Tietoliikenne ja Verkot

1. Tietoliikenne ja Verkot Pakollinen ammattiaine: 5 op Tavoite: Opiskelija tuntee langallisten ja langattomien tietoverkkojen keskeiset ominaisuudet. Osaat suunnitella ja ylläpitää pienen yrityksen tai organisaation tietoliikenneratkaisun. Osaat toimia verkon pääkäyttäjänä. Sisältö: Teoriatunneilla opiskelet tietoliikennetekniikan perusasiat, etenkin TCP/IP-protokollan ja ethernet-verkon perusteet. Laboratioharjoituksissa rakennat erilaisia lähiverkkoja ja konfiguroit erilaisia aktiivilaitteita. Opiskeluaineisto: Powerpoint-luentomoniste Jyrki Penttinen: Tietoliikennetekniikka, 3G ja erityisverkot (WSOY 2006) Kai Granlund: Tietoliikenne Cisco-akatemian verkkomateriaali Tietoliikenneverkot

2. Arviointi: Opintojakson arviointi perustuu kahteen välikokeeseen. Lisäksi arviointiin sisältyy harjoitustöitä. Välikokeita ei voi uusia. • Uusintatentit: Hylätty opintojakso voidaan suorittaa MAMK:n yleisinä tenttipäivinä. • Edeltävät opinnot: PC-ympäristön hallinta. • Opettaja: Martti Susitaival, huone MB311 sähköposti: martti.susitaival@mamk.fi Tietoliikenneverkot

3. Sisältö • Johdanto tietoliikenteen kehitys ja sen keskeisiä käsitteitä Tietoliikennepalvelut ja verkot Televerkkojen rakenne Tietoliikenteen standardointi ja OSI- ja TCP/IP-malli • Perustekniikat Signaali ja häiriöt Vaimennus, ja vahvistus Kohina Ylikuuluminen Siirtotekniikat Kanavointi Modulaatio Koodaus Tietoliikenneverkot

4. 3.Lähiverkot Kaapelointi Ethernet Toistimet ja keskittimet Sillat ja kytkimet Vlan-tekniikka TCP/IP protokollat IP-osoiterakenne Reitittimet Aliverkot Lähiverkkojen varmentaminen Verkonhallinta Tietoliikenneverkot

5. 4. Laajaverkot Protokollat Laajakaistatekniikat DHCP-palvelu Osoitteenmuunnokset 5. Langattomat verkot WLAN-verkot Solukkoverkot Bluetooth- ja RFID-tekniikka Radio, televisio, kaapeli-Tv ja satelliitti-TV Tietoliikenneverkot

6. TUTTU JUTTU (vai onko sittenkään…) • Netin käyttö on tuttua ja tavallista meille kaikille Monet tietävät netin toimintaperiaatteistakin. Kokeillaanpa heti opintojakson alkajaisiksi, kuinka paljon jo tiedämme. Seuraavia kysymyksiä pohditaan ensin yksin, sitten pareittain ja sitten noin neljän hengen ryhmissä. Lopuksi joku ryhmän jäsenistä valmistautuu esittelemään lyhyesti ryhmän kannan asiasta. • Selitä mahdollisimman yksinkertaisesti, miten Mamk:n Student-portaalin alkusivu latautuu työasemallesi. • Mitä laitteita ja minkälaista kaapelia tarvitaan yhteyden luomiseksi • Mihin IP-osoitteita tarvitaan ja miksi tarvitaan vielä laiteosoitteita. Tietoliikenneverkot

