Immanuel Kant (1724-1804)

1. Immanuel Kant (1724-1804) • Isä satulaseppä. • Syntyi, eli ja kuoli Königsbergissä Itä-Preussissa. • Logiikan ja metafysiikan professori vuodesta 1770.

2. Kolme kritiikkiä • Kritik der reinen Vernunft (Puhtaan järjen kritiikki, 1781). • Kritik der praktischen Vernunft (Käytännöllisen järjen kritiikki, 1788). • Kritik der Urteilskraft (Arvostelman kritiikki, 1790).

3. “Kopernikaaninen” vallankumous filosofiassa • Tietoon ja ymmärrykseen kuuluu sekä ihmismielestä itsestään peräisin oleva rationaalinen aines että sen ulkopuolelta tuleva kokemuksellinen aines. -> Yhdisti rationalismin ja empirismin. • "Vaikka kaikki tietomme alkaa kokemuksesta se ei siltikään kokonaisuudessaan synny kokemuksesta.” • Tietomme kohteena oleva maailma on aina jo ymmärryksemme muokkama ja jäsentämä. Mitä "oleva sellaisenaan" (Ding an sich) on emme voi tietää.

4. Analyyttinen vs. synteettinen • Analyyttinen väite ("Kaikki poikamiehet ovat naimattomia") on käsitteellinen totuus. • Synteettinen väite ("Kant oli poikamies") väittää joidenkin käsitteellisesti riippumattomien seikkojen liittyvän erityisellä tavalla toisiinsa. • A priori väite on tiedettävissä todeksi kokemuksesta riippumatta. • A posteriori väite tiedetään todeksi vain kokemuksen perusteella. • Kantin puhtaan järjen kritiikin pääteema: Kuinka synteettiset a priori väitteet ovat mahdollisia?

5. Transsendentaalinen tutkimus • Transsendentaalinen tutkimus kohdistuu inhimillisen kokemuksen välttämättömiin ehtoihin, joita ilman se ei ole mahdollista. • Transsendentaalisen filosofian päämäärä on paljastaa tiedon (erityisesti apriorisen tiedon) ala, rajat, alkuperä, luonne ja pätemisen ehdot. • Transsendentaalinen subjekti on meissä kaikissa toimiva ”tietoisuus yleensä”.

6. Aistimellisuus • Aistimellisuus. (Sinnlichkeit) tarkoittaa kykyämme vastaanottaa vaikutteita ja havaita maailmaa. • Aistimellisuuden apriorinen aines, puhtaat havaintomuodot, ovat aika ja avaruus. Ajan ja avaruuden käsitteet tekevät mahdolliseksi havainnon, eikä niitä voida johtaa havainnosta. • Ajallisuus ja avaruudellisuus ovat ihmiselle ominaisia tapoja järjestää aistimuksiaan.

7. Ymmärrys • Ymmärrys (Verstand) tekee mahdolliseksi tuoda yhtenäisyyttä ja järjestystä aistien välittämän kokemuksen moninaisuuteen. • Ymmärrys luo kokemuksesta riippumattomia, mutta siihen sovellettavia käsitteitä, kategorioita. Kategorioiden järjestelmä on välttämätön kaikille (äärellisille) järjellisille olennoille. • Kantilla on kaksitoista kategoriaa: • (a) Määrä - ykseys, moneus, kaikkeus. • (b) Laatu - todellisuus, negaatio, rajallisuus. • (c) Suhde - ominaisuudet ja niiden kantaja, syy ja seuraus, yhteisyys. • (d) Modaalisuus - mahdollisuus/mahdottomuus, eksistenssi/olemattomuus, välttämättömyys/satunnaisuus.

