Paavali Katekismuksessa Theologia pro ecclesia – teologia on kirkkoa varten

1. Paavali KatekismuksessaTheologia pro ecclesia – teologia on kirkkoa varten • Juhlatilaisuus p. Henrikin srk-salissa 3.6. 2010 • Esitys pro gradu -työstä ”Paavali-aineiston käyttö Katolisen kirkon katekismuksessa” • TMEmil Anton, 24

2. Perustietoa Katekismuksesta Katekeettisia teoksia alusta asti, kuten Didakhe Kirkkoisiltä nelijako: usko, sakramentit, käskyt, rukous Trenton katekismus 1566 Vatikaani II ei tuottanut uutta 1985 piispat pyysivät, toteutus vuosina1986-1992 Ratzinger päävaikuttajana Auktoritatiivinen, muttei erehtymätön: tiivistelmä! Nelijako korostaa Jumalan aloitetta: totuuksien hierarkia Uskontunnustus, sakramentit, käskyt ja Isä Meidän kontekstualisoitu Osat-jaksot-luvut-artikkelit-osat-kappaleet-kohdat Uutuutena ”Lyhyesti” -kohdat Alkukieli ranska Latinaksi 1997, suomeksi 2005, hinta 53 € (KATT)

3. Katekismuksen Paavali-viitteet • Paavali on Paulus, sanctus Paulus, Apostolus Paulus, Apostolus per excellentiam • Paavali-aineisto: 13 kirjettä ja Ap.t. Paavali-kohdat • Yhteensä n. tuhat viitettä! • Suosikkikohdat Room. 6:4 ja 1. Kor. 15:28 (12 viittausta) • Alku ja loppu: Kasteessa kuolimme Kristuksen kanssa, jotta saisimme uuden elämän – lopulta Jumala on oleva ”kaikki kaikessa”.

4. Paavalilaiset pääteemat KKK:ssa • Pneumatologia – Henki • Sakramentologia – Armonvälineet • Ekklesiologia – Kirkko • Eskatologia – Täyttymys

5. Aloitti Helsingissä, lopetti Hengessä 1. Kor. 12:3: Kukaan ei voi tunnustaa Kristusta Herraksi ilman Pyhää Henkeä. Gal. 4:6 Jumala on lähettänyt meihin Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba, Isä! ”Tämä uskontunnustus on mahdollinen vain Pyhässä Hengessä. Hänen on ensin kosketettava meitä, jotta voisimme olla yhteydessä Kristuksen kanssa. Henki tulee meitä vastaan ja herättää meissä uskon.” (KKK 683) ”Kirkko kutsuu meitä huutamaan avuksi Pyhää Henkeä, kristillisen rukouksen sisäistä opettajaa.” (2681) Kristillinen pyyntörukous nousee jostakin syvemmältä, syvyydestä, jota pyhä Paavali kutsuu huokaamiseksi... ja lopuksi Paavali kutsuu rukousta itse Pyhän Hengen sanattomiksi huokauksiksi, Hengen, joka tulee meidän avuksemme heikkoudessamme, sillä me emme tiedä, kuika meidän pitäisi rukoilla, niin kuin rukoilla tulee (Room. 8:26). ”Apostoli Paavalilla tämä luottamus on hyvin rohkea, koska se perustuu Hengen rukoukseen meissä ja Isän uskolliseen rakkauteen, jonka hän on lahjoittanut meille ainosyntyisessä Pojassaan.” (2739)

6. Henki tekee ihmeitä Rukous ja kristillinen elämä ovat toisistaan erottamattomat, sillä kyseessä on sama rakkaus ja sama kieltäytyminen, joka on lähtöisin rakkaudesta, sama lapsenomainen ja rakastava mukautuminen Isän rakkaudensuunnitelmaan, sama ihmistä muuttava yhdistyminen Pyhässä Hengessä, joka tekee meidät yhä enemmän Kristuksen Jeesuksen kaltaisiksi, ja sama kaikkiin ihmisiin kohdistuva rakkaus, jolla Jeesus on rakastanut meitä. (2745, soveltaen Gal. 5:16-25 rukoukseen) Anteeksianto Jumalan tavoin olisi ”mahdotonta, jos kyseessä olisi Jumalan esikuvan ulkonainen jäljittely” (2842). Paavalilainen pneumatologia tekee kuitenkin ihmeitä: Mutta tässä on kyse elävästä, ”sydämen syvyyksistä” nousevasta osallisuudesta meidän Jumalamme pyhyyteen, laupeuteen ja rakkauteen. Vain Henki, josta ”elämme” (Gal. 5:25), voi tehdä mielemme Jeesuksen mielen kaltaiseksi. Silloin anteeksiantamuksen ykseys tulee mahdolliseksi, ja me annamme toisillemme anteeksi, ”niin kuin Jumalakin on antanut meille anteeksi Kristuksessa” (Ef. 4:32).

