MAAN7153 Luonnonmaantieteen menetelmäseminaari syksy 2008 / kevät 2009 | Jukka Käyhkö

1. MAAN7153 Luonnonmaantieteen menetelmäseminaarisyksy 2008 / kevät 2009 | Jukka Käyhkö MAANTIEDE

2. AIKATAULU • Ensimmäinen kokoontuminen 14.11. • Valmis työ esitetään III periodilla (noin tammikuun lopulla ) • Osanottajamäärästä riippuen 1-2 intensiivikertaa • Tässä välissä tarpeen mukaan muutamia kokoontumiskertoja, jossa katsotaan työn edistymistä ja perehdytään ongelmakohtiin jne.

3. Osallistuja / aihe • Kristiina Hakkala / jotain mallinnusta • Elina Kasvi / Kaukokartoitusmenetelmien käyttö lumi- ja jääpeitteen sekä näiden muutosten tutkimuksessa • Joni Koskinen / Kasvillisuuden tarkastelu satelliittikuvilta • Anne Lindholm / Maatutka sedimentologisessa tutkimuksessa • Jari Niukko / Itämeren lämpötilan ja suolapitoisuuden mallintaminen • Iisa Orell / Rehevöityneiden järvien erilaiset kunnostusmenetelmät • Elina Vaahtovuo / Magneettiset menetelmät ympäristön kuormituksen tutkimuksessa • Tuuli-Maija Stenman / ajoitusmenetelmät järvisedimenttien tutkimuksessa

4. TAVOITTEET Edistetään seuraavia: • Yleinen tieteellinen kirjoittaminen; rutinoituminen • Kriittinen julkaisujen tarkastelu ja ”perkaaminen” • Kiinnostavaan menetelmään tutustuminen • Opponointi • Suullinen esittäminen

5. Seminaarityön ulkoasu • Katso yleisohjeet laitoksen kotisivulta: opiskelu -> opiskeluohjeet -> tieteellinen viestintä • ks. myös Tutkielmat -> LuK-tutkielma • Pituus 3000-4000 sanaa • Riviväli 1, Times tai Arial 12 pt • Marginaalit 2 cm

6. TARKEMPIA OHJEITA SEURAAVILLA SIVUILLA

7. Seminaarin esivalmistelut • Kun seminaarin yleisaikataulu on selvillä: • Tee itsellesi oma aikataulu (!!!) • älä pakene kirjoitustyötä • älä ole liian optimistinen, mutta älä myöskään jätä liiaksi väljää aikaa • laadi välitavoitteita – ei liian isoa palaa kerralla • varaa aikaa viimeistelyyn ja korjauksiin

8. Seminaarin esivalmistelut • Löydä mielenkiintoinen (mahdollinen gradu)aihe • Etsi kirjallisuutta • mahdollisimman tuoreita artikkeleita • näiden lähdeluettelot kullanarvoisia • review-tyyppisiä (laajat lähdeluettelot) • esim. Progress in Physical Geography • Lue, lue ja lue • Poimi olennainen, rajaa aihepiiri

9. Kirjoituksen jäsentäminen • ”Ajattelun ja kirjoittamisen vuorovaikutus” – tieteellinen kirjoittaminen ei juuri koskaan voi olla valmiiksi mietityn sisällön mekaanista kirjoittamista • Ajattelun ja kirjoittamisen vuorovaikutus helpottuu, jos kirjoitus on jäsennelty huolellisesti • Aloita ”scratch outline” –tyylillä; kirjoita paperille mieleen tulevia asioita, ei välttämättä jäsennellysti: saat luettelon tärkeistä asioista

10. Kirjoituksen jäsentäminen • Käsittelyjärjestys voi olla melko kaavamainen: • johdanto – esitellään aihepiiri ja lahestymistapa • aineisto – esitellään lyhyesti tarkasteltavat työt, ja miksi juuri nämä valittu • ”tulokset” – analyysi töistä, mielellään jokin oma näkökulma (osoita ymmärtäneesi) • (tulosten tarkastelu) • johtopäätökset / yhteenveto

11. Kirjoituksen jäsentäminen • Kun käsiteltävät asiat ovat selvillä, sijoita ne loogiseen järjestykseen ja lisäile joukkoon sopivia, kuvailevia asiasanoja • Näin alkaa erottua otsikkoluettelo pääteemoineen ja eriasteisine alajaotteluineen • Lisää joukkoon virkkeitä (jos niitä pulpahtaa) – niistä on hyötyä varsinaisessa kirjoitustyössä • Jos kirjoituksessa on syy-yhteyksiä, jäsennyksen pohjana voi olla syy-yhteyskaavio (mahdollisesti kuva??) • Jäsennys ei ole pakkopaita – anna sen elää

