Miten taloustiede muuttuu finanssikriisin jälkeen?

1. Miten taloustiede muuttuu finanssikriisin jälkeen? Esitelmä VATT:n 20-vuotisjuhlaseminaarissa 1.10.2010 Seppo Honkapohja, Suomen Pankki Esitetyt näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä vastaa Suomen Pankin kantaa.

2. Kriisit syyt • Erittäinsuotuisetmakrotaloudellisetjarahoituksellisetolosuhteet • Vahvataloudellinenkasvu, matalainflaatio, • Runsaastilikviditeettiätarjolla • rahoitusmarkkinoillapoikkeuksellinenvakausjamatalatriskipreemiot • Merkittäviärahoituksenepätasapainojapeittyinäkyvistä • Voimakkaastinousevatkiinteistöhinnat, arvopaperistaminenjarajuvelkaisuudenkasvu • Vaihtotaseidentasapainottomuudetolivatglobaalistikestämättömiäpitkänpäälle. • Matalatkorot, paremmantuotonetsintäglobaalistijariskienalihinnoittelujohtivatliialliseenriskinottoon.

3. Virheet finanssimarkkinoilla ja -instituutioissa • Kannustinjärjestelmien heikkoudet mm. palkkiorakenteissa ja luotonottajien ominaisuuksien arvioinnissa • Finanssi-innovaatiot olivat useasti liian monimutkaisia • Riskienhallintametodien puutteet, vastapuoliriskien aliarviointi • Pankkien sääntelyjärjestelmien puutteet

4. Perusopetuksia • Rahoitusjärjestelmän epävakaisuudella on joskus suuria vaikutuksia reaalitalouteen. Implikaatiot: • Finanssijärjestelmä voi aika ajoin olla tärkeä lähde reaalitalouden häiriöille. • Rahoitusjärjestelmän vakauden saavuttaminen on tärkeää reaalitaloudelliselta kannalta. • Epälineaarisuus: rahoitustekijät eivät aina ole tärkeitä. • ”Tavallisia” suhdannevaihteluja syntyy muista syistä. • Makrotalouspolitiikka onnistui estämään uuden suuren lamakauden. • Edellytti hyvää kansainvälistä yhteistyötä yhtäältä eri maiden hallitusten ja toisaalta keskuspankkien kesken. • Kriisi ei ole ohi, julkisten talouksien velkaongelmien ratkaisu vie vuosia.

5. Opetuksia taloustieteelle • Hyvin harvat ekonomistit pystyivät ennakoimaan kriisin. • Kriisi on itsetutkiskelun paikka ekonomisteille, rahoitustutkijoille ja finanssimatemaatikoille. • Kriisi on ennen kaikkea tuonut esille puutteita talouden ohjausmekanismeissa ja sääntelyssä niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. • Kriisi ei varsinaisesti ole itse taloustieteen kriisi. • Mielestäni vaatimukset taloustieteen perusteellisesta uudistamisesta ovat yliampuvia. • Taloustiede vaikuttaa kuitenkin ohjausmekanismien kehittämiseen.

6. Havaitut rahoitusjärjestelmän ongelmat antavat suuren joukon tutkimuskohteita. • Lähtökohtana ei voi olla hypoteesi, että sääntelemättömät rahoitusmarkkinat toimivat hyvin, sääntelyä tarvitaan. • Informaation vajavaisuudet ovat tärkeä lähtökohta ja epävarmuudet kärjistyvät kriiseissä. => esim. laumakäyttäytyminen ja paniikit • Informaation epäsymmetrisyydet ja moraalikato => esim. ”too-big-to-fail” –ongelma • Makrotalous: • Globaalit tasapainottomuudet kertovat kansainvälisen finanssijärjestelmän toiminnan ongelmista. • Rauhallisten ajanjaksojen ei tulee antaa hämätä tutkijoita ja päätöksentekijöitä.

7. Opetuksia makrotaloustieteelle: • Taloushistorian asema taloustieteen opetuksessa tulee olla nykyistä vahvempi. • Makrotaloustieteessä otaksuttiin keskeisten häiriöiden tulevan reaalitaloudesta ja aliarvioitiin rahan ja luottojärjestelmän merkitystä. • Finanssijärjestelmän tulee olla keskeinen osa makromalleja. • Kriisistä toipuminen korostaa soveltavien tutkimusalueiden merkitystä. Esimerkkejä: • Työttömyyden ja työmarkkinoiden toiminnan analyysit • Julkinen talous: • eri menokohteiden taloudellinen arviointi, • verojärjestelmän ominaisuudet, • Finanssi- ja rahapolitiikka ”stressitilanteessa”.

