeko yhteiskuntatieteellisen selittämisen / ymmärtämisen perustua yksilöiden toimintaan vai yliyksilöllisiin seikkoihin (kulttuuri, sosiaaliset rakenteet)?
Metodologinen individualismi • Sosiaaliset faktat palautuvat yksilöitä koskeviksi faktoiksi • sosiaaliset ilmiöt selitetään yksilöiden toiminnalla, uskomuksilla, haluilla, arvostuksilla jne. • sosiaalisten faktojen, lakien jne. semanttinen reduktio yksilöitä koskeviksi faktoiksi: yhteiskunnalliset ilmiöt voidaan 1) määritellä yksilöiden toimintana (käsitteellinen reduktio) tai 2) johtaa yksilön toimintaa koskevista laeista (opillinen reduktio) • Reaktio varhaista yhteiskuntateoriaa vastaan • esim. Karl Marxin (1818–1883) historismi ja Émile Durkheimin(1858–1917) strukturalistinen funktionalismi • Esim. rationaalisen valinnan teoria, päätösteoria ja evoluutiopsykologia
Perusteita metodologiselle individualismille • Ontologinen peruste: yhteisöt koostuvat (vain) yksilöistä ja yksilöiden vuorovaikutuksesta • ei ole olemassa yksilöistä riippumattomia sosiaalisia olioita, voimia tms. joilla olisi kausaalista vaikutusta yksilöihin • kaikki sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu yksilöiden välityksellä • yksilöiden toiminnalla voi silti olla ennakoimattomia ja tarkoittamattomia seurauksia • Metodologinen peruste: vain yksilöiden toimintaa voidaan havainnoida • sosiaaliset faktat ovat teoreettisia konstruktioita niitä ylläpitäviä toimijoita ja toimintaa koskevista havainnoista • Esim. taloustiede: taloudellinen todellisuus yksilöiden toiminnan seurausta
Metodologinen holismi • Yhteiskunnalliset selitykset vetoavat yliyksilöllisiin seikkoihin (esim. rakenteisiin) • Kieltää semanttisen reduktion: • sosiaaliset faktat eivät palaudu vain yksilöiden käyttäytymistä koskeviin faktoihin • yhteisöllistä käyttäytymistä ei voi johtaa psykologisista teorioista • Ontologinen reduktio? • metodologiseen holismi ei edellytä ontologisen reduktion kieltoa: riittää, että sosiaalisia seikkoja ei voida kuvata vain yksilön toimintana • klassisissa muodoissaan metodologiseen holismiin voi liittyä ontologisen reduktion kielto: yhteiskunnassa vaikuttaa voimia, jotka eivät ontologisesti palaudu yksilöihin
Perusteita metodologiselle holismille • Yksilöt eivät toisistaan erillisiä ”atomeja”, vaan erilaisissa riippuvuussuhteissa: • kulttuuriset merkitykset, sosiaaliset normit jne. ohjaavat ihmisten toimintaa luomalla toiminnan merkitykset • sosiaaliset normit, muiden näkemykset jne. vaikuttavat yksilön näkökulmiin, asenteisiin ja arvoihin • toiminnan kontekstit: ihmisen toiminta tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä, jonka rakenteet vaikuttavat päämääriin ja keinoihin niiden saavuttamiseksi • ihminen kasvaa kulttuuriseen ja sosiaaliseen ympäristöön • yksilön identiteetti rakentuu osana ryhmää / ryhmiä • omakuva ja yksilöllisyys peilautuvat toisista