12. Kirjoituksen jäsentäminen • Kirjoituksen sisäinen strukturointi • Jokainen kirjoituksen luku kaipaa oman loogisen sisäisen rakenteensa • Sisäinen rakenne voi syntyä intuition kautta, mutta on joitakin yleisiä mahdollisuuksia: • kronologinen käsittely • luonteva varsinkin tapahtumasarjaa tai prosessia kuvattaessa; ensin oli näin, sitten tapahtui noin... • alueellinen käsittely • usein hankalampi kuin edellinen; millainen aluejako?, käsittelyjärjestys? • Yllä mainitut eivät suoraan sovi menetelmä-seminaariin, joka on lähestymistavaltaan kirjallisuuskatsauksen tyyppinen

13. Kirjoituksen jäsentäminen • Kirjoituksen sisäinen strukturointi (2) • syy ja seuraus • tavallaan kronologisen käsittelyn erikoistapaus • voi johtaa syiden liialliseen korostumiseen • deduktio (teoria -> havainnot) • seuraus ja syy • kuvataan tehdyt havainnot ja selitetään ne • yleistä empiirisissä tieteissä • induktio (havainnot (yksittäistapaus) -> teoria (yleistys)) • tärkeyden lisääntyminen • selitetään ensin taustat ja siirrytään kohti ”pihviä” • vaatii kykyä pitää mielenkiinto yllä – kärsimätön lukija saattaa herpaantua matkalla

14. Kirjoituksen jäsentäminen • Kirjoituksen sisäinen strukturointi (3) • tärkeyden väheneminen • paljastetaan ensin tärkeimmät asiat • mielenkiinto herää varmasti, mutta riittävätkö paukut loppuun saakka? • Usein on hyvä vaihdella edellä mainittuja strukturointeja kirjoituksen eri luvuissa – näin tekstiin tulee vaihtelua eikä lukija kyllästy.

15. Kirjoituksen laatimistapa • Ohjeet eivät voi olla yleispäteviä – sinulla voi olla aivan oma tapasi tuottaa tekstiä • Ohjenuorana voisi olla: • Ensin kuuma, spontaani tekstin tuottamisen vaihe! • ei viimeistelyä, aloita mistä parhaalta tuntuu, tärkeintä on kirjoittaa • Sitten kylmä, harkitseva tekstin hiomisen vaihe! • raakileen kypsytys – jätä syrjään hetkeksi, lue vaikka hyvä kirja • poimi työ esiin – katso ulkopuolisen silmin, hio sanontoja, turhat virkkeet pois, tarkista muotoseikat

16. Eli miten tästä eteenpäin... • hanki kirjallisuutta • tieteelliset työt, suomi – ulkomaiset • etsi oleelliset julkaisusarjat • käy läpi sarjan numeroita uusimmasta alkaen • poimi tärkeät artikkelit (abstrakti on avuksi) • lue • hyödynnä lähdeluetteloa -> löydät uusia ja uusia artikkeleita • netti on oiva apukeino juttujen löytämiseen, mutta varo ylensyöntiä ja huuhaa-juttuja (tsekkaa aina taustaorganisaatio)

17. Muut lähteet • raportit (esim. Suomen ympäristökeskus, Alueelliset ympäristökeskukset, GTK, METLA,...) • media (sanomalehtiartikkelit, uutiset,...) • kartat, kartastot • muut • Muodosta käsitys tutkimusaiheestasi • eli ryhdy laatimaan kysymyksiä ”millainen kehitys on ollut...?”, ”miten on tutkittu...?”, ”mikä on tiedon taso...?”, ”mitä pitäisi tehdä...?” jne. oman aihepiirisi mukaisesti • tee ”scratch outline” • Ryhdy tuottamaan tekstiä • kuumaa kirjoittamista... • kysy neuvoa tai apua tarvittaessa • pohdi myös seuraavia: • Kirjoituksen eri osat tarkemmin • Viittaustekniikka • Standardit

18. Kirjoittamisen standardit – miksi? • yhteiset pelisäännöt, helpompi elämä standardit ja kirjoitusohjeet on laadittu lukijan avuksi, jotta hän löytäisi helposti etsimänsä tiedon, ja jotta tieto olisi ymmärrettävässä ja käyttökelpoisessa muodossa ne on laadittu tutkijan avuksi, jotta hänen kirjoituksensa etenisi kitkattomasti julkaisuvaiheessa ne on laadittu informaatikon avuksi, jotta julkaisu päätyisi oikeaan paikkaan ja saavuttaisi kohderyhmät esim. tieto-kantojen ja hakukoneiden kautta ne on laadittu julkaisijan avuksi, jotta hän voisi helposti toimia kirjoittajan ja lukijan välimaastossa muokatessaan käsikirjoituksen julkaisuksi

