Immanuel Kant 1724-1804

1. Immanuel Kant (1724-1804)

2. Johdatus Kantin k�sityksiin tiedosta ja moraalilaista Rauno Huttunen & Leena Kakkori 2006

3. Immanuel Kant (1724-1804)

4. Empirismi ja Rationalismi Empirismi: tieto a posteriori eli tieto tulee kokemuksesta John Locke; mieli on tabula rasa eli tyhj� taulu, johon kokemus piirt�� merkkins� Rationalismi: Tieto a priori eli tieto ennen kokemusta.

5. Immanuel Kant Tiedolla on kaksi l�hdett�: kokemus ja ennen kokemusta tulevat seikat (aistimellisuutemme muoto, ymm�rryksen kategoriat ja j�rjen ideat) Oliot sin�ns� versus ilmi�t: me emme saa tietoa olioista sin�ns� vaan siit�, miten oliot sin�ns� ilmenev�t meille eli vaikuttavat aisteihimme Aistimellisuutemme muoto vaikuttaa siihen, mill� tavoin oliot ilmenev�t meille Kaikki oliot sin�ns� eiv�t ilmene meille mitenk��n ja ilmenev�tkin n�ytt�v�t vain osan itsest��n

6. Immanuel Kant Voimme havaita oliosta sin�ns� vain sellaisia ilmi�it�, jotka aistimellisuutemme muoto sallii. Aika ja avaruus ovat aistimellisuutemme muotoja eiv�tk� olion sin�ns� ominaisuuksia. Kokemus syntyy, kun kognitiiviset kykymme (k�sitteet) k�sittelev�t aistimellisuuden antamaa kaaottista dataa.

7. Immanuel Kant Kokemus eroaa aistihavainnosta siin�, ett� dataa on k�sitelty sellaisilla ymm�rryksen k�sitteill� jotka liittyv�t relaation (syy, subs- tanssi, yhteys), m��r��n (ykseys, moneus, kaikkeus), laatuun (reaalisuus, negaatio ja limitaatio) ja modaliteettiin (mahdollisuus, olemassaolo ja v�ltt�m�tt�myys). Esimerkiksi lause �Sade on t�n��n mahdollinen� on kokemus lause, johon on liitetty er�s modaliteetin k�site. T�m� k�site on olemassa meid�n kognitiivisena kykyn� j�sent�� aistimellista data.

8. Immanuel Kant Aistimellisuuden muoto ja mielen kyvyt ovat niin sanotu transsendentaalisen egon ominaisuuksia eli ihmisen ominaisuuksia ajasta ja paikasta riippumatta. Kant oli siis kaikkien konstruktivistien �iti, mutta h�n ei ollut mik��n sosiokonstruktivisti. Nykyisen sosiokonstruktivismin mukaan tietty osa aistimellisuutemme muodosta on syntyper�ist�, mutta suurempi osa on opittu ja kulttuurillista.

9. Immanuel Kant Tieto ilmaistaan arvostelmissa kuten �Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia�. Niiss� on subjekti (kappaleet), kopula (on) ja predikaatti (ulottuvaisia). Arvostelmat voivat lis�t� tiet�myst�mme eli olla synteettisi� tai ne eiv�t lis�� tiet�myst�mme eli ovat analyyttisia. Em. Arvostelma on analyyttinen, koska siin� vain analysoidaan kappaleen k�sitett�, jonka k�sitteeseen kuuluu ulottuvaisuus eli predikaatti kuuluu subjektin k�sitteeseen.

10. Immanuel Kant Arvostelmat voivat olla sitten a priori eli ei-kokemuksillisia tai a posteriori eli kokemukseen perustuvia. Kaikki kokemukseen perustuvat lauseet ovat synteettisi� eli tiet�myst�mme lis��vi�. Esimerkki arvostelma �Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisi� on analyyttinen arvostelma a priori. T�m� avostelman voimme muodostaa ilman aistimellista dataa pelk�st��n analysoimalla kappaleen k�sitett�. �Kolmion kulmien summa on 180 astetta� on niin ik��n analyyttinen arvostelma a priori.

11. Immanuel Kant Mit� ovat sitten synteettiset lauseet a priori. Lukekaa Kantilta suomennettu teos PROLEGOMENA eli johdatus mihin tahansa metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi k�yd� tieteest�. Sellaiset lauseet ovat sit� varsinaista tiedett� Kantin mielest�. Kirjassa esitet��n my�s seuraava j�rjen antinomia: V�itt�m�: Maailmassa on syit�, jotka juontuvat vapaudesta. Vastav�itt�m�: Ei ole mit��n vapautta, vaan kaikki on luontoa.

12. Vapauden ongelma Ihminen on kahden maailman kansalainen; luonnon valtakunnan ja vapauden valtakunnan Luonnossa toimii luonnon kausaliteetti: determinismi Vapauden sf��riss� toimii vapauden kausaliteetti: indetermismi

13. Determinismi Kaikki tapahtuu maailmassa kausaalilakien alaisena. Edelt�v�t syyt determinoivat tulevaisuuden. Sattumaa ja vapautta ei ole. Kuvitteele ajan hetki T1. Jos tied�t kaikki faktat t�n� ajanhetken�, tied�t kaiken mit� mit� tapahtuu tai on tapahtunut ajan hetkell� T2.