7. TUTTU JUTTU, osa 2 • Kuinka suuren osan matkasta GSM-kaukopuhelu kulkee radioaaltona ja kuinka suuren osan matkasta kaapeleita pitkin? Tarkastele seuraavia esimerkkejä: • Mikkelistä Helsinkiin • Mikkelistä Los Angelesiin • Kanarian saarilla hotellihuoneesta hiekkarannalla olevan suomalaiskaverin kännykkään • Miksi kaupungeissa on GSM-tukiasemia tiheämmässä kuin maaseudulla? • Miksi kaupungeissa voi puhua yhdellä akun latauksella kauemmin kuin maaseudulla? • Miten voit selittää sen, että puhelu pystytään yhdistämään GSM-puhelimeen , vaikka se olisi siirtynyt eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan? • Tietäkö GSM-järjestelmä puhelimen sijainnin silloin, kun sillä ei puhuta puheluja tai siirretä dataa? Kuinka suurella tarkkuudella? • Entä puhelun tai datasiirron aikana? • Miten järjestelmä saa hankittua nämä sijaintitiedot? Tietoliikenneverkot

8. TUTTU JUTTU osa 3 • Selitä mahdollisimman yksinkertaisesti satelliittipaikantimen (GPS) periaate. • Miten GPS-laite voi tietää sijaintipaikkansa noin 10 metrin tarkkuudella? • Tietävätkö järjestelmän satelliitit, missä paikannuslaitteet ja niiden käyttäjät milloinkin ovat? • Tietääkö GPS-laite, missä järjestelmän satelliitit kulloinkin ovat? • Osa GSM-puhelimista on GPRS-malleja. • Miten GPRS-mallien datasiirto eroaa tavallisten GSM-puhelimien datasiirrosta? • Entä mitä eroa on datasiirron laskutusperiaatteissa näiden välillä? • Ovatko käsitteet GPRS ja GPS jotenkin läheistä sukua toisilleen? Tietoliikenneverkot

9. 1. Johdanto Tietoliikenteen kehityshistoriaa: • Optinen lennätin Claude Chappe 1791 • Sähkölennätin Samuel Morse 1845 • Puhelin Alexander Graham Bell 1876 • Radio Guglielmo Marconi 1896 • Televisio Paul Nipkow 1894 • Automaattinen puhelinkeskus Almon S Strowger 1891 Tietoliikenneverkot

10. Radioputki De Forest 1906 • Transistori Shockley, Bardeen ja Brattain 1947 • Integroidut piirit 1950-luvulla • Pakettikytkentä Paul Baran 1962 • TCP/IP-tekniikka 1970-luvulla • Mikroprosessori 1970-luvulla • Digitaalinen puhelinverkko 1980-luvulla • Matkapuhelimet 1980- ja 1990-luvuilla • Internet 1990-luvulla • Laajakaistaiset liikkuvat Internet-liittymät sekä mobiili-VoIP-puhelintekniikka 2000-luvulla Tietoliikenneverkot

11. Tietoliikenteen kehityksen vauhdittajia • Mikroprosessorien ja muiden mikropiirien tehojen kasvu ja hintojen halpeneminen mahdollistavat entistä monipuolisempia ja ”älykkäämpiä” päätelaitteita. Esimerkiksi matkapuhelimien prosessoritehot ja muistien koko ylittävät muutaman vuoden takaiset tietokoneet. • Digitaalinen signaalinkäsittely mahdollistaa siirtokanavien tehokkaamman hyödyntämisen. Internetin ADSL-laajakaistaliittymä on paljon nopeampi kuin takavuosien modeemiliittymä, vaikka se käyttää samaa puhelinjohtoa. 3G-verkon matkapuhelimet siirtävät tietoa langattomasti paljon tehokkaammin kuin edeltäjänsä. • Lasertekniikka ja valokaapelit mahdollistavat erittäin nopean ja edullisen langallisen siirron.