Metodologisen holismin vastausindividualistiselle kritiikille • Vastaus ontologiseen huoleen: • ei välttämättä edellytä ontologisesti ”epäilyttäviä” seikkoja, vain rakenteita ja symbolisia merkityksiä, jotka eivät palaudu yksilöihin • rakenteet ja merkitykset voidaan (ehkä) palauttaa ontologisesti yksilöihin, mutta ei teorioiden tasolla • Vastaus metodologiseen huoleen: • teoreettiset käsitteet eivät sen ongelmallisempia yhteiskunta- kuin luonnontieteissäkään • molemmat olettavat ei-havaittavia asioita, molemmissa teoreettisia hypoteeseja testataan havaittavien seurausten perusteella • Vaarana yhteiskunnallisten rakenteiden ajattelu itsenäisinä, fysikaalisen todellisuuden kaltaisina asioina
Kulttuuri selittävänä tekijänä • Kulttuuri: jaettujen uskomusten, arvojen, merkitysten ja jäsennystapojen järjestelmä • kulttuuriin kuuluminen näiden jakamista • Esim. strukturalistinen yhteiskuntateoria: • toimijat eivät luo niitä merkityksiä, jotka ohjaavat toimintaa • ymmärtääkseen yhteiskuntaa on ymmärrettävä sen merkitysrakenteiden logiikka • Ylikorostamisen vaarana kulttuurideterminismi: • kulttuuri paitsi selittää sosiaaliset faktat, myös määrää yksilön toiminnan, ajattelun jne. • Kulttuurit eivät itsenäisiä ja kokonaisvaltaisia • kulttuurit voivat olla osin päällekkäisiä ja yksilöt voivat jakaa kulttuureja osittain
Yhteiskunta konstitutiivisten sääntöjenja roolien järjestelmänä • Regulatiiviset säännöt: • toimintaa säätelevät säännöt • esim. shakissa: ”jos päästää irti nappulasta, se on siirretty” • yhteiskunnalliset normit, joiden ylläpitoa valvotaan, niiden rikkomista sanktioidaan jne. • Konstitutiiviset säännöt: • toimintaa määrittelevät säännöt • esim. shakissa: ”jos kuningasta ei voi pelastaa, häviää pelin”, nappuloiden liikkeiden säännöt jne. • mahdollistavat toiminnan ylipäätään: esim. shakinpeluu on mahdollista vain, jos on olemissa sääntöjä, jotka määrittelevät pelin
Yhteiskunta konstitutiivisten sääntöjenja roolien järjestelmänä • Konstitutiiviset säännöt mahdollistavat sosiaalisen toiminnan • tekojen kulttuurisesti jaetut merkitykset antavat ne merkitykset, jotka tekevät teosta, ilmaisusta tms. tietyssä kontekstissa jotain muuta • esim. viittaaminen, lahjan antaminen, äänestäminen • ns. performatiiviset aktit: lapsen nimeäminen, avioliiton solmiminen, tuomitseminen jne. • Konstitutiiviset roolit: • poliisi, kansanedustaja, myyjä, opettaja jne. • Konstitutiivisia sääntöjä ja rooleja ylläpitävät yksilöt • yksilöt voisivat toimia toisinkin: ei yliyksilöllisiä vaikuttavia voimia • yksilöt käyttävät sääntöjä ja rooleja
Holistinen individualismi? • Philip Pettit: The Common Mind(1993) • individualismi–holismi-keskustelussa on kaksi eri vastakkainasettelua: vertikaalinen ja horisontaalinen • ”Vertikaalinen”: individualismi vs. kollektivismi • liittyy yksilöllisen ja yliyksilöllisen suhteeseen • individualismi: yksilöt ovat autonomisia (itseohjautuvia) toimijoita, joiden toiminta aiheuttaa yhteiskunnalliset ilmiöt • kollektivismi: yliyksilölliset seikat vaikuttavat suoraan yksilön käyttäytymiseen ja aiheuttavat sosiaaliset ilmiöt • ”Horisontaalinen”: atomismi vs. holismi • voidaanko toiminta ymmärtää vain yksilöiden näkökulmasta • atomismi: yksilöiden toimintaa ohjaava ajattelu on sosiaalisesta ympäristöstä riippumatonta (yksilöt ”sosiaalisina atomeina”) • holismi: yksilöiden ajattelu on osin sosiaalisten suhteiden konstituoimaa (arvot, merkitykset jne.)
