Berliini järjestyksen kourissa Saksan pääkaupunki historiapolitiikan näyttämönä

1. Berliini järjestyksen kourissa Saksan pääkaupunki historiapolitiikan näyttämönä Perus- ja aineopintojen luentosarja kl 2010, torstaisin klo 16.15–17.45 U 35 ls 1, alk. to 14.1. Professori Seppo Hentilä seppo.hentila(at)helsinki.fi

2. 6. Luento 18.2. DDR:n väkivallan paikat Hajunäytepurkkeja Stasi-museossa Stasin tutkintavankila Hohenschönhausenissa Vahdinvaihto Neue Wachella Unter den Lindelnillä

3. Luennon teemat: DDR:n diktatuuri, Sosialistinen yhtenäisyyspuolue SED Stasi – Ministerium für Staatssicherheit, täydellinen urkintakoneisto Poliittinen vaino, vankilat ja väkivalta Stasi-museo ja –arkisto 1980-luvun oppositioliikehdintä

4. Berliner Zeitungissa kerrottiin 19.4.2007, kuinka entisestä DDR:n valtakeskuksesta tulee hienostoklubi Brittiläinen sijoittaja haluaa peruskorjata ”Yhtenäisyyden talon” (Haus der Einheit) Tällä nimellä tunnettiin DDR:n aikana Prenzlauer Alleen ja silloisen Wilhelm-Pieck-Strassen, nykyisen Torstrassen, kulmassa seisova jyhkeä kuusikerroksinen rakennus Talo on ollut 1990-luvun puolivälistä tyhjillään ja pahasti rapistunut

5. Vuonna 2009 avattavaksi suunniteltu hienostoklubi ”Soho House Media Club” kääntää jälleen uuden lehden tämän 1929 valmistuneen Bauhaus-arkkitehtuuria edustavan talon värikkäässä historiassa Klubin esikuvat löytyvät Lontoon Sohosta ja New Yorkin Manhattanilta Juutalaiset liikemiehet Hermann Golluber ja Hugo Haller avasivat 1929 uudisrakennuksessa – silloin katu oli nimeltään Lothringerstrasse – lähikortteleiden vähävaraisen asujaimiston suosiman Jonass-nimisen tavaratalon, josta saattoi ostaa osamaksulla

6. Juutalaisvainojen kiihdyttyä omistajien perheineen oli lähdettävä maanpakoon Yhdysvaltoihin Vuodesta 1942 entisessä tavaratalossa toimi natsien poikajärjestön Hitler-Jugendin päämaja Sieltä johdettiin jättiläismäistä organisaatiota, johon kuului yhdeksän miljoonaa poikaa Käytännöllisesti katsoen jokaisen 14–18-vuotiaan saksalaispojan oli vuosina 1933–1945 kuuluttava Hitler-Jugendiin

7. Lännessä asuvilla alkuperäisillä omistajilla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada 1945 itävyöhykkeelle jäänyttä omaisuuttaan takaisin Neuvostoliiton miehityshallinto takavarikoi myös entisen tavaratalon, eikä aikaakaan, kun sitä hallitsivat jo uudet isännät Taloon asettui Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen SED:n keskuskomitea Puolue perustettiin huhtikuussa 1946 neuvostomiehittäjien tahdosta liittämällä itävyöhykkeen sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) väkipakolla kommunistiseen puolueeseen (KPD) Käytännössä puolue oli kommunistinen, sillä sosiaalidemokraateille jäi siinä vain äänettömän yhtiömiehen osa

8. Kun DDR lokakuussa 1949 perustettiin, SED sai maan kommunistisessa järjestelmässä korkeimman vallan Puolueen valta-asema oli turvattu perustuslailla, eikä sitä voitu valtiollisissa vaaleissa kumota Käytännössä ylin päätösvalta keskittyi DDR:ssä SED:n politbyroolle ja sitä johtavalle puolueen pääsihteerille Tässä virassa toimivat Walter Ulbricht 1950–1971 ja Erich Honecker 1971–1989 Parlamentaariset elimet, kansankamari ja ministerineuvosto eli hallitus, olivat käytännössä puoluediktatuurin kumileimasimia Honecker, Ulbricht

9. ”Yhtenäisyyden talo” SED:n päämajana 1949-1959

10. Kun puoluebyrokratia paisui, Yhtenäisyyden talo kävi ahtaaksi. SED:n keskuskomitea muutti 1959 tuhansine työntekijöineen Saksan entisen valtionpankin, nykyisen ulkoministeriön taloon Werderscher Marktille 1938 valmistunut virastotalo on kansallissosialistisen funktionalismin, joskus myös antimodernistiseksi kutsutun tyylisuunnan, tärkeimpiä luomuksia Berliinissä Vieläkin tunnetuimpia ovat Olympiastadion, Tempelhofin lentokentän terminaali ja Göringin ilmailuministeriön rakennus

11. Toisessa kerroksessa kokoontui joka tiistaiaamu politbyroo, ja samassa kerroksessa olivat myös puolueen pääsihteerin, Walter Ulbrichtin ja hänen seuraajansa Erich Honeckerin työtilat Keväällä 1990 talossa kokoontui DDR:n ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu parlamentti, ja siellä pidettiin myös sen viimeinen istunto Saksojen yhdistymissopimus allekirjoitettiin 3.10.1990 niin ikään entisessä keskuskomitean talossa Nykyään se on Saksan ulkoministeriön Auswärtiges Amtin käytössä Etualalla Auswärtiges Amtin uudisrakennus (2000), taustalla enti-nen keskuskomitea

12. SED:n keskuskomitean muutettua Yhtenäisyyden talosta 1959 sen sai käyttöönsä keskuskomitean alainen Marxismi-leninismi-instituutti (IML) Se toimi talossa hamaan DDR:n loppuun saakka. Instituutissa oli tutkimusosasto, keskuspuolue- arkisto ja kirjasto Tutkimusosaston tehtävänä oli Saksan työväenliikkeen ja kansainvälisen kommunistisen liikkeen tutkiminen

13. Vuodesta 1993 entisen DDR:n ja SED:n arkistot on sijoitettu Berliinin Lichterfeldeen entiseen Preussin kadettikouluun, jonka kasarmeissa myöhemmin Hitlerin SS-henkivartiokaarti ja amerikkalaisjoukot 1945-92; Marxismi-leninismi -instituutin kirjasto toimii amerikkalaisten 1950-luvulla rakentamassa kirkossa

14. DDR:n korkein johto asui aluksi Pankowissa noin 10 km keskustasta pohjoiseen tavallisilta asukkailta takavarikoiduissa huviloissa – siitä ”Pankowin hallitus” 1960- luvulla rakennettiin Wandlitzin noin 30 km päähän kaupungista asuinalue, jossa suurin osa keskuskomitean jäsenistä asui Kumpikin alue oli aidattu korkealla teräsverkkoaidalla DDR:n hallituksen edustushuvila Niederschönhausenissa Tyyppitalo ”Wandlitzin ghetossa”

15. Ministerium für Staatssicherheit STASI perustettiin 1951 ”puolueen miekaksi ja kilveksi” KGB:n esikuvan mukaan Stasin kortistoihin oli 40 vuoden aikana joutunut kuusi miljoonaa DDR:n kansalaista Viraston päätoimisten työntekijöiden määrä oli 90 000, ja avustajia, niin sanottuja ”epävirallisia työntekijöitä”, oli yli 100 000 Heitä oli kaikkialla: työpaikoilla, oppilaitoksissa, urheiluseuroissa, uimarannoilla Ilmiantaja saattoi olla vaikka oma aviopuoliso Elokuva: Das Leben der anderen (2006)

16. Stasi kosketti jossakin vaiheessa lähes jokaisen DDR:n 17 miljoonan kansalaisen elämää, mutta todellisiin vaikeuksiin joutuivat tietenkin vain ne, jotka eivät mukisematta alistuneet vallitsevaan komentoon DDR:n 40-vuotisen olemassaolon aikana poliittisista syistä vangittujen määrä oli yli 200 000 Länsi-Saksa osti noin 35 000 vankia vapaaksi kovalla valuutalla. Tällä ihmiskaupalla DDR ansaitsi arviolta 2,5 miljardia D-markkaa DDR länteen myymien poliittisten vankien hinta määräytyi henkilön merkityksen ja koulutuksen perusteella; valuuttatuloja miljardeja D-markkoja