12. Tietoliikenteen osa-alueet Tietoliikenneverkot

13. Pohdittavaksi Miten luokittelet seuraavat tietoliikennejärjestelmät tai –palvelut? Ovatko ne - interaktiivisia (eli vuorovaikutteisia)? - reaaliaikaisia (eli tuntuvatko ne toimivan ilman häiritsevää viivettä)? - yksisuuntaisia vai kaksisuuntaisia? puhelinvastaajaan jätetty puheviesti teksti-TV juna-aikataulun selaus www-sivuilta TV-ohjelman katsominen Yleisradion nettisivuilta videopuhelu Internet-yhteyden välityksellä telefax puhelu televisio-ohjelmassa järjestetty tekstiviestiäänestys kuvaviesti matkapuhelimeen jääkiekkopelin seuraaminen kannettavasta digi-TV-vastaanottimesta silloin kun itse on paikalla jäähallissa Tietoliikenneverkot

14. Tietoliikennepalvelut Telepalveluiden ryhmittely ja esimerkkejä palveluista: • Siirtopalvelut • ääni • kuva • data • Telepalvelut • puhelin-matkapuhelin • telefax • WWW-palvelu • Lisäarvopalvelut • tekstiviestipalvelu • toiminteet eli fasiliteetit • verkkokauppa Palvelutuotteet sisältävät aina tekniikan, veloituksen ja ylläpidon Tietoliikenneverkot

15. Suomen televiestintämarkkinat Tietoliikenneverkot

16. Viestintäviraston tehtävät • Edellinen kalvo kuvaa Suomen televiestintämarkkinoiden eri osapuolia. Kalvolla esiintyy vielä nimi Telehallintokeskus, mutta sen tilalle on perustettu Viestintävirasto. • Viestintävirastolla on monia tehtäviä, joista esimerkkejä ovat • Internetin .fi-verkkotunnusten myöntäminen • Puhelinverkon operaattoritunnusten ja muiden suuntanumeroiden myöntäminen • Radiotaajuuksien käyttölupien myöntäminen ja radioliikenteen valvonta • TV-maksujen kerääminen • Suomen viestintämarkkinoita on viimeisten 20 vuoden aikana vapautettu kilpailulle ja sääntelyä on vähennetty. Lupien anominen tai ilmoitusvelvollisuus on lopetettu monista asioista. Vuoden 2008 alusta esimerkiksi teleurakointiyrityksen voi perustaa ilman lupia tai ilmoituksia. Myös kalvolla vielä näkyvät telepäätelaitteiden tyyppihyväksynnät on lopetettu. Valmistaja itse ottaa vastuun siitä, että myytävät laitteet on testattu ja toimivat siten, että asiakas on tyytyväinen eikä verkkojen toiminnalle aiheudu häiriöitä. Tietoliikenneverkot

17. Laitteiden yleisyys kotitalouksissa Tietoliikenneverkot

18. Tietoliikenneverkot

19. Tietoliikenneverkot

20. Matkaviestinnän suosio perustuu puhelujen ja puhelimien halpenemiseen Tietoliikenneverkot

21. Lankapuhelujen hinta on kääntynyt nousuun Tietoliikenneverkot

22. Tietoliikenteen muutoksen muotisanoja Tietoliikenne on viime vuosina muuttunut nopeasti. Näitä muutossuuntia eli ”trendejä” käsitellään juhlapuheissa esimerkiksi seuraavia sanoja käyttäen: • Telematiikka Tietoliikenne-, media- ja tietotekniikka ovat sulautumassa yhteen. • Liberalisaatio tai deregulaatio Tietoliikenteen sääntelyä vähennetään ja vapaata kilpailua edistetään. • Palvelujenkonvergenssi Kaikki telepalvelut ovat käytettävissä samoilla päätelaitteilla. • Mobiliteetti Kaikki telepalvelut ovat mahdollisia langattomilla päätelaitteilla. Tietoliikenneverkot

23. Erilaisia tietoliikenneverkkoja • Televerkot • Yleinen puhelinverkko PSTN (Public Switched Telephone Network) tai POTS (Plain Old Telephone System) • Matkapuhelinverkot kuten GSM, 3G (eli UMTS), LTE ja 4G • Erillisverkot kuten viranomaisten radioverkko VIRVE (eli TETRA) • Tiedonsiirtoverkot eli dataverkot • Lähiverkot LAN (Local Area Network) • Kaupunkiverkot MAN (Metropolitan Area Network) • Laajaverkot WAN (Wide Area Network) • Tietoliikenneverkkojen hierarkkinen ryhmittely • Kansainväliset verkot • Kansalliset verkot • Alueverkot • Liityntäverkot • Asiakasverkot Tietoliikenneverkot