8. Skeema • Skeema on välittävä mentaalinen representaatio kategorian ja konkreettisen aistihavainnon välissä. • Skeemat ovat toisaalta puhtaaseen ymmärrykseen liittyviä ”sääntöjä” ja toisaalta empiiriseen havaintoon liittyviä ”kuvia”. • Syy-seuraus (kategoria) - asiantilojen jatkumo (skeema) - konkreettinen aistihavainto. • Kvantiteetti (kategoria) - luku (skeema) - konkreettinen aistihavainto.

9. Järki • Järki (Vernunft) tarkoittaa ymmärryksen piirin ylittävää kokonaisnäkemykseen pyrkivää ajattelukykyä. • Järki pyrkii saavuttamaan yhtenäisen ja ristiriidattoman maailmakäsityksen. • Se luo joukon "puhtaan järjen" ideoita: • (1) maailma (kokonaisuutena ymmärrettynä), • (2) sielu (katoamattomana substanssina) ja • (3) Jumala (täydellisenä olentona). • Teoreettinen järki päätyy väistämättä ristiriitoihin ja sekaannuksiin.

10. Neljä antinomiaa • Keskenään ristiriitaiset väitteet, jotka voidaan kaikki näennäisesti todistaa:(a) "Maailmalla on alku ajassa ja avaruudessa." Antiteesi: "Maailma on ääretön ajassa ja avaruudessa." • (b) "Kaikki maailmassa koostuu yksinkertaisesta." Antiteesi: "Ei ole mitään yksinkertaista, vaan kaikki on koosteista." • (c) "Maailmassa on syitä, jotka juontuvat vapaudesta". Antiteesi: "Ei ole mitään vapautta, vaan kaikki on luontoa."

11. (d) "Maailmansyiden sarjassa on jokin välttämätön olento". Antiteesi: "Siinä ei ole mitään välttämätöntä, vaan tässä sarjassa kaikki on satunnaista." • Puhtaan järjen ideat ylittävät kokemuksen ja ovat siten aina uskon varassa. • Ovat silti hyödyllisiä "sääteleviä periaatteita". Niiden avulla voidaan luoda todellisuudesta yhtenäinen kuva. • Puhtaan järjen ideat ikään kuin (als ob) ovat.

12. Käytännöllisen järjen kritiikki • Käytännöllinen järki on järjen osa, joka ohjaa toimintaamme ja jonka pohjalle moraalinen käytöksemme rakentuu. • Se sisältää moraalilain, joka määrää tahtoamme ja sen välityksellä toimintaamme. • Moraali perustuu järjen apriorisille periaatteille.

13. Kategorinen imperatiivi • Moraaliteorian ylin periaate: "Toimi ainoastaan sen toimintaohjeen mukaisesti, jonka voisit tahtosi kautta kohottaa yleiseksi laiksi". • Vrt. "Ja niin kuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille” (Luuk. 6: 31). • Toisin kuin kristillisessä etiikassa, kategorista imperatiivia noudatetaan ainoastaan normin itsensä tähden. Kantin mukaan moraalilakia on noudatettava velvollisuudentunnosta. • Kategorisen imperatiivin II versio korostaa ihmisyyden merkitystä: “Toimi niin, että käytät ihmisyyttä, sekä omastasi että jokaisen muun persoonasta löytyvää, aina myös tarkoitusperänä”.

14. Käytännöllisen järjen postulaatit • Moraalisesti mielekäs maailmanjärjestys edellyttää: • (1) vapaa tahto (vain vapaa rationaalinen olento voi olla moraalinen). • Kantin oppi ihmisestä kahden maailman asukkaana (ilmiömaailma – olioiden sinänsä maailma). • (2) Sielun kuolemattomuuden (tekee mielekkääksi oikeudenmukaisuuden idean). • (3) Jumalan olemassaolon (takaa moraalisen maailmanjärjestyksen pysyvyyden).

