Download
1 / 8
80 likes | 303 Views
MENETYS. Viipurin menetyksen siet
E N D
1. VIIPURI Menetetty kaupunki, raja ja jaettu identiteetti
Kalle Michelsen
18.10.2007
2. MENETYS Viipurin menetyksen sietämätön tuska:
Eemil Koponen ja Eero Viitanen:
”Viipuri ei ole antautunut, sitä ei ole vallattu – rauhansopimus oli yllättäen iskenyt säilän sen puolustajien kädestä, ja niin pääsi venäläinen kolmannen kerran Viipurin isännäksi, Viipurin, josta se on käynyt sotaa vuosisadasta vuosisataan… Viipuri ei ollut valloitettua maata, vaan kappale vapaata, voittamatonta Suomea, ja se siirtyi rajan taakse – tyhjänä rauniokaupunkina.” (Viipurin viimeiset päivät, Porvoo 1940)
Erkki Riikala:
”Viipurilaiset lähtivät evakkoon ja etsivät tulevaisuutensa muualta Suomesta. Minä menetin Ravansaaren, pikariperäisen soutuveneen ja laivankuvilla täytetyn ruutuvihkon. Toisilta riistettiin kotikontu, elämäntyö ja esi-isien maisemat. Viipuri menetettiin venäläisten suurhyökkäyksessä 20.6.1944” (Meren, kanavan ja laivojen Viipuri, Helsinki 1991)
Paavo Rintala:
”Suomen kielihän on rikas ja monivivahteinen kieli, mutta tätä Viipurin menetyksen aiheuttamaa järkytystä on vaikea nyansoida”. (Oi aika Viipurin, Porvoo 1981)
3. Mitä menetettiin? Suomen toiseksi suurin kaupunki.
Suomen ainoa keskiaikainen kaupunki.
Suomen ainoa monikulttuurinen kaupunki.
Helsingin ohella Suomen ainoa kansainvälinen kaupunki.
Karjalan pääkaupunki.
Itäisen Suomen taloudellinen, kulttuurinen ja poliittinen keskus.
Lähes 700 vuotta historiaa, traditioita ja muistoja.
Kahden kulttuurin kohtaamispaikka, johon oli varastoitunut satojen vuosien ajalta eri kulttuuripiirien henkistä, hengellistä ja materiaalista energiaa.
Viipurin taika ja Viipurin hengetär.
Portti itään, pohjoiseen ja länteen.
4. Mitä Etelä-Karjala menetti? Yhteyden Viipuriin ja Viipurin lääniin.
Saimaan kanavan kautta yhteyden Suomenlahdelle (1960-luvun lopulle saakka).
Kulttuuriyhteyden monikulttuuriseen Karjalan pääkaupunkiin.
Luonnolliset logistiikkayhteydet (maantiet, vesitiet, rautatiet)
Yhteyden monikieliseen Viipuriin.
Lähes 700-vuotiset yhteydet Karjalaan ja karjalaisuuteen.
Talousyhteydet Laatokalle, Pietariin, Viipuriin ja Karjalankannakselle.
Yhteydet Karjalan metsä-, maatalous- ja muihin luonnonvaroihin.
Yhteydet karjalaiseen identiteetin.
Karjalaisen yhteisöllisyyden.
5. Miten menetystä käsiteltiin? Geopoliittinen hiljaisuus 1945-; Viipurin ja Karjalan menetys rauhansopimuksen ja YYA:n varjossa.
Vaaran vuodet, jälleenrakentaminen ja sotakorvaukset estivät trauman työstämisen.
Viipurilaisten toive kaupungin nopeasta palautuksesta jäi ’kiireellisempien’ asioiden jalkoihin. Suomi oli nostettava taloudellisesti ja sosiaalisesti jaloilleen, karjalaiset asutettava ja maan oli luotava itselleen poliittiset suhteet Neuvostoliittoon.
Porkkalan palautus 1955: Toivo elpyy ja NL:n suojasään myötä suomalaiset uskoivat Karjalan tai ainakin Viipurin palautukseen. Paasikiven väistyminen ja Kekkosen valta lisäsivät toiveita.
Toivo sammuu: Hrustsev; ”Sodalla piirrettyjä rajoja voidaan muuttaa vain sodalla”.
Saimaan kanavan vuokrasopimus (1960-luvun loppu): Toivo syttyy uudelleen, vuokra-alueen laajentaminen siten, että Viipuri tulisi Suomelle.
Toivo sammuu: Kapea vuokra-alue, tiukka rajavalvonta.
Kekkonen – Breznev – keskustelut: Karjalan palautus kulissien takana.
Toivo sammuu: Kotimaan oppositio: Sodan oikeutus, vasemmistoradikaalit.
Neuvostoliiton romahtaminen 1990-luvun alku: Karjalan kysymys, Karjalan lunastaminen takaisin, NL:n perinnön selvittäminen.
