VELVOITEOIKEUS 2013

1. VELVOITEOIKEUS 2013 Heikki Halila

2. Velvoiteoikeudesta yleisesti • Saamisoikeudet suhteessa muihin velvoitteisiin kuten henkilökohtaisiin velvoitteisiin. Milloin on kyseessä saamisoikeus (vrt. esineoikeudet)? • Velvoiteoikeus: saamisoikeuksien synty, muuttuminen ja lakkaaminen • Velvoiteoikeuden systematisointi: myös sopimusoikeus ja vahingonkorvausoikeus oikeussystemaattisesti mukana, mutta yleisesityksistä ne jätetään yleensä pois, niin myös Norroksen teoksesta ”Velvoiteoikeus” • Y.J. Hakulisen Velvoiteoikeus I (2. p. 1965) tähtäsi trilogiaan. Jälkimmäisiä osia ei ilmestynyt. I osa sisälsi myös oikeustoimiopin ja vahingonkorvauksen (silloin tarpeen oppimateriaalina. Runsaasti oppineisuutta mutta saksalaisperäinen lähestymistapa. • Myöhempi oppimateriaali: paloina ilmestynyt ja täydentynyt Aurejärven Velvoiteoikeuden oppikirja, sittemmin Aurejärvi – Hemmo-

3. Norroksen teos • Norros ilmoitti olevansa valmis ampumaan rangaistuspotkun (esipuhe); kirja-arvosteluni LM 2013 • Laajahko teos. Tutkimuksellinen ja pohdiskeleva. Ei anneta vain valmiita vastauksia vaan käydään lävitse päättelyketjuja. Aina ei osatakaan tehdä varmoja päätelmiä vaan on tyydyttävä tulkintasuosituksiin. • Pohjana systemaattiset yhteydet, pohjoismainen lainoppi, oikeuskäytäntö ja osin kv. periaatteet. Lainsäädännöstä ei saada tyhjentäviä vastauksia. • Kiinnostavia kysymyksiä: perusteettoman edun palautus velvoitetyyppinä (vrt. vahingonkorvaustyypittely) ja kysymys yleisestä, laista riippumattomasta regressistä.

4. Velvoitteiden oikeusperusta • Systematisointi perustuu oikeustutkimukseen • Jakautuminen oikeustoimi- ja lakiperusteisiin velvoitteisiin • Velvoiteoikeuden yleinen osa (kaikkia velvoitteita koskeva osa): 1. velvoitteen syntyminen,2. velvoitteen sisältö (mitä, missä, milloin), 3. velvoitteen muuttuminen ja lakkaaminen, (4. suoritushäiriöjärjestelmä), 5. velvoitteen henkilöllinen ulottuvuus. • Lainsäädäntö paljolti tahdonvaltaista, ja se on hajanaista. Onko VKL velvoiteoikeudellinen yleislaki? Kattaa vain kapean alan. Myös VanhL, KorkoL, • Velvoiteoikeus periaatehakuinen oikeudenala. Myös tavanomaista oikeutta. • Oikeustieteellä suuri painoarvo (systematisointi ja periaatteet); pohjoismaisuus vaikuttaa yhä merkittävästi

5. Oikeutoimiperusteisista velvoitteista • Sopimuksen syntyminen (kaksipuolinen tahdoniomaisu) • Yksipuolinen velvoittautuminen. KKO 1999:32-33. Wärtsilä-Meriteollisuus. • Lahjanlupaus: lupaus sitoo, jos tarkoitettu tulemaan yleisön tietoon tai jos on annettu lahjansaajalle velkakirja tai muu asiakirja. Velkojilla takaisinsaantimahdollisuus. • Sopimussuhdetta täydentävät normistot, esim. TSL:stä johtuva salassapito- ja lojaalisuusvelvollisuus.

6. Lakiperusteiset velvoitteet • Sopimuksenulkoinen vahingonkorvausvelvollisuus ja edunpalautusvelvoitteet. Lainsäädännössä myös muita velvoitteita kuten puolisolle maksettava tasinko, tilintarkastajan palkkio-oikeus, hyvityksen maksaminen tekijänoikeuden loukkauksesta, veronmaksuvelvollisuus. Systematisoidaanko myös julkisoikeudelliset maksut tähän ryhmään? Sovelletaanko erityissääntöjä – kuinka kaukana velvoiteoikeuden ydinalueesta? • Rahamääräiset maksuvelvoitteet (ei esim. velvollisuus saapua todistajaksi tai julkistaa osavuosikatsaus) • Sopimuskorvaus ja sopimuksenulkoinen korvaus. Erilaiset korvausperusteet (sulkevatko toisensa pois), esim. vahingonkorvaus OYL:n ja VahL:n mukaan.

7. Edunpalautusvelvoitteet • Systematisointikysymys. Tilanteiden haltuun ottaminen yhtenäisellä perustalla vaikeaa lainsäädännön hajanaisuuden vuoksi. Lainsäädäntöä ei toisaalta ole syytä yrittääkään. • Milloin edunpalautus, milloin oikeustoimiperusteinen tilanne? Aiheettoman laskun maksaminen: erehdys (oikeustoimioppi), vahingon aiheuttaminen vai edunpalautus? Urakoitsija tekee tilaamattoman työn. Jos tilaaja hyväksyy, syntyy oikeustoimiopillisesti sopimus (lisätyö). Jos ei hyväksy, onko maksettava, kun muuten saisi perusteetonta etua? Riippuu rakennusurakan juridiikasta (KKO 2008:19). • Yhtenäisen perusteettoman opin rakentelu: Hakulinen – Aurejärvi – Hemmo. Saksassa yhtenäinen oppi, Englannissa ei. Erot eivät välttämättä suuria, kun perusteettoman edun oppia ei häivytetä vahingonkorvaukseksi.

8. Edunpalautussystematisointia • Esineoikeudellinen palautusvastuu (rahavarojen palauttaminen, sekoitettavuusargumentti) • Oikeustoimen pätemättömyyteen tai purkamiseen liittyvä palautusvastuu (mielletty edunpalautuksesta erilliseksi ilmiöksi) • Virhemaksun palautus. Condictioindebiti –normisto (voidaan ottaa huomioon saajan vilpitön mieli ja maksajan) vai yleinen perusteettoman edun palautusoppi (Suomessa vallitseva). Palautusvelvollisuutta voitu sovitella. • Muita tilanteita: oikeus saada korvaus oikeuden raukeamisesta (VekseliL 74 §), negotiorgestorin oikeus korvaukseen, palautettavan omaisuuden arvon korvaaminen takaisinsaantitilanteissa, kohdeomaisuuden omistajan/haltijan oikeus korvaukseen työstä/oikeudettomasta käytöstä, goodwillin korvaus (LiikHVL ja KauppaEdL), avopuolison oikeus hyvitykseen avosuhteen purkautuessa (yhteiset toimet toisen omistamaan omaisuuteen), yhteisön perustamistoimien purkautuminen, julkisen tuen palautusvelvollisuus.

9. Yleinen perusteettoman edun palautusvastuu • Edun syntyminen, edun perusteettomuus, edun ja sitä vastavan menetyksen syy-yhteys sekä edunpalautusvastuun kohtuullistaminen • Mitkä tilanteet on selkeintä systematisoida edunpalautukseksi? Asetelmat usein monitahoisia. Oikeuskäytännöllä suuri merkitys systematisoinnissa. Vältettävä laajaa tulkintaa: jos toinen jotenkin hyötynyt, tulisi automaattisesti esiin perusteettoman edun palautus (esim. velan pääseminen vanhentumaan; poikkeus eräät kuluttajatilanteet).

10. Oikeustapaus 1 • Eräs huonekaluliike, jonka A omisti, oli toimittanut B:lle tuoleja, joista se nyt vaati maksua. B ilmoitti kuittaavansa nyt tämän vaatimuksen A:lta olevalla vuokrasaatavallaan. Vuokrasaatava aiheutui vuokrasuhteesta, joka oli lakannut kaksi vuotta sitten. A väitti, ettei kuittausvaatimus ollut oikeutettu, koska vastasaatava oli vanhentunut ja koska se kohdistui A:han henkilökohtaisesti, kun taas hänen saatavansa liittyi huonekaluliikkeeseen, jota harjoitettiin erityisellä toiminimellä. Onko B:llä kuittausoikeutta?

11. Oikeustapaus 2 • A maksoi sopimuksen mukaan neljän vuoden ajan elatusapua B:n synnyttämää lasta varten, kunnes ilmeni, että lapsen isä olikin herra K. Voiko A vaati takaisin suorituksiaan?

12. Oikeustapaus 3 • Asioitsija A oli hoitaessaan huvilanomistajan lesken B:n taloudellisia asioita saanut säilytettäväkseen erään osuuspankissa olevan talletustilin vastakirjan. Kun A palautti vastakirjan B:lle, tämä havaitsi heti, että A oli ilman hänen lupaansa nostanut tililtä varoja. B:n kuoltua hänen oikeudenomistajansa vaativat pankilta A:n luvatta nostamaa summaa. Pankki kieltäytyi, koska A oli kuitannut varat väärentämällä B:n nimen ja koska tapahtumasta oli kulunut jo useita vuosia eikä B ollut edes ilmoittanut eläessään pankille väärinkäytöksestä. Perusteltu ratkaisu.

13. Oikeustapaus 4 • A ja B olivat C:lle velkaa 10.000 euroa. Tietämättä siitä, että velka oli jo vanhentunut, A maksoi C:n vaatimuksesta mainitut 10.000 euroa C:lle. A vaatii nyt B:ltä ja D:ltä, joka oli velan takaaja, puolta maksamastaan summasta eli 5.000 euroa. Tilanteen oikeudellinen arviointi.

14. Oikeustapaus 5 • Kauppias A oli ostaessaan B:ltä lihakaupan, allekirjoittanut velkakirjan, jonka otsikoksi oli merkitty ”velkakirja” ja jonka sanamuoto oli seuraava: ”Tunnutan täten 1.10.2013 laaditun Lihaa-Kött –nimisen liikkeen luovutusta koskevan kauppakirjan mukaisesti olevani velkaa 20.000 euroa B:lle tai henkilölle, jolle hän mahdollisesti siirtää tämän velkakirjan. ” B siirsi velkakirjan C:lle, joka vaati A:lta velkakirjan nojalla 20.000 euroa. A kieltäytyi maksamasta, koska hänen ostamansa liikkeen koko varasto oli ollut pilaantunut. Ratkaisu.

15. Oikeustapaus 6 • A antoi B:lle, joka aikoi mennä katsomaan ravikilpailuja 100 euroa, jotta B A:n puolesta osallistuisi tällä summalla toton pelaamiseen. A käski B:tä sijoittamaan koko summan eri Eri-Hirnun puolesta toisessa lähdössä. B innostui kuitenkin niin seuraamaan kilpailuja, että unohti kokonaan A:n antaman tehtävän. Ori Eri-Hirnu voitti lähtönsä, ja 100 euron panos olisi tuottanut 2.000 euroa. A vaati tätä summaa B:ltä. Onko B velvollinen maksamaan?

16. Oikeustapaus 7 • Pankinjohtaja A antoi pankki B:n puolesta ja yhtiö C:n pyynnöstä avoin yhtiö D:stä luottotiedot, joissa sanottiin, että D on kokemukseni mukaan hyvä yhtiö, jolle huoletta voidaan antaa luottoa. C antoi tämän jälkeen D:lle luottoa 50.000 euroa. Sittemmin C, epäonnistuttuaan yrityksissään periä luottoa takaisin D:n konkurssissa, vaati A:ta ja B:tä maksamaan 50.000 euroa. Nämä vetosivat siihen, että A oli antanut tiedot vastuutta ja että ne olivat sangen ylimalkaiset. Tilanteen oikeudellinen arviointi.