Leena Alanen YTT, professori (emerita) Jyväskylän yliopisto

1. Lapsen näkökulmapedagogisen prosessin suunnitteluunEtelä-Karjalan kesäyliopistoVIII VARHAISKASVATUSSEMINAARI: Varhaiskasvatuksen pedagogiset prosessit24. - 25.9.2014 Holiday Club Saimaa, Rauha, Lappeenranta Leena Alanen YTT, professori (emerita) Jyväskylän yliopisto Kasvatustieteiden laitos/varhaiskasvatus leena.m.alanen@jyu.fi

2. Näkö-kulma (perspektiivi) • “Kulma, jonkamuodostavatsilmää ja jonkunkohteenkahtaääripistettäyhdistävätsuorat” Esim. “Aurinkonäkyynoinpuolenasteennäkökulmassa” • visuaalinenperspektiivi: miltäesineetnäyttävätsilmälle • Kuvaannollinenkäyttö, esim. • suhtautumistapa • asennoitumistapa • tarkastelutapa • näkökanta • kognitiivinenperspektiivi: valittukonteksti mielipiteille, uskomuksille, kokemuksille, kannanotolle

3. ‘Lapsennäkökulma’ • Monenlaistaterminologiaa, monenlaisiamerkityssisältöjä • Vähänpohdittu ja tutkittu, epäselvä • Ymmärretäänusein “lapsiystävälliseksi” suhtautumiseksi: • lapset(kin) ovatihmisiä, joilla on omiamielipiteitä, kiinnostuksenkohteita ja näkemyksiä, joitaheidäntulisivoidailmaista. Vrt.: • YK:nLapsenoikeuksienyleissopimuksenmukaanlapsella on oikeus • tulla kuulluksi ja huomioonotetuksi kaikissa häntä itseään koskevissa asioissa (Art. 12) • vapaasti ilmaista mielipiteensä ja vapaus hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia (Art. 13) • ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen (Art. 14) • yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen (Art. 16) • yksityisyyteen kenenkään muun tahon siihen mielivaltaisesti puuttumatta(Art. 16) Tulkittavissa oikeudeksi omaan näkökulmaan ja sen huomioon ottamiseen.

4. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoittavuus Kansainvälinen sopimus -> valtion on toteutettava sopimuksen määräämät oikeudet: • lainsäädäntö: huolehdittava, että oikeudet sisältyvät lakeihin • ns. lapsilainsäädäntö • Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 • oikeuksien tunteminen: huolehdittava, että kaikki kansalaiset – myös lapset! – tietävät lapsen oikeudet • sopimuksen noudattaminen: huolehdittava, että oikeudet toteutuvat lasten elämässä Sopimus velvoittaa erityisen paljon julkisia (valtiollisia, kunnallisia) instituutioita – varhaiskasvatus ja oppivelvollisuuskoulu!

5. Näkökulma lapseen ja lapsuuteen on muuttunut • Julkinen keskustelu lapsuuden muuttumisesta • ”lapsuuden lyheneminen” (massaviihde, TV- ja videoväkivalta) • perherakenteiden muuttuminen • Myytti lapsuudesta onnelana on murtunut • lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö • lasten työvoiman riisto • Globaali huoli maailman lapsista on kasvanut • UNICEF, WHO: lasten hyvinvoinnin indikaattorien kehittämistyö • YK:n kansainvälinen lapsen vuosi 1979 • Demokratia- ja ihmisoikeusliikkeet • Lapset syrjittynä vähemmistönä - lasten puuttuvat (ihmis)oikeudet

6. Lapsen asema yhteiskuntahistoriassa • Muuttunut osana muuta yhteiskunnallista muutosta • lapsuuden historian tutkimus, esim.: • julmaa kohtelua (vastasyntyneet, vammaiset lapset) • ei pidetty henkilöinä, vaan vanhempien (isän) omaisuutta • lasten aseman ja kohtelun yhteys aikuisväestön ja eri yhteiskuntaluokkien asemaan! • paternalismi: 1900-luvun alkuun asti lapset olivat alistettuja isän vallan alle -> tuleva ammatti, avioliitto • Lapsen oikeus -käsitteen kehitys liittyy kiinteästi ihmisoikeuksien ja demokratian kehittymiseen • Varhaisimmat lasten ihmisoikeuksien edeltäjät keskittyivät elämisen oikeuteen • Magna Charta (1215) rajoitti valtion oikeutta surmata alaisiaan • 1600-luvun eurooppalaiset rauhansopimukset kielsivät sotavankien kidutuksen • HabeasCorpus (1679) kielsi vangitsemisen määräämättömäksi ajaksi ja ruumiillisen pahoinpitelyn

