Kurssi Muuttuva työ -12

1. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Johtamisen maisteriohjelma Marja-Liisa Trux Marja-liisa.trux@aalto.fi Kurssi Muuttuva työ -12 Agenda 27.9.12 0. Järjestelykysymykset Käytäntöyhteisöt – kertausta Valmistelutehtävän purku 3. Taktinen orientaatio ja ote työhön Tauko Ammattitaidon kehittyminen Habitus Valmistelutehtävä

2. Mistä käytänteistä nyt on kyse? Mihin käytänteisiin osallistun (nyt, tulevaisuudessa)? Mitä ne tekevät minulle ja minusta? Mitä minä voin tehdä niiden kautta ja niille? Opiskelukäytänteet Akateemisen työn käytänteet Ammatilliset käytänteet erilaisissa ekonomien töissä Käytänteet muissa töissä Muut yhteiskunnalliset käytänteet (kansalaisena) (esim. tutkimuskäytänteet) (kesä- tms. työntekijänä; muiden koulutusalojen Ihmiset)

3. Käytäntöyhteisö (community of practice) Yksi lähestymistapa työn tutkimiseen (vrt. Barley & Kunda 2001). Kuuluu käytäntöteoreettisten (tai käytäntölähtöisten) lähestymistapojen joukkoon. Otettu laajalti käyttöön, useista syistä. Keskeisen käsitteen merkitys? Mikä on ”käytäntö” (social practice)? Entä siihen kuuluvat käytänteet? Mikä on yhteisö? Lähestymistavan lyhyt mutta menestyksekäs historia. Mitä uutta se tuo työn ymmärtämiseen käytännöllisenä toimintana, verrattuna manageriaaliseen, johtokeskeiseen tulkintakehykseen?

4. Yhteisö=? Sosiologian peruskategoria ja yhteiskunnassa poliittisesti latautunut, monikäyttöinen sana. Yhteisön olemassaoloa ei kannata olettaa (kuten usein arkikielessä). vrt. esim. ”Aalto-yhteisö”, ”KY:n/kylteriyhteisö” Yhteisöä voidaan rakentaa, ylläpitää tai tuhota. Tutkimuksessa yhteisö voidaan löytää ja kuvata, mutta käytäntöyhteisön näkökulma ei tarkoita sitä, että kaikkia porukoita tarkasteltaisiin yhteisöinä. On tutkittava toimiiko joku porukka tai verkosto yhteisöllisesti vai jollain muulla logiikalla. Perusvaihtoehtoja yhteisölliselle organisoitumiselle: markkinavaihdannan logiikka, hierarkkinen organisaatio. Muodikas ”verkosto” voi organisoitua millä tahansa näistä periaatteista.

5. Paikallinen oppiminen (situated learning, Lave & Wenger) Oppiminen tapahtuu osallistumalla tiettyä käytännöllistä toimintaa harjoittavien yhteisöön (community of practice) siis työskentelemällä tietyssä historiallisessa kontekstissa, suhdekentässä ja (työ-) kulttuurissa. Kyse ei ole vain tiedon keräämisestä, vaan pääsystä mukaan yhteisön toimintaan, ja harjaantumisesta sille ominaisiin käytänteisiin. Keskiössä suhteet yhteisön uusien ja vanhojen jäsenten välillä: tulokas oikeutettu osallistumiseen perifeerisessä asemassa (legitimateperipheralparticipation) Keskeinen yhteistyön ja oppimisen muoto on tarinoiden kertominen. Oppija mukana koko persoonallaan: - Sitoutuminen toimintaan välttämätön edellytys - Henkilökohtaiset suhteet muihin - Identiteetin rakentaminen (minä yhtenä meistä) - Puhe- ja ajattelutavat sekä tulkintakehykset

6. Käytäntöyhteisö (COP) on siis… samoihin käytänteisiin osallistuvien luoma ja ylläpitämä yhteisö, jonka jäsenillä on ainakin osittain yhteisiä pyrkimyksiä ja jotka ovat toistuvasti vuorovaikutuksessa käytänteitä harjoittaessaan, kohdellen toisiaan vastavuoroisuuden etiikalla. Vrt. ’Käytäntöverkosto’ (network of practice - NOP) samanlaisten käytänteiden harjoittaminen ilman yhteisöllisyyttä, verkostomaisissa suhteissa potentiaalista yhteistyötä helpottaa samanlaisten käytänteiden tuntemus esim. tietyn alan ammattilaiset esim. kauppiksen opiskelijat ?

7. Valmistelutehtävä: referaatti artikkelista Barley & Kunda (2001) Miltä tuntui lukea tällainen artikkeli? (Paneudumme kohta artikkelin sisältöön.) Millainen kokemus oli kirjoittaa siitä referaatti? Erityisiä hankaluuksia? Millä tavoin toimien selvisitte niistä?

