Oikeus terveyspalveluihin Yrjö Mattila Kela –halli 15.5.2014

1. Oikeus terveyspalveluihinYrjö MattilaKela –halli 15.5.2014 OIKEUS SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIHIN I

2. Kunnille vastuu terveydenhuollosta jo 1800 –luvulta lähtien • Suomi on 1800 – luvulta lähtien toteuttanut verorahoitteista, paikalliseen järjestämistapaan perustuvaa terveydenhuollon järjestelmää • Palvelun järjestäjänä on ollut pienin mahdollinen yksikkö, kunta. • Järjestelmä alkoi vuonna 1869, jolloin keisarillisessa julistuksessa määrättiin kunnat huolehtimaan kansalaistensa terveydenhuollosta. • Kunnat olivat saaneet itsehallinnon vain muutama vuosi aiemmin ja ne saivat heti alussa merkittävän ja vastuullisen tehtävän, joka muissa maissa oli annettu kuntaa paljon suuremmille yksiköille. • Aiemmin päävastuu terveydenhuollosta oli Suomessakin ollut valtiolla.

3. Terveydenhuollon taso oli matala ennen II maailmansotaa Kuntien verotulot olivat vähäiset ja terveydenhuoltojärjestelmän toteuttaminen Suomessa tulisi etenemään hyvin hitaasti. Sotien, taloudellisen niukkuuden ja osin myös puuttuvan tahdon vuoksi terveydenhuolto kehittyi epäyhtenäisesti aina 1960 – luvulle saakka. Agraariressa Suomessa terveydenhuoltoon suhtauduttiin epäluuloisesti, Sen pelättiin aiheuttavan kustannuksia Kunnanlääkärin virkoja perustettiin nihkeästi Kuntien päättäjät eivät olleet vakuuttuneita terveyspalvelujen tarpeellisuudesta. Valtio seurasi passiivisena heikkoa kehitystä,

4. Sairausvakuutusesitys hylättiin, sairaaloita puuttui Vakuutetuilta kerättävään rahoituspohjaan perustuva sairausvakuutusjärjestelmäesitys hylättiin eduskunnassa 1920 – luvulla. Maaseutua edustavat puolueet eivät voineet hyväksyä järjestelmää, joka olisi alkuvaiheessa koskenut vain palkkatyöntekijöitä, jotka olisivat myös maksaneet sairausvakuutusmaksun. Kustannuksia pelättiin työantajapuolella Toisen maailmansodan jälkeen valtio käynnisti keskussairaaloiden rakentamisen. Kunnat eivät olleet pystyneet sairaaloita . Keskussairaaloidenkin rakennustyö sujui melko hitaasti Vasta 1970 – luvun lopulla keskussairaalaverkosto oli valmiiksi rakennettu (viimeisenä Päijät-Hämeen keskussairaala 1978).

5. Pekka Kuusi muutti paradigman • Kansainvälisissä tilastoissa Suomen terveydenhuollon tason jälkeenjääneisyys alkoi näkyä selvänä 1950 –luvun lopulla. • Tällöin havahduttiin toteamaan, että suomalaisten terveyspalvelut olivat jäljessä eurooppalaisessa vertailussa • Jotain oli tehtävä. • Muuttuneeseen paradigmaan vaikutti merkittävästi Pekka Kuusen kirjan "60 – luvun sosiaalipolitiikka" nostattama keskustelu. • Kirjassaan Kuusi toi esiin sen tosiasian, että suomalaiset olivat maailman sairain kansa tilastojen mukaan. • Harvalukuinen kunnanlääkärijärjestelmä ei ollut enää pitkään aikaan vastannut kansalaisten tarpeita, sairaaloita oli vähän ja hoidon laatu oli heikkoa • Tämä näkyi suomalaisten sairaus- ja kuolleisuustilastoissa, jotka poikkesivat negatiivisesti muiden Länsi-Euroopan maiden luvuista. • Oli välttämättä parannettava kansalaisten terveysturvaa. Kustannusten minimointi ei voinut olla enää ainoa arvo terveydenhuoltoa toteutettaessa

