310 likes | 570 Views
. Elokuvan varhaisvaiheetLumire ja Mlis1895-1919 Siirtym kertovaan elokuvaan1920-1929 Kokeilevan elokuvan vuosikymmen 1930-1944 nielokuvan lpimurto 1945-1959 Studioelokuvan valtavirta vs. yksittiset tekijt 1960-1974 Ranskalainen uusi aalto . Elokuvan varhaisvaiheet. Elokuvan sy
E N D
1. Ranskalaisen elokuvan historia Vuodesta 1895 uuden aallon murrokseen
Sodankylä 9.12.2008
Juha Oravala
Elävää Kuvaa -projekti
2. Elokuvan varhaisvaiheet
Lumière ja Méliès
1895-1919 Siirtymä kertovaan elokuvaan
1920-1929 Kokeilevan elokuvan vuosikymmen
1930-1944 Äänielokuvan läpimurto
1945-1959 Studioelokuvan valtavirta vs. yksittäiset tekijät
1960-1974 Ranskalainen uusi aalto
3. Elokuvan varhaisvaiheet Elokuvan synnylle olennaista yhteys tieteen ja tekniikan kehitykseen
Psykofysiologiset tutkimukset silmän havaitsemisen mekaniikasta, teoria ns. jälkikuvasta
Kehittyvä moderni, kaupunkikulttuuri ja uudet vapaa-ajan muodot kuten sirkus, varietee, teatteri, operetit
4. Elokuvan kehityksen edellytyksenä valokuvauksen tunteminen
Camera obscura
Elokuvakameran kehitys: kiinnostus tutkia silmän havaittavaksi liian nopeita ilmiöitä
Valokuvaaja Eadweard Muybridge kuvasi ensimmäisen elokuvallisen sarjan ohiravaavasta hevosesta 12 still-kameralla
Fysiologi Jules Etienne Marey, liikkeen tallentaminen lasilevylle ja myöh. paperifilmille
5. Elokuvakameran kehityksessä olennaisen tärkeää sulkimen keksiminen
Elokuvaprojektorin kehityksen juuret, 1650-luku ja ns. taikalyhty eli menetelmä heijastaa lasille piirrettyjä liikkumattomia kuvia
Kankaalle heijastava projektori vasta 1845-53, Franz von Uchatius, Itävalta
Ensimmäiset elokuvat kuten 1600-luvulla, lasilevylle piirrettyjä kuvia
Seuraavaksi yksittäisten kuvasta toiseen jatkuvien liikkeiden projisointi (Henry Reno Heyl, 1870 Yhdysvallat).
Kinetoskooppi ja siihen kytketty fonografi (Thomas Alva Edison ja W.K.L. Dickson)
6. 1895-1919 Lumière ja Méliès Lumièren veljesten (Louis ja Auguste) ensimmäinen projektio v. 1895
tieteellinen intressi elokuvaan, tekniset kokeilut
Louis Lumière perusti ensimmäisen elokuvayrityksen
Lumière-elokuvat: yhden otoksen dokumentteja erilaisista tapahtumista
Tunnetuimpia teoksia: Juna saapuu asemalle (L’arrivée d’un train en gare de La Ciotat, 1895), Lapsi syö soppaa (Le déjeuner de bébé, 1895)
7. Kamera todellisuuden havainnoijana
Elokuvat tarkasti suunniteltuja, kuvakehys rajaa tapahtumat, kamera liikkumaton
Liikettä dokumentin ja fiktion rajalla
Elokuva ei vain naturalistinen esitys todellisuudesta
Kameran rajaama staattinen kehys avaa tilan katsojan mielikuvitukselle
8. Georges Méliès, Houdin-teatterin johtaja, fiktiivisen spektaakkelielokuvan isä
Elokuvan ilmaisulliset mahdollisuudet, taiteellisesti luovat kokeilut, optiset illuusiot
Elokuvasi studiossa lavastettuja fantasiamaailmoja, tunnetuin teos Matka kuuhun (Le voyage dans le lune, 1902)
Méliès aloitti formalistisen, elokuvan ilmaisumuotoon keskittyvän perinteen, jonka jatkajia 1920-luvulla mm. Sergei Eisenstein ja Fritz Lang
