Luento 6 HB18; M17

1. Luento 6HB18; M17 28.4.2014 K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

2. Valuuttamarkkinat • Rahaa ostetaan toisella rahalla • Käytännössä eri valuutoissa olevia talletuksia • Tärkeimpiä osapuolia • Loppukäyttäjät, tarvitsevat ulkomaan rahaa muuhun kuin rahoitustransaktioihin • Ulkomaankauppaa käyvät yritykset, turistit ym. • Markkinatakaajat • Pankkeja, jotka ostavat ja myyvät valuuttoja • Bid-offer-spredi • Asiakkaille myydään korkeammalla hinnalla kuin ostetaan • Markkinatakaajilla yleensä voittoa valuuttakaupasta • Ei johdu kyvystä ennustaa valuuttakursseja vaan asiakaskauppaan sisällytetyistä implisiittisistä maksuista • Spekulaattoreita • Yrittävät hyötyä oletetusta kyvystään ennustaa kurssimuutoksia • Usein termiini- ja futuurimarkkinoilla: sitoutuvat ostamaan tietyn määrän tai myymään jotain valuuttaa etukäteen sovittuun hintaan tiettynä päivänä • ”Avoin positio”: kurssimuutos aiheuttaa suoraan voittoa tai tappiota K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

3. Valuuttamarkkinat • Arbitraattoreita • Pankki tms, joka toimii usealla markkinalla yhtä aikaa, ja pyrkii hyödyntämään eroja hinnoittelussa • Reaalimaailmassa voi esiintyä tilanne, jossa on juuri ja juuri kannattavaa lainata jossain vieraassa valuutassa, vaihtaa raha kotimaan valuuttaan ja suojata kurssiriski johdannaisilla • Etenkin lainanotto vaihtotaseylijäämäisestä maasta voi olla juuri ja juuri kannattavaa jopa suojattuna, siis siten, että valuuttakurssiriski eliminoidaan johdannaisilla • Riskitön arbitraasi vain sen verrankannattavaa, ettei toimintaa kannata lopettaa. • Keskuspankkeja • Pyrkimys vaikuttaa valuuttakursseihin. • Etenkin kiinteän valuuttakurssin ylläpitämiseen sitoutuneet keskuspankit • Nämä roolit ovat usein päällekkäisiä, ja rajatapauksia löytyy • Esim. ulkomaankauppaa käyvä yritys tai markkinatakaaja odottaa joitain kurssimuutoksia ja käyttäytyy valuuttamarkkinoilla näiden odotusten mukaisesti • Lainaa tarvitseva valtio, joka laskee liikkeeseen joukkolainoja vieraassa valuutassa, koska se tulee suojauksen jälkeenkin hiukan halvemmaksi – loppukäyttäjä vai arbitraattori? K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

4. Valuuttamarkkinat • Pitkä positio valuutassa: enemmän varoja kuin velkoja jossain valuutassa • Lyhyt positio: enemmän velkoja kuin varoja • Yleisemmin: valuutan vahvistuminen tuottaa voittoa = pitkä positio • Johdannaisilla positio voidaan muuttaa lyhyestä pitkäksi tai toisinpäin • Samaa terminologiaa käytetään usein muistakin kohteista (osakkeet ym) • Valuuttatermiini: kahden osapuolen valuuttakaupasta tulevana ajankohtana etukäteen sovittuun hintaan K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

5. Valuuttamarkkinat • Käytännössä suurimmaksi osaksi eri valuutoissa olevien talletusten markkinat • Tietysti käydään kauppaa myös seteleillä, mutta volyymit vähäisiä • Lähinnä matkailun kannalta tärkeät valuutat • Harvinaista, että kahdella pankilla keskuspankkitilit samoissa eri keskuspankeissa => harvoin keskuspankkirahaa • Ei ole keskitettyä kauppapaikkaa, kaupoista sovitaan pankkien välillä puhelimitse tai muuten kahdenvälisesti • Spot: vaihto nyt • Forward: jonain tulevana ajanhetkenä • Lontoo edelleen maailman tärkein valuuttakaupan keskus, Japanin merkitys yllättävän vähäinen • Tärkeimmät valuuttakaupan muodot • SPOT: valuutat vaihdetaan nyt • SWAP, suhteellinen merkitys korostunut • Sovitaan samanaikaisesti kahdesta vastakkaismerkkisestä kaupasta, joista toinen toteutetaan heti ja toinen myöhemmin • Joskus mukana korkoja kaupan kohteena oleville erille tms K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

