Perustuu 27.4.2010 julkaistuun Käypä hoito -suositukseen

1. DiasarjaKielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI)Dysfasia, lapset ja nuoret Perustuu 27.4.2010 julkaistuun Käypä hoito -suositukseen

2. Näytön varmuusasteKäypä hoito -suosituksissa

3. Käyttöehdot Diaesitystä saa vapaasti hyödyntää terveydenhuollon julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksessa. Esityksen sisältöä ei saa muuttaa. Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -diapohjaaei saa käyttää.

4. Keskeinen sanoma • Kielellinen erityisvaikeus on laaja-alaisesti toimintakykyyn, osallistumiseen, vuorovaikutukseen ja oppimiseen vaikuttava ongelma. • Puheen ymmärtämisen vaikeutta voi olla vaikea tunnistaa arjessa. • Vaikka kielellinen erityisvaikeus on luotettavimmin diagnosoitavissa vasta neljän vuoden iästä lähtien, tukitoimenpiteet on aloitettava heti, kun epäily herää.

5. Keskeinen sanoma • Tärkeimmät ennustetta parantavat tekijät ovat • riittävä ja varhain aloitettu toimintakyvyn tukeminen arjessa • riittävä ja oikein ajoitettu kuntoutus sekä • kielellisen oppimisen ja toimintakyvyn puutteiden huomioon ottaminen koulussa.

6. Määritelmiä • Kielellisessä erityisvaikeudessa (SLI) lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän mukaisten odotusten tasoisesti, vaikka näönvarainen päättely on iän mukaista. • Häiriö ei selity neurologisilla tai aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuuksilla.

7. SLI:n diagnoosi • SLI:n esiintyvyys on noin seitsemän prosenttia. • Diagnoosi perustuu moniammatillisen työryhmän arvioon, sillä millään yksittäisellä testillä ei luotettavasti löydetä SLI:tä. • SLI jaetaan muotoihin, jotka painottuvat ilmaisukykyyn tai ymmärtämiseen.

8. SLI:n oirekuva • Yleisimmin viivästynyt tai poikkeava puheen ja kielen kehitys, joka ilmenee ilmaisukyvyssä, kuullun ymmärtämisessä tai molemmissa. • Ymmärtämisvaikeus voi ilmetä levottomuutena, käyttäytymishäiriöinä tai vetäytymisenä.

9. SLI:n vaikeusaste • Ongelma on vaikea, jos kolme vuotta täyttänyt lapsi ei kykene sanalliseen ilmaisuun tai ymmärrä puhetta, kommunikoinnin vaikeudet haittaavat huomattavasti vuorovaikutustilanteita lapsen arjessa tai lapsi tarvitsee puhetta tukevia kommunikointikeinoja lähes kaikissa tilanteissa. • Rajanveto ei ole kuitenkaan yksiselitteistä.

10. SLI:n liitännäisoireet ja ennuste • Suurella osalla lapsista, joilla on SLI, esiintyy motorisia tai visuomotorisia ongelmia A ja praksiataitojen heikkoutta C . • Ennusteeseen vaikuttavat häiriön vaikeusaste, ei-kielellinen päättely ja kyky kompensoida SLI:n aiheuttamia haittoja, ympäristön vuorovaikutustottumukset ja toimintakulttuuri.

11. SLI:n seurannaisvaikutukset • Koulussa uusien sanojen ja käsitteiden oppimisen B sekä kuullun ja luetun ymmärtämisen A vaikeudet korostuvat. • Käytös- ja ihmissuhdeongelmien sekä tunne-elämän häiriöiden riski B kasvaa.

12. Lähiympäristön tukitoimet • Oleellinen osa haittojen ehkäisyä ovat lapsen arjessa toteutettavat tukitoimet: • lapsen lähiympäristön ohjaaminen toimintaan lapsen kanssa • pienet ryhmät • meluhaittojen eliminoiminen B • vuorovaikutuksen tukeminen ja • kielellisten vaikeuksien huomioiminen

13. Hoito ja kuntoutus 1/2 • Hyvään hoitoon kuuluvat vanhempien informointi, sitouttaminen ja aktiivinen osallistuminen sekä tukitoimet kodin lisäksi päivähoidossa ja koulussa. • Varhainen perheen ohjaus tai kielellinen interventio edistävät riskilasten kielellisten taitojen ja käyttäytymisen suotuisaa kehitystä B .

14. Hoito ja kuntoutus 2/2 • Puheterapeutille 2−2,5 vuoden ikäisenä jo epäilynkin perusteella • puheterapiasta on hyötyä lasten puheentuottoon liittyvien ongelmien hoidossa A • puheterapiaa yksilöllisesti osana kuntoutussuunnitelmaa • Muita terapiamuotoja harkinnan mukaisesti • Suunsisäinen irtokoje ja kommunikaation apuvälineet valikoiduissa tilanteissa

15. Seuranta ja hoidon porrastus • Hoidosta vastaavan tahon tulee seurata leikki-ikäisen lapsen kehitystä ja kuntoutumista vähintään kerran vuodessa tehtävillä arvioinneilla ja pitää kuntoutussuunnitelmaa ajantasaisena. • Lievien ongelmien toteaminen ja hoito perusterveydenhuollossa, vaikeiden kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja tukitoimenpiteiden järjestäminen ja seuranta erikoissairaanhoidossa, aina voi tarvittaessa konsultoida.

16. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä Puheenjohtaja: Marja Asikainen, LT, foniatrian erikoislääkäri, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon apulaisylilääkäri; Vantaan kaupunki Jäsenet: Timo Ahonen, professori, neuropsykologi; Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos Leena Ervast, FL, erikoispuheterapeutti; Neural Oy Jorma Komulainen LT, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, ylilääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki (Käypä hoito -toimittaja) Krista Korhonen, yleislääketieteen erikoislääkäri; Härkätien terveyskeskus Mirja Luotonen, LT, foniatri, osastonylilääkäri; OYS, korva-, nenä- ja kurkkutautien vastuualue, audiofoniatrian yksikkö Jatkuu seuraavalla dialla

17. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä (Työryhmän jäsenet sivu 2) Jäsenet: Jaana Nopola-Hemmi, LT, lastenneurologian erikoislääkäri; HUS:n lastenneurologian klinikka Mari Qvarnström, LT, foniatrian apulaisylilääkäri; KYS, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka, foniatrian poliklinikka Erkki Vilkman, professori, ylilääkäri; HUS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka, foniatrian yksiköt Tiina Waldén, LL, lastenneurologian ylilääkäri; Kymenlaakson keskussairaala Diojen ulkoasu 20.5.2010 Tuula Paajanen, kielentarkastus Kirsi Tarnanen Ulkoasun stilisointi 15.9.2011 Marjo Lepistö