Realistisen kirjallisuuden kehittyminen

1. Anneli Saro Realistisen kirjallisuuden kehittyminen

2. Realismia voi tulkita kun ulkoisen todellisuuden todenmukaista kuvaamista. Realistinen kausi alkoi eurooppalaisessa kirjallisuudessa alkoi jossain 1850-luvulla. Ranskasta (esikuvina Balzacin ja Flaubertin teokset) se levisi muualle Eurooppaan ja kesti 1890-luvulle asti, romantiikan uuden nousun ja modernismin ajalle. Pohjoismaissa ja Baltiassa olivat vaikuttavimpia saksalaiset ja norjalainen Hendrik Ibsen. Realismi

3. Ensimmäinen kirjailija, joka otti suunnan realistisen elämänkuvaukseen. 1800-luvun lopussa julkaisi koomisia kylätarinoita sanomalehdissä. Myöhemmin ne ovat koottu kirjaan otsikolla ”Kylätarinoita” (”Külajutud“). Tärkein rooli on näytelmäkirjallisuuden klassikkona: „Tuulten pyörteessä“ („Tuulte pöörises“, 1906), „Ihmissusi“ („Libahunt“, 1912), „Kukkaron jumala„ („Kauka jumal“, 1912). Näitä luonnehti jännittävä juoni, monimutkaiset henkilöt ja tiheä dialogi. August Kitzberg (1855-1927)

4. Realistisia virtauksia oli myös Liivin tuotannossa, mutta eniten tunnettu kansallisena lyyrikkona. Aloitti kirjoittamalla persoonallisia kylänkertomuksia, mutta sairastumisen jälkeen 1894 kirjoitti vaan runoja. Ei saavuttanut paljon huomiota aikanansa. Hän on kirjoittanut intohimoisia isänmaanrunoja, mutta myös huvin yksinkertaisia kertomuksia luonnosta ja ihmisen elämästä. Niukkuus ja itsepintaiset toistot jäävät hyvin mieleen ja vaikuttavat syvästi (”Vaeltaja” - ”Rändaja”). Juhan Liiv (1864-1913)

5.  ”Minä ottaisin kukkaissiteen” Soum. Yrjö Jylhä

6. Realismin läpimurto Virossa tapahtui vuosina 1893-1896 eli vuosikymmentä myöhemmäs kuin Suomessa. Vilde oli realismin tärkein edustaja ja propagandisti. Sai kosketuksen realismiin-naturalismiin Berliinissä. Pohti kriittisesti sosiaalisia olosuhteita Virossa. Romaani „Kylmään maahan“ („Külmale maale“, 1896) Historiallinen trilogia maaseudun elämästä ja kansanliikkeistä 1850-luvun puolivälissä: em „Mahtran sota“ („Mahtra sõda“, 1902). Psykologinen romaani „Mäenkylän maitomies“ („Mäeküla piimamees“, 1916). Eduard Vilde (1865-1933)

7. 1920-luvun toisella puolella nousi modernististen kokeilujen jälkeen taas voimaan realismi. AHT aloitti Noor-Eestin ryhmityksen mukana impressionistisilla romaaneilla etsivästä nuorisosta mutta siirtyi sitten maaseudun ihmisten ongelmiin. Sitä kautta hänestä tuli tärkein virolainen klassikko. ”Korpiojan isäntä” (”Kõrboja peremees”, 1922) ”Totuus ja oikeus” (”Tõde ja õigus”, 1926-1933) ”Hornanperän uusi Paholainen” (”Põrgupõhja uus Vanapagan“, 1939) Anton Hansen eli A. H. Tammsaare (1878-1940)

8. 5-osainen romaanisarja, verrattava Linnan ”Täällä pohjantähden alla”. Yhdistetään yksilökohtainen henkilökuvaus läpileikkaukseen yhteiskunnan tilanteesta. I osa: ihmisen ja maan taistelu. Alkaa 1870-luvulla Vargamäellä. Päähenkilöinä Andres , Pearu, Krõõt, Mari. Andreksen taistelu soisen maan ja kiusallisen naapurin, Pearun kanssa. II osa: ihmisen ja jumalan taistelu. Indrek Hugo Treffnerin lukiossa. III osa: ihmisen ja yhteiskunnan taistelu. Vuoden 1905 vallankumouksesta. IV osa: ihmisen ja ihmisen taistelu, taistelu itsensä kanssa. Indrekin ja vaimonsa Karinin suhteet, mustasukkaisuus, porvarillinen seurue. V osa: resignaation. Indrek palaa Vargamäelle, etsii paikkansa yhteiskunnassa, lopuksi siirtyy taas kaupunkiin rakastetun kanssa. ”Totuus ja oikeus” - ”Tõde ja õigus”, (1926-1933)

9. Suositun kirja on ”Arno ja kumppanit” (”Kevad”, 1912-1913), nuorisoromaani tapahtumisista kyläkoulussa, esikuvana Lutsin kouluaika Palamusella. Värikkäät henkilöt: melankolinen ja herkkämielinen Arno, levoton ja kekseliäs Toots, huolehtiva mammanpoika Kiir ja nokkava Teele. Vuodenaikojen sarjaa: ”Kesä” (”Suvi”), ”Tootsin häät” (”Tootsi pulm”), ”Arkipäivä” (”Argipäev”), ”Syksy” (”Sügis”). ”Takapihalla” (”Tagahoovis”, 1933) Pidetään kansanomaisena tarinaniskijänä ja naurattajana. Oskar Luts (1887-1953)