7. Muutos kohti lasten ihmisoikeuksien tunnustamista • Demokraattiset vallankumoukset 1789 Ranska: Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus • ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaiset oikeudet • kaikkien yhteiskuntamuodostumien tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen (luonnonoikeusteoria) • valtion valta polveutuu vapaa yksilön suostumuksesta • vapauksia: (mm. mielipiteen vapaus, uskonvapaus, …) 1791 Yhdysvallat: The Bill of Rights (mutta esim. orjuus jatkui v:een 1865) • 1800-luvulta alkaen ihmisoikeusperiaate hyväksyttiin monissa itsenäisissä valtioissa; myös taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet kansallisiin perustuslakeihin; siitä huolimatta ihmisoikeusloukkauksia • Lasten ihmisoikeusliike alkoi kehittyä 1800-luvun puolivälistä alkaen: 1852 Knickerbocker –lehdessä (Englanti) artikkeli ”Lapsen oikeudet” 1860-luvulla Pariisin kommuunin jälkeen Jean Vallès yritti perustaa yhdistystä lasten oikeuksien suojelemiseksi 1892 Kate Douglas Wiggins (USA) julkaisi kirjan lapsen oikeuksista; hän puolusti kasvatusmenetelmiä, joiden tavoitteena oli kehittää lasta ”pilaamatta lapsuuden iloja” 1890-luvulla ensimmäiset lastensuojelua ja lasten asemaa käsittelevät kansainväliset konferenssit

8. 1900-luku: ‘Lapsenvuosisata’? Ellen Key (1900): Barnetsårhundrade • Ruotsalainenreformaattori ja yhteiskuntakirjoittaja • Arvosteliterävästisitätapaa, jollalapsistaolitapanavälittää ja huolehtia – eipaljoakaanvälitettyeikähuolehdittu. • KirjassaanLapsenvuosisataKey esittipainokkaan vision paremmastayhteiskunnasta, jossalapsellatuli olla aivanuusimerkitys. • Lapsitulisikokeaemotionaalisestiarvokkaanasinänsä, sensijaanettäheissänähdäänensisijaisestityövoimaa ja siistaloudellistaarvoa. • KeynyhteiskuntapoliittisenlapsikeskeisyydentoteuttamisohjelmasaipaljonvastakaikuaEuroopassa -> yksityisiä ja valtiollisiatahojaliikkeellelastenelinolojenparantamiseksi ja lastenpelastamiseksiheillesopimattomiltaympäristöiltä.

9. Lastenpelastusprojektistalastenoikeuksiin • I maailmansota: sotatoimet kohdistuivat laajalti myös siviiliväestöön • sodan jälkeen: lasten nälkä, sairaudet, vammat, lapsikuolleisuus, turvattomuus (orvot), lapsityövoiman käyttö, katulapset, rikollisuuden kasvu, katujengien terrori • vapaaehtoisjärjestöt ja ammattilaiset (lääkärit, lakimiehet) • 1924 Kansainliitto: Lapsen oikeuksien julistus (Geneven julistus) • EglantyneJebb (Englannin Pelastakaa lapset –järjestö) • ”ihmiskunta on velvollinen antamaan lapselle parhaansa” ja sen velvollisuus on noudattaa julistusta ”rotuun, kansallisuuteen ja uskontoon katsomatta”; • julistus tunnustaa lapsen tarvitsevan erityistä suojelua. • myös kansainvälinen työjärjestö ILO (per. 1919): sopimuksia teollisuustyöläisten työolojen standardeista • 1800-luvun alusta alkaen (Englanti): lasten työvoiman käytön ja työajan rajoituksia (Suomi 1889: alle 12-vuotiaiden tehdastyön kieltävä laki) • II maailmansota , natsi-Saksa -> tarvitaan kansainväliset takeet siitä, ettei mikään valtio voi julistaa sisäistä sotaa etnistä, kansallista tai uskonnollista kansanryhmää vastaan ja ryhtyä omien lakiensa mukaan täysin laillisesti ja järjestelmällisesti tuhoamaan ryhmän jäseniä 1945 Yhdistyneet kansakunnat • peruskirjan 1. artikla: päämääräksi ihmisoikeuksien kunnioittaminen