Elokuva ei vain formaalia taideilmaisua; teki myös kantaaottavia dokumentteja aikansa yhteiskunnallisista kysymyksistä
9. 1895-1919 Siirtymä kertovaan elokuvaan Lumiéren ja Méliès’n tuotannossa oli kysymys attraktioiden ja spektaakkelin elokuvasta
Siirtymä kertovaan elokuvaan ja tarinoiden esittämiseen alkoi 1904-07
Ensimmäiset elokuvan lajityypit
Ranskalaisen elokuvan ylivalta alkoi kääntyä amerikkalaisen jatkuvuuselokuvan eli kokopitkän ”feature” -elokuvan suuntaan
10. Vielä vuosina 1904-1905 ranskalaisella elokuvalla oli ylivoimainen asema
Suurliikemies Charles Pathé aloitti elokuvien kaupallisen massatuotannon
Aikakauden suosittuja elokuvia olivat mm. trikkielokuvat, raamatulliset elokuvat, koomiset sarjat, eroottiset kuvat, elokuvaromaanit ja uutiskatsaukset
11. Leon Gaumont, perusti Euroopan suurimman, 5000 paikan elokuvateatterin
Gaumontin yhtiöllä parhaimmillaan yli 50 haaraliikettä ympäri maailman
Gaumontin yhtiö myös tuotti useiden persoonallisten tekijöiden elokuvia:
- Mm. Louis Feuillade ja sarjamuotoiset elokuvat Les Vampires ja Judex, yhdisti Lumièren realismia Mélièsin fantasiaan, surrealistien ihailun kohde
- Ensimmäisen naispuolinen ja systemaattisesti kertovaa elokuvaa toteuttanut ohjaaja Alice Guy-Blanché
- Animaatioelokuvan isä Émile Cohl
12. 1920-1929 Kokeilevan elokuvan vuosikymmen Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi amerikkalaisen elokuvan voittokulku, ranskalaisen elokuvan ulkomaanlevitys tyrehtyi
Kaupallisen massaelokuvan sijasta kokeellinen ja impressionistinen elokuva
Aikakauden aikana kehittyi joukko kriitikko-ohjaaja-teoreetikoita (mm. Ricciotto Canudo, Louis Delluc), elokuvakritiikki, elokuvakerholiike, käsitys tekijästä (auteur) elokuvan taiteellisen ilmaisun luojana
Pyrkimys nostaa elokuvan asemaa taiteen muotona
13. Ranskalaisen elokuvan kokeilevan, impressionistisen vaiheen tärkeitä elokuvantekijöitä mm. Louis Delluc, Jean Epstein, Germaine Dulac, Marcel L’Herbier, Abel Gance
Edellisten henkinen yhteys avantgarden ja surrealismin tekijöihin kuten René Clair, Luis Buñuel yhdessä Salvador Dalin kanssa, Jean Cocteau
Impressionismin tyyliä kuvaa hyvin Dellucin termi photogénie, elokuvan elokuvallinen olemus, subjektiivisen näkymän, muistojen ja ajallisen kokemuksen tuottaminen, esineiden ja henkilöiden välisen yhteyden esittäminen sisäisesti
14. 1930-1944 Äänielokuvan läpimurto 1930-luku Ranskan elokuvateollisuuden tuotantokamppailua amerikkalaisen elokuvan ylivallan edessä
Kuitenkin aikakausi oli taiteellisesti yksi parhaita ranskalaisen elokuvan vaiheita
Aikakauden tyyliä kuvaa määritelmä runollinen realismi
Kansainvälisen politiikan kiristynyt tilanne, antisemitismin nousu vaikuttivat henkiseen ilmapiiriin
Ajan suosituimpia lajityyppejä melodraamat, teatterisovitukset, eksoottiset tarinat, seurapiirikomediat, sotilasfarssit
15. Jean Vigo (1905-1934)
- vain neljän elokuvan mittainen ura
- kokeilevan ja avantgardistisen vaiheen vaikutus niin teemojen sisällön kuin ilmaisunkin osalta