6. Sairausvakuutusjärjestelmä tuli vajaana • Vuonna 1964 Suomeen saatiin sairausvakuutusjärjestelmä yhtenä viimeisimpänä maana maailmassa. • Pitkä odotus oli kuitenkin vaatinut veronsa. , • Suomessa sairausvakuutus korvaa vain osan peritystä lääkärin- ja tutkimuksen ja hoidon palkkiosta viranomaisten vahvistaman korvaustaksan mukaan. • Palvelujen hinnoittelu on säilynyt vapaana toisin kuin muissa sairausvakuutusmaissa. • Kustannusvastuuta siirtyy asiakkaalle. • Sairaala- ja muu laitoshoito jäi sairausvakuutuksen ulkopuolelle valtion ja kuntien verovaroilla ylläpidettäväksi • Sairausvakuutus korvaa vain avohoitoa (yksityiset lääkärinkäynnit, tutkimus ja hoito, matkat, lääkkeet).

7. Kansanterveysjärjelmä 1972 Vuonna 1972 hyväksyttiin kansanterveyslaki ja terveyskeskusverkon rakentaminen alkoi Pohjois-Suomesta lähtien, verkosto tuli valmiiksi 1980 -luvulla Rahoituksessa sairausvakuutus<> kansanterveys oli alussa vuorovaikutusta järjestelmien välillä Sairausvakuutusrahastosta korvattiin terveyskeskusten lääkäripalveluja, mutta 1980 –luvun alussa rahoituksellinen yhteys katkaistiin Kaksi terveyspalvelu- ja rahoitusjärjestelmää alkoi toimia rinnakkain ilman keskeistä koordinaatiota, rahoituksen monikanavaisuus alkoi Erikoissairaanhoito eriytyi perusterveydenhuollosta vuonna 1989:Suomi jaettiin 20 sairaanhoitopiiriin (kuntayhtymiä). Kunnat maksavat asukkaidensa hoidon laskun mukaan.

8. Työterveyshuolto ”kolmanneksi poluksi” • 1970 – luvun lopulla tuli vielä kolmas palvelumuoto, työikäisille tarkoitettu työterveyshuolto, voimaan lakiin perustuvana järjestelmänä. • Työterveyshuolto oli alkanut kehittyä "kolmanneksi poluksi” vuonna 1970 –luvun alussa, kun työmarkkinajärjestöt ns. UKK – sopimuksessa sopivat järjestelmästä. • Taustalla ILO:n sopimukset • Rahoitus sovittiin jakautuvaksi puoliksi sairausvakuutusrahaston ja puoliksi työnantajien kesken. • Palvelut käyttäjille maksuttomia

9. Lama muutti maksuttomuusihannetta • Kansanterveysjärjestelmä perustui ajatteluun, että "bisnekselle" ei voinut olla sijaa • Tavoitteena palvelujen maksuttomuus, esimerkkejä monista Euroopan maista • Maksuttomuudesta kuitenkin luovuttiin 1990 – luvun laman yhteydessä. • Sairausvakuutusta ei otettu julkisten maksujen korvaajaksi • Kahden järjestelmän eriytyminen • Rahoituksen monikanavaisuus jatkui