10. Kohti lasten ihmisoikeuksia • 1948 Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus Ihmisoikeudet ovat universaaleja eli yleismaailmallisia • Julistus ei sido valtioita oikeudellisesti ja siksi ihmisoikeudet ovat kehittyneet erillisten kansainvälisten sopimusten pohjalta • 20.11.1959 YK:n lapsen oikeuksien julistus • Geneven julistuksen sisältämät lasten suojelun periaatteet • sekä periaatteet • sosiaalisesta ja ihmisarvon mukaisesta kehityksestä • syrjintää ehkäisevästä ja ymmärtämystä osoittavasta kasvatuksesta ja koulutuksesta; • julistuksessa todetaan • lapsen oikeus nimeen ja kansalaisuuteen ja • yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuus osoittaa erityistä huolenpitoa niitä kohtaan, jotka ovat vailla perheen turvaa. • kovin yleinen ja ”filosofinen” • ei sitova: julistuksen periaatteita loukkaavia valtioita ei voi asettaa vastuuseen

11. 1970-luvulta alkaen uusi keskustelu lasten oikeuksista • liberationismi: lasten oikeuksien laajentamisen puolesta • lasten ”vapautusliike” - eroon aikuisten holhouksesta • kiistää ikä –kriteerin pätevyyden: ikärasismia vastaan • protektionismi • aiemmin syntynyt lastensuojelullinen liike • nojasi vuosien 1924 ja 1959 julistuksiin • 1980-luvulla • uusia oikeuksia lapsille ei enää vaatinut ”radikaali” vähemmistö • keskustelu ulottui nyt oikeusteoriaan ja poliittiseen filosofiaan, ts. lasten oikeuksista tuli kunniallinen teema julkisessa keskustelussa Mm. Hilary Rodham (Clinton) 1974. Children’srights: A legalperspective. In Varsin, P. & Brody, I. eds. Children’srights: Contemporaryperspectives. Harvard: Teachers College Press.

12. Yleissopimus • Esitys YK:n yleiskokoukselle (1978): • lapsen vuoden kunniaksi hyväksyttävä jotain sitovampaa kuin julistus • valmistelu ihmisoikeuksien komitean työryhmässä • valmistelussa mukana hallituksia, kansainvälisiä järjestöjä, kansalaisjärjestöjä • kulttuurisia erimielisyyksiä (mm. perheen määritelmä): länsimainen? • poliittisia erimielisyyksiä: taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet vaiko poliittiset ja siviilioikeudet (”vapausoikeudet” ensisijaisia? • tavoite: sopimus valmiiksi lapsen oikeuksien julistuksen 30-vuotispäiväksi • 20.11.1989: YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

13. “Uusilapsitutkimus”/ Lapsuudentutkimus:Uusilapsuuskäsityskehittyymyösyhteiskuntatutkimuksenpiirissä • Lapsia ja lapsuutta koskevan tiedon kriittinen arviointi: • Lapset ovat ’näkymättömiä’ • Lapsia ja lapsuutta koskeva tieto on niukkaa tai puuttuu kokonaan; • Lapset ovat ’äänettömiä’, ’mykkiä’ • Syynä lapsia ja lapsuutta koskevan tiedon lähteiden yksipuolisuus • Useimmiten peräisin ’toisen käden’ lähteistä (vanhemmat, opettajat, sosiaalityöntekijät, poliisi...), ei lapsilta itseltään; • Tietoon on rakentunut aikuis- ja aikuisuuslähtöisyys • Vastauksia on haettu aikuisten tärkeinä pitämiin/haluamiin kysymyksiin; • Lapset käsitetään aikuisten asemista käsin (-> kasvatettavia, ohjattavia, kontrolloitavia); • Lapset käsitetään tulevaisuutensa (aikuisuutensa) näkökulmasta: aikuisiksi tulemisen vaiheessa/prosessissa (’becomings’, ei ’beings’) - sosialisaatio • ’aikuinen’ normina, johon lasta verrataan – ja havaitaan puutteelliseksi