Holistinen individualismi? • Pettit: argumentit individualismin puolesta kollektivismia vastaan ja holismin puolesta atomismia vastaan päteviä • inhimillinen toiminta ja ajattelu riippuu yhteisöllisistä resursseista ( holismi) • ihmiset ovat autonomisia toimijoita ( individualismi) • Rakenteelliset näkökulmat ja yksilönäkökulmat toisiaan täydentäviä yhteiskuntateoriassa? • Ei välttämättä ainoa välittävä kanta: molemmissa vastakkainasetteluissa voi olla astevaihtelua • Yhteiskuntafilosofiset seuraukset? • Pettitinrepublikanismivaihtoehtona liberalismille ja kommunitarismille
Toimijan näkökulma ja rakenteellinen konteksti selittämisessä • Rajoittuminen toimijan näkökulmaan selityksissä on kohteen tiedollisten rajoitteiden hyväksymistä • kohteen itseymmärrys oman toimintansa psykologisista syistä ja kulttuurisista merkityksistä voi olla puutteellista • toimijalla ei ole tiedollista pääsyä toimintansa ei-aiottuihin seurauksiin laajemmassa kontekstissa • Tutkijan käsitteistö voi olla erottelukykyisempää • kohdetta ei ole aina järkevintä kuvata omilla käsitteillään • Toimijan ja rakenteen tarkempi selityksellinen suhde on empiirinen kysymys
Sosiaalinen toiminta • Filosofinen toiminnanteoria: • yksilön toiminnan käsitteellistäminen intentionaalisen psykologian käsitteistöllä • filosofinen psykologia ja toiminnan metafysiikka • vapaa tahto ja vastuullisuus • Sosiaalisen toiminnan teoria • toiminnanteorian osa, jonka kohteena sosiaalinen toiminta • miten analysoida sosiaalista toimintaa ja sitä ohjaavia tekijöitä? • Sosiaalinen toiminta: • yksilön toiminta sosiaalisissa konteksteissa ja sosiaalisten instituutioiden puitteissa • esim. tervehtiminen, äänestäminen, ostaminen
Kollektiivinen toiminta • Kollektiivinen sosiaalinen toiminta • yhteistoiminta ja toiminta yhteisten päämäärien saavuttamiseksi • esim. talon rakentaminen, shakin pelaaminen, yrityksen boikotointi • Edellyttää jaettuja, yhteisesti hyväksyttyjä päämääriä • Edellyttää jaettuja uskomuksia… • …siitä, mitä ollaan tekemässä (päämäärien jakaminen) • …keinoista päämäärien saavuttamiseksi (toiminnan koordinoituminen) • …siitä, että muut jakavat oleellisesti samat uskomukset ja päämäärät
Kollektiivinen intentionaalisuus? • Jaettujen uskomusten analysoiminen yksilön uskomuksina on vaikeaa: • ”minä uskon, että sinä uskot, että minä uskon, että…” johtaisi äärettömään regressioon • Yliyksilölliset uskomukset ontologisesti ongelmallisia • Yksi ratkaisuvaihtoehto: me-muotoinen intentionaalisuus • esim. Raimo Tuomela ja John Searle • ”me uskomme”, ”me pyrimme”; tai: ”näin ajatellaan”, ”tähän pyritään” • ontologisesti yksilöiden intentionaalisia asenteita (jokaisella yksilöllä erikseen) • sisällöllisesti koko kollektiivia koskevia
Yksilöllisen ja kollektiivisen suhdekollektiivisessa toiminnassa • Kollektiivisen riippuvuus yksilöllisestä: • kollektiivinen toiminta palautuu yksilöiden toimintaan • kollektiivinen intentionaalisuus riippuu yksilöiden omaksumista me-muotoisia intentionaalisia asenteita • Yksilöllisen riippuvuus kollektiivisesta: • kollektiivisesti hyväksytty päämäärä saa aikaan kollektiivista toimintaa riippumatta, onko tämä kenenkään yksilön oma päämäärä • kollektiiviset uskomukset (esim. setelin pitäminen rahana) on riippumaton kenenkään yksittäisen toimijan uskomuksista • mitä seurauksia tällä on yksilön autonomialle? (yksilö ei voi valita toimintaansa ohjaavia kollektiivisia uskomuksia) • moraaliset seuraukset: kuka on vastuussa kollektiivisesta toiminnasta?
Sosiaalisen todellisuuden ontologia • Sosiaalinen (yliyksilöllinen) todellisuus: • sosiaalisen toiminnan aiheuttamat, yksilöiden intentioista riippumattomat mutta yksilöön vaikuttavat seikat • Sosiaaliset instituutiot: • sosiaalisesti rakennettuja ja ylläpidettyjä sosiaalisen todellisuuden ”olioita” • esim. raha, avioliitto, omaisuuden vaihto, vaalit, valtio, rasismi, sukupuoliroolit jne. • miten nämä rakentuvat yksilöiden toiminnasta? • John Searle: Construction of Social Reality(1995) • sosiaaliset instituutiot ovat sitä mitä ne ovat, koska me kollektiivisesti uskomme niin • esim. seteli on rahaa eikä vain pala paperia, koska uskomme niin (ja uskomme muidenkin uskovan niin) • kyseessä on silti objektiivinen seikka