10. Vuoden 1993 valtionosuusuudistus lopetti valtion ohjauksen • Kunnille annettiin suuri vapaus paikallisen terveydenhuollon järjestämiseen, valtiolla vain informaatio-ohjaus • 1970 – ja 1980 – luvulla valtio ohjasi terveydenhuollon toteuttamista valtakunnallisilla suunnitelmilla. Suunnitelmat muuttuivat suosituksiksi, informaatio-ohjaus • Terveydenhuoltoon tarkoitetut valtionavut vapautettiin käyttötarkoituksesta • Lääkintöhallitus yli 150 vuotta toimineena keskusvirastona lakkautettiin, ei enää keskitettyä terveydenhuollon ohjausta, kunnallinen itsehallinto päättää • Potilaslakiin 3 §: ”Kunnallisia terveyspalveluja annetaan voimavarojen puitteissa", • Voimavarat = kunnan talousarvioon varattu määräraha • Vuoden 1993 potilaslaissa todetaan potilaalla olevan oikeus saada hyvää hoitoa. Laki kuitenkin "soft law" – tyyppinen

11. 1990 –luvulla ongelmat kasvoivat • Suomen terveydenhuollon laatu ja määrä heikentyi 1990 –luvulla. • Hoitojonot pitenivät. Potilaat sai panna hoitojonoon epämääräiseksi ajaksi • Terveydenhuollon laatu ja määrä tuli entistä enemmän riippuvaiseksi siitä, miten potilaan kotikunta suhtautui terveydenhuollon toteuttamiseen. • Terveydenhuolto ”politisoitui” • Paljon kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle • Säästöt näkyivät myös kv-tilastoissa • Suomen terveydenhuollon menot olivat 1990 – luvulla pienemmät suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin muissa Pohjoismaissa.

12. 2000 –luvulla kansalaisten tarvetta saada riittävää ja laadukasta hoitoa on yritetty parantaa • 2000 –luvulla epäkohdat terveyspalveluissa kärjistyivät niin että valtion oli pakko aktivoitua. Vuonna 2000 voimaan tullut uusi perustuslaki sisälsi sosiaalisia oikeuksia myös kansalaisille (19 §) • Suomen kansalaisella on perustuslaillinen oikeus saada hyvää ja riittävää terveydenhuoltoa • Valtion vastuulla on se, että perustuslain tavoitteet toteutuvat. Myös kuntien julkisina viranomaisina on toteuttava perustuslakia ja perusoikeuksia palveluja antaessaan • Lainsäädännöllisesti tuli tarpeita täsmentää kuntien velvoitteita terveyspalvelujen ja perusoikeuksien järjestämisessä ja toteuttamisessa. • Tämän seurauksena sosiaali- ja terveysministeriö sai läpi ajatuksen hoitotakuuaikojen kirjaamisesta lainsäädäntöön vuonna 2005

13. Perusoikeusuudistus juridisoi terveydenhuoltoa • Perusoikeusuudistuksen jälkeen katsottiin, että terveyspalveluissa syntyi kuntalaisen ja kunnan välillä oikeus­suhde • Erimielisyys mahdollista käsitellä erimielisyystilanteessa hallintoriita-asiana (hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus). • Hallintoriitamenettely soveltui tavaksi, jolla potilaat voivat saada oikeusturvaa hoitoa tarvitessaan. • Peruslähtökohta kuitenkin: Lääkäri päättää potilaan hoidosta eikä päätöksestä ole valitusoikeutta • KHO 1997:92: Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkärin päätös, jolla oli hylätty henkilön hakemus saada maksusitoumus yliopistollisessa sairaalassa tehtäviin tutkimuksiin, oli pätevä.

14. Oikeudenkäyntejä terveydenhuollosta • Hoitoonsa tyytymättömät potilaat alkoivat viedä sairaanhoitoon liittyviä erimielisyyksiä hallintoriita-asiana hallinto-oikeuksien käsiteltäväksi. • Vuosien 1995–2003 välillä oli vireillä useita oikeudenkäyntejä, joissa selvitettiin, onko ja millä ehdoilla potilaalla oikeus saada julkisen terveydenhuollon palveluja ei-kiireellisissä tapauksissa. • Yleensä niissä kuntalainen oli hakenut julkista terveyspalvelua, mutta oli joutunut kohtuuttoman pitkään hoitojonoon. • Erimielisyyksiä myös apuvälineistä, hammashuollosta jne.