14. ”Uuden lapsitutkimuksen” perspektiivi ja tiedon kriteeri • systemaattinen lapsilähtöisyys • lasten näkyväksi tekeminen uudessa tiedossa (’visibility’) • äänen antaminen lapsille (’voice’) • uusia tutkimuskohteita -> lasten toimijuutta valottavaa ja vahvistavaa tietoa • lasten arkielämä ja –kokemus, aktiviteetit, sosiaaliset suhteet, kompetenssit, lasten omat kulttuurit, lasten tieto ja kontribuutiot • lapsuus lasten yhteiskunnallisena paikkana ja asemana (status), lapsuuden yhteiskunnallinen ja kulttuurinen rakentuminen, lapset lapsuuden kanssatekijöinä • myös uusien tutkimusmetodien kehittämistä, erityisesti • laadullisia menetelmiä (mm. etnografia) ”äänen” antamiseksi • osallistavia menetelmiä • myös tutkimusetiikan uudelleenarviointia ja kehittämistä

15. Lapsuudentutkimuksen vakiintuminen ja monitieteistyminen • Lapsuudentutkimus alkoi 1980-luvulla lapsuuden sosiologiana • Sittemmin laajentunut muihin yhteiskuntatieteisiin • lapsuuden historia • lapsuuden taloustiede • lapsuuden politiikka • lapsipolitiikka • lapsioikeus • lapsuuden maantiede • filosofia, taiteentutkimus, ... -> (monitieteinen) lapsuudentutkimus (Childhood Studies) • Tutkimuksen lapsinäkökulmien runsastuminen

16. Lapsuudentutkimuksen ”uusi paradigma”(James, A. & Prout, A. (eds) 1990/1997. Constructing and reconstructingchildhood: Contemporaryissues in the sociolopgicalstudy of childhood. London: Falmer) • Lapsuus on sosiaalinen konstruktio (rakennelma) – ei luonnollinen eikä universaali ilmiö; • Lapsuutta ei voi tutkimuksessa käsitellä erillään muista konstruktioista (kuten sukupuoli, luokka tai etnisyys) – lapsuudet ovat moninaiset; • Lasten ”vertaissuhteet” ja heidän omat kulttuurinsa ovat tärkeitä ja arvokkaita tutkimuskohteita; • Lapset ovat sosiaalisia toimijoita, jotka osallistuvat oman elämänsä, muiden ympärillään olevien elämän ja sen yhteiskunnan rakentamiseen, jossa he elävät; • Erityisen käyttökelpoisia ovat sellaiset tutkimusmenetelmät, jotka tavoittavat herkästi lasten äänen ja osallisuuden (etnografia); • Myös tutkijat omilla konstruktioillaan (käsitteillään) osallistuvat lapsuuden rakentamiseen.

17. Millaisia lapsiperspektiivejä eri tieteenalat tarjoavatvarhaiskasvatuksen käytännölle? • Kehitysperspektiivi pediatria, pedagogiikka, psykologia • Sosialisaatioperspektiivi sosiologia, antropologia • Taloudellis-poliittinen perspektiivi talous- ja policy-tieteet • Sosio-kulttuurinen perspektiivi historia, sosiologia, (psyk.) • Yhteiskuntarakenteellinen perspektiivi sosiologia • Ihmisoikeusperspektiivi

18. I. Kehitysperspektiivi • Psykologia on ensimmäinen ”lapsitiede” (pediatrian ja pedagogiikan ohella); edelleen merkittävä vaikutus • Kehitys-/lapsipsykologian • kohteena lasten fyysinen ja psykososiaalinen kasvu ja kehitys; • hakee kasvun ja kehityksen säännönmukaisuuksia • alleviivaa lasten riippuvuutta ja haavoittuvuutta • tavoitteena optimoida lapsen kehitys • Kehityspsykologian lapsi on ’becoming’: kehityksellä on suunta ja tavoite (’kypsä’ aikuisuus); lapsi siis ei-vielä-kypsä • Lapsuus on lapsen kehityksen alkuvaihe, josta suuntaudutaan pois, ’kypsään’ aikuisuuteen

19. II. Sosialisaatioperspektiivi • Sosialisaatio on sosiologian vastinkappale kehityspsykologian ’kehitykselle’, sen ”kaksosveli” • Sosialisaatiotutkimuksen kohteena ovat ne yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ’voimat’, jotka työntävät lapsen ’kehittymään’. • Durkheim, E. (erityisesti kasvatussosiologiset tekstit): • Yhteiskunta on olemassa ennen kuin sen uudet jäsenet (noviisit) syntyvät siihen; • Yhteiskunnan ja noviisien kohdatessa noviisit sisäistävät alun perin ulkopuolellaan olevan yhteiskuntansa normiston ja sen sosiaalisen järjestyksen, jotka ikään kuin muuttavat yksilön sisään = tulokkaat sosiaalistuvat

