Rationaalisen valinnan teoria (RVT)

1. Rationaalisen valinnan teoria (RVT) Yhteiskuntatieteiden filosofian aineopinnot Kf 270 Aki Lehtinen

2. Miksi filosofin pitäisi tietää rationaalisen valinnan teoriasta? • Keskeinen yhteiskuntatieteellinen teoria • Metodologisen individualismin arviointi • Yhteydet toiminnan teoriaan

3. Luennon sisältö • Mitä rationaalisuus koskee (rationaalisuuden teoriat) Rationaalisen valinnan • Sovellusalat ja teoriat • Tulkinnat ja käyttötavat • Yleiset väärinkäsitykset • Keskeiset kritiikit

4. Luennon sisältö • Oman edun maksimoinnin rooli RVTssä (Lehtinen & Kuorikoski 2007) • Päätösteorian peruskäsitteet • Vertailu epätäydellisen rationaalisuuden teoriaan (Herbert Simon)

5. Rationaalisuuden teoriat • Mihin meillä on perusteita uskoa? • Mitä meidän pitäisi tehdä? • Mitä päämääriä meillä tulisi olla? • Näitä kysymyksiä vastaavat uskomusten rationaalisuus, toiminnan rationaalisuus ja päämäärien(tai arvojen) rationaalisuus.

6. Instrumentaalinen rationaalisuus jatoiminnan päämärät • Instrumentaalinen rationaalisuus – toimija toimii tavoilla, joiden uskoo johtavan valitsemiinsa päämääriin – motivoivista haluista seuraa välineellisiä haluja

7. Rationaalisen valinnan teoria • Päämäärärationaalisuuden hylkääminen • Rationaalisuus tarkoittaa päämäärien saavuttamisen maksimointia ja toiminnan ‘johdonmukaisuutta’ (konsistenssia) • Oletuksena, että toimijat valitsevat preferenssiensä kannalta parhaalla tavalla ottaen huomioon esim. muiden toimijoiden toiminnan ja eri toimintatapojen hyödyt ja kustannukset.

8. RVTn sovellusalat • Sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan mallintamista • Mikrotaloustiede, politiikan tutkimus, jonkin verran sosiologiassa • Viime aikoina myös historiassa, uskontotieteessä, tieteentutkimuksessa ym. (‘taloustieteellinen imperialismi’)

9. Rationaalisen valinnan teoriat • Päätösteoria (yhden henkilön päätöksenteon mallinnus) • Peliteoria (useita pelaajia) • Julkisen valinnan teoria: päätöksentekoelinten ja muiden poliittisten instituutioiden mallintamista (perustuu yleensä oman edun tavoitteluun) • Sosiaalisen valinnan teoria: päätöksenteon ja hyvinvointiarvostelmien teoria (perustuu aksiomaattiseen analyysiin ja ohueen rationaalisuuteen) • Myös: ’Rationaalisen valinnan teoria’: (edellämainittujen teorioiden käyttö taloustieteen ulkopuolella)

10. RVT: tulkintoja • Formaali vs. substantiaalinen (ohut vs. paksu) rationaalisuus: onko oman edun tavoittelu (tai jokin muu substantiaalinen käyttäytymisoletus) oletettu osana teoriaa vai ei. - Esim. Julkisen valinnan teoria vs. sosiaalisen valinnan teoria. - Oman edun maksimoinnin vaatimus esitetään yleensä vaatimuksena teorian testattavuudesta. • Deskriptiivinen vs normatiivinen päätösteoria - Teoria ihmisten tosiasiallisesta päätöksenteosta, kuvaus päätöksistä vai teoria siitä mitä valintoja pitäisi tehdä?

11. Mihin RVTaa käytetään? Teorian käyttö • Ennustamiseen • Selittämiseen • Instituutioiden suunnitteluun • Normatiivisen ohjeen antamiseksi

12. Yleisiä tapoja ymmärtää RVT väärin • ’RVT pyrkii selittämään yksilöiden tekoja.’ • ’RVTn tyypillinen sovellus toteutetaan ottamalla selville yksilöiden preferenssit ja selittämällä niillä sitten heidän tekojaan.’ • ’Henkilö valitsi vaihtoehdon x koska sen hyöty on hänelle suurin.’ - vrt. ’Henkilön hyöty vaihtoehdolle x on suurin koska hän valitsi sen.’

13. 3. = Kausaalisen hyödyn virhepäätelmä • Ei ole mielekästä sanoa, että ’yksilö yrittää maksimoida hyötyään’, koska hyöty on tässä teoriassa funktio, tai sen arvo (eli luku).  kategoriavirhe (koska ’hyöty’ ei viittaa omiin päämääriin, rahaan, etuihin tai mielihyvään (kuten utilitaristeilla) • On mielekästä sanoa, että ’yksilö toimii ikään kuin hän maksimoisi hyötyä’, koska representaatioteoreeman mukaan hänen toimintaansa voidaan kuvata hyötyfunktioiden arvoilla: jos henkilö pitää x:ää parempana kuin y:tä (eli jos hän valitsee x:n), x:lle annetaan suurempi lukuarvo kuin y:lle.

