Planning Theory Rationaalinen suunnittelu

1. Planning TheoryRationaalinen suunnittelu 11.10.2006 Kimmo Lapintien luentosarjaa mukaillen

2. Arkikielen merkityksessä ”järkevyys”, ”älykkyys”, ymmärrettävyys (järki vs. tunne, vrt. ”tunneäly”), Ajattelun loogisuus: ristiriidattomuus, oikeaoppiset päätelmät (deduktio, induktio, abduktio) Argumentatiivisuus Toiminnan johdonmukaisuus Päätöksenteon perusteltavuus Rationaalisuus

3. Johtopäätösten teko perusteista, premisseistä Induktio: lähtee yksittäistapauksesta ja etenee yleistykseen; lähtökohtana havainnot ja kokemus, empiria Deduktio: päättelyn lähtökohtana pätevä tieto, ei havainnointi; ei laajenna tietoa, säilyttää totuuden; rationalismi Abduktio: deduktiolle käänteinen; lähtee teoriasta, joka tietyt lähtökohdat huomioon ottaen selittää tulokset. Looginen päättely

4. Kaupungin rationaalisuus: Palmanova 1593-1623 Lähde: Georg Braun & Franz Hogenberg: Civitates Orbis Terrarum, 1572-1618.

5. Palmanova 2004

6. Kaupungin rationaalisuus vs. luonnon arvaamattomuus (orgaanisuus, kaaos…) Kaupunki moraalisena järjestyksenä ja ulossulkemisena (Foucault 1961: Histoire de la Folie) Kaupunki kielen ja teon alueena (logos, opus) vs. bestiaalisuus, kommunikoimaton ja käsittämätön ”hirviömäisyys” (Foucault, Derrida) Kaupunki rationaalisena utopiana (puutarhakaupunki, Robert Owen 1771-1858: Community of New Harmony) Kaupungin rationaalisuus

7. Leprasta hulluuteen: miten hulluuden eristäminen syntyi Hiljaisuuden arkeologia vastaan hulluudesta puhuva monologi Keskiajalla ja renessanssissa hulluus oli vielä osa inhimillisyyttä, sen koominen ja traaginen elementti ja jopa eräänlainen totuus (vrt. Macbeth) Suuri eristäminen: klassisen kauden järjen kaupunki, jonka ulkopuolella hullujen, köyhien ja sairaiden ’moraaliset siirtokunnat’ Järjettömyyden pelko 1700-l. Uusi jako ja hulluus vähemmistönä Histoire de la folie 1961

8. Owen: Village of Harmony and Cooperation 1817

9. Päätöksentekijä harkitsee kaikkia käytettävissään olevia vaihtoehtoja Hän identifioi kaikki relevanttien vaihtoehtojen seuraukset Hän valitsee vaihtoehdon, jonka todennäköiset seuraukset vastaavat parhaiten hänen asettamiaan tavoitteita Herbert Simon: Administrative Behavior 1947 Talcott Parsons: The Structure of Social Action 1937) Rationaalinen päätöksenteko

10. Esim. Bayesin teoreema Toimija tarvitsee todennäköisyysmatriisin ja preferenssimatriisin tehdäkseen rationaalisen päätöksen Jokaista vaihtoehtoa varten on laskettavissa odotusarvo (expexted utility) Rationaalinen toiminta pyrkii maksimoimaan odotusarvon (maximum expected utility) Peliteoriat Päätösteorioiden laajennus tilanteessa, jossa tavoitteellisia toimijoita on useita Rationaalinen päätöksenteko

11. Suunnittelu harkintana (deliberation, deliberative planner) ja päätöksentekona (decision making) -> päätöksentekoteoriat Suunnittelu pelinä -> peliteoriat Suunnittelu eettisesti vastuullisena toimintana, kysymys politiikan rationaalisuudesta Rationaalisuus suunnittelussa

12. Martin Meyerson & Edward Banfield 1955: Politics, Planning, and the Public Interest (empiirinen aineisto Chicagosta) Näkemys politiikasta toimintana, jossa yksilöiden ristiriitaisten tavoitteiden sovittelu tuodaan agendalle ja se mahdollisesti johtaa ratkaisuun (individualismi) Politiikan muotoina yhteistyö, kiista, sovittelu ja sanelu Rationaalinen suunnitteluteoria