19. MIKSI STANDARDEJA? • yhteiset pelisäännöt, helpompi elämä • jos tutkija ei piittaa standardeista, • hän aiheuttaa ylimääräistä työtä julkaisijalle (esim. julkaisusarjan toimittajalle / toimitussihteerille), joka lähettää käsikirjoituksen (toistuvasti) takaisin kunnes se on oikeassa muodossa, ja joka usein joutuu muokkaamaan tekstiä myös itse • hänelle itselleen syntyy ylimääräistä työtä (ks. yllä) • käsikirjoituksen julkaisu viivästyy • lopputuloksesta ei tule toivotun kaltainen • pahimmassa tapauksessa käsikirjoitusta ei oteta lainkaan julkaistavaksi

20. Millaisia standardeja? • Julkaisemiseen liittyvät standardit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: • kirjoitustapahtumaa tukevat • julkaisuista tiedottamista tukevat • puhtaaksikirjoittamiseen ja painoprosessiin liittyvät standardit • On kotimaisia standardeja; Suomen standardisoimisliitto (SFS) • On ulkomaisia standardeja; Intl. Organization for Standardization (ISO), British Standards Institution (BSI) jne.

21. Kirjoitustapahtumaa tukevat standardit • Kirjoittamiseen liityvien standardien perusteet löytyvät ISO 5966-1982:sta (Presentation of scientific and technical reports), jossa kuvataan raportin yleisrakenne • ISO:n ”raportti” viittaa ”...dokumenttiin, joka kuvaa tutkimuksen kehitystä ja tuloksia tai muun selviteltävän ongelman tilaa. Asiantuntevan lukijan tulee saada raportista niin paljon tietoja, että hän voi arvioida ja arvostella sen tuloksia ja päätelmiä.”

22. Kirjoitustapahtumaa tukevat standardit • Otsikoinnin suhteen standardi suosittaa jäsentelyksi ns. kymmenluokitusta (SFS standardi 4175-1981), jossa kokonaisuus jaetaan (korkeintaan) kymmeneen hierarkiatasoltaan rinnakkaiseen ryhmään tunnuksilla 0–9 • Johdannon tunnuksena on nolla, mutta myös nollaton muunnos on käytössä • Ryhmät voidaan jakaa alaryhmiin ja nämä edelleen alaryhmiin – helppolukuisuuden säilyttämiseksi suositellaan enintään kolmen tason hierarkiaa • Eri tasot erotetaan toisistaan pisteellä, esim. 2.1.2 • Valmiissa työssä numerointia ei välttämättä käytetä –otsikoiden hierarkia voidaan esittää eri kirjasintyyppien ja -kokojen avulla

23. Kirjoitustapahtumaa tukevat standardit • Sisällysluetteloa ei lyhyessä kirjoituksessa välttämättä tarvita (menetelmäseminaariin sellainen laaditaan työn pituudesta riippumatta) • Sisällysluetteloon voidaan merkitä kirjoituksen kaikki hierarkialuokat, mutta alimmat otsikkotasot voi myös jättää pois (tilankäyttö vs. palvelu/selkeys) • Luettelossa mainitaan sivu, jolta otsikko alkaa

24. Kirjoitustapahtumaa tukevat standardit Viittausjärjestelmä (1) • Viitteen tarkoituksena on antaa käytetystä lähteestä niin paljon tietoa, että lähde voidaan tunnistaa ja paikantaa • Kun käytetään hyväksi toisten aikaisemmin saavuttamia tutkimustuloksia, on niiden tekijöille annettava tunnustus mainitsemalla lähde omassa kirjoituksessa • tekstiviittaukset ja lähdeviitteet: • käytetty kirjallisuus luetteloidaan kirjoituksen loppuun, ja tekstissä tulee olla viittaus jokaiseen lueteltuun julkaisuun • lisäksi voidaan luetteloida erikseen esim. muuta täydentävää kirjallisuutta

25. Kirjoitustapahtumaa tukevat standardit Viittausjärjestelmä (2) • Lähdeviitteiden merkintätapa vaihtelee hyvin suuresti – lähes jokaisella julkaisijalla on oma tapansa • Kirjoittajan on aina perehdyttävä julkaisijan omiin viitteiden laatimisohjeisiin • Kannattaa aina merkitä esim. lainatuista tai kopioiduista lähteistä tarkat tiedot muistiin – silloin on helppo muokata lähdeviittaus julkaisukanavan vaatimusten mukaan