Kirjallisuuden lajit

1. Kirjallisuuden lajit

2. Draaman analyysin työkaluja Perussanoma eli näytelmän kantava ajatus: on se ajatus tai opetus, jota katsoja tai lukija pohtii näytelmän katsomisen tai lukemisen jälkeen. Perussanoman löytymistä helpottavat seuraavat kysymykset: Mitä kirjailija haluaa sanoa näytelmällään? Mitä ohjaaja haluaa sanoa näytelmällään? Mistä näytelmässä on kyse? Miten se puhuttelee edelleen tämän päivän yleisöä?

3. 2. Juonieli näytelmän keskeinen tapahtumakulku. Perinteinen (aristotelinen) tai moderni (epäaristotelinen) draaman rakenne. 3. Perusristiriitaeli ongelma, johon koko näytelmä etsii vastausta. Perusristiriita löytyy helpoimmin sen jälkeen, kun on haettu näytelmän keskeiset vastavoimat. 4. Näytelmän käännekohta Käännekohdassa toiminta on kiivaimmillaan ja tunnelma jännittynyt. Näytelmä on tällöin koukuttanut lukijan tai katsojan: herää kysymys, kuinka tässä oikein käy? Nyt selviää 1) kuka voittaa, 2) kuka häviää, 3) kuka saa kenet, 4) saako paha palkkansa, 5) palkitaanko hyvä, 6) kuinka tarina päättyy.

4. 5. Keskeiset henkilöt, heidän suhteensa ja pyrkimyksensä Millaisia tyyppejä he ovat eli perustuvatko heidän hahmonsa esimerkiksi johonkin vallitsevaan luonteenpiirteeseen (esim. ahneus, kateus, pelko..) tai yhteiskunnalliseen arvoon (vastuuttomuus, ahkeruus, rehellisyys, moraali..) Näytelmä perustuu aina henkilöiden välisiin kamppailuihin. Entä mihin henkilöt pyrkivät, mitä he tavoittelevat, mikä on heidän päämääränä? Mihin päämäärän tavoittelu perustuu (esim. kunniaan, oman hengen säilyttämiseen, onnen/ rakkauden saavuttamiseen)? Sivuhenkilöt vievät juonta eteenpäin ja auttavat päähenkilön kehittymistä omalla toiminnallaan. He voivat olla joko päähenkilön kaltaisia tai täydellisiä vastakohtia.

5. Proosan erittelyn työkaluja • Proosa eli kertomakirjallisuus • Yleistä havainnointia tekstistä: mikä proosan tekstilaji kyseessä? Kuka kirjoittanut ja milloin? Missä yhteydessä ilmestynyt? • Kysymyksiä erittelyyn (ANALYYSI): Mitä kerrotaan (aihe, juoni)? Miten teksti etenee (rakenne: ennakointi, takaumat, kronologinen järjestys)? Miten kerrotaan (kerronta + näkökulma)? Kuka kertoo (kertoja + näkökulma)? Jätetäänkö jotain kertomatta (aukot)? Keistä kerrotaan (päähenkilöt ja sivu-)? Millaista kieltä käytetään (kielikuvat, sanasto, lauserakenteet, sanajärjestys, erikoinen rytmi)? Mitkä yksittäiset seikat nousevat tekstistä esiin, esim. toistuvina asioina (motiivi)? • Kysymyksiä tulkintaan: Mitä jokin kohosteinen asia, joka ikään kuin nousee tekstistä arvoituksellisena esiin, tarkoittaa (esim. motiivi, kielikuva, vertauskuva)? Mihin laajempaan yhteyteen sen voi liittää (teema)? Mitä kirjailija haluaa sanoa tekstillään (teema eli yleispätevä sanoma, perusajatus, yleistettävissä oleva inhimillinen sisältö, joka löytyy lukijan TULKINNAN avulla – teema tekee taiteesta taidetta eikä esim. tietolähteen tai journalismia)?

6. Lyriikan erittelyn työkaluja • Lyriikka eli runous • Yleistä havainnointia: Kenen kirjoittama? Milloin? Onko kyseessä perinteinen/ vapaamittainen moderni runo? Onko jokin runon laji kyseessä (elegia, balladi, sonetti, tanka, haiku, epigrammi) Runotyyppi: onko sisällöltään keskuslyriikkaa, ajatus-, tunnelma-, proosarunoutta? Sävy: vakava, juhlallinen, ylevä, kepeä, humoristinen, arkinen, intiimi, alakuloinen, saarnaava, poliittinen… Runon puhuja (lyyrinen minä, kaikkitietävä?) ja runon kuulija (lukijan etäisyys –asetetaanko keskelle tapahtumia – tunteeton välimatka)? • LÄHILUKU ELI ERITTELYTASO: runon keinot sanoa (sanavalinnat, sanaperheet, kielikuvat, vastakohdat, puhuttelu), runon keinot kuulua (äännerakenne (esim. pitkät vokaalit, diftongit, tietyt konsonantit rrrr-kkk-mmm-nnn-hmmm), loppu- tai alkusoinnut, rytmi, toistot), runon keinot näkyä (konnotaatiot eli miellemerkitykset, assosiaatiot eli mielleyhtymät, kuvat -> syntyvät kielestä aistien avulla) • TULKINNAN TASO: Onko runolla nimeä – mihin nimi ohjaa tulkintaa? Mitä runo haluaa sanoa (teema)? Mitä runo jättää sanomatta suoraan (konnotaatiot, assosiaatiot, kuvasto, kuvakieli)?