Toivo sammuu: Venäjä nousee ahdingosta, rajakysymykset poistetaan poliittiselta agendalta, lähialueyhteistyö, valtiosopimus.
Karjalan palautus: EU:n lainsäädäntöön ja kansainvälisiin lakeihin perustuva yritys muuttaa toisen maailmansodan rajaratkaisua.
Prosessi edelleen kesken.
6. Ketkä käsittelevät Viipurin menetystä? Johtava valtioeliitti (geopoliittinen realiteetti, vasemmistosuuntaus, koivistolainen varovaisuus, haloslainen ystävyyspolitiikka.
Karjalan ja erityisesti Viipurin evakot: Hajaantuneena eri puolille Suomea yksittäiset äänet (esim. Juha Lankinen) tai ryhmissä (Viipurilaiset seurat) tai Karjalan liiton sekä aluepalautusryhmien kautta.
Kirjailijat, muusikot, teatterintekijät, elokuvaohjaajat.
Kansalaisaktivistit: palautusjärjestöjen aktiivit
Tutkijat: Karjalan tutkimus, sotahistoria, arkeologia, rakennusperinne (erityisesti Aalto – kirjasto).
Media: Karjalan kysymys valtakunnan- ja paikallislehdistössä sekä sähköisissä tiedotusvälineissä.
7. Etelä-Karjalan dilemma Suomen puoleinen osa Karjalankannasta jäi menetetyn Viipurin varjoon.
Lappeenranta, Joutseno, Imatra, Kouvola, Kotka tai Imatra eivät ole yksin eikä yhdessä riittävä Viipurin ’perilliseksi’?
Itärajan suomalaiskaupungit eivät pysty ohjaamaan ja hallitsemaan Karjalasta ja Viipurista käytävää keskustelua?
Etelä-Karjalalta odotetaan maakunnallista identiteettiä, mutta maakunnan identiteetin rakennusaineet ovat osittain rajan toisella puolella.
Rajan länsipuolelle jäänyt osa ei ole riittävä vahvan identiteetin rakentamiseen, koska: a) puuttuu vahva ja yhteisesti arvostettu keskus, b) puuttuu selkeät kulttuuriset perinteet, jotka olisivat vain ja ainoastaan Etelä-Karjalassa. c) puuttuu väestö, joka identifioituisi Etelä-Karjalaan ja sen kulttuuriin.
8. RAJA Etelä-Karjala on elänyt rajan rajoittamana alueena ja maakuntana nyt hieman yli kuusi vuosikymmentä.
Raja on ollut ’suljettu raja’ yli neljä vuosikymmentä.
Rajan läpi on avautunut henkilökohtaisia ’henkireikiä’, joiden kautta on kulkeutunut tietoa erityisesti Viipurista, kaupungin rakentamisesta ja kunnostamisesta sekä yleisistä olosuhteista.
’Henkireikien’ läpi on kulkenut myös paljon tietoa Suomesta Venäjälle, mm. Viipurin historiasta, rakennusten historiasta yms.
Etelä-Karjala on odottanut rajalla ja erityisesti rajan takana tapahtuvia muutoksia pystymättä silti kehittämään täysipainoisesti omaa identiteettiään.
Rajan avauduttua odottava tilanne on jatkunut. Pitäisikö Etelä-Karjalan ottaa aloite? Mikä on Viipurin ja alueen tulevaisuus?, Mikä on rajan tulevaisuus?
9. JAETUN MAAKUNNAN IDENTITEETTI Voiko Etelä-Karjala rakentaa oman identiteetin Viipurin varjossa?
Vastaus: Miksi Etelä-Karjala tarvitsee omaa identiteettiä, kun sillä on jo oma identiteetti. Se on Karjalankannaksen identiteetti, jolla on tuhatvuotiset perinteet. Etelä-Karjala on aina ollut osa Kannasta ja niin se on edelleen. Neuvostoliitto, raja ja Venäjän nykytilanne ovat vain lyhyitä periodeja Kannaksen pitkässä historiassa.
Pitäisikö Viipurista tehdä jälleen Kannaksen kiintopiste ja alueen identiteetin rakentaja?
Vastaus: Viipuri on edelleen Karjalankannaksen ja siten myös Etelä-Karjalan identiteetin muokkaaja. 60 vuoden lähihistoria ja nykyinen tilanne tekevät Karjalankannaksesta jaetun maakunnan. Sen identiteetti on erilainen kuin 1920- ja 30-lukujen identiteetti, mutta identiteetin peruselementit ovat edelleen samat eli monikulttuurisuus, venäläisyys ja suomalaisuus, monietnisyys sekä idän ja lännen kulttuurien kohtauspaikka.
Professori Hans Andersin: Voin sanoa skeptikoille, että Viipuri on historiansa aikana monta kertaa ollut samanlaisessa suossa kuin nyt, mutta on aina pystynyt nousemaan entistä ehompana alennustilastaan. Toivotaan, että joku meistä elää niin kauan, että voisi todeta: Viipurin kaltaista kaupunkia ei ole!