15. Millaisia päätöksiä ? • Vuosien 1995–2003 välillä hallinto-oikeudet joutuivat miettimään kunnan järjestämisvelvollisuuden laajuutta ja siihen liittyen potilaan oikeutta saada julkisen terveydenhuollon palveluja. • Joissakin tapauksissa, kuten lapsen oikeus saada hampaiden oikomishoitoa, pääsy sydämen ohitusleikkaukseen ja oikeus eräisiin lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyviin apuvälineisiin, KHO katsoi, ettei kunnan järjestämisvelvollisuutta ollut riittävästi toteutettu. • Oikeus jopa velvoitti asianomaista kuntaa maksamaan hoidon kustannukset, kun potilas on hoidon epäämisen jälkeen joutunut turvautumaan kalliimpaan yksityiseen hoitoon • Kuitenkin: Annetuista päätöksistä oli kuitenkin hyvin vaikeata vetää yleisiä johtopäätöksiä kunnan järjestämisvelvollisuuden rajoista. Kullakin tapauksella oli omat erityispiirteensä.

16. Marita Liljeströmin näkemyksiä (DL 2003) • KHO:n tuomari ja entinen sosiaali- ja terveysministeriön virkamies Marita Liljeström: • Terveyspalvelujen saatavuuteen liittyviä monitahoisia ongelmia ei voida ratkaista siten, että tuomioistuimet juristivoimin muutoksenhakuviiveellä oikeudellisin perustein jakavat sairaanhoitopalveluja tai ohjaavat potilaita eri hoitopaikkoihin. • Kuitenkin: Hallintotuomioistuimilla on tärkeä rooli kuntien järjestämisvelvollisuuden oikeudellisten reunaehtojen selvittäjänä. • Kuntien tulee ottaa huomioon velvollisuutensa edistää terveydenhuoltoa koskevan perusoikeuden toteutumista (PL 22 §).

17. Eduskunnan oikeusasiamiehellä ollut tärkeä rooli kansalaisten oikeudessa terveydenhuoltoon • Eduskunnan oikeusasiamies on kanteluita ratkaistessaan joutunut usein ottamaan kantaa julkisen terveydenhoidon saatavuuskysymyksiin sekä ennen vuoden 2000 perustuslaki, mutta ennen kaikkea sen jälkeen • Ratkaisuissaan oikeusasiamies on korostanut perusoikeusnäkökulmaa. Oikeusasiamies on voinut perustaa päätöksensä suoraan perustuslakiin: • Esim Dnro 251/4/08: Oikeus perustuslain 19 §:3 momentissa turvattuihin riittäviin terveyspalveluihin ei toteutunut (koski lasten psykoterapiapalvelujen järjestämistä) • Oikeus saada riittäviä terveyspalveluja on perustuslaillinen oikeus • Pitkät jonotusajat eivät täytä riittävän terveyspalvelun edellytystä • Hoitotakuuaikojen saaminen lakiin on osin eduskunnan oikeusasiamiehen toiminnan tulosta. EOA:n langettavat ratkaisut osoittivat, että perusoikeudet eivät toteutuneet terveydenhuollossa • Ongelma: Järjestelmä perustuu viranomaisvalvontaan ja potilaiden tekemiin kanteluihin, EOA:lla edelleen töitä!