8. Barley & Kunda (2001): Bringing Work Back In Kolmikoissa (a) Mikä on artikkelin perusväite – sanoma? (b) Miten kirjoittajat perustelevat väitteensä? (c) Ovatko perustelut vakuuttavia?

9. Barley & Kunda (2001)… (d) Miten työtä tulisi tutkia?

10. Barley & Kunda (2001): Bringing work back in Johdanto Epäkelvot käsitykset työstä ja mielikuvat organisaatioista. Organisaatioteorioiden on muututtava: byrokratian analyysistä työntutkimukseen. Uusia käsitteitä etsimässä Nykyisten heikkouksia: käsitteellinen inversio ja ympäristökeskeisyys. Ratkaisu: osallistuvaan havainnointiin perustuva evidenssi ihmisistä työnsä äärellä. Organisaatioteoria ja työntutkimus Organisaatiotutkimuksessa lopetettiin työn tutkiminen ja siirryttiin muihin lähestymistapoihin. Seurauksena kivettyneet mielikuvat työstä. Metodiset implikaatiot Kenttätyö: yksityiskohtaiset kuvaukset paikallisista työkäytänteistä. Vertailevat tutkimusasetelmat. Potentiaaliset hyödyt työn ja organisaatioiden tutkimisen uudelleen integroinnista Uusia käsitteitä (esim. tunnetyö, saavutusura). Teoreettisten arvoitusten ratkaisu (esim. oppiminen kollektiivisena – COP). Organisointiprosessien hahmottaminen: toiminta ja vuorovaikutus työkäytänteissä. Johtopäätökset Työn yksityiskohtainen tutkiminen: mitä ihmiset todella tekevät? Miksi keskeistä, mistä löytyy, miksi ohitettu, mitä nyt tehtävä.

11. Barley & Kunda (2001): Bringing work back in Intro Theories of organization – describing and explaining conrete activities, work Nature of work changes, organization theories should change: from the analysis of bureacarcy to what? Bringing studies of work back in Evidence of changes in work Inadequate conceptions of work and images of organizations The Search for New Concepts Weaknesses in current conceptualizations: conceptual Inversion and environmentalism Solution: a grounded approach, detailed understanding of work based on empirical evidence, close, participant observation of human action e.g. contingent employment, projects, firms as mediators Orgnizational Theory and Work Studies Early theorists studied work The Shift away from work studies: why? Systems theory and the environment Methodological norms Specialization: OT emerges in business schools Studies of work continued in other disciplines Muuttuva työ -08/KR

12. Barley & Kunda… Petrified images of work The language of work, ideal typical occupations, formal classifications Methodological Implications Field techniques: detailed desciptions of situated work practices, emic (natives’) and etic (analytical) concepts, eg. real-time interviewing Comparative designs: within family, key parameter, accross family Potential Payoffs from Reintegrating Studies of Work and Organizing New conceptual ground: e.g. emotional labour, careers of achievement Resolving theoretical puzzles: e.g. organizational learning - as collective? capturing members knowledge? Communities of practice Envisioning organizing processes: action and interaction in studying work practices e.g. studies of Computer Supported Cooperative Work; activity theory, ethnomethodology; continual structuration and restructuration Revitalizing ossified concepts: e.g. ’role’ as situated and renegotiated, relational and non-relational aspects of work; structuring of networks Conclusion Detailed studies of work: what people actually do Why central, where found, why ignored, what required now Muuttuva työ -08/KR

13. Voiko tutkimusteksteistä saada jotain irti ja omaan käyttöön? Opiskelun arkea?? Luetaan se mitä opettaja määrää, jotta saa kurssin suoritettua (riittävän hyvillä pisteillä)? Luetulle ei ole omaa käyttöä ja sisältö unohdetaan. Luetaan pääosin muuta kuin tutkimustekstejä (oppikirjoja yms.); vain tutkimustekstejä, jotka popularisoitu sopimaan business-koulujen maailmaan. Aliarvioidaanko opiskelijoita? Voiko kauppat. maisteri olla sivistynyt – eli kykenevä kartuttamaan omatoimisesti kulttuurista pääomaansa, myös tutkimustekstien avulla ?

