60 likes | 180 Views
Deskriptiivinen ja normatiivinen monikulttuurisuus. Yliopistonlehtori Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Monikulttuurisuuden jako. Deskriptiivinen Kulttuurit ovat yleensä olleet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
E N D
Deskriptiivinen ja normatiivinen monikulttuurisuus Yliopistonlehtori Eero SalmenkiviOpettajankoulutuslaitosKäyttäytymistieteellinen tiedekunta
Monikulttuurisuuden jako • Deskriptiivinen • Kulttuurit ovat yleensä olleet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. • Sen lisäksi kulttuurit sirpaloituvat alakulttuureiksi • Kulttuurit muuttuvat jatkuvasti → ei ole puhtaita kulttuureita → ns. kulttuurifundamentalismi, joka näkee kulttuurit selvärajaisina ja korostaa kulttuurien keskinäisen vuorovaikutuksen ongelmallisuutta, on (myös empiirisesti) virheellinen kanta.
Deskriptiivinen monikulttuurisuus • Monikulttuurisuus on siis tosiseikka, joka pätee kulttuureille (lähes aina). • Ns. globalisaatio on merkittävästi kiihdyttänyt kulttuurien keskinäistä vuorovaikutusta, joten esim. Suomessa voidaan puhua monikulttuuristumisesta deskriptiivisenä faktana. • Suomi on edelleen kulttuurisesti/katsomuksellisesti eurooppalaisittain melko homogeeninen, vaikka se ei koskaan ole ollut puhtaan monokulttuurinen. • Homogeenisuuden suhteen alueellinen variaatio on suurta, esim. Helsingin koulupiireissä joissain 0-2 % suomi toisena kielenä oppilaita, joissain 20-40 %.
Normatiivinen monikulttuurisuus • Normatiivinen monikulttuurisuus • Historiallisesti: Eurooppalaisen kulttuurin nyrjähtäminen paikoiltaan (ks. Derrida niin&näin 1/1997) • Monikulttuurisuustutkimuksessa on erilaisia suuntauksia, esim. kriittinen monikulttuurisuus. Ydinsisältö • Hyväksyä oman position edellytyksellisyys. • Hyväksyä Toiseus. • Tämä on sekä OPS:n että ET:n arvoperustan virallinen totuus. • Jos sitä ei (opetuksessaan) hyväksy lienee mahdotonta toimia (et-)opettajana.
Jatkokehittelyjä • Normatiivinen monikulttuurisuus lienee ainoa kestävä tapa suhtautua deskriptiiviseen monikulttuurisuuteen. • Normatiivisen monikulttuurisuuden voi oikeuttaa esim. ajattelemalla, että kukin kulttuuri on onnistunut kehittämään omia erityisiä hyvien yhdistelmiä. • Hyvän arvoa ei voi käsitteellisesti kieltää • Yhden hyvien yhdistelmien olemassaolo ei käsitteellisesti ole uhka toisen olemassaololle (resurssikamppailu on eri kysymys)
Jatkokehittelyjä • Normatiivinen monikulttuurisuus ei ole ongelmatonta filosofisesti ja suvaitsevaisuuden näkökulmasta, esim. • ihmisoikeusetiikassa universalistinen korostus, • suvaitsevaisuus vaatii jonkinlaisen yhteisen arvopohjan • Maahanmuuttokriittisyys ja kansallisen identiteetin korostus eri Euroopan maissa asettavat kasvavia paineita normatiivisen monikulttuurisuuden roolille kasvatuksessa. • Huom. Uskontodialogissa ja uskonnon didaktiikassa yleistynyt tapa puhua moniuskontoisuudesta on syrjivää, koska se ei tunnusta uskonnotonta kulttuuria, jos haluaa välttää ’kulttuuri’-termiä on syytä puhua monikatsomuksisuudesta.