6. Valuuttamarkkinat • Volyymi kasvanut nopeammin kuin BKT tai kansainvälinen kauppa • Euron tulo 1999 vähensi volyymejä • Suurin osa kasvusta johtuu erilaisesta kansainvälisestä sijoittamisesta • Yksi syy suuriin volyymeihin: käytännössä esiintyy melko vähän ”eksoottisten” valuuttojen välisiä kauppoja • Esim. Kuwaitin dinaari – Tanskan kruunu • Kuwaitin dinaarit yleensä vaihdettaisiin Tanskan kruunuiksi vaihtamalla ne ensin USD:ksi ja USD:stä Tanskan kruunuiksi • Seuraus: Kuwaitilainen maahantuontiliike ostaa juustoa Tanskasta miljoonalla dinaarilla => valuuttakauppaa tarvitaan kahden miljoonan dinaarin edestä • Miksi vaihto kolmannen valuutan kautta? • Muistakaa vaihtokaupan ongelma: kun hyödykkeiden määrä kasvaa, tarvittavien ristihintojen määrä kasvaa järjettömästi • Käytännössä aina ajaudutaan jonkin hyödykkeen käyttämiseen rahana K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

7. Valuuttamarkkinat • Jos yleisesti vaihdettaisiin kaikkia valuuttoja kaikkiin muihin, niin… • Maailmassa n. 150 valuuttaa • Tarvittaisiin (1502 -150)/2 = 11 175 aktiivisessa käytössä olevaa valuuttakurssia, joilla käytäisiin kauppaa • Ei löytyisi markkinatakaajia • Valuuttamarkkinoillakin päädytty yhteen ”rahaan”: • Ennen kansainvälinen raha = £, toisen maailmansodan jälkeen $ • Muut valuutat ”hyödykkeitä”, joita myydään ja ostetaan ”rahalla” • Yli puolessa valuuttakaupoista toisena valuuttana USD • 2007: 86.3 % (H&B) • Yhdysvaltojen osuus maailmankaupasta tai maailman rahoitusmarkkinoista paljon vähäisempi K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

8. Valuuttakauppojen selvitys • Selvitys = clearing; varmistetaan, että osapuolten merkinnät täsmäävät, lasketaan osapuolten velvoitteet yms • Toimitus = settlement; siirretään kaupan kohde ostajalle ja kauppasumma myyjälle, valuuttakaupan tapauksessa rahojen siirto pankkitilien välillä • Joskus suomen sana ”selvitys” viittaa näihin molempiin – horjuva terminologia • Miksi sopia kaupoista, jos sovittuja kauppoja ei koskaan voida toimeenpanna? • Oltava jonkinlainen selvitysjärjestelmä • Ei niin triviaali asia kuin luulisi, voi olla suuria riskejä • Perinteisessä / vanhanaikaisessa valuuttakauppojen selvityksessä toimitus tapahtuu kyseisen valuutan kotimaassa • Esimerkki: japanilainen pankki ostaa suomalaiselta pankilta dollareita punnilla => Japanilaisen pankin tiliä ns. katepankissa Lontoossa veloitetaan ja suomalaisen hyvitetään => Suomalaisen pankin tiliä katepankissa New Yorkissa veloitetaan ja japanilaisen pankin tiliä hyvitetään K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

9. Valuuttakauppojen selvitys • Tavallista, että yhden valuuttakaupan selvittämiseen tarvitaan kuusi pankkia • Esimerkissä: • Suomalainen pankki • Japanilainen pankki • Suomalaisen pankin käyttämä katepankki Lontoossa • Japanilaisen pankin käyttämä katepankki Lontoossa • Suomalaisen pankin käyttämä katepankki New Yorkissa • Japanilaisen pankin käyttämä katepankki New Yorkissa • Perinteisesti kaupan kohteet on toimitettu erikseen • Kumpikin osapuoli lähettää ohjeet omalle pankilleen valuutan kotimaassa maksun toimittamisesta; • Toinen vaihtoehto • PVP, ”PaymentvsPayment”, suoritusten samanaikainen toimittaminen K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