14. Mitä tarkoitusta varten tutkija lukee toisten tekstejä? Yksi näkemys (Styhre 2009): • (1) Saa käyttöönsä uusia käsitteitä ja viitekehyksiä. • Vrt. kieli ja käsitteet muutenkin ihmisten perustyövälineenä. • (2) Laajentaa sanavarastoaan ja ilmaisukeinojaan. • (3) Ottaa oppia muista tarinankerronnan taidossa. • Vrt. tarinointi muussa toiminnassa; ”elämme tarinaa”. • (4) Hankkii lisäresursseja oman toiminnan ja ajattelun reflektointiin. • Toisin ajattelevat auttavat tunnistamaan omia (harha-) luuloja. • Tutkiminenkin on konkreettista työtä, jota voi tehdä monin • tavoin – ja toisten tapoihin tutustuminen auttaa tajuamaan • oman tavan erityisyyden. Styhre, Alexander (2009) Institution, prerogative, and predicament: On reading in the age of ‘‘faddishness’’. Scandinavian Journal of Management 25:3, 340-345 (kr:n muokkaamassa muodossa).

15. Ja hankkiakseen resursseja tutkimustehtävien suorittamiseen - kertausta Käsitteellistäminen Mistä opiskelussa on kyse? Kuvaaminen Miten he opiskelevat? Selittäminen Miksi he opiskelevat niin (eri tavoin)? Kritiikki Millä perusteella opiskelun hyvyyttä arvioidaan? Kehittäminen Kuinka opiskelutapoja voidaan uudistaa/ ylläpitää? Ks. Kallebergin esittämät tutkimustehtävien ja –kysymysten tyypit (konstatiivinen, kriittinen, konstruktiivinen). Vrt. Oman toiminnan kannalta (ks.. tutkiva ote, reflektointi ja kysymykset): - artikulointi (sanoittaminen), selonteko (kertominen), tulkinta - arviointi sekä päämäärän ja tavoitteiden määrittely, - kehittäminen/ylläpito (diagnosointi , vaihtoehtojen määrittely, interventiot).

16. Kurssin ohjelma: temaattinen eteneminen ja kirjalliset tehtävät 13.9. Avaus Kurssin tarkoitus ja toteutus ’Työ’ käytännöllisenä toimintana ja peruskategoriana Työntutkimus VT: kokkien työ 20.9.Alan tutkimus… (jatkuu) Työkäytänteet ja käytäntöyhteisöt – yksi tulkintakehys Referaatti (1A) 27.9. Työkäytänteet ja käytäntöyhteisöt… (jatkuu) Työn taktiikka: keinoja, tekniikkaa ja taitoja Reaktiopaperi (1B) 4.10. Työn taktiikka… (jatkuu) Työn politiikka: tavoitteet ja valta Reflektiopaperi (1C) 11.10. Työn politiikka… (jatkuu) Työn moraali: motiivit ja oikeutukset VT 18.10. Yhteenveto: minä, työntekijä [työn subjekti] Essee: suunnitelmat Päätös Essee (2) 1.11. Esseen palautus klo 23.59

17. Kurssin ohjelman perustana seuraava oletus: Tiedän kuka olen ammattilaisena, jos tiedän miten teen työni (työn taktiikka) mitä pyrin työssäni saamaan aikaan ja saavuttamaan (työn politiikka) miksi pyrin työssäni näihin tavoitteisiin, näillä keinoin (työn moraali). Yleistä, oikeaa vastausta ei ole, vaan jokaisen on löydettävä omat vastauksensa. Kurssi voi johdattaa sellaisten resurssien lähteille, joista on apua ratkaisujen tekemisessä (tulevissa tilanteissa). Käsittelemme näitä käytännöllisen toiminnan ratkaisuja yksi kerrallaan, päätyen kysymykseen ”kuka minä saattaisin haluta olla ammattilaisena”. Kysymykset toimivat kahdelta kannalta: oman toiminnan reflektointi ulkopuoliselle keino ymmärtää toisten tekemää työtä.

18. Taktinen orientaatio ja ote työhön - johdattelua Mistä nyt kyse? Esimerkkejä (mm. kokit, opiskelu) Mistä tulee termi ’taktinen’: de Certeau (ks. kalvot) Perustaktiikoita: Goffman (ks. kalvot) Relevantteja teemoja työntutkimuksessa Perinteisempiä, mm. taidot (ks. kalvot) Uudempia (ks. valmistelutehtävä) tunnetyö ja sen vaatimat taidot työn kehollisuus (ks. kalvot: habitus, Bourdieu)