13. Rationaalinen vs. rationaalis-komprehensiivinen suunnittelu Meyersonin ja Banfieldin mukaan täydellistä analyysia vaihtoehdoista ja seurauksista ei voi tehdä, mutta suunnittelu on sitä rationaalisempaa, mitä enemmän näitä selvitetään Rationaalisen suunnittelun tunnetuimpia nykyteoreetikoita Andreas Faludi Rationaalinen suunnittelu

14. Lähtökohtia: inhimillinen kasvu (human growth) ja oppiminen planning rationaalisena toimintana systeemianalyysi ja operaatioanalyysi Suunnittelun rationaalisuus: 1. ongelman määrittely tavoitteet 2. rationaalinen ohjelmointi (ongelman ratkaisu, (action alternatives, action courses) 3. toteutus ja palaute Andreas Faludi

15. Planningin instrumentaalisuus? Poliitikot päättävät tavoitteista, plannerit keinoista saavuttaa ne? Planning ei ole deduktiivista toimintaa vaan syklistä Poliitikot: riskien hyväksyntä Plannerit: Riskien analysointi Seurausten vertaileva analyysi ennakoidut ja ennakoimattomat tavoitellut ja sivuvaikutukset hyödyt ja kustannukset Ends and means? Adaptive versus developmental planning Functional versus normative planning Allocative versus innovative planning Blueprint planning versus process planning Ratkaisu: Multi-planning agency Strategic planning Andreas Faludi

16. Suunnittelijoilla vain rajoitettu informaation käsittelykapasiteetti Aikaa on rajallisesti Lineaarinen suunnittelumalli on mahdottomuus (”analyysi” ei ole koskaan neutraalia) Suunnittelun ja politiikan dikotomia kyseenalainen: suunnittelu ja asiantuntemus nähdään epäpoliittisina Kritiikki

17. ”Juuri- ja oksamenetelmät” Hyväksytään se, että aikaa, informaatiota ja sen käsittelymahdollisuuksia on rajallisesti: ”Seize the moment!” Näin ollen rationaalinen suunnittelu ei ole mahdollista kompleksisessa suunnittelutilanteessa Informaation kerääminen ja vaihtoehtojen pohdinta ei välttämättä lisää rationaalisuutta: tilaisuus voidaan menettää tai mitään ei saada aikaan Lindblom 1959: ”Muddling through”

18. Peräkkäisten, rajallisten toimintavaihtoehtojen vertailu ja eteen tulevien ongelmien ratkaiseminen Menetelmää kutsutaan nykyisin inkrementalismiksi (disjointed-incrementalism) vastakohtana erityisesti rationaalis-komprehensiiviselle (rational-comprehensive) teorialle Successive limited comparisons

19. arvojen ja empiirisen analyysi erottaminen toisistaan keinojen etsintä tavoitteiden aikaansaamiseksi paras keino tavoitteiden saavuttamiseksi valitaan analyysi on täydellinen suunnittelu perustuu pitkälti teoriaan arvojen valinta empiirisen analyysin yhteydessä tavoite-keino-apparaatti hylätään ”hyvä” ratkaisu perustuu tilanteessa syntyvään sopimukseen analyysi on varsin rajoitettu teorian sijasta hyödynnetään käytännön kokemusta Rationaalinen suunnittelu vs. inkrementalismi

20. Suunnittelu ei tavoita kokonaisuutta eikä kykene ennakoimaan ja ajautuu kriisistä toiseen Suunnittelu tulee hyväksyneeksi status quon ja vallitsevan arvomaailman kykenemättä kritiikkiin ja innovaatioihin Käytännön kokemuksen painottaminen voi johtaa kontrolloidun tieteellisen tiedon sivuuttamiseen (MUTU-tietoon) Retoriikka ja populismi korostuu argumentaation kustannuksella Inkrementalismin kritiikki

21. Taylor, N. 1998. Urban Planning Theory since 1945. Sage Publications. Sivut 75-91. Davidoff, P. 1965. Advocacy and Pluralism in Planning. Journal of the American Institute of Planners, Vol.31. Arnstein, S. 1969. A Ladder for Citizen Participation. Kotiläksyt