- tunnetuimpia teoksia L’Atalante (1934), Nolla käytöksessä (Zéro de conduite, 1933)
Jean Renoir (1894-1979)
- tunnetuimpia teoksia Suuri illuusio (La grande illusion, 1937), Pelin säännöt (Le règle du jeu, 1939)
- Renoirin teoksista suuri osa romanifilmatisointeja, elokuvasovitus ilmentää silti mestarillisesti elokuvallisen ilmaisun keinoja
16. 1945-1959 Studioelokuvan valtavirta vs. yksittäiset tekijät Ranskassa ei muodostunut toisen maailmansodan jälkeen yhtenäistä koulukuntaa, kuten esim. neorealismi Italiassa
Festivaaleilla palkitut elokuvat yksittäisten tekijöiden (auteur) työryhmien tuotoksia
Ranskalaisen elokuvan valtavirrassa vaikutti studioelokuvan perinne
Elokuvat usein romaanifilmatisointeja, painopiste oli siirtynyt ohjaajilta käsikirjoittajille
17. Elokuvatuotannot hidaskestoisia ja raskaita, elokuvia syntyi yhä hitaammalla tahdilla, tekijät työstivät suunnitelmiaan useita vuosia
Katsojaluvuilla mitaten suositut romaanifilmatisoinnit korostivat käsikirjoittajien asemaa, ohjaajien taiteellinen näkemys usein sivuutettiin
Tulevat uuden aallon nuoret tekijät kritisoivat elokuvalehdissä vallitsevaa tilannetta
Valtavirtaelokuvan rinnalla tai sen marginaalissa yksittäiset tekijät valmistelivat kunnianhimoisempia tuotantoja
50-luvun ranskalaisen elokuvan tärkeimpiä tekijöitä Robert Bresson, Jean Cocteau, Max Ophuls, Jacques Tati ja Jacques Becker
Persoonallisen elokuvailmaisun kehittäjinä tärkeitä ovat olleet myös dokumentaristit, filosofisten ja runollisten tutkielmien tekijät, esim. Chris Marker, Georges Franju ja Henri-Georges Clouzot
18. Jean Cocteau (1889-1963)
- runoilija, kirjailija, teatterimies, näyttelijä, balettien suunnittelija, maalari, piirtäjä, käsikirjoittaja, elokuvantekijä
- debyytti pitkäelokuvan parissa v. 1930 Le sang d’un poète
- aihemaailma surrealististinen, alitajunnan sisäiset tasot, vanhat mytologiset aiheet, fiktiivisten teemojen kytkeminen nykyaikaan
- olennaista ei-kielellisen ja tuntemattoman maailman yhteys näkyvään todellisuuteen
19. Robert Bresson (1901-1999)
- esteettisen niukkuuden ja ankaruuden elokuvataide
- elokuvien teemat liittyvät suuriin universaaleihin aiheisiin ja eksistentiaalisiin kysymyksiin
- Bressonin elokuvien rytmi ja kerronnan kulku on äärimmäisen pelkistettyä, lyhyessä kestossa asioita esitetään mahdollisimman tiiviisti
- tarinoissa myös julmia kohtaloita, juonirakenne ei välttämättä noudata perinteisen elokuvakerronnan logiikkaa
- Tunnettuja teoksia Kuolemaantuomittu on karannut (Un condamné à mort s’est échappé, 1956), Naisen kosto (Les dames du Bois de Boulogne, 1945)
20. Komiikka yksi ranskalaisen elokuvan keskeisiä piirteitä läpi historian
Jacques Tati (1908-1982)
- satiireja, samalla kriittistä kommentointia modernin yhteiskunnan kehityslinjoihin
- erityisesti moderni arkkitehtuuri ja suunnittelu
- komiikka kohdistuu uuden teknologian sijasta ihmishahmoihin
- hienovarainen dialektiikka: modernin kaupunkiyhteisön tekninen ja rationaalinen järjestys vs. sattuman ja humaanien hahmojen aiheuttama kaaos