19. Työ 10/kr Kokin työ käytännöllisenä toimintana: 4 retoriikkaa (ks. Fine 1996) Ammattilainen Taiteilija Business-ihminen Työläinen Kuka Miten Mitä Miksi Paineen alla, valvottuna, rationalisoidusti, toisteisesti, määrätyillä resepteillä, ruumiilli- sesti raataen, ilman arvostusta. Laitteet tunti- en, likaista työtä pelkää- mättä, fyysisillä taidoilla ja kestävyydellä. Kelloa kontrolloiden, ottaen omaa aikaa. Reilun työpanoksen antaen. Autonomisesti, kurinalaisesti, harjaantuen, uutta luoden. Alan kikoilla, salatuilla resepteillä ja tekniikoilla, näppi- tuntumalla. Tiedolla kuinka suorittaa eri tehtävät. Luovasti, yksityiskohtaisesti, huolella suunnitellen, ekspressiivisesti, esteettisesti. Perinteen sekä omien lahjojen, taitojen ja mielikuvi- tuksen avulla ruokia muuntaen. Työtä kontrolloiden, suunnitellen, ravintolan ulkoinen ja taloudellinen tilanne tuntien. Tietoisena prosessista ja kustannuksista: palkat, ruuat, hinnat, asiakkaat, hankinnat, (ketju ostoista roskikseen). Säästäen, työn tuottavuutta nostaen, työntekijät säilyttäen. Näyttävä kokkaus, ja esillepano kulina- risteille: muodoltaan kauniit, innovatiiviset ruuat. Lahjakkaan maine. Maksaville asiak- kaille palvelua; Kannattavaa ruokaa. Hyvät ansiot, hallinta, nousu johtajaksi tai yrittäjäksi. Ihmisten syöttäminen. Työpaikan turvaaminen. Työtoverien kunnioitus. Minä ≠ työminä Erityiset,vaativat ruuat. Maine ammatti-laisena. Minä = työminä. Elämyksiä kulinaristeille. Perinteen jatkaminen ja uudistaminen. Ravintolan maine; Ammattikunnan arvostamathyvät asiat; ammattikun- nan autonomia Ravintolan ja työsuhteen jatkuvuuden turvaaminen tai jopa taloudellinen menestys. Ihmiset tarvitsevat ruokaa päivittäin: oikeaa, fyysistä työtä.

20. 1 (11) Michel de Certeau: arkipäivän ’taktiikat’ Certeau, M. de (1984) The Practice of Everyday Life. Berkeley: The University of California Press. Seuraavat kalvot yrittävät välittää perusideat ’taktisesta toiminnasta’ tämän tutkijan mukaan.

21. Michel de Certeau… 2 Toisten tuottamassa ja omistamassa tilassa voi vain taktikoida, “pärjäillä” In a space owned, and “prefabricated”, by others (like a square in a city), the ordinary people cannot really act strategically, but they can rehearse various ‘tactics’,“make do” (ibid, xvii-xx, and Ch. III). … ja silti marginalisoitu enemmistö toimii luovasti The “marginalized majority” acts creatively “as unrecognised producers, poets of their own acts, silent discoverers of their own paths in the jungle of functionalist rationality” (ibid, xviii). ei-tietoista ja tahatonta luovuutta “funktionalistisen rationaliteetin viidakossa”

22. 3 Vaikka heidät on alistettu ‘havainnoinnin teknologioille’ ja ‘kurin’ muodoille (joita Foucault analysoi) sekä ‘sopivan paikan taloudelle’ (economy of the proper place; (jota Bourdieu analysoi) heillä voi olla taktiikoita määriteltynä seuraavalla tavalla (ibid, xix): “I call “tactic”… a calculus which cannot count on a “proper” (a spatial or institutional localization), nor thus on a borderline distinguishing the other as a visible totality… A tactic insinuates itself into the other’s place, fragmentarily, without taking it over in its entirety, without being able to keep the distance… The weak must continually turn to their own ends forces alien to them.” eli vieraiden voimien tilannekohtaista kääntämistä omiin tarkoituksiin, voimatta pitää itseä erillisenä toimijana voimien kentässä, toisten hallitsemassa tilassa.

23. 4 Hienovarainen huomio yksityiskohtiin arkipäivän aktiviteeteissa, erityisissä, paikallisissa tilanteissa “The characteristically subtle logic of these “ordinary” activities comes to light only in the details". "For what I really wish to work out is a science of singularity: that is to say, a science of the relationship that links everyday pursuits to particular circumstances. “And only in the local network of labor and recreation can one grasp how, within a grid of socio-economic constraints, these pursuits unfailingly establish relational tactics (a struggle for life), artistic creation (an aesthetic), and autonomous initiatives (an ethic).”

24. Kysymys siitä, kuinka ihmiset yksilöllistävät tarjolla olevaa kulttuurisia resursseja ja esineitä – ottavat ne omaan käyttöönsä. Taktiikat piilotettuna konformismin ja hallintaan alistumisen takana. “… it depends on a gift economy, on time (it waits for resources it does not own or did not make to go idle), and on loopholes; A tactic does not seek to win or take over. It does not engage in sabotage. Alert to its status as the weak, it makes no attempt to take a strategy on, but seeks to fulfill its needs behind an appearance of conformity.” Lähde: Wikipedia: The practice of everyday life 5

25. 6 Esimerkki: työnteko omaksi hyväksi työnantajan ajalla ja välineillä “La perrugue is a French idiomatic expression meaning work one does for oneself in the guise of work done for an employer, as when one photocopies personal material on the office account, or the like.” Sosiaalisesti heikot käyttävät hyväkseen sosiaalisesti vahvoja, näiden määrittämissä olosuhteissa In The Practice of Everyday Life, Michel de Certeau construes the idea as a socio-cultural trope of sorts, in which the socially weak (e.g., those who must work for others) make use of the socially strong (e.g., the bosses) by carving out an independent domain within the circumstances imposed upon them from above.” (Rob Van Craenenburg) ..