20. Sosialisaatioperspektiivi Giddens, A. (1989): ”Sosialisaatio on se prosessi, jossa avuttomasta ihmislapsesta vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa vähitellen tulee tietoinen ja tietävä ihmisolento, joka hallitsee ympäristönsä ja kulttuurinsa tavat.” Takala, A. (1974): Sosialisaatio on ”se vuorovaikutustapahtuma, jonka tuloksena uusi sukupolvi valmistuu toimimaan yhteiskunnan eri tehtävissä ja kehittämään niitä edelleen sekä tulee osalliseksi yhteisönsä kulttuurista ja kykeneväksi kehittämään sitä edelleen”. Sosialisaatioperspektiivissä • lapset nähdään seuraavana (aikuis)polvena, ei-vielä- sosiaalisina -> ei siis sosiaalisina toimijoina (= uuden lapsuudentutkimuksen kritiikki) • lapsuuson sosiaaliseksi tulemista, yhteiskuntaelämään valmistautumista

21. III. Taloudellis-poliittinen perspektiivi • Taloustieteet, policy-tieteet • Lapset ovat yhteiskunnan ”inhimillistä pääomaa” (human capital) • Investointien kohteita • Julkiset investoinnit koulutukseen ja varhaiskasvatukseen • Kustannus-hyötysuhteen analyysit ja arvioinnit • osoittamaan investointien tuottamia hyötyjä • Käytännössä analyysit perustuvat oletukselle lapsen kehityksen universaalisuudesta (kehitysperspektiivi), mutta käännettynä sosiaalisiksi ja kasvatuksellisiksi interventioiksi, joita perustellaan inhimillisen pääoman taloudellisilla malleilla. • Kritiikki: instrumentaalinen käsitys lapsista ’luonnonresurssina

23. Lapsuudentutkimus: kehitys- ja sosialisaatioperspektiivien kritiikki ja uusien perspektiivien rakentaminen • Lapsuuden historiallisuuden todentaminen (Ph. Ariès, 1960) • Lapsuus on yhteiskunnallinen ilmiö, yhteiskunnallista tekoa, ei epähistoriallinen ja universaali • Kehityspsykologisten ja sosialisaatiotutkimuksen lapsuuskäsitysten kritiikki • 1980-luvulla keskustelu yhteiskuntatieteiden metateorioista (Mitä todellisuus on? Miten se ymmärretään) ja metodologioista (mitä siitä voidaan tietää, miten sitä voi/pitää tutkia?) • Erityisesti sosio-konstruktionismi

24. IV. Sosio-kulttuurinen perspektiivi (1980-luv.alk.) • ”Uuden lapsitutkimuksen” / lapsuudentutkimuksen tuottama uusi perspektiivi • Nyt lapsuudentutkimuksen valtavirtaa • Lapsuus on sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakennettu (”konstruoitu”) status (asema, positio), ja siksi sosiaalisesti ja kulttuurisesti vaihteleva ilmiö; • Lapsuutta rakennetaan,toteutetaan ja muutetaan monilla eri tavoilla eri tahojen ja toimijoiden kautta • Lapsia (lapsen asemaan asetettuja) varten • Lasten kanssa (vuorovaikutuksessa) • Myös lapset osallistuvat lapsuuden (oman ja muiden) rakentamiseen. • Näistä vaihtelevista lapsuuden konstruointitavoista seuraa myös se, millaisia tavoitteita, malleja ja mittapuita lapsille ja lapsuudelle asetetaan, ja kuka ne (saa) asettaa (valta).