14. Ikään kuin • Representaatiota ei voi maksimoida • Mitä tästä seuraa? • RVTn keskeisin työkalu eli hyödyn maksimoinnin teoria mahdollistaa ohuen rationaalisuuden tulkinnan: minkäänlaisia oletuksia psykologiasta ei tarvitse tehdä. Toisaalta: • sovelluksissa yleensä tarvitaan tällaisia oletuksia • Teoreeman aksioomia yleensä puolustetaan väitteillä jotka jotenkin viittaavat psykologiaan (esim. rahapumppuargumentti transitiivisuudelle)

15. Rationaalisen valinnan teorian ongelmia • Idealisoitujen oletusten totuusarvoa on usein vaikea arvioida ja joskus oletukset ovat räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. • Testattavien ja testattujen teorioiden vähyys (esim. politiikan tutkimuksessa) • Teoriavetoinen vs. ongelmavetoinen tutkimus  Teoria ei ole aina ole erityisen hyödyllinen tutkittaessa tärkeitä ilmiöitä

16. Päätösteorian peruskäsitteitä • Rationaalisuus tarkoittaa hyvin määritellyn funktion maksimointia. • Jos yksilön preferenssit (≈halut) toteuttavat joukon intuitiivisesti mielekkäitä ehtoja, niitä voidaan esittää hyötyfunktiolla. Yksilön käyttäytymistä voidaan sitten kuvata ikään kuin hän maksimoisi (odotettua) hyötyään.

17. Valinta • Varmuuden • Riskin • Epävarmuuden vallitessa

18. Representaatioteoreemat • LRiL’: i pitää L:ää ainakin yhtä hyvänä kuin L’:a. • Preferenssien täydellisyys, transitiivisuus ja jatkuvuus  on olemassa hyötyfunktio Ui siten että Ui(L)>Ui(L') ↔ LRiL'. • Tämä ei ole ainoa funktio, jolla yksilön preferenssejä voidaan kuvata. Mikä tahansa positiivinen transformaatio V kelpaa: esim. V=U2.

19. Hyötytransformaatiot Esimerkki U(.) V(.)=U-2 5 x 3 2 y 0 1 z -1

20. representaatioteoreemat • Riskin ja epävarmuuden vallitessa preferenssit on määritelty arpajaisille L=(x,y;p,1-p). Vaihtoehto x toteutuu todennäköisyydellä p, ja y todennäköisyydellä 1-p. • Riippumattomuusehto: LRiL’ ↔(L,L’’;p,1-p)Ri(L’,L’’; p,1-p) • Riippumattomuusehdosta seuraavan uskomusten lineaarisuusominaisuuden takia arpajaisen odotettu hyöty on (eli funktiolla U on odotetun hyödyn muoto) U(L)=pu(x) +(1-p)u(y), Missä u(x) ja u(y) ovat ns. Bernoulli-hyötyjä (lukuja, jotka kuvaavat tulemien x ja y arvoa henkilölle), ja funktio U on von Neumann-Morgenstern hyötyfunktio.

21. Teoreema • Jos henkilön i preferenssit toteuttavat vNM ehdot (täydellisyys, transitiivisuus, jatkuvuus, riippumattomuus), niitä voidaan esittää funktiolla u, jolla on odotetun hyödyn muoto. Kullekin tulemalle xn (x1,x2,…,xn,…,xN) voidaan antaa luku un siten, että mille tahansa kahdelle arpajaiselle L ja L’ • LR’L’ ↔ ΣNn=1(unpn)ΣNn=1(un’p’n) • Jos u esittää yksilön preferenssejä, niin myös v=au+b (a>0) esittää niitä.

22. representaatioteoreemat • Valinta varmuuden vallitessa on valinnan epävarmuudessa erikoistapaus, esim. L=(x,y;p,1-p)=(x,y;1,0) • L’=(z,y;p,1-p)=(z,y;1,0) • Tästä syystä Bernoulli-hyödyt ovat oikeastaan erikoistapauksia von Neumann-Morgenstern hyödyistä.

23. Representaatioteoreemat Preferenssit koskevat arpajaisia • Ne ovat ordinaalisia (vain järjestyksistä on mielekästä puhua, mutta ei preferenssin voimakkuudesta • Toisaalta hyötyfunktioissa on kardinaalista informaatiota koska ne konstruoidaan vertailuarpajaistekniikalla. • Intensiteetti-informaatiota ja riski-informaatiota ei voi erottaa toisistaan.

24. Inhimillisen toiminnan rationaalisuudenkritiikkiä ja ongelmia • Ihmiset toimivat myös irrationaalisesti – päättelykyky rajallista, osittain tehtäväsidonnaista – toiminta puutteellisen tiedon varassa  epätäydellisen rationaalisuuden teoria ja epätäydellisen informaation teoria. • Ihminen ei välttämättä maksimoi halujensa toteutumista, vaan tyydyttää ne – tyytyväisyys päämäärien riittävään toteutumiseen (satisficing)

25. Epätäydellisen rationaalisuuden teoria • Herbert Simon esitti, että ihmisten rationaalisuus on olennaisesti (tai ”väistämättä”)(inherently) rajoittunutta (bounded). • Informaation epätäydellisyys; ihmiset eivät tiedä mitä seurauksia heidän valinnoillaan on.

26. Epätäydellisen rationaalisuuden teoria