18. Oikeusasiamies II • Hoitotakuun toteutumisen jälkeen vuosina 2005 – 2014 oikeusasiamies on edelleen joutunut ottamaan kantaa terveydenhuollon oikeuskysymyksiin mm. seuraavissa asioissa: • Lähetteen saamiseen terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon (Dnro 598/4/10) • Psykiatriseen hoitoon pääsystä (Dnro 3106/4/10) • Varattoman potilaan oikeuteen päästä hammashoitoon (Dnro 323/4/10) • Hammashoitoon pääsystä, hammashoidon järjestämisestä ja hoidon porrastuksesta, pitkästä jonotuksesta hoitoon ja hoitotakuuaikojen toteutumisesta, hoitoon pääsyn ajankohdan ilmoittamisesta, nuorisopsykiatriasta (Dnro 3160/4/10, 2160/4/03, 2784/4/06, 1362/4/06, 76/4/06, 1202/4/07, 1363/4/06, 3227/4/07, 3847/4/07, 2976/4/08, 3772/4/08, 3356/4/09, 3407/4/09, 1851/4/09, 774/4/09, Puutteellisista potilasasiakirjamerkinnöistä (Dnro 953/4/12, 295/4/09, 1127/4/08, 3964/4/09, 1110/4/09 Perusterveydenhuollon palvelujen saatavuudesta Dnro 3908/4/06, Oikeudesta hyvään hoitoon Dnro 3493/07, 2634/4/11, 644/4/09, 2392/4/10

19. Valtioneuvoston asetus 25.11.2004/1019 Resurssit eivät ratkaisevia, tunnetaanko? • Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään yhteydenoton syy, sairauden oireet ja niiden vaikeusaste sekä kiireellisyys yhteydenottajan kertomien esitietojen tai lähetteen perusteella. • Hoidon aloittamisesta päätettäessä tulee ottaa huomioon potilaan terveydentila, toimintakyky ja sairaus sekä niiden ennakoitavissa oleva kehitys. • Jos kunta tai kuntayhtymä ei voi itse antaa tarvittavaa hoitoa kansanterveyslaissa tai erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) säädetyissä enimmäisajoissa, sen on viivytyksettä ja enimmäisaikojen puitteissa järjestettävä potilaalle mahdollisuus saada kyseessä oleva hoito muilta palveluntuottajilta yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa tai hankkimalla sopimukseen perustuen hoito muilta palveluntuottajilta. • Miksi silti ongelmia terveyskeskukseen pääsyssä? • Mahdollisuus/velvollisuus vaihtoehtoisiin palvelutapoihin

20. Hoitotakuussa potilaille ei tullut itsenäistä oikeutta toimia • Hoitotakuujärjestelmässä ei annettu potilaille oikeutta hakeutua hoitoon muualle, jos ei saa sitä määräajassa. • Ruotsissa potilaat voivat hoitotakuuajan ylityttyä hakeutua hoitoon muualle ja hoidosta vastaava kunta maksaa potilaalle tästä aiheutuneet ylimääräiset kustannukset. • Meillä mahdollisuus vain kannella EOA:lle tai valvontaviranomaisille ja valvontaviranomaiset (Valvira ja aluehallintoviranomaiset) voivat asettaa uhkasakon kunnalle tai sairaanhoitopiirille, • Valviran ja aluehallintoviranomaisten resurssit ovat rajalliset Saksa, Hollanti, Tshekki ym: Rahoitus ja valvonta toimivat yhdessä: puutteellinen tai tasoltaan heikko hoito jätetään rahoittamatta. Saman voisivat tehdä tulevat SOTE –alueet toteuttaessaan terveydenhuollossa perusoikeuksia

21. Oikaisukeinot jälkikäteisiä • Terveydenhuoltoon ei sovelleta normaaleja oikeusturvakeinoja eikä tehdä valituskelpoisia päätöksiä. • Oikeusturvakeinot jälkikäteisiä: Jälkikäteinen ”tuomio” ei korjaa jo tapahtunutta virhettä. Terveydenhuollossa tämä voi olla kohtalokasta • Suomessa ei "secondopinion" järjestelmää, jossa potilas voisi halutessaan saada toisen lääkärin arvion hoidon tarpeesta • Voisiko SOTE –uudistuksessa luoda nopeita ja tehokkaita keinoja erityisesti silloin kun on kysymys hoidon tarpeen arvioinnista tai lähetteen saamisesta erikoissairaanhoitoon? • ”Second opinion" –järjestelmä Suomeenkin? • Nopeatempoinen oikaisulautakunta kansalaisten oikeusturvan takaajaksi SOTE –alueille?