25. V. Yhteiskuntarakenteellinen perspektiivi • Toinensosiologisenlapsuudentutkimuksentuottamaperspektiivi (edellisenlisäksi). • Lapsuuson lapsenasemaanasetetuillekonstruoitusosiaalinentila(vrt. lapsuusikäänkuin “talo”). • Lapsuussiispysyy, vaikkasen “asukkaat” (lapset) vaihtuvat 100 %:sesti • Uusiatutkimuskysymyksiä, esim. millainen on se “talo”, jokarakentuuvarhaiskasvatuksennykykäytännöissä? • Lapsuus on sellaistenyhteiskuntienrakennepiirre, joissa on olemassayhteiskunnallisiinkäytäntöihin (lainsäädäntö, työelämä, koulutus) sidottu (sukupolvi)erottelu: lapset vs. ei-lapset; samoinlasten ja ei-lastensuhteitasäädellään

26. VI. Ihmisoikeusperspektiivi • Uusi, universaali (Lasten oikeuksien yleissopimus) perspektiivi mm. lapsipolitiikan ja varhaiskasvatuksen käytännön kehittämiseen. • Asettaa tavanomaiset teoreettiset lähestymistavat, politiikkalinjaukset ja kasvatuskäytännöt uusiin puitteisiin. • Vaatii, että niissä kunnioitetaan täysimääräisesti lasten arvokkuutta, heidän oikeuksiaan sekä heidän kykyään myötä-vaikuttaaomaan kasvuunsa ja kehitykseensä, toimijoina ja kanssaosallistujina. • Ihmisoikeusperspektiivin omaksuminen varhaiskasvatuksen teoreettisena ja eettisenä perustana on vasta alullaan; myös sen implikaatiot mm. tutkimuskäytäntöjen muuttumiselle ovat vasta osin näkyvissä.

27. Lastenoikeusperspektiivi käytännössä • Eniten toimintamuotoja on kehitetty kouluikäisille ja heistäkin yläkouluikäisille • nämä lähestymässä aikuismaailmaa ja • tietävät, miten toimia aikuisympäristöissä • ymmärtävät ja antavat arvoa (?) aikuisten säännöille ja käytännöille • siten aikuisilta edellytetään lähinnä vain tahtoa kuunnella nuoria ja suostua ottamaan heidät mukaan omiin käytäntöihinsä • taustalla oletus (?): vain kun (ja jos) nuoret osaavat asettua aikuisten maailmaan, heillä on jotain kuuntelemisen arvoista sanottavaa, joka kannattaa suhtautua vakavasti • ts. lasten (nuorten) oikeuksien toteutuminen edellyttää lapsilta ja nuorilta ’aikuisia’ käyttäytymis- ja kommunikointi-tapoja?!

28. Entäpienetlapset? Aikuisilta vaaditaan suurempaa ponnistusta toteuttaa lasten oikeuksia pienten lasten tekemisen, puhumisen ja olemisen tapoihin; tarvitaan • uusia tapoja kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa (myös ei-sanallista) • sekä havainnointia että puhumista/kuuntelemista • luovuutta erilaisten materiaalien käytössä: visuaaliset, taiteelliset ja mukautumista pienten lasten kieleen, aikarytmiin ja elämisen tahtiin • fyysisten ympäristöjen mukauttamista niin, että lapset ja aikuiset voivat viihtyä ja toimia tehokkaasti yhteisessä tilassa

29. Mitenkasvattajavoilähestyälapsennäkökulmaa? Johansson, E. 2003. Attnärma sig barns perspektiv. Forskaresochpedagogersmöten med barns perspektiv. Pedagogiskforskning 8(1-2), 42-57. • Mitälapsennäkökulmamerkitseekasvattajantyössä? • Fenomenologiankäsitteinanalysoidaan • kasvattajienmahdollisuuksiatavoittaa ja ymmärtäälapsennäkökulmaa; • kasvattajienkäsityksiälapsesta, kun he pääsevät “lähelle” lapsennäkökulmaa vs. kun jäävätsiitä “etäälle”. (Toisessaartikkelissaan (2004) Johansson liittäänäitäkoskevattuloksensapäiväkodinilmapiiriin ja kasvattajienkäsityksiinlapsenoppimisesta.) • Fenomenologia on oppi (teoria) ilmiöistä; fenomenologiatutkiisitä, mitentodellisuusilmeneeihmiselle (lapselle) hänenkokemusmaailmassaan(“elämismaailma”). • Kolmeaikuisen ja lapsenkohtaamisentyyppiä.