15. Arvostelukyvyn kritiikki • A. G. Baumgarten (1714-1762) antoi sanalle”estetiikka” sen modernin merkityksen. • Kant tutkii kauneuskokemuksen (eli makuarvostelmien) apriorisia ennakkoehtoja. • Kauneuskokemus perustuu viime kädessä objektin herättämään mielihyvän tai -pahan tunteeseen. • Esteettinen asenne on pyyteetöntä tarkastelua (vailla intressiä). • Kauneuskokemus on subjektiivinen, mutta samalla yleispätevä (jokaisella esteettisesti kompetentilla ihmisellä on sama mielihyvän tunne). • Kauniiseen objektiin sisältyy ”tarkoituksenmukaisuus ilman tarkoitusta”. • ”Ylevä” on toinen esteettisen kokemuksen muoto.

16. Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) • Opiskeli Tübingen evankelisessa seminaarissa ja Jenan yliopistossa. • Filosofian professoriksi Heidelbergiin (1816) ja Berliiniin (1818). • Filosofian historian kuuluisimpia systeemin rakentajia.

17. Teokset • Die Phänomenologie des Geistes (Hengen fenomenologia, 1807). • Wissenschaft der Logik (Logiikan tiede, 1812). • Encyclopädie der philosophischen Wissenschaften im Grundrisse (Filosofisten tieteiden ensyklopedia pääpiirteissään, 1. painos 1817, 2. painos 1827 [2 kertaa pidempi]). • Grundlinien der Philosophien des Rechts (Oikeusfilosofian päälinjat, 1821). • Philosophie der Geschichte (Historian filosofia)

18. Absoluutti • Todellisuuden ylimmäinen määre. • Absoluutti on totaliteetti, kokonaisuus. Absoluutti on asettanut itsensä. Absoluutti lähtee itsestä ja päättyy itseensä (vrt. Spinozan substanssi). • Absoluutti on kehittyvä: se tarvitsee maailmanhistoriaa ja ihmistä itseilmaisuun.

19. Historian filosofia • Maailmanhistoria on absoluutin itsetiedostuksen prosessi. • Historia on lainalainen, päämäärähakuinen prosessi. • “Järki hallitsee maailmaa, ja että siis maailmanhistoriankin tapahtumat ovat olleet järkeviä." • Ihmisyksilöt ovat “järjen” tai “maailmanhengen” työkaluja. • “Järjen viekkaus” (List der vernunft): käyttää ihmisten intohimoja ja itsekkyyttä omien etujensa ajamiseen.

20. Maailmanhistoria ei ole ihanteellinen, sitä vievät eteenpäin jännitykset, vastakohdat ja taistelut. • Niiden kautta maailmanhenki täydellistyy, vapauden tietoisuus kasvaa. • Muut historiat (esim. uskonnon historia, filosofian historia, taiteen historia tai valtiohistoria) ovat yleisemmän historian erikoistapauksia.

21. Valtio • Koska vapaus vaatii lakeja ja instituutioita, jotka määrittelevät velvollisuuden, aito vapaus voi toteutua vasta valtiossa. • Siveellinen valtio ilmentää laeissa ja instituutioissa universaalia järkeä. • Hylkää demokratian modernin yhteiskuntamuodon ihanteena. • Kansalainen sekä valtion että kansalaisyhteiskunnan (bürgerliche Gesellschaft) jäsenenä.

22. Herran ja rengin dialektiikka • Tietoisuuden historia toistaa samaa kaavaa kuin maailmanhistoria. • Tietoisuuksien kohtaamisessa syntyy konflikti, jolloin toinen alistetaan oman tahdon objektiksi (“rengiksi”). • Vaikka herra pyrkii riippumattomuuteen, on hän riippuvainen rengistä ja vieraantuu samalla materiaalisesta todellisuudesta. • Renki kytkeytyy suoraan materiaalisen todellisuuteen työn kautta, ja löytää itsensä työstään. • Vasta kun molemmat tunnustavat toisen tietoisuuden tietoisuutena, voidaan herran ja rengin riippuvuussuhteesta irrottautua.