22. Terveydenhuoltolaki • Toukokuussa 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki täsmensi olennaisesti hoitotakuuaikoja ja kuntien terveydenhuollon järjestämisvelvollisuutta • Tämänkään lain rikkomisesta ei ole sanktioita. • Kunnat ovat pitäneet lakia vain ohjeellisena ja lain toteutus on vielä kesken • Potilaalla vain jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja, jos kunta ei anna hänelle terveydenhuoltolaissa säädettyjä palveluja. • Laki on nyt enemmänkin ”suositus”, mutta….. • Terveydenhuoltolaki antaa erinomaisen pohjan tuleville SOTE –alueille järjestää terveydenhuollon palvelut.

23. Uudistuksia 1.1.2014 • Vuoden 2014 alusta lähtien valinnan vapaus hoitopaikasta: (Terveydenhuoltolain 48 §) Henkilö voi valita perusterveydenhuollostaan vastaavan terveyskeskuksen ja terveyskeskuksen terveysaseman. Valinnasta on tehtävä kirjallinen ilmoitus. Henkilö voi myös valita hoidon antavan kunnallisen erikoissairaanhoidon toimintayksikön. Valinta on tehtävä yhteisymmärryksessä lähetteen antavan lääkärin tai hammaslääkärin kanssa. • Potilasdirektiivi tuli voimaan: Mahdollisuus mennä hakemaan hoitoa toisesta EU –maasta, Kelassa yhteyskeskus, jossa neuvotaan: http://www.kela.fi/sairaanhoito-ulkomailla_hoitoon-hakeutuminen-ulkomaille • Kokemukset vielä vähäisiä • Laatuvertailua Suomen terveydenhuollon yksiköistä ei ole saatavissa (Vrt. esim. Hollanti, jossa asiakkaat voivat netistä saada hoitoyksiköiden laatutietoja)

24. Ongelmia edelleen v. 2014 , vaikka hoitotakuu • 2000 –luvulla terveyserot eri tulonsaajaryhmien välillä ovat kasvaneet. • Kaikkein vähätuloisimpien kansalaisten elinajanodote ei ole noussut lainkaan 1990 – alun jälkeen. • Muilla tulonsaajaryhmillä elinajan odote on tasaisesti kasvanut. • Syynä saattaa olla se, että valistuneet potilaat osaavat vaatia itselleen kunnollista hoitoa. Syrjäytyneet ja hiljaiset kansalaiset voidaan ohittaa resurssien ollessa rajalliset • Erityisesti sairaaloissa on tavallista, että potilas tapaa joka käynnillä eri lääkärin • Kukaan ei vastaa potilaan hoidon etenemisestä, ellei potilas pidä itsestään ääntä. • SOTE –alueilla tulee olemaan valtava haaste kaventaa terveyseroja järjestäessään terveyspalvelut alueellaan. • Myös ”maan hiljaisten” ja vähätuloisten on saatava hyvää ja riittävää hoitoa. Perusoikeudet viimeinkin käytäntöön!

25. Sairausvakuutus toinen polku • Kansalaiset käyttävät julkisen terveydenhuollon rinnalla paljon yksityisiä terveyspalveluja. • Esimerkiksi vuonna 2009 oli Suomessa yhteensä noin yhdeksän miljoonaa terveyskeskuskäyntiä, lähes neljä miljoonaa yksityislääkärikäyntiä sekä kolme miljoonaa työterveyshuollon sairaanhoitokäyntiä. • Noin 80 prosenttia sairausvakuutuksesta korvatuista lääkäripalveluista on erikoislääkärikäyntejä. Lisäksi paljon tutkimusta ja hoitoa (radiologia, laboratoriot, fysioterapiaa, hammashuoltoa jne.) • Mikäli sairaanhoitokorvaukset lopetettaisiin, kansalaisten mahdollisuus valintaan yksityisen ja julkisen palvelun välillä supistuu ja julkisen terveydenhuollon kustannukset nousevat? • SOTE –uudistuksessa kannattaisi monikanavaisuuden lopettamisen sijasta tarkastella, millaisia mahdollisuuksia yksityisellä ja julkisella sektorilla on toimia aidosti toisiaan tukien. • Ns. Lehdon toimikunta (Sairaanhoitovakuutustoimikunnan mietintö, komiteanmietintö 1993:29) antoi tähän pohdintaan hyviä malleja, mutta jäi ”hyllylle”.