30. 1. episodi Päiväkodissa on aamiaisaika. Lapset ovat keittiössä syömässä paitsi Teemu (2v, 9 kk), joka leikkii nukkenurkkauksessa (samassa tilassa kuin keittiö). Teemu laittaa nukeille ruokaa eikä halua tulla aamiaiselle. Aikuiset, jotka ovat laittaneet aamupalan valmiiksi ja kutsuneet lapset pöytään, yrittävät saada Teemunkin tulemaan. Teemu ei vaikuta ollenkaan kiinnostuneelta. ”Ei ole nälkä.” Kasvattaja menee hänen luokseen, laskeutuu alas, katsoo tarkkaavaisesti Teemua ja sanoo: ”Oletpas sinä tehnyt hienoa ruokaa! Sehän voisi nyt jäädä jäähtymään sillä aikaa, kun sinä olet aamupalalla.” Hän kommentoi ystävällisesti Teemun tekemisiä – ”hienosti olet laittanut” – ja nostaa sitten pojan nurkkauksesta ja vie aamiaispöytään. Kohtaamisen tulkinta? Johansson: aikuinen antaa lapsen ilmaista oma näkökulmansa.

31. 2. episodi Päiväkodin aamiaisen aikaan Oskari (3v, 2 kk) saapuu isänsä kanssa. Oskari menee leikkihuoneeseen ja aloittaa leikin. Hetken kuluttua kasvattaja menee hänen luokseen ja kysyy: ”Eikö sinulla olekaan nälkä?” Hän jää hetkeksi Oskarin luo, joka jatkaa leikkiään eikä halua siirtyä aamiaiselle. Kasvattaja palaa pöydän ääreen toisten lasten luo. Oskari jatkaa leikkiään. Hetken kuluttua hän keskeyttää leikkinsä, tulee pöydän luo ja kiipeää tuolille kasvattajan viereen. ”Onpas hauskaa nähdä sinut”, kasvattaja sanoo ystävällisesti. Oskari syö aamupalansa. Tulkintanne tästä aikuisen ja lapsen kohtaamisesta? Johansson: aikuinen seuraa (myötäilee) lapsen intentiota.

32. 1. kohtaamistyyppi: “Lapsetkanssaihmisinä” • Päästään lähelle lapsen näkökulmaa (ainakin jossain määrin) • valtasuhde on horisontaalinen: kohtaaminen on vastavuoroista yhteen pelaamista • konfliktia ei synny lapsen näkökulman ja kasvattajan intention kanssa

33. 2. kohtaamistyyppi: “Aikuisettietävät, mikä on lapselleparasta” • Lapsennäkökulmasaatetaantavoittaa, muttasiiheneimennämukaan, vaanetäännytään; • Valtasuhde on vertikaalinen (ylhäällä – alhaalla) ja eksplisiittinen (peittelemätön): kasvatustähtää ja myösjohtaalapsenomannäkökulmanlannistamiseen; • Aikuistenperustelulähteeheidän (ammatillisesta) kasvatustehtävästään

34. 3. kohtaamistyyppi: “Lastenintentiotovatjärjettömiä (irrationaalisia)” • Kasvattajat eivät tavoittele lähenemistä lapsen näkökulmaan. He eivät näe sille perusteita eivätkä myöskään sitä, miten sitä voisi käyttää pedagogisesti, kasvatustehtävän toteuttamisessa. • Aikuisen näkökulma otetaan annettuna eikä lasten intentioille nähdä mitään järjellistä sisältöä; vaihtoehtoisesti lasten nähdään kohtaamisessa vain haastavan aikuisia tai päiväkodin sääntöjä. • Valtasuhde on selkeä: aikuisten näkökulma menee lasten näkökulman edelle, sillä lapsen näkökulman huomioiminen olisi este pedagogisen intention toteuttamiselle.

35. Johtopäätöksiä • Siihen, pääsevätkökasvattajatlähellelapsennäkökulmaa, vaikuttavat • osallistujienontologisetkannanotot [mikätässä on todellista ja kuuluuosallistujanelämismaailmaan], • tilanne, ja • osallistujienerilaisetintentiot ja toimintavat • Pyrkimykseenpäästälapsenelämismaailmaan ja puhuasiitäkäsinsisältyyainajännitteitä; • Kysymysvallasta on olennainen ja määrittäätapaa, jollalapsennäkökulmaalähestytään tai siitäetäännytään. Johansson ehdottaavaltaproblematiikankäsittelemistäkysymällä, mikä on pedagogisenkäytännönfilosofinenperusta ja asettamallakyseenalaiseksi ne menettelyt, joillalapsenelämismaailmaa ja näkökulmaanytlähestytään.