10. Valuuttakauppojen selvitys • CLS pankki vsta 2002; • 17 valuuttaa, mm. USD. euro, SEK, NOK… • Toteuttaa PVP:n: siirrot samanaikaisesti osapuolten tilien välillä. • Osapuolilla monivaluuttatilitCLS-pankissa • CLS:llä tilejä suuressa määrässä keskuspankkeja, ja CLS:ään tehdään talletukset keskuspankkirahalla. • Yleensä talletuksia tehdään vain siksi ajaksi kuin kauppojen toimeenpanoa varten tarvitaan. CLS-tili ei ole pitkäaikainen sijoituskohde. • Valuuttakauppaa käyvän pankin paikallinen katepankki valuutta-alueella tarvitaan yhä, ellei pankilla itsellään keskuspankkitiliä ko valuutta-alueella. • Yli 50 % markkinaosuus selvityksessä? • CLS-pankki saanut toimiluvan New Yorkissa, toimii Lontoossa • Osakkeenomistajina (yksityisiä) suurpankkeja eri puolilta maailmaa, mm. Nordea ja Danske K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

11. Erilaisia valuuttakurssijärjestelmiä • Valuuttakurssijärjestelmä = mekanismi, joka määrää valuutan arvon muissa valuutoissa • Ollut käytössä hyvin monenlaisia • Perusongelma kautta aikojen: • Kurssia yritetään pitää vakaana => muista tavoitteista pitää luopua • Kurssin annetaan vaihdella => vaikeuttaa ulkomaankauppaa • Seuraavassa käsitellään vain vapaasti (tai melkein vapaasti) vaihdettavien valuuttojen järjestelmiä • Voidaanko puhua valuuttakurssijärjestelmästä, jos valuutan maastavienti on kielletty, sitä saa vaihtaa vain valtion päättämään viralliseen kurssiin valtion omassa valuutanvaihtopisteessä ym? • ”Itäblokki” kylmän sodan aikana • Vanhin järjestelmä oli rahametallin kautta • Esim. 1800-luvun lopulla yksi Suomen markka vastasi arvoltaan yhtä Ranskan frangia, koska vaihtokurssi kultaan oli sama. K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

12. Erilaisia valuuttakurssijärjestelmiä • Lähihistorian kehitys: • Entistä useammilla mailla on joko: • Täysin kelluva kurssi • Yleistyi ensin 1970-luvulla ja vielä lisää 1990-luvulla • Jokin toisen ääripään vaihtoehto • Ääriesimerkki: EMU, jossa valuuttakurssien vaihteluita rahaliiton jäsenmaiden välillä ei määritelmällisesti VOI esiintyä • Valuuttakatejärjestelmät (palataan) • Sen sijaan välimuodot vähentyneet • Järjestelyt, joissa valuuttakurssi jollain vähemmän täydellisellä tavalla kiinnitetty K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

13. Tavanomainen kiinteiden kurssien järjestelmä • ”Markkinaosuus” siis supistunut, kuten edellä todettiin • Oli melkein ainoa valuuttakurssijärjestelmä Bretton Woods –periodilla 1940-luvulta vuoteen 1971 • Dollari sidottu kultaan (USD 35 / unssi), muut valuutat dollariin • Poikkeus: sosialistiset maat • Keskuspankki ylläpitää (melko) vakaata kurssia jonkin ankkurivaluutan ja oman valuuttansa välillä omaa valuuttaansa ostamalla ja myymällä • Voidaan sitoa myös valuuttakoriin • Kauppapainotteinen tai jonkin poliittisen kriteerin mukaan valittu yhdistelmä valuuttoja (Suomi pitkään) • Keskuspankilla oltava valuuttavarantoa interventioita varten • Kiinteää kurssia helpompi ylläpitää jos ”ankkurivaluutan” keskuspankki tukee tavoitetta • ERM II: Tanska, Liettua (Oli: Latvia); ollut usein EMU:n eteinen (Latvia, Malta, Slovakia…) • Korkopolitiikassa yleensä pakko ottaa huomioon myös valuutan arvo • Mitä vapaammat pääomanliikkeet kansainvälisesti, sitä olennaisempi kysymys koroista päätettäessä • Täysin vapaat pääomanliikkeet ja ehdottoman kiinteä valuuttakurssi => voi olla vain muodollista itsenäisyyttä koroista päätettäessä K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