7. Ristitty on kristitty – Kristitty on ristitty Kaste luo kristillisen eksistenssin, liittää kirkkoon, Kristukseen, Henkeen: “Sillä meidät on kaikki yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi.” (ks. 1267) ”Pyhän apostoli Paavalin mukaan uskova osallistuu kasteessa Kristuksen kuolemaan; hänet haudataan Kristuksen kanssa ja hän nousee Kristuksen kanssa kuolleista... Uskovat ovat pukeneet Kristuksen ylleen. Kaste on Pyhän Hengen voimasta pesu, joka puhdistaa, pyhittää ja vanhurskauttaa.” (KKK 1227) KKK:n sakramentaalinen luenta: Uusi luomus, Pyhän Hengen temppeli, Jumalan perillinen... Kastettu saa Herran sinetin, ”jolla Pyhä Henki on merkinnyt meidät ’lunastuksen päivää varten’ (Ef. 4:30)” “Uskova, joka on pitänyt ’sinettinsä tallella’ loppuun asti eli noudattanut uskollisesti kasteestaan seuraavia vaatimuksia, voi kuolla ’uskon sinetillä merkittynä’, kasteensa uskossa...” (1272-1274)

8. Eikö tämä ole se osallisuus? Mystisen ruumiin ykseys: eukaristia tekee kirkon... Kommuunio uudistaa, vahvistaa ja syventää kirkkoon jäsentymistä, joka alkoi jo kasteessa. Kasteessa meidät kutsuttiin muodostamaan yksi ainoa ruumis. Eukaristia toteuttaa tämän kutsumuksen: ”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset” (1. Kor. 10:16–17) (KKK 1396) Tähän kutsuun vastataksemme meidän täytyy valmistautua näin suureen ja näin pyhään hetkeen. Pyhä Paavali kehottaa meitä tutkimaan omaatuntoamme: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.” Sen, joka tietää tehneensä raskaan synnin, on otettava ennen kommuuniota vastaan parannuksen sakramentti. (1385)

9. Kirkko on megamysteeri Kirkossa Kristus toteuttaa ja ilmoittaa sisimmän salaisuutensa, Jumalan suunnitelman päämäärän: ”Hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä” (Ef. 1:10). Pyhä Paavali kutsuu Kristuksen ja kirkon morsiussuhdetta ”suureksi salaisuudeksi” (Ef. 5:32). Koska kirkko on yhdistynyt Kristukseen niin kuin ylkäänsä, siitä itsestään tulee salaisuus. Tätä salaisuutta katsellessaan pyhä Paavali kirjoittaa: ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol. 1:27) (772) Apostoli asettaa kirkon ja jokaisen uskovan, joka on Kristuksen ruumiin jäsen, esiin morsiamena, joka on ”kihlattu” Kristukselle, Herralle, jotta se olisi yksi Henki hänen kanssaan. Kirkko on tahrattoman Karitsan tahraton morsian... Hän on liittänyt sen itseensä ikuisella liitolla eikä lakkaa vaalimasta sitä kuin omaa ruumistaan. (796) Kristuksen morsiusrakkaus kirkkoa kohtaan sävyttää koko kristillistä elämää. Jo kaste, sisäänastuminen Jumalan kansaan, on morsiussalaisuus; voisimme sanoa, että se on ”hääkylpy”, joka edeltää hääateriaa, eukaristiaa. (1617)

10. Eskatologia: ”Viimeiset asiat” Vapiskoot ”neljä viimeistä asiaa” Paavalin eskatologia on meneillään oleva jännitysdraama! Viimeiset asiat tiedossa jo etukäteen...”telos” deinde finis cum tradiderit regnum Deo et Patri cum evacuaverit omnem principatum et potestatem et virtutem... ut sit Deus omnia in omnibus (1 Cor 15:24,28) Tarinalla on ”loppu”, ja sen sisältö on, että ”Jumala on kaikki kaikessa”. Sitä ennen Kristus kukistaa viimeisetkin vihollisensa. ”Kirkko viettää Herransa salaisuutta ’siihen asti kun hän tulee’ (1. Kor. 11:26) ja ’Jumala on kaikkea kaikissa’ (1. Kor. 15:28). Apostolien ajasta lähtien Hengen huokaus kirkossa: ’Marana tha!’ (Herra, tule!) (1. Kor. 16:22) suuntaa liturgiaa sen päämäärää kohti.” (KKK 1130) ”Jumalan valtakunta on tullut viimeisestä ehtoollisesta alkaen, ja eukaristiassa se on meidän keskellämme. Jumalan valtakunta tulee kirkkaudessa kun Kristus luovuttaa sen Isälle.” (KKK 2816)

11. P.S. Nyt sitten hieman lopullisen hääaterian esimakua, eikö niin? • Noli adhuc aquam bibere sed vino modico utere • Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vähän viiniäkin. (1. Tim. 5:23)