Funktion asettaminen • Funktion asettaminen objektille: • käyttötarkoituksen antaminen teolle, esineelle tms. • konstitutiivinen sääntö muotoa ”X toimii Y:nä kontekstissa C” • Statusfunktiot: • kollektiivinen uskomus siitä, että jokin toimii jonakin (ts. jollakin on jokin status) = kollektiivisesti asetettuja funktioita • Esim. raha: • tietyille ilmenemismuodoille kollektiivisesti asetettu konstitutiivinen funktio toimia vaihdon välineenä, arvon ylläpitäjänä jne. • ”tätä pidetään rahana” • ei edellytä ilmenemismuodoltaan itsenäistä arvoa: esim. setelillä ei ole instituutiosta riippumatonta arvoa
Sosiaalisen todellisuuden objektiivisuus • Havaitsijasta riippumattomat vs. havaitsijasta riippuvat ominaisuudet • esim. rahan fyysiset ominaisuudet ovat havaitsijasta riippumattomia, ”rahuus” riippuu havaitsijasta • sosiaaliset instituutiot ovat yhteisö- tai kulttuurisidonnaisia • Instituutioiden objektiivisuus = pysyvyys • eivät riipu yksittäisistä toimijoista: setelin ”rahuus” ei lakkaa, jos lakkaan ajattelemasta seteliä rahana • yhteys toisiinsa ja keskeisyys arkielämässä ylläpitävät instituutioita luotettavasti • silti: jos kollektiivinen ylläpito lakkaa, ne lakkaavat olemasta olemassa
Sosiaalinen konstruktionismi • Kulttuurirelativismi: eri kulttuurit elävät ”eri maailmoissa” • todellisuus kulttuurisesti ja sosiaalisesti konstruoitua • esim. Sapir-Whorf-hypoteesi(Edward Sapir(1884–1939) ja Benjamin Whorf(1897–1941)): kielen kategoriat määrittelevät sen, miten maailma havaitaan • metodologinen periaate vai radikaali väite todellisuudesta? • Eri kulttuureissa on eri tavat kategorisoida todellisuutta • ei tarkoita, ettei kategorisoitava todellisuus olisi sama • Mutta: sosiaaliset instituutiot ja itse kulttuuri • voivat myös vaikuttaa siihen, millaisina asiat näyttäytyvät • Sosiaalinen todellisuus konstruoitua, luonto ei • myös sosiaalisen todellisuuden konstruointi voi riippua luonnollisista ominaisuuksista (ihmisen biologiset ominaisuudet)
Sosiaalinen konstruktionismitriviaalina väitteenä • Sosiaalisen konstruktionismin väite tieteestä: tiede konstruoi sosiaalisesti tutkimansa todellisuuden • Tieteellinen tieto on sosiaalisesti konstruoitua: • käsitteet, merkitykset jne. ovat sosiaalisia instituutioita • tietoväittämillä on sosiaalinen status • ei vielä tarkoita, etteivätkö tiedon kohteet olisi riippumattomia • Tutkimuskohteen valinta on sosiaalinen prosessi • sosiaalisesti valitut päämäärät • Konkreettiset tutkimuskohteet voivat olla keinotekoisesti tuotettuja • esim. laser: ei luonnonilmiö • ei tarkoita, että tuotettujen kohteiden toimintaperiaatteet olisivat konstruoituja • Ei merkitystä tieteellisten väitteiden objektiivisuudelle
Sosiaalinen konstruktionismiradikaalina väitteenä • Radikaali teesi: tieteelliset tosiasiat ovat sosiaalista konstruktiota • teoreettiset oliot ovat osa sosiaalista todellisuutta, eivät ihmisestä riippumattomia: samaan tapaan konstruoituja kuin sosiaaliset instituutiot • väitetysti esim. Bruno Latour& Steve Woolgar: Laboratory Life: The Social Construction of ScientificFacts(1979) • Ambivalenssi: mistä väittämät puhuvat vs. mitä ne sanovat • tosiasiat vs. väitteet tosiasioista • teoriat ovat sosiaalisia olioita – entä se, mistä ne puhuvat? • Riippuuko tutkimuskohteen olemassaolo siitä, että tutkijat tutkivat sitä?
Tiede ja sosiaalinen todellisuus • Tieteen rajat ovat tieteen sosiaalisen konstruktiokyvyn rajat • sosiaalista todellisuutta eivät konstruoi tutkijat teorioillaan, vaan ihmiset sosiaalisessa vuorovaikutuksessa • fyysiset vaikutukset eivät voi olla sosiaalisia konstruktioita • Tieteen vaikutus sosiaaliseen todellisuuteen? • tieteellinen tieto voi tulla osaksi uskomusjärjestelmiä, jotka ylläpitävät sosiaalisia instituutioita ja rakentavat ihmisten itseymmärrystä • esim. (tilastollinen) tieto sukupuolten eroista voi vahvistaa näiden erojen sosiaalista ylläpitoa • ihmistieteellisten luokitusten takaisinkytkentä (Ian Hacking): vahvistavia ja itseään toteuttavia • ihmistieteilijän moraalinen ja poliittinen vastuu?