- Monsieur Hulot (Jacques Tati) 1950-luvun keskiluokkaisen jokamiehen perikuva, tyylikäs, hillitty, elegantti; toisaalta lähes täydellinen mykkyys, yksilöllisen elämän ja henkilökohtaisen identiteetin puute, viaton ja humaani enkelihahmo
21. 1960-1974 Ranskalainen uusi aalto 50-/60-lukujen vaihde synnytti ranskalaisen elokuvan ns. uuden aallon
Lähtökohdat kritiikissä sodan jälkeistä ranskalaista valtavirtaelokuvaa kohtaan
Uuden aallon nuorten tekijöiden ydinryhmä François Truffaut, Jean-Luc Godard, Eric Rohmer, Claude Chabrol, Jacques Rivette
Tärkeitä vaikuttajia elokuvakritiikki ja Cahiers du Cinema –elokuvalehti, elokuvakerhot, Henri Langlois’n Ranskan elokuva-arkisto, André Bazin
22. 1960-luvulla modernia ranskalaista elokuvaa edustivat lisäksi jo aiemmin elokuvanteon aloittaneet Alain Resnais, Chris Marker, Agnes Varda, Marguerite Duras, Jean Rouch
- dokumenttielokuva, poliittinen ja teoreettinen lähestymistapa
Fiktiivisen elokuvan puolella edeltänyttä sukupolvea mm. Louis Malle, Jean-Pierre Melville
Jacques Demy uuden aallon tekijöiden aikalaisia, mutta lähempänä perinteistä studioelokuvaa
23. Uuden aallon ryhmän tärkeä vaikuttaja Alexandre Astruc, ”Camera-stylo, elokuvan uusi avant-garde” (1948)
- kamerakynän käsite: pyrkimys vapautua klassisen elokuvakerronnan kieliopista, elokuvan voitava muuntua minkä tahansa elämänalan tai oppiaineen kehykseen
- elokuvan muututtava yhtä taipuisaksi kuin kirjoitettu kieli
Uusi aalto ei ollut koulukunta, mutta yhteinen käsitys tarpeesta luoda elokuvan reformaatio
käsitys tekijänpolitiikasta (la politique des auteurs)
- pyrkimys kohottaa elokuvantekijöiden (auteur) asemaa yksilöllisinä taiteilijoina
- elokuvallinen laatu tekijöiden luovien kykyjen kautta
- elokuva tekijöiden äidinkieleksi: eri tyylilajien ja tekotapojen avoin soveltaminen, aidot kuvausympäristöt, kuvaus luonnonvalossa
24. Kyky elokuvallisten periaatteiden soveltamiseen persoonallisella tyylillä tekijän kyvykkyyden kriteeriksi
Tekijät yleensä elokuvaohjaajia, myös kuvaajat, lavastajat, käsikirjoittajat tai leikkaajat, jos panos valittuihin taiteellisiin ratkaisuihin ja elokuvaan kokonaisuutena oli merkittävä
François Truffaut (1932-1984)
- elokuvakriitikko
- tekijänpolitiikan käsitteen keksijä
- tunnetuimpia elokuvia tekijän alter egoksi muodostunut Antoine Doinel –sarja: 400 Kepposta (Les quatre cents coups, 1959), L’Amour à vingt ans (1962), Varastettuja suudelmia (Baisers volés, 1968), Nuoripari (Domicile conjugal, 1970), Rakkaus harhateillä (L’Amour en fuite, 1978)
25. Eric Rohmer (1920-)
- moraalia käsittelevät tarinat
- kirjallinen ilmaisu ja näyttelijäsuoritusten kautta psykologiset tasot keskiössä
- tunnettuja elokuvia Leijonan merkki (Le signe du lion, 1959), Yöni Maudin luona (Ma nuit chez Maud, 1969), Clairen polvi (Le genou de Claire), Rakkaus iltapäivällä (L’amour l’après-midi, 1972)
Claude Chabrol (1930-)
- porvariston ja keskiluokan elämänmenoa kritisoivia kuvauksia
- yllättävät, dramaattiset käänteet juonen rakenteessa
- kerronnalliset shokki-efektit