26. 7 Taktiikan voima perustuu sen diffuusiin (epämääräiseen/monipaikkaiseen) muotoon ja ”liukkauteen”, jotka heikentävät ’strategian’ vaikutusta, ja tekevät tästä vastatoiminnasta vaikeasti kartoitettavaa. “…[T]he tactic’s diffuse form does two things: it effectively deflects a strategy’s influence, and it renders its own activities an "unmappable" form of subversion. … in its slipperiness lies a good deal of its power. (Wikipedia) Ihmiset yrittävät tehdä muiden tuottamista tiloista ja esineistä ”asumis- ja käyttökelpoisia”, ja tavoilla joita he eivät tiedosta. “This occurs through the unconscious ways people try to make things like books and city street systems "habitable" in their minds.“ (Wikipedia)

27. Käytäntöteoreetikkojen symposium Dorothy Holland ErvingGoffman Michel de Certeau AlasdairMacIntyre RomHarré Charles Taylor Ole Dreier Pierre Bourdieu Michel Foucault

28. 8 de Certeaun ajatusten käytöstä esimerkki: Webb, J. (2004) Multiple and contradictory interpellations: or, How to juggle cats. Text 8:1 (2004): http://www.griffith.edu.au/school/art/text/april04/webb.htm Miten voi toimia kaoottisessa tilanteessa, jossa pää on täynnä pelkkää hälyä? “… So my life is inevitably chaotic, my head is necessarily full of stuff, and everything tends to noise rather than to significance; … if I rename my situation as rich in information, rather than as chaotic noise, will I feel better about it? Will I work better within it?”

29. … Webb: some ways out of the problem of all this noise. … Brave Sir Robin approach (aka the pomo mode): run away!… Deleuze and Guattari say, if you know the territories in which you're functioning, if you know them really well, you can find escape routes… … The second escape is the put-up-with-it approach … we are interpellated into positions from which there is virtually no hope of escape, because we are netted by language and structure. So adjust your expectations… … Then there's a third, and I think more productive approach, Certeau's approach: escape while staying in place. We can do this if we make a point of engaging with meaning, with the significance of sounds, with the nominological work of ideology as it interpellates us into impossible and incompatible relativities. … … out of complexity come emergent phenomena: ways of bending or breaking what appeared to be rock-solid rules, and hence new ways of interacting with, living within, our chaos. … All this noise, that is, 'can lead to the emergence of new levels of meaning…” 9 Pakene paikalta, koeta sinnitellä ja tyytyä asemaasi… tai kokeile de Certeaun ratkaisua: pakene paikalla pysyen, sääntöjä taivuttaen, uusia merkitystasoja luoden.

30. 10 Toiset voivat tarkoituksella – strategisesti - muokata ihmisiä ja niitä sääntöjä, joilla heidän arvonsa määritellään, olemassa olevien järjestelmien avulla ja niitä ylläpitäen. ”Kuluttajat” voivat vain taktikoida, ”ampua lonkalta juostessaan”. “… de Certeau raises questions concerning intention, as well as the unintended. His basic distinction is between the intentional activities of those who are in control of the production of signification of habitus and those who do not have access to the instruments of image making (these being the educational system, media, advertising, the legal system, etc. …). Those in the more dominant position of power and in access it's instruments utilize strategies which are designed to maintain the system as is. The 'consumers,' as de Certeau calls them, are able only to shoot from the hip while they run along employing tactics.” (lähde:?)

31. 11 de Certeau (1984, xviii): “As unrecognized producers, poets of their own acts, silent discoverers of their own paths in the jungle of functionalist rationality, consumers produce through their signifying practices something that might be considered similar to the 'wandering lines’ drawn by the autistic children studied by F. Deligny: 'indirect' or 'errant' trajectories obeying their own logic. In the technocratically constructed, written and functionalized space in which consumers move about, their trajectories form unforseeable sentences, partly unreadable paths across a space. Although they are composed with the vocabularies of established languages (those of television, newspapers, supermarkets, or museum sequences) and although they may be subordinated to the prescribed syntactical forms (temporal modes of schedules, paradigmatic orders of spaces, etc.) the trajectories trace out the ruses of other interests and desires that are neither determined nor captured by the systems in which they develop.”