17. Kuolemantuomio oli DDR:ssä käytössä vuoteen 1987 , vaikka laissa sitä ei ollut Maassa langetettiin kaikkiaan yli 200 kuolemantuomioita, joista pantiin toimeen kaksi kolmasosaa Yli puolet teloitetuista oli poliittisia vankeja Stasi ei enää 1950-luvun jälkeen käyttänyt ruumiillista väkivaltaa saadakseen kuulusteltavan tunnustamaan, mutta henkisen nujertamisen keinot olivat sitäkin julmemmat Vanki eristettiin täydellisesti muusta maailmasta ja muista vangeista Päivittäinen ulkoilu niin sanotussa tiikerinhäkissä – parinkymmenen neliömetrin kokoisessa katottomassa tilassa, jonka päällä oli teräsverkko – tapahtui sekin yksin

18. Syksyllä 1989 Stasin aktiivisessa tarkkailussa oli 300 000 kansalaista Joiltakin erityisen „hankalilta“ poliittisilta vastustajilta DDR yksinkertaisesti riisti kansalaisoikeudet ja karkotti heidät länteen Näistä tapauksista tunnetuin on trubaduuri Wolf Biermannin karkotus vuonna 1976 Muurin murtumisen jälkeen: ”DDR:ssä ihmiset käyttäytyivät kuin maassa olisi ollut 17 miljoonaa Stasin uhria ja 17 miljoonaa agenttia.” Wolf Biermann

19. Ylhäällä: Stasin päällikkönä v. 1958-1989 toiminut Erich Mielke Honeckerin ja Ulbrichtin seurassa Vasemmalla: Stasin ulkomaantiedustelun päällikön Markus Wolfin muistelmien kansi

20. Muurin murtumisen jälkeen viha Stasia kohtaan purkautui, arkistot haluttiin avata Satoja kansalaisia tunkeutui 15.1.1990 Stasin päämajaan Normannenstrasselle ja alkoi vimmatusti etsiä omia papereitaan Joukossa oli varmasti myös ilmiantajia, jotka halusivat siivota jälkiään

21. Stasin päämaja, jossa arkisto ja museo nykyään sijaitsevat 170 hyllykilometriä aineistoja, mutta ulkomaantiedustelun arkistot on pääosin tuhottu

22. Stasin arkistoista vastaava viranomainen Bundesbeauftragter der Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik (BStU) Ensimmäinen johtaja Joachim Gauck (oik.) ja nykyinen johtaja Marianne Birthler

23. Käsin revitystä silpusta kootaan ehjiä A-nelosia Stasin arkistossa

24. Stasi-museon näyttelyesineistöä: nappikamera ja hajupurkkeja

25. Stasin tutkinavankila Berliinin Hohenschönhausenissa, oikealla vanginkuljetusauto

26. Hohenschönhausenin tutkintavankilan pohjapiirros

27. Vasemmalla vankiselli, ylhäällä maanalainen ns. U-Boot ja alhaalla moderni selliosasto

28. Vuodesta 2000 tutkintavankilassa on toiminut museo, joka tarjoaa opastettuja kierroksia Museon kaikki oppaat ovat vapaaehtoisia, entisiä DDR:n poliittisia vankeja Tutustuminen Hohenschönhauseniin kuuluu nykyään Berliinin ja lähiseudun lukioiden ja ammattikoulujen vakio-ohjelmaan Kun vankilan pihalla kohtaa hälisevän ryhmän, tulee ajatelleeksi, miten 15–18-vuotiaat, Berliinin muurin kaatumisen jälkeen syntyneet nuoret, mahtavat tämän kammottavan paikan kokea Historia on kaukana, mutta sittenkin niin lähellä. Joukossa on varmasti nuoria, joiden vanhempia tai muita lähisukulaisia on ollut Hohenschönhausenissa kaltereiden jommallakummalla puolella

29. Kirkot DDR:n oppositioliikkeen tyyssijana Getshemanekirche Kumpikin kirkko sijaitsee Prenzlauer Bergissä keskustan pohjoispuolella Zionskirche