14. Kantin etiikan perusl�ht�kohtana on velvollisuuden k�site. Moraalinen toiminta on velvollisuuden seuraamista. Moraalin kannalta ei ole merkityksellist� toiminnan seuraus vaan sen motiivi. Moraalisen toiminnan motiivina on velvollisuus, joka johdetaan niin sanotusta kategorisesta imperatiivista. Kantin etiikan mukaan ihmisill� on hypoteettisten imperatiivien lis�ksi (jos haluat x:n tee y) my�s ehdottomia imperatiiveja. Muita Kantin etiikan perusperiaatteita ovat ihmisen j�rjellisyys, vapaus ja hyv� tahto. Vilpillinen henkil� tai synnynn�isesti hyveellinen ihminen saattavat toimia moraalilain mukaisesti, kun olosuhteet ovat oikeat, mutta moraalinen hyv�n tahdon omaava rationaalinen vapaa (vapaus on j�rke�) persoona seuraa aina � eik� satunnaisesti - kategorista imperatiivia, riippumatta olosuhteista. Rationaalisesti ohjautunut tahto lis�� moraalisen ulottuvuuden toimintaan. Ilman moraalista ulottuvuutta toiminta on irrationaalista ja ep�vapaata.

15. Kant erottaa kaksi j�rjen tuottamaa lakia: hypoteettinen imperatiivi ja kategorinen imperatiivi. Hypoteettinen imperatiivi on toiminnan s��nt� tavoiteltaessa jotain p��m��r��. J�rki tuottaa my�s ehdottoman moraalisen toiminnan lain eli kategorisen imperatiivin. Kategorinen imperatiivi ei ole mill��n muotoa ehdollinen eli muotoa �jos haluat saavuttaa jonkun p��m��r�n tee X�. Kategorinen imperatiivi sanoo vain, ett� tee X: �� lailla on niin kauaskantoinen merkitys, ett� sen t�ytyy p�te� ei vain ihmisten, vaan yleens� kaikkien j�rjellisten olentojen suhteen, ei vain satunnaisissa olosuhteissa ja poikkeustapauksissa, vaan ehdottoman v�ltt�m�tt�m�sti� (Kant 1990, 94; teoksessa Salomaa (toim.): Kantin siveysopilliset p��teokset, JUVA: WSOY).

16. KATEGORINEN IMPERATIIVI �Toimi vain sen maksiimin mukaan, jonka kautta samalla saatat tahtoa, ett� se tulisi yleiseksi laiksi� (Kant 1990, 110). �Handle nur nach derjenigen Maxime, durch die du zugleich wollen kannst, dass sie ein allgemeines Gesetz werde.�

17. KATEGORINEN IMPERATIIVI �Toimi niin, kuin jos toimintasi maksiimin tahdostasi pit�isi tulla yleiseksi luonnonlaiksi� (Kant 1990, 111). �Handle so, als ob die Maxime deiner Handlung durch deinen Willen zum allgemeinen Naturgesetze werden sollte.�

18. KATEGORINEN IMPERATIIVI �Toimi niin, ett� k�yt�t ihmist�, sek� omaa ett� jokaisen muun persoonaa, aina samalla tarkoitusper�n� eik� koskaan pelk�st��n v�lineen� (Kant 1990, 120). �Handle so, dass du die Menschheit, sowohl in deiner Person als in der Person eines jedes anderen, jederzeit zugleich als Zweck, niemals bloss als Mittel brauchst.�

19. Ilmaisua �pelkk�n� v�lineen� Kant selvent�� esimerkill�: Henkil�, joka hautoo itsemurhaa, k�ytt�� omaa persoonaansa pelk�st��n v�lineen�. Henkil�, joka aikoo antaa valheellisen lupauksen k�ytt�� toista pelk�st��n v�lineen�. Valheellisen lupauksen tarkoituksella antava henkil� ei kunnioita toista persoonaa tarkoitusper�n� ts. p��m��r�n� sin�ns�. Kantin kanta itsemurhaan silloinkin, kun henkil� aikoo tehd� sen �saadakseen siedett�v�n olotilan el�m�ns� loppuun� on kielteinen. T�ll�inkin henkil� k�ytt�� omaa persoonaansa �pelkk�n� v�lineen�.

20. Muita paradokseja: Moraali on velvollisuus eik� tunne. Vain sellainen toiminta on moraalista, jonka persoona suorittaa velvollisuudesta eik� tunteesta; paradoksi; vanhempien rakkaus ja lapsista huolehtiminen ei ole moraalista toiminta, koska se perustuu tunteeseen. Vanhempi, joka ei rakasta lastaan, vaan huolehtii lapsesta vain velvollisuuden tunteesta, toimii moraalisesti -> jos kaikilla olisi tunteet, jotka saisivat heid�t k�ytt�ytym��n ik��n kuin he seuraisivat KI:t�, eik� velvollisuuden k�site ja siihen perustuva moraali k�visi tarpeettomaksi; eik� Jeesuksen tai Gandhin moraaliopetukset perustu juuri t�h�n Huonon omantunnon paradoksi: My�s tekem�tt� j�tt�minen on moraalinen teko. Syyllistynk� KI:n velvoitteen laiminly�miseen kun en v�list� n�lk�� n�kevist� lapsista kehitysmaissa?