24. Siirtoetäisyyksiä ja siirtokapasiteetteja • Mikropiiritekniikka 60nm – 10 mm toimintataajuus n. 1-15 GHz • Tietokoneen väylä n. 200mm toimintataajuus n. 100 – 1000 MHz • Huoneverkko 1 – 10 m 10 – 1Gbit/s • Paikallisverkot 10 – 2000m 10 - 10 Gbit/s (LAN) • Alueverkot 2 – 50 km n*2Mbit/s – n*155Mbit/s (MAN) • Runkoverkot 20 – 1000 km n*2Mbit/s – n*2,5Gbit/s (WAN) • Kansainväliset verkot 100 – 10000 km n*2Mbit/s – n*2,5Gbit/s (WAN) • Avaruusverkot 1000 – 10000 km n*2Mbit/s – n*2,5Gbit/s (WAN) Tietoliikenneverkot

25. Verkkojen rakenne • Verkko • Kaapeleiden, radiotien tai optisen yhteyden avulla yhteenliitettyjä tietoliikennelaitteita • Tiedonsiirron edellytyksenä on: • Yhteinen media eli siirtotie • Yhteinen liikennöintimenettely eli protokolla. • Lähiverkko Local Area Network (LAN) • Maantieteellisesti rajatun penehkön alueen (kampuksen) verkko • Verkko koostuu: • Kaapeleista • Verkkolaitteista • Työasemista ja palvelimista Tietoliikenneverkot

26. Lähiverkkojen keskeisiä ominaisuuksia ovat: • Toimii rajoitetulla maantieteellisellä alueella • Yhden organisaation hallussa ja hallinnassa • Suuri siirtonopeus 10 Mbit/s – 10 Gbit/s • Käytössä on tavallisesti pakettikytkentäinen ja yhteydetön siirtomuoto Alueverkko Metropolitan Area Network (MAN) • Yhdistää toisiinsa taajama-alueen lähiverkkoja • Alueverkkopalveluja tarjoaa yleensä pakallinen teleoperaattori Laajaverkko Wide Area Network (WAN) • Laajaverkko muodostuu teleoperaattoreiden tarjoamista siirtopalveluista • Yhdistää yhteen lähiverkkoja kaikkialla maailmassa. • Siirtotekniikka vaihtelee eri operaattoreilla • Muodostaa verkkojen verkon eli InterNetin Tietoliikenneverkot

27. Lähiverkon rakenne Tietoliikenneverkot

28. WAN-verkon rakenne Tietoliikenneverkot

29. WAN-verkko Tietoliikenne ja verkot

30. Tietoliikenteen standardointi • Tietoliikenteen standardointi on välttämätöntä verkkojen, päätelaitteiden ja palveluiden sovittamiseksi toisiinsa. • Virallisten de juree standardien (suositusten) puuttuessa laativat erilaiset foorumit avoimia de facto standardeja. De facto –standardi voi syntyä myös, kun jokin tekniikka saavuttaa ylivoimaisen markkina-aseman. (esim. CD-levy) • Viralliset standardit voivat olla kansainvälisiä, maanosakohtaisia tai kansallisia. • Keskeisimmät tietoliikennealan standardoimisjärjestöt: • ITU International Telecommunications Union (ITU-T ja ITU-R) • ETSI European Telecommunications Standard Institute • ISO/IEC International Electrotechnical Comission • IEEE Institute of Electrical and Electronic Engineers • TIA Telecommunications Industry Association • T1 Committee for telecommunications • ANSI American National Standard Institute • IETF Internet Engineering Task Force • SFS Suomen Standardisoimisliitto Tietoliikenneverkot