32. Sopeutumistaktiikat totaalisessa instituutiossa Goffman (1961) 1. Käännynnäisyys: Hoitolaitoksen asukki alkaa uskoa henkilökunnan diagnooseja itsestään ja käyttää niitä muiden asukkien analysointiin ja auttamiseen vrt. esim. työelämässä ”Asetan liian tiukkoja ehtoja työlleni, joten minun on opeteltava joustavammaksi. Niin Sinunkin tulisi tehdä.” 2. Kolonialisoituminen (vrt. siirtomaan eliitti) Asukki alkaa uskoa, että maailma on paha ja epäreilu ja kannattaa poimia kaikki mahdolliset pienetkin edut omasta asemasta. ”Tämä linjaus on aivan väärä ja monille vahingollinen, mutta voin sitä kannattamalla nostaa omaa palkkaani.” 3. Vetäytyminen Asukki on fyysisesti läsnä, mutta vetäytyy sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. ”Siinäpähän osallistatte. Minähän en sano mitään.” Äärimuoto: ’de-personaalisaatio’, jossa havainnot ja tunteet erkaantuvat.

33. 4. Vastarinta Asukki rikkoo (henkilökunnan) virallisia tai (asukkaiden) epävirallisia sääntöjä tai ei tottele käskyjä. ”Kieltäydyn tekemästä mitä sanot.” Toimii vain silloin, kun asukki tuntee säännöt hyvin ja osaa pelata niitä hyväkseen käyttäen. Tätä käytetään silti tavallisesti ’hoidon’ alussa. Vrt. tarinaan lakitoimiston kopioijasta (ks. ten Bos) ”Mieluummin en tee sitä.”

34. Vastarinnan muotoja tutkittu paljon, ja kurssilla palataan tähän työn politiikan yhteydessä. esim. Fleming & Spicer (2006): tyyppittely Meyerson: Tempered radicals –kirja Kuinka ”erilainen” ihminen voi säilyttää identiteettinsä ja muokata työorganisaatiota. Thomas & Davies (2005): The politics of re-inscription

35. Taito ? Työpsykologia Työntekijän ominaisuus Selittävä tekijä (riippumaton muuttuja) sen vaikutus esim. palkkaan, uraan, tyytyväisyyteen Työn sosiologia Työtehtävän vaatimus (kvalifikaatio) Selitettävä tekijä (riippuva muuttuja) Siihen vaikuttavat työn muotoilu (work design) organisaation, työmarkkinoiden ja yhteiskunnan rakenteet teknologinen muutos tuotantomuodot johdon valta ja auktoriteetti, strategiat ja organisointiratkaisut Hypoteesit kehityssuunnasta osaamistason nosto (upgrading); automatisointi määrää osaamistason alentaminen (deskilling) tekniikka materialisoi johdon kontrollin ja dominaation syventää jakoa suorittavaan työhön ja suunnitteluun polarisaatio: erot taitotasoissa kasvat Vastarinta ja paikallisuus: erilaisia tulemia Lähde: mm. Vallas (1990) The concept of skill: a critical review.

36. Työn vaatima taitotaso: kuinka vaikeaa työtä? Erilaisia ulottuvuuksia tutkimuksissa: Monimutkaisuus (complexity) Autonomia, vastuu Laajuus Käsitteellisyys Tekninen tietämys Työprosessitieto (labour process knowledge) Kenen käsissä työprosessitieto? Työntekijä, johto, asiantuntijat (insinöörit)? Kollektiivista? ”Hiljaisen tiedon” ongelma johdolle ja asiantuntijoille Julkilausumatonta vai piilotettua tietoa? Työntekijöille keino säilyttää tieto omissa käsissä ja turvata oma asema Johdolla ongelma: työprosessin ja työntekijöiden hallinnan este, joten uhka omalle asemalle.

37. Taitojen ja osaamisen ’sosiaalinen konstruointi’: Jatkuva neuvottelu työpaikoilla siitä, kuinka vaativaa jokin työ on ja kenellä on tarvittavaa taitoa. Ideologiset kategorisoinnit ja valtakunnallinen/ kansainvälinen politiikka Koulutusjärjestelmä ja ammattikunnat luokitusten tuottajina Tarve tuntea se käytännöllisen toiminnan muoto,josta kulloinkin kyse Ks. COP-lähestymistapa ja ’paikallinen oppiminen’ Vrt. yleiset listat työelämän vaatimista taidoista tai akateemisista taidoista ’Osaamisen’ johtaminen – sanahirviö; ’osaajia’ voidaan yrittää ’johtaa’ ja tietoa hallita. (vrt. puuttuva johtamisen oppi: ”voiton johtaminen”)