21. Pedagoginen paradoksi Kantin mukaan opettajan velvollisuus on k�ytt�� valtaa, jotta oppilaasta tulisi tahdon vapauden omaa t�ysi-ik�inen persoona, joka vapaasta tahdostaan seuraa moraalilakia. Paradoksi: Kuinka vallasta voi synty� vapautta

22. Kant raukkaudesta ja velvollisuudesta: Rakkaus on tunteen asia, ei tahdon eik� vakaumuksen enk� siksi voi rakastaa tahdosta ja viel� v�hemm�n k�skyst� (minua ei voi pakottaa rakastamaan). T�ten ei voi olla rakkauden velvollisuutta. Hyv� tahto sen sijaan (amor benevolentie) � toimintatapana � voi olla velvoitteen kohteena. Intresseist� vapaata hyv�� tahtoa usein kutsutaan (vaikkakin ep�korrektisti) rakkaudeksi. My�s silloin kun kyseess� ei ole toisten onnellisuus, vaan t�ysi ja vapaa omistautuminen toisen hyv�ksi oman edun kustannuksella, rakkaudesta puhutaan niin, kuin se my�s olisi velvollisuutemme. Kuitenkin kaikki velvollisuus on v�ltt�m�tt�myytt� tai pakotusta, vaikka se olisikin itse suoritettua alistumista laille. Mutta mik� on tehty lain pakotuksesta ei ole tehty rakkaudesta. Metaphysik der Sitten

23. Kant raukkaudesta ja velvollisuudesta: Rakkaus on tunteen asia, ei tahdon eik� vakaumuksen enk� siksi voi rakastaa tahdosta ja viel� v�hemm�n k�skyst� (minua ei voi pakottaa rakastamaan). T�ten ei voi olla rakkauden velvollisuutta. Hyv� tahto sen sijaan (amor benevolentie) � toimintatapana � voi olla velvoitteen kohteena. Intresseist� vapaata hyv�� tahtoa usein kutsutaan (vaikkakin ep�korrektisti) rakkaudeksi. My�s silloin kun kyseess� ei ole toisten onnellisuus, vaan t�ysi ja vapaa omistautuminen toisen hyv�ksi oman edun kustannuksella, rakkaudesta puhutaan niin, kuin se my�s olisi velvollisuutemme. Kuitenkin kaikki velvollisuus on v�ltt�m�tt�myytt� tai pakotusta, vaikka se olisikin itse suoritettua alistumista laille. Mutta mik� on tehty lain pakotuksesta ei ole tehty rakkaudesta. Metaphysik der Sitten

24. HYV� TAHTO: �Ei ole maailmassa eik� yleens� my�sk��n sen ulkopuolella mahdollista ajatella mit��n muut, mit� voitaisiin pit�� hyv�n� ilman rajoitusta, kuin yksin hyv� tahto. Ymm�rrys, �lykkyys, arvostelukyky ja muut hengen taitolajit, miten niit� nimitett�neenkin, tahi rohkeus, p��tt�v�isyys ja kest�vyys aikeissa, nuo temperamentin ominaisuudet ovat ep�ilem�tt� monessa suhteessa hyvi� ja toivottavia; mutta ne voivat my�s vaikuttaa hyvin pahasti ja vahingollisesti, jos tahto, jonka on k�ytett�v� n�it� luonteen lahjoja ja jonka ominaista laatua sen t�hden sanotaan luonteeksi, ei ole hyv�. Onnen lahjojen laita on sama. Valta, rikkaus, kunnia, viel�p� terveys ja yleinen hyvinvointi ja tyytyv�isyys oloonsa, jota sanotaan onnellisuudeksi, aiheuttavat uskallusta ja sen t�hden usein my�s ylimielisyytt�, ellei ole hyv�� tahtoa, joka ohjaa niiden vaikutusta mielenlaatuun ja siten koko toiminnan perustetta sek� tekee sen yleisesti tarkoituksenmukaiseksi; sit� paitsi ymm�rt�v�inen, puolueeton havainnontekij� ei voi koskaan tuntea mieltymyst� n�hdess��n olennon, jota ei kaunista mik��n puhtaan ja hyv�n tahdon piirre, h�iriintym�tt�m�sti menestyv�n, niin ett� hyv� tahto n�ytt�� siis olevan viel�p� onnellisena olemisen kelpoisuuden ehto.� Kant: Tapojen metafysiikan perustus, 1990, sivu 76 teoksessa Salomaa (toim.) Kantin siveysopilliset p��teokset, JUVA:WSOY