14. Tavanomainen kiinteiden kurssien järjestelmä – esimerkkitapaus Tanska • Ennen euroa kiinnitys Saksan markkaan, nyk. euroon • Keskikurssi: 1€ = 7,46038 DKR, vaihteluväli +/-2,25% • Käytännössä vaihdellut vähemmän • ERM II • EKP ja euroon sidotun valuutan keskuspankki intervenoivat tarvittaessa • Keskikurssi, jonka ympärillä vaihteluväli, joka voisi olla jopa 15 % • Melko harvoja maita; ennen 2004 EU-laajenemista Tanska oli jonkin aikaa ainoa ERM II-maa. • Tanskan keskuspankki yleensä muuttaa korkojaan silloin kun eurojärjestelmäkin • Tällä hetkellä korot alle eurojärjestelmän; diskonttokorko ollut jo pitkään 0%, vastapuolille myytävät sijoitustodistukset -0.1 % • Liikepankkien keskuspankkitilien saldoille rajoituksia • Interventioita valuuttamarkkinoilla tehtiin melko paljon syksyllä 2008 K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

15. Tavanomainen kiinteiden kurssien järjestelmä – esimerkkitapaus Tanska • Yleensä ohjauskorkojen muutos ollut merkittävämpi keino valuuttakurssin ylläpitämisessä kuin interventiot valuuttamarkkinoilla • Korkoja nostetaan => houkuttelevampaa pitää kruunua => kruunu alkaa vahvistua • Korkoja alennetaan => vähemmän houkuttelevaa pitää kruunua => kruunu heikkenee • Esim. syksyllä 2008 pakoa pienistä valuutoista • Ensin vain intervenoitiin valuuttamarkkinoilla • Sitten nostettiin (!) korkoja kesken finanssikriisin • Korkoero euroalueen politiikkakorkoihin ajoittain jopa 1,75 %, mikä osin johtui euroalueen korkojen laskusta • Aktiivisesti käytetty valuuttavaranto olennainen osa järjestelmää • Koostuu lähinnä ulkomaisista pankkitalletuksista ja likvideistä ulkomaisista arvopapereista • Lähinnä euromääräisiä sijoituksia – hyödyllisimmät ylläpidettäessä vakaata eurokurssia • Valtio tukee valuuttavarannon säilyttämistä: jos varanto supistuu liikaa, valtio ottaa valuuttalainaa jonka se vaihtaa kruunuiksi => varanto vahvistuu K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

16. Euron arvo Tanskan ja Ruotsin kruunuina Ruotsin kruunu kellunut vsta 1992 Tanskan kruunun keskikurssi 7,46038 K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

17. Kiinteiden kurssien järjestelmän ongelma • Altis itse itseään ruokkiville spekulatiivisille hyökkäyksille Aletaan epäillä keskuspankin kykyä ylläpitää valuuttansa arvoa Valuuttaan ei luoteta vaan sen uskotaan heikkenevän, joten sitä myydään joko suojautumisen tai spekulaation vuoksi Valuuttavaranto pienenee Keskuspankin pakko intervenoida, ostaa valuuttaansa valuuttavarannolla K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

18. Trilemma • Tunnetaan myös nimellä ”epäpyhä kolminaisuus”. • Maalla ei yhtä aikaa voi olla seuraavia: • Kiinteä valuuttakurssi • Itsenäinen rahapolitiikka • Vapaat pääoman liikkeet • Jos kurssi on uskottavasti kiinteä, korkotaso ei voi poiketa ”ankkurivaluutan” korkotasosta, paitsi jos kansainvälisiä sijoituksia rajoitetaan. • Muuten olisi mahdollisuus rajattomiin, riskittömiin arbitraasivoittoihin • Uskotaanko Tanskan kruunun vahvistuvan, kun korko niin alhainen? • Keskeinen syy Bretton Woodsin järjestelmän romahtamiseen? • Systeemi kesti kunnes kansainväliset pääomaliikkeet pääosin vapautettiin 1970-luvulta alkaen K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

