Eero Pantzar Tampereen yliopisto Ei-formaali ja informaali elinikäisen oppimisen tulkinnoissa

1. Eero PantzarTampereen yliopistoEi-formaali ja informaali elinikäisen oppimisen tulkinnoissa Aulis Alanen –symposium Tampere 16.-17.8.2004

2. Ei-formaali ja informaali elinikäisen oppimisen tulkinnoissa 1. Aulis ja elinikäisen oppimisen muodot 2. Käsitteitä ja tulkintoja - elinikäisen oppiminen ja opiskelu vs. koulutus ja koulutuspolitiikka 3. Unescosta Euroopan Unioniin 1960 –luvun globaalin hyvinvoinnin pyrkimyksistä 2000 –luvun kilpailukykyyn globaalin talouden markkinoilla. Inhimillisen kasvun pyrkimyksistä taloudellisen kasvun ikeeseen 4. Tulkintojen harhapolut ja harhautukset

3. Aulis ja elinikäisen oppimisen muodot • Ne muodot, joissa oppimista ihmisen eliniän mittaan tapahtuu, voidaan jakaa muodolliseen elin organisoituun kasvatukseen, informaaliseen kasvatukseen ja satunnaisoppimiseen. • Kasvatus jakautuu muodolliseen, kasvatukseen erikoistuneiden instituutioiden harjoittamaan eriytyneeseen opintojen organisoimiseen (muodollinen koulutusjärjestelmä) ja informaaliseen kasvatukseen eli erilaisten instituutioiden ja yhteisöjen tietoiseen kasvatukselliseen vaikuttamiseen, joka ei ainakaan järjestelmällisesti eikä jatkuvasti sisällä eriytyneiden opintojen organisoimista • Satunnaisoppiminen on tietoisen kasvatuksellisen ohjauksen ja järjestettyjen oppimistilaisuuksien ulkopuolella tapahtuvaa jokapäiväisen elämän mitä moninaisimmissa tilanteissa tapahtuvaa oppimista

4. UNESCO:n elinikäisen kasvatuksen käsitteen perusajatuksena on läpi yksilön elämänajan jatkuvan muodollisen, vapaamuotoisen ja informaalisen oppimisen ja sitä edistävien kasvatuksellisten toimintojen vertikaalinen ja horisontaalinen yhdistäminen (AA) • Kasvatuspolitiikan ohjaava periaate: Jokaisen yksilön on kyettävä jatkamaan oppimista koko elämänsä ajan. Elinikäisen kasvatuksen ajatus on oppimisyhteiskunnan peruskivi. … Toisin sanoen elinikäinen kasvatus ei ole kasvatusjärjestelmä vaan periaate, jolle järjestelmän yleinen organisaatio rakentuu ja jonka sitten pitäisi olla kehityksen jokaisen erillisen osan pohjana • Learning to Be teoksesta: ”Asteikon äärimmäisessä päässä on laaja joukko informaatio- ja kasvatustarkoituksia palvelevia tiedotusvälineitä, kuten informaatiokeskukset, radio, televisio, kirjastot ja sanomalehdet, joista yksilöt valitsevat ohjelmia omien henkilökohtaisten tarpeidensa ja kiinnostuksensa mukaan.”

5. Oppimisympäristöt – elinikäisen oppimisen kentät • Organisoidussa opetuksessa ja opiskelussa oppimisympäristöllä tarkoitetaanopiskelun ja oppimisen fyysisten, henkisten ja oppimateriaalien muodostamien puitteiden ja edellytysten kokonaisuutta sekä siihen kuuluvia oppimistavoitteita tukevia aktiviteetteja • Oppimisympäristöillä laajasti tarkoitetaan kaikkia niitä paikkoja, tapahtumia ja prosesseja, joilla on välitöntä tai välillistä merkitystä yksilön oppimista edistävien ainesten tuottamisessa riippumatta siitä, liittyykö tilanteeseen yksilön tai ulkopuolisen toimijan tarkoituksellisia oppimisaikomuksia tai onko oppija samanaikaisesti tietoinen tilanteen merkityksestä oppimiselleen.

6. Elinikäisen oppimisen (Lifelong learning) peruskäsitetulkinnat oppimisen käsitteen tulkinnan kautta • oppiminen yksilön kognitiivisena prosessina • oppiminen opiskeluna – em. prosessia tukevana yksilön työnä • oppiminen opetustoimenpiteinä kohteena opiskeleva yksilö • oppiminen koulutuspolitiikan näkökulmasta • UNESCO: Lifelong education Elinikäinen kasvatus • OECD: Recurrent education Jaksottaiskoulutus • Euroopan Neuvosto: Permanent education Jatkuva koulutus • Euroopan Unioni Lifelong learning Elinikäinen oppiminen

7. Kahdenlaista elinikäistä oppimista Unescolainen ajattelu 1960-luvulta • Tarkasteli ihmiskuntaa kokonaisuutena, • maailmaa globaalista perspektiivistä, • oppimista inhimillisen (ihmisen) kasvun välineenä ja edistäjänä • näki kaikki oppimisen muodot (myös formaalin ulkopuolella) arvokkaina 2000-luvun lifelong learning –ideologia • Katselee maailmaablokkeina, • näkee maailman globaalista talouden näkökulmasta, • arvottaa opiskelun (oppimisen) kilpailukykyä edistävyyden näkökulmasta • korostaa mitattavaa ja arvioitavaa (ns. laatuhaku) oppimista

8. Tulkintojen harhapolut ja harhautukset • (Elinikäisen) oppimisen käsitteen epätarkka käyttö: oppimisen, opiskelun, opetuksen ja koulutuksen keitos • Formaalin, ei-formaalin, informaalin ja satunnaisen monitulkintaisuus – toisaalta, onko sillä sittenkään aina niin väliä • Opitun tunnustamisen jahtaaminen – mitä, miksi ja kenen pitäisi tunnustaa (ei-formaali, informaali tai satunnainen) • (Laadun) arvioinnin pyrkimysten mielekkyyden kysymys, erityisesti formaalin ulkopuolella • Inhimillisten roolien (yksilö, yhteisön jäsen, työntekijä…) painotusten kiistanalainen suunta opitun arvottamisen kautta • Yleinen sokeus informaation, tiedon ja oppimisen muuttuvien kenttien suhteen (erityisesti informaalin oppimisen osalta)