38. Ammattitaidon kehittyminenDREYFUS H.L.& DREYFUS S.E. (1986) • Noudattaa sääntöjä ja pitää tiukasti kiinni toimintaohjeista • Ei harkinnanvaraista päätöksentekokykyä • Tilanneherkkyys vähäistä NOVIISI • Kaipaa ohjeita toiminnan eri osa-alueille • Arvioi eri osatekijät/näkökulmat erikseen ja antaa kaikille yhtä suuren painoarvon • Tilanneherkkyys edelleen rajoittunutta EDISTYNYT Kirsi Korpiaho, Ammattitaidon kehittäminen -05

39. Pärjää kiireen kanssa • Näkee toiminnan vaikutuksia • Suunnitelmien teko tietoista • Rutinoituneet toimintatavat OSAAVA • Näkee tilanteet kokonaisuuksina • Näkee mikä on tärkeää/poikkeavaa • Päätöstenteko helpottuu • Käyttää perusohjeita, joiden merkitys muuttuu tilanteen mukaan TAITAVA • Ei tarvitse nojata sääntöihin, ohjeisiin • Intuitiivinen ymmärrys eri tilanteista • Tarvitsee analyyttistä lähestymistapaa vain ongelmatilanteissa • Visioi siitä mikä on mahdollista ASIANTUNTIJA Kirsi Korpiaho, Ammattitaidon kehittäminen -05

40. Asiantuntijuuden osatekijät ATHERTON J S (2003) Doceo:  Competence, Proficiency and beyond [On-line] UK: Available: http://www.doceo.co.uk/background/expertise.htm. Accessed: 18 January 2005

41. Seuraavassa valmistelutehtävässä on mahdollisuus tutustua yhteen työntutkimuksen uudehkoon, taktisen toiminnan kannalta relevanttiin tematiikkaan. Vaihtoehdot: - Tunnetyö (Kunda & Van Maanen) - Habituksen käsite ja toiminnan kehollisuus (Wainwright ym). Molemmat teemat korostavat sitä, että työnteossa ei ole kyse vain älyllisistä, tietoisista ja yksilön täysin kontrolloimista operaatioista tai teknisistä ”työkaluista”. Tunnetyö mainittiin jo Barleyn ja Kundan artikkelissa. Tunnetyötä tehdään kaikissa ammateissa, eikä vain palvelutehtävissä. Kuhunkin ammattiin kuuluu sille erityinen tunnetyö, jonka luonne voi myös muuttua. Seuraavissa kalvoissa johdattelua habituksen käsitteeseen (Bourdieu).

42. Yksilö sosiaalisen improvisoivana kantajana, käytänteet kehossa: Bourdieun käsite habitus Bourdieu, P. (1998) Practical Reason: On the Theory of Action. Stanford, CA: Stanford University Press Bourdieu, P. (1990) The Logic of Practice. Cambridge: Polity Press. Seuraavissa kalvoissa esimerkkejä siitä, miten tätä käsitettä on yritetty määritellä.

43. Habituksen määrittelyä(Bourdieu, 1998: 8): “…generative and unifying principle which retranslates the intrinsic and the relational characteristics of a position into a unitary lifestyle, that is, a unitary set of choices of persons, goods, practices. Like the positions of which they are a product, habitus are differentiated, but they are also differentiating. Being distinct and distinguished, they are also distinction operators implementing different principles of differentiation or using differently the common principles of differentiation.” Habitus on periaate, joka generoi tiettyyn sosiaaliseen asemaan sopivaa elämäntapaa – seuran, tavaroiden ja käytänteiden valintaa. Habitukset erilaisia ja erontekoja ylläpitäviä.

44. Habitus-käsitteen merkityksestä (John Mitchell, course at Sussex Uni): “The most influential exponent of practice theory is Pierre Bourdieu, whose work in the 1970s and 1980s revolutionised the way in which anthropologists understand structure and action. … he attempted to understand and explain how societies could be simultaneously structured and enduring, and constantly changing. … His central concept is that of habitus which effectively replaces ‘structure’ to provide a non-deterministic theory of people’s tendency to reproduce society as it has been in the past. … He thus replaces the idea that action is determined by social or cultural Structures with the idea that people are predisposed to act in certain ways, but their actions are not straightforwardly governed by structure. Moreover, he argues that habitus – a way of being and behaving – only makes sense if you see it in its historical context.” 

45. Käsitteen oppihistoriaa (Vargas, ?): ”The concept of habitus has been introduced in modern sociologyby Marcel Mauss as ‘technique du corps’ and further developed by Norbert Elias in the 1930s (cf. The Civilizing Process),and in the later 20th century by Pierre Bourdieu. … In Mauss’s conception habitus includes those aspects of culture that are included in the body or everyday practicesof individuals, groups, societies or nations. It involves the totality of learned habits, bodily skills, styles, tastes and other non-discoursive knowledge of a specific group. … Bourdieu expanded the concept by incorporating a person’s beliefs and dispositions. ... As habitus is the product of historically developed social conditions and at the same time it is the individual’s disposition – or, as Bourdieu says, it is ‘a socialized subjectivity’ (1992:101) … Loïs Wacquant, a close collaborator of Bourdieu, understood habitus as a historical product that has several – often contradictory – layers and varies in different historical times as well incorporates the impact of various social environments.”

46. Habitus-käsitteen määrittelyä (Kreis 2000): “… Bourdieu characterizes as "habitus“ a generating principle, an operator or modus operandi that produces those regular improvisations that can also be called "social practice." This operator is the product of an individual's history, his past experience; it is embodied history, internalized as second nature. … the complete past that has produced the person continues to have an effect in the present.” “… Ways of thinking, perspectives on the world, patterns of perception, and the principles of judgment and values at work in a society have all gone into the habitus. … these cultural orders structure all the expressive, verbal, and practical manifestations and utterances of a person.” Kreis, B. (2000) The Gender Relationship in Bourdieu's Sociology. SubStance 29:3, 53-67

47. … According to Bourdieu, the construction of orders takes place in social practice. … It is not a purely mental operation which, as such, would be established only in the agent's thinking. …The regularity of society and of social action originates in physical action, and practical sense – the capacity bestowed by the habitus to produce ways of acting that agree with the social order - is nothing other than a "social necessity turned into nature, converted into motor schemes and body automatisms" (Bourdieu, The Logic of Practice, 69). …Therefore, the habitus, as the agent's incorporated experience with the social world, not only shapes the body, gestures, and bodily stance, where the body functions as a medium in which the habitus expresses itself; rather, the body, as a reservoir of social experience, is an essential component of the habitus. …The "mute experience of the world as a given which is helped by practical sense“ is possible on the basis of a "practical faith" in social orders, on the basis of a relationship of immediacy between habitus and social structures that is not a " 'state of mind,' still less a kind of arbitrary adherence to a set of instituted dogmas and doctrines ('beliefs'), but rather a state of the body" (Bourdieu, TheLogic of Practice, 68).”

48. Wikpedia (page: Pierre Bourdieu): “Habitus can be defined as a system of dispositions (lasting, acquired schemes of perception, thought and action). The individual agent develops these dispositions in response to the objective conditions they encounter. In this way Bourdieu theorizes the inculcation of objective social structures into the subjective, mental experience of agents. For the objective social field places requirements on its participants for membership, so to speak, within the field. Having thereby absorbed objective social structure into a personal set of cognitive and somatic dispositions, and the subjective structures of action of the agent then being commensurate with the objective structures and extant exigencies of the social field, a doxic relationship emerges.” Habitus (kehollisena) siis muokkautuu vastaaman sosiaalisen ’kentän’ rakenteita, niitä olosuhteita ja sitä sosiaalista asemaa, joissa ihminen varttuu (ja aikuisena elää). Tämä tapahtuu (pääosin) tiedostamatta.

49. Dispositio: Hankittu valmius ja taipumus toimia, tuntea, havaita, ajatella ja arvioida tietyllä tavalla Habitus: Kehollinen taju siitä, mikä on minulle mahdollista ja haluttavaa. Ks. tarkemmin valmistelutehtävän artikkelista: Wainwright, Steven P., Williams, Clare & Turner, Brian S. (2006) Varieties of habitus and the embodiment of ballet. Qualitative Research 6:4, 535-558. Työn politiikan yhteydessä palaamme Bourdieun käsitteeseen ’kenttä’.

50. Reaktiopaperi (1B) Tehtävän tarkoitus on tutustua yhteen työn taktiikkaa koskevaan teemaan. Vaihtoehtoiset teemat ovat tunnetyö ja toiminnan kehollisuus. Samalla harjoitellaan artikkelin lukemista siten, että pyrkii myös tunnistamaan ja ilmaisemaan artikkelin herättämiä, omia tuntemuksia ja ajatuksia. Tehtävä: Valitse yksi seuraavista artikkeleista ja tee siitä reaktiopaperi: Wainwright, Steven P., Williams, Clare & Turner, Brian S. (2006) Varieties of habitus and the embodiment of ballet. QualitativeResearch 6:4, 535-558. Tai Kunda, Gideon & Van Maanen, John (1999) Changing Scripts at Work: Managers and Professionals. Annals of the American Academy of Political and Social Science, Vol. 561:1, 64-80. Ohjeellinen pituus on n. 2 sivua, (normaalitekstiä, rivivälillä 1). Tuo paperikopio mukanasi torstain sessioon.