19. Kelluvien kurssien järjestelmä • Oli ajoittain käytössä maailmansotien välisenä aikana silloin kun ei ollut kultakantaa • Esim. Suomen markka vuoteen 1926 ja 1931 -1933 • Valuuttakurssit olivat melko vakaita • Bretton Woodsin järjestelmän jälkeen päävaluuttojen väliset kurssit kelluvia • Useat pienetkin valuutat kelluvia • Jostain syystä valuuttakurssit olleet volatiilimpia kuin 1920- ja 1930-luvuilla • Valuuttakurssi muodostuu markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella • Interventiot valuuttamarkkinoilla eivät yleensä kovin keskeinen osa rahapolitiikkaa • Ei ainakaan virallista valuuttakurssitavoitetta K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

20. Kelluvien kurssien järjestelmä • Dirtyfloat = keskuspankki intervenoi markkinoilla vaikka selkeää valuuttakurssitavoitetta ei ole • Tavoitteena yleensä estää kurssien muutoksia, ei aiheuttaa niitä • Kurssivolatiliteetin väheneminen • Esim. pelko valuutan devalvoitumisen aiheuttamista inflaatiopaineista • Keskuspankeilla nykyään tavallisimmin suora inflaatiotavoite • Mahdollinen nimellinen ankkuri voi liittyä esim. raha-aggregaatteihin • Korot ja odotukset tulevista koronmuutoksista usein vaikuttavat kursseihin voimakkaasti • Odotetaan koronnostoa => valuuttaa kannattaa ostaa K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

21. Kelluvat kurssit – tapaus Ruotsi • Ruotsi luopui kiinteiden kurssien systeemistä syyskuun 1992 turbulenssissa • Vuodesta 1999 Riksbankslageninmukaankeskuspankintavoitteena "upprätthålla ett fast penningvärde". • Tulkinta: matalakuluttajahintainflaatio • Siisrahansisäinenarvo. • Tärkeinpolitiikkatyökalu: repokorko, jota koskeviaennusteitajulkaistaan • Suorainflaatiotavoitevuodesta 1993 • Kuluttajahintainflaatio 2 % vuodessa • Eivaluuttakurssitavoitetta, rahamäärätavoitettatms • Välineenäkorot; repo-korkonyt 0,75 % • Valuuttakurssikiinnostavavainsiltäosinkuin se vaikuttaakuluttajahintainflaatioon • Riksbankeninulkoisessatiedotuksessakiinnitetäänhuomattavanvähänhuomiotavaluuttakursseihin • Valuuttavaranto on olemassa, ja joskusharvointehdääninterventioita K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

22. Kelluvat kurssit - Ruotsi • Tärkein rahapoliittinen väline: korot • Repo-korko; 7 päivän lainat pankeille • ”Ståendefaciliteter” / standingfacilities • Mahdollisuus tehdä talletuksia ja ottaa lisälainaa, marginaali suhteessa repo-korkoon 0,75 % -yksikköä • Hienosäätöoperaatioita • Riksbanken ennustaa omaa toimintaansa: julkaisee ennusteita (luottamusväleineen) tulevalle repo-korolle K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

23. Ruotsin ja Tanskan korot K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

24. Valuuttakatejärjestelmä • ”Currencyboard” • Alkujaan siirtomaiden valuuttakurssijärjestelmä • Siirtomaan valuutta kiinnitettiin emämaan valuuttaan erittäin kiinteällä kurssilla • Ei varsinaista rahapolitiikkaa • Siirtomaiden itsenäistymisen myötä lähes poistui käytöstä • Suosio alkoi kasvaa uudelleen 1980-luvulla, kun tarvetta uskottaville valuuttakurssijärjestelmille • HongKong sitonut USD:hen • Bulgaria sitonut euroon • Viron kruunu oli sidottu euroon (DEM/EUR) • Keskuspankin valuuttavaranto pidetään suurimmaksi osaksi tai kokonaan ankkurivaluutassa • Erittäin varovainen sijoituspolitiikka K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

25. Valuuttakatejärjestelmä • Keskuspankki vaihtaa omia velkojaan ja vain niitä tähän ankkurivaluuttaan täysin kiinteällä kurssilla, jonka muuttaminen on uskottavuuden parantamiseksi tehty juridisesti mahdollisimman vaikeaksi. • Osto- ja myyntikurssi voivat hiukan poiketa (HKD, jonka USD kurssi vaihtelee hiukkasen) • Valuuttavaranto aina vähintään yhtä suuri kuin vaihdettavat keskuspankin velkaerät => ei voi tulla vastaan tilannetta, jossa keskuspankilla ei olisi millä lunastaa omia seteleitään tai muita velkaeriään • Keskuspