110 likes | 288 Views
Planning Theory Suunnittelun poliittisuus. 18.10.2006. Kimmo Lapintien luentosarjaa mukaillen. Poliittisen vallan historialliset muodot ja politiikan teoriat. Yksinvalta ja feodalismi Valta tehtävä näkyväksi Valtakunta hallitsijan omaisuutta Yhteiskuntasopimusteoriat
E N D
Planning TheorySuunnittelun poliittisuus 18.10.2006 Kimmo Lapintien luentosarjaa mukaillen
Poliittisen vallan historialliset muodot ja politiikan teoriat • Yksinvalta ja feodalismi • Valta tehtävä näkyväksi • Valtakunta hallitsijan omaisuutta • Yhteiskuntasopimusteoriat (Thomas Hobbes, Jean-Jacques Rousseau)
Poliittisen vallan historialliset muodot ja politiikan teoriat • Kansallisvaltio • ”vapaus, tasa-arvo, veljeys” • kulttuurisesti yhtenäinen kansa fiktio, joka lopulta korvaa fyysisen hallitsijan • demokratia, oikeusvaltio, sananvapaus Delacroix: Vapaus johtaa kansaa 1830
Vahva tulevaisuususko, kasvu ja kehitys (järki ja tiede) Yhteys vanhaan haluttiin katkaista Modernismin suuret suunnitelmat - ja niiden kritiikki Arvot näkyviksi, yleisen edun kyseenalaistaminen Politiikan nousu Radikaali opiskelijaliike Kansalaisjärjestöjen aktiivisuus esim. asukasliike, ”Vems är Helsingfors?” Osallistumisen vaatimus 1960-luvun ilmapiiri
Paul Davidoff 1965: Advocacy and Pluralism in Planning Ongelmat • Suunnitellaan käytännössä vain yksi vaihtoehto • Kritiikkiä ei yleensä tahdota ottaa vastaan • Kunnallinen suunnittelija voi joko pyrkiä edustamaan poliittista kirjoa tai kuvitella itsensä yleisen edun ”shamaanisuunnittelijaksi” • Vaihtoehtoja ei tutkita loppuun, mikäli suunnittelijat vastustavat niitä (asiantuntija/esittelijävalta, Davidoffin mukaan suunnittelijan mahdotonta edustaa omien arvojensa vastaista suunnitelmaa) • Kunnalliset suunnittelijat eivät ole kilpailutilanteessa, joten laatukin voi jäädä heikoksi
Uudet opit • Arvoneutraalisuutta vastaan: suunnittelijan ei pidä ainoastaan olla tietoinen arvoistaan vaan edistää niitä • Suunnittelijoiden tulisi olla niin valtion, kuntien kuin eri organisaatioiden, yritysten ja yksilöiden asianajajia • Kansalaisia tulisi saada mukaan suunnitteluun ja valtaistaa (empower) toimimaan etujensa puolesta • Oikea suunnitelma on aina valinta- ei tosiasiakysymys, tarvitaan vaihtoehtoja • Suunnitteluprosessin tulisi vastata oikeusprosessia oikeusvaltiossa (avoimuus, argumentaatio, oikeusturva heikoimmille jne.)
Mitä siitä seuraa? • Asianajosuunnittelijoiden mukanaolo johtaisi suunnitelmavaihtoehtojen parempaan tutkimiseen • Kysymys ei ole vain vastakkainasettelusta vaan myös molemminpuolisesta oppimisesta • Vastustamisen sijasta tarjottaisiin positiivisia vaihtoehtoja • Kansalaisten osallistumista ei tarvitsisi erikseen järjestää • Mutta kuka maksaisi asianajosuunnittelun?
Asianajosuunnittelu nyt • Julkisen sektorin suunnittelu on edelleen hallitseva suunnittelujärjestelmä ja asianajosuunnittelu on jäänyt marginaaliseksi (ideologisesti vastoin hyvinvointivaltiokäsitystä ja yleistä etua) • Joissain suunnittelujärjestelmän osissa on asianajosuunnittelun piirteitä: • Public-private-partnerships • Lobbaus • Kaavoituksen valitustien siirtäminen hallinto-oikeuksiin • Osallistuminen saa toisinaan asianajosuunnittelun luonteen • Kuntalaki 1995 antaa mahdollisuuden ”asianajoon”
Sherry Arnstein 1969: osallistumisen tikapuut Manipulointi Terapia Tiedottaminen Kuuleminen – neuvoa-antava Suostuttelu Kumppanuus Vallan delegointi Kansalaiskontrolli Millä tikkaalla olemme?
Anu Gretschel 2002 Sherry Arnstein 1969
Foglesong, R., E. 1986. Planning the Capitalist City. Princeton University Press. Harvey, D. 1985. On Planning the Ideology of Planning. (alkuperäinen teksti: The Urbanization of Capital. John Hopkins University) Healey, P. 1992. Planning Through Debate: The Comminicative Turn in Planning Theory. Town Planning Review, Vol 63, No 2. Kotiläksyt