26. Lääkärissäkäyntien jakauma 1995-2008

27. Yksityiset sairauskuluvakuutukset

28. Työterveyshuolto merkittävä ”kolmas polku” • Työterveyshuoltojärjestelmä on osoittautunut tarpeelliseksi työssä käyvien työkyvyn ylläpitäjänä. • 1990- ja 2000-luvulla työterveyshuolto on muuttunut keskitetyksi ja kontrolloiduksi palvelumuodoksi, jossa toimintaa ja sen vaikuttavuutta seurataan jatkuvasti • Korvauksen saaminen työterveyshuollon järjestämisestä edellyttää laadukkuutta • 1990 – luvun alussa toteutettiin korvausjärjestelmän uudistaminen • Otettiin käyttöön ”hyvä työterveyshuoltokäytäntö” korvauksen saamisen edellytyksenä. • Vuoden 2011 alussa palvelun laatuvaatimuksia edelleen kiristettiin • Korvauksen saamisen edellytykseksi asetettiin työkyvyn ylläpitämisen suunnitelman laatiminen, työurien pidentäminen. • Vuodesta 2012 lähtien päivärahan maksaminen yli 90 päivän sairaslomissa edellyttää työterveyshuollon lausuntoa • SOTE –uudistuksessa tulisi tarkkaa miettiä työterveyshuollon asemaa ja merkitystä uudessa konseptissa.

29. Monikanavainen/yksikanavainen rahoitus • Monikanavainen rahoitus ei välttämättä ole syynä terveydenhuollon ongelmiin, osaoptimointi erittäin vähäistä • Suurempi syy voi olla palvelujen pirstaleisuus, koordinaation ja kontrollin puute sekä terveyspalveluiden epätasainen laatu. • Jos rahoituksen monikanavaisuus lopetetaan SOTE –uudistuksen alussa voi tulla huomattavia ongelmia: • Moni on ollut valmis maksamaan erikoislääkärin palkkion pääosin itse. Onko enää valmis jos sairausvakuutuksesta ei enää mitään korvausta? Onko julkisella sektorilla mahdollisuus ottaa vastaan neljä miljoonaa uutta käyntiä, joista 80 % erikoislääkäripalveluja? • Räjähtääkö yksityisten sairausvakuutusten määrä? • Entä onko julkisella sektorilla valmius ottaa lisäksi kaksi miljoonaa työterveyshuollon asiakasta?

30. Development XVI, Total expenditure of HC as a share of GDP

31. Sote –uudistus 1.1.2017 antaa mahdollisuuden… • Perusoikeuksien toteuttamiseen terveydenhuollossa tasapuolisesti koko maassa, irtautuminen ”resurssiajattelusta” • Kansalaisten oikeusturvan parantamiseen (”second opinion”, nopeatempoinen oikaisulautakunta kuhunkin viiteen SOTE –alueeseen • Terveydenhuollon rahoituksen täydelliseen uudistamiseen (ajan myötä) Alusta lähtien valtionosuudet suoraan Sote –alueille? • Laadun valvontaan: • Ei kustannusten korvausta terveyspalvelusta, jos perusoikeus hyvään ja riittävään terveydenhuoltoon ei ole toteutunut