31. Kansainväliset ja alueelliset organisaatiot (1997!) Tietoliikenneverkot

32. Esimerkkejä standardoinnista • Sähköverkon pistokkeet tai lampunkannat on yleensä standardoitu siten, että ainakin omassa maassa on helppo ostaa sopivia laitteita. Eri maissa on kuitenkin erilaisia standardeja. • Maailman tunnetuin videokasetti VHS oli alun perin eräiden japanilaisten yritysten oma standardi, mutta se yleistyi maailmanlaajuiseksi de facto –standardiksi. • Vuoden 2008 tunnetuin de facto –standarditaistelu nähtiin teräväpiirto-DVD-soittimissa: BLU-RAY voitti HD-DVD:n. • Tietoliikenteen laitteiden on oltava vähintäänkin sillä tavalla standardoituja, että eri valmistajienkin tekemät laitteet toimivat yhdessä ja että tietoliikenne eri maiden välillä on mahdollista. Kannettavien laitteiden yleistyessä kuluttajat odottavat, että laite toimisi toiseen maahan mukaan otettunakin. • GSM-standardin (Global System for Mobile Communications) kehittivät 18 eurooppalaisen maan matkapuhelinasiantuntijat yhteistyössä standardointijärjestö ETSI:ssä. Standardissa oli alkuvaiheessa 6000 sivua. Standardi on otettu käyttöön jo yli sadassa maassa. Tietoliikenneverkot

33. Standardointi ei ole täydellistä • GSM-standardi on mahdollistanut 1990- ja 2000-luvuilla saman matkapuhelimen toiminnan useimmissa maailman maissa. Tosin käytössä on useita eri taajuusalueita (GSM-900, GSM-1800, GSM-1900), mutta niin kutsuttu monitaajuuspuhelin voi toimia kaikilla näillä taajuusalueilla. • Etenkin Amerikassa ja Japanissa yleistyivät 1990-luvuilla GSM:n kanssa kilpaileviin standardeihin perustuvat puhelimet, joita ei voi käyttää esimerkiksi Euroopassa. Onneksi Amerikkaan ja Japaniin on rakennettu myös GSM-verkkoja, joten eurooppalaiset puhelimet toimivat sielläkin. • 2000-luvun uudesta kolmannen sukupolven 3G-standardista UMTS (Universal Mobile Telecommunications) eurooppalaiset ja japanilaiset ovat päässeet yksimielisyyteen, mutta USA:lla on erilainen standardi. Myös Kiina on päätynyt tekemään oman standardinsa. Tärkeä syy näihin standardieroihin on kiista siitä, kuinka paljon puhelinvalmistajien pitäisi maksaa lisenssimaksuja niille yrityksille, jotka ovat kehittäneet ja patentoineet standardissa kuvatut tekniset ratkaisut. Merkittävimpiä matkapuhelintekniikan ratkaisujen patentoijia maailmassa ovat amerikkalaiset Qualcomm ja Motorola, suomalainen Nokia sekä ruotsalainen Ericsson. Tietoliikenneverkot

34. Standardoinnin etuja ja haittoja • Standardoinnin etuna on laitteiden yhteensopivuus, jolloin eri valmistajien valmistamat laitteet toimivat yhdessä ja valmistajat voivat myydä samaa tuotetta useissa maissa, jolloin hinta tulee halvemmaksi. • Standardoinnin haittana on hitaus. Uuden tietoliikennejärjestelmän ja sen standardien kehittäminen voi viedä 5-10 vuotta. Samaa tekniikkaa pitäisi esimerkiksi puhelinjärjestelmissä pystyä käyttämään 10-20 vuotta. Tekniikka kehittyy nykyisin kuitenkin niin nopeasti, että on mahdotonta tietää, mitkä ratkaisut ovat 10-30 vuoden päästä teknisesti ja taloudellisesti järkeviä. Esimerkkejä tästä ovat • 1990-luvun alussa EU käytti paljon tutkimusrahaa analogisen teräväpiirto-TV-järjestelmän kehittämiseen. Digi-TV-tekniikan tultua mahdolliseksi tämä analoginen teräväpiirto-TV-tekniikka joutui roskakoriin. • 1980-luvulla kehitetty ISDN-tekniikka (Integrated Services Digital Network) mahdollistaa sekä langalliset puhelut että datayhteydet 144 kbit/s nopeudella. Tämä nopeus ei nykypäivän käyttäjille enää riitä. Lankapuhelujen taloudellinen merkitys on romahtanut matkapuhelimien takia. Näistä syistä ISDN-tekniikka ei yleistynytkään toivotulla tavalla. Tietoliikenneverkot