8. Muuttuuko taloustieteen metodologia? • Kriisillä on suuri vaikutus tutkimuspainotuksiin. • Reaktiona kriisiin ekonomistit ovat kehittämässä uusia teorioita ja malleja. • Niistä suuri osa rakentuu perinteiseen metodologiaan. • Makrotaloustieteessä DSGE-mallit eli dynaamiset, stokastiset tasapaino-mallit. • Myös ”valtavirtataloustieteen” ulkopuoliset tutkimussuunnat ovat kriisin myötä aktivoituneet. • Jotkut ovat viitanneet Keynesin uuteen relevanssiin. • Kokonaisia laitoksia on perustettu, esim. Sorosin rahoittama ”Institute for New Economic Thinking”. • Tarkastelen seuraavassa makrotaloustieteen uusia suuntia käyttäen hyväksi DSGE-malleja koskevaa keskustelua.

9. DSGE-mallit • Kaksi peruslähtökohtaa: • Makrotaloudellisten mallien tulee olla ”mikroperusteisia”: • Taloudenpitäjät ratkaisevat dynaamisen optimointiongelman • Makrotalouden tila mallitetaan dynaamisena tasapainona. • Taloudenpitäjien odotukset ovat ”rationaalisia”. • Taloudenpitäjät tuntevat täysin (malli-)talouden rakenteen, pl. yllättävät satunnaishäiriöt. • Kritiikki I: peruslähtökohdat • Ovatko taloudenpitäjät dynaamisia hyödyn maksimoijia, jotka tuntevat talouden rakenteen? • Odotusten rationaalisuus: • Empiirinen tutkimus ennusteaineistoista viittaa ongelmiin. • Kriisitilanteissa mahdotonta muodostaa edes subjektiivisia todennäköisyyksiä.

10. Kritiikki II: empiria • Puhdas mikroperusteinen makromalli aliarvioi hintojen ja palkkojen sopeutumisen hitauden. • Teorian ulkopuolinen inertia ei riittävää empiiriseltä kannalta. • DSGE-malleihin lisättiin monia satunnaistekijöitä ja niille viiverakenteet. => Tuleeko dynamiikka teorian ulkopuolisesta inertiasta ja häiriöiden viiverakenteista vai rationaalisten taloudenpitäjien käyttäytymisestä? • DSGE-mallit sivuuttavat keskeisiä ilmiöitä talouden vaihteluissa: • Optimismin ja pessimismin aallot (”animal spirits”) • Taloudenpitäjien heterogeenisuus ja koordinaatio-ongelmat

11. Uudet tutkimussuunnat korostavat rationaalisuuden rajoja suhteessa tietämykseen ja todellisuuteen. • Kognitiivinen yhdenmukaisuus: taloudenpitäjät eivät ole viisaampia kuin empiriaa analysoivat taloustieteilijät • Pyrkimys oppia talouden rakenne ajan myötä • Päätöksenteko perustuu estimoituihin rakenteisiin • Ei ole ristiriidassa rationaalisuuden kanssa vakaissa olosuhteissa • Behavioristinen taloustiede korostaa päätöksentekoa suhteessa monimutkaiseen todellisuuteen • Rajoitettu rationaalisuus: heuristiset säännöt reaktiona ympäristön monimutkaisuudelle. • Miten valita käyttäytymissääntö tai vaihtaa se? • Tällä hetkellä ei ole yksimielisyyttä siitä, miten mallintaa ”rajoitettu rationaalisuus”.

12. Lopuksi • Toisen suuren taantuman jälkeen tilanne taloustieteessä ”kuplii”: • Kriisin seurauksena valtavirtataloustiede on suunnannut uusiin tutkimuskohteisiin. • Uusia lähestymistapoja kehitetään. • 1930-luvun lamakausi johti vallankumoukseen makrotaloustieteessä. • En lähde ennakoimaan sitä, edistyykö makrotaloustiede evoluution vai revoluution kautta tulevina vuosina.