- tunnettuja elokuvia Kuumat suhteet (Les bonnes femmes, 1960), Isku sydämeen (La rupture, 1970), Teurastaja (Le boucher, 1969), Kiveen kirjoitettu (La cérémonie, 1995)
26. Jacques Rivette (1928-)
- käsittelee elokuvissaan suuria teemoja taiteen, elämän ja rakkauden kysymyksistä
- tinkimättömyys/pitkäkestoisuus, elokuvien yleinen mitta neljä tuntia, yksi jopa kaksitoista tuntia
- saavutti tunnustuksen vasta 90-luvulla elokuvan Tuntematon mestariteos (La belle noiseuse, 1991) myötä
Jean Eustache (1938-1981)
- Rivetten hengenheimolainen tinkimättömyydessä
- kuuluisin teos kolme ja Äiti ja huora (La maman et la putain, 1973)
- kuvaus pariisilaisista kulttuuripiireistä ja nuoren sukupolven eksistentialismista
27. Jean-Luc Godard (1930-)
- Astrucin kamerakynän ideat
- esseistinen elokuvatyyli, ”godardilaisen elokuvan lajityyppi”
- elokuvakriitikko/elokuvantekijä
- Godardin ns. tutkiva elokuva, elokuvallisen ajattelun kehittäminen:
1) katsomalla ahkerasti elokuvia sekä analyyttisesti että eläytyen
2) kirjoittamalla näistä elokuvakokemuksista esseitä
3) maailman havainnoiminen elokuvallisten periaatteiden valossa
- Godardin kiteytyksiä
”Elokuva ei ole unta tai fantasiaa. Se on elämää. En näe eroa elokuvien ja elämän välillä. Ne ovat sama asia.”
”Elokuvassa on alku, keskikohta ja loppu, mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä.”
28. Godardin tutkivan elokuvakäsityksen neljä pääteemaa:
1) lajityyppien välisten raja-aitojen rikkominen:
1a) Mélièsin formalismin ja Lumiéren realismin välisen jaottelun ylittäminen,
1b) fiktion, dokumentin ja kokeellisen elokuvan välisten rajojen hämärtäminen,
1c) yhteyden löytäminen elokuva-, televisio- ja videoilmaisun välillä
2) korkeakulttuurin ja massakulttuurin välisen rajan ylittäminen:
2a) viittaukset eri taiteen alojen modernismiin (esim. James Joyce, Arnold Schönberg ja Pablo Picasso)
2b) viittaukset populaarikulttuurisiin teksteihin ja kuviin
3) intertekstuaalisuus eli kokonaisuuden luominen moninaisista viittauksista
4) postmodernismin ja jälkistrukturalismin vaikutus (Wollen 1985, 88–94)
29. Godardin teoreettinen kiinnostus elokuvaan, peruskysymyksen äärellä ’mitä elokuva on, tai mihin elokuva kykenee?’
Rajojen ylittämisen ja välillä olemisen filosofia
Kritiikki esteettisen läpinäkyvyyden ideaa eli elokuvarealismia kohtaan
Elokuvassa ei voida määritellä yhtä staattista kuvaa
Elokuvan kuva ei voi väittää heijastavansa kuvattavaa todellisuutta sellaisena kuin se on
Kuva ei ole todellisuuden todenmukainen peili
30.
Elokuvassa kuvaa ei ole itsessään, yhtenä paikallaan pysyvänä ikonina
Elokuva on liikkuvaa kuvaa, kuva on liikkeessä oleva suhde kohteen ja kokijan välillä
Elokuvassa kuvaliikkeet tapahtuvat suhteessa ajan kestossa ilmeneviin muutoksiin
Kuva ei ole milloinkaan välittömän nyt-hetken kuva, vaan elokuvassa on aina kuva ennen ja kuva, joka seuraa.
”Elokuvassa ei ole milloinkaan maanantaita. On aina joko sunnuntai tai tiistai. Maanantai on vain linkki kahden välillä. Ja kuva on juuri tämä linkki.” (Godard).