35. OSI-malli • Keskeinen kysymys tietoliikenteen standardoinnissa on se , miten eri laitteet pystyvät kommunikoimaan keskenään. Ratkaisuna ovat perinteisesti olleet valmistajakohtaiset laitteet. • Käyttäjät ovat 1970 luvun lopulta vaatineet valmistajariippumattomuutta ja tietoliikenteen avoimuutta. • Tämän seurauksena 1978 ISO ja CCITT (ITU) käynnistivät työn avointen tietoliikennestandardien kehittämiseksi. • ISO:n OSI-malli valmistui 1982 • OSI-malli eli Open Systems Interconnection sovittaa yhteen laajoja eri valmistajien tiedonsiirtoverkoja. • OSI-malli muodostuu 7 kerroksesta (layer) ja kukin kerros tarjoaa palvelujaan yläpuolella olevalle kerrokselle. • Standardi ei koske kerrosten sisäisiin toimintohin. Tietoliikenne ja verkot

36. Kerrokset 1 – 3 muodostavat siirto eli verkkopalvelut: • Liitäntä • Bittien siirto • Siirtovirheiden korjaus • Datan reititys verkossa. • Ylemmät kerrokset muodostavat käyttäjätoimintoja: • Verkkovirheiden korjaus • Sanomien tahdistus • Esitysmuodot • Salaus ja pakkaus • Verkkosovellukset. • Tämän mallin perusteella tehtiin myös itse OSI-protokollat. Ne eivät kuitenkaan menestyneet ja jäivät TCP/IP mallin jalkoihin • Vaikka OSI-mallin protkollat hävisivät, ajatus valmistajariippumattomuudesta jäi elämään. Nykyisissä tietoliikennejärjestelmissä toiminnot ryhmitellään edelleen OSI-mallin mukaisesti Tietoliikenne ja verkot

37. Osi-mallin kerrokset Tietoliikenne ja verkot

38. TCP/IP-malli • Malli on rakentunut IP- ja TCP-protokollan ympärille. Se koostuu neljästä kerroksesta: • Liitäntä-, • Verkko-, • Kuljetus- ja • Sovelluskerroksesta. • Liitäntäkerrosta (Network Acces) ei ole standardissa määritelty. • Standardi painottuu erityisesti verkko- kuljetuskerroksen toimintaan. • Sovelluskerros sisältää kolme OSI-mallin ylintä kerrosta. Tietoliikenne ja verkot

39. Tietoliikenne ja verkot

40. TCP/IP-mallin standardeja • Koska liityntäkerroksella ei ole omia standardeita, käytetään yleisesti IEEE:n määrittelemiä 802.x- sarjan LAN/MAN standardeja. • Verkkokerroksen tärkein protokolla on IP. Lisäksi kerrokseen kuuluu suuri joukko reititysprotokollia kuten RIP, EIGRP,BGP, ISIS ja OSPF. • Kuljetuskerroksen tärkein protokolla on TCP. Lisäksi käytetään yleisesti epäluotettavaa UDP-protokollaa. • Sovelluskerros sisältää lukuisan joukon erilaisa sovellusprotokollia, joista yleisimmät ovat: • HTTP, • DNS, • SNMP, • DHCP, • SMTP/POP ja • Telnet Tietoliikenne ja verkot

41. Datavirran kapselointi OSI-mallissa • Sovelluksen tuottama data joudutaan siirtoa varten pilkkomaan pienempiin osiin eli segmentoimaan. • Kuljetuskerroksessa datablokista muodostetaan sopivan kokoisia segmenttejä. Tavallisin segmentin koko on korkeintaan 1500 tavua, joka on ethernet-kehyksen maksimi koko. • Kuljetuskerros lisää segmenttiin otsikkokentän, joka sisältää erilaisia ohjaustietoja kuten porttiosoitteet ja lähetys- ja vastaanottolaskurit. • Verkkokerros muodostaa segmentistä IP-paketin lisäämällä ohjauskentän, joka sisältää lähde- ja kohde- IP-osoitteet. • Siirtoyhteyskerros muodostaa IP-paketista useimmiten Ethernet-kehyksen, joka sisältää lähde- ja kohde-laiteosoitteet (Mac). • Fyysinen kerros siirtää kehyksen bitit kohteeseen. Tietoliikenne ja verkot

42. OSI-malli Tietoliikenneverkot

43. Lähiverkkojen standardit • Lähiverkkojen standardoinnissa keskeinen taho on amerikkalainen IEEE-organisaatio. • IEEE:n 802.x-standardit muodostavat lähiverkkotekniikan perustan. • Tällä hetkellä tärkeimpiä 802.x- standardeja ovat: • 802.1 arkkitehtuuri, osoitteisto ja turvallisuus • 802.2 LLC eli siirtoyhteyskerroksen ohjaus • 802.3 CDMA/CD eli Ethernet • 802.11 Langattomat eli WLAN lähiverkot Tietoliikenne ja verkot

44. IEEE 802.x LAN/MAN standardit Tietoliikenne ja verkot

45. 2. Perustekniikat • Signaali: Sähkömagneettinen värähtely, joka kuljettaa tietoa kahden pisteen välillä • Taajuus: Signaalin värähdysten lukumäärä aikayksikössä, yksikkö hertsi (Hz) • Signaalin nopeus: kilometriä/s • Valon nopeus c = 300000 km/s • Lähiverkon CAT-6 UTP-parikaapelissa n. 0.62 c = 186.000 km/s • Muovieristeisessä koaksiaalikaapelissa n. 0.67 c = 201.000 km/s • Optisessa kuidussa n. 0.685 c = 205.000 km/s • Kohina: Häiritsevä signaali, joka on luonteeltaan satunnaista. Esimerkiksi terminen eli lämpökohina syntyy elektronien satunnaisesta lämpöliikkeestä. • Häiriö: Häiritsevä signaali, joka voi tulla myös jostakin toisesta laitteesta. Toisen laitteen hyödyllinen signaali voi siis olla toiselle laitteelle häiriö. Tietoliikenneverkot

46. Tietoliikenneyhteyden osat Lähi/paikallis- verkko Lähi/paikallis- verkko • Lähtölaite: Mikrofoni, videokamera, työasema jne. • Lähetin: Matkapuhelin, modeemi ja verkkopääte • Siirtokanava: Kupari/kuitukaapeli, radiotie • Vastaanotin: Puhelin, modeemi ja verkkopääte • Tulolaite: Kuuloke, kaiutin, TV-näyttö, työasema jne. Tietoliikenneverkot

47. Televerkkojen rakenneosat Teletekniikan laitelajijako: • Siirtotie (eli media) ja siirtolaitteet • Välityslaitteet eli puhelinkeskukset, kytkimet ja reitittimet • Päätelaitteet eli puhelimet, työasemat ja palvelimet • Muut laitejärjestelmät • voimalaitteet • ilmastointi • laskentajärjestelmät • verkonhallintalaitteet Tietoliikenneverkot

48. Tele- ja tietoverkkojen rakenne Käyttö ja Ylläpito O&M Asiakkaat Customers Palvelut Services Liitäntä Access Kytkentä Switching Siirto Transport Tietoliikenneverkot

49. Tyypillinen televerkon rakenne Tietoliikenneverkot

50. GSM-verkon rakenne (yksityiskohtiin palataan myöhemmin) • lähde: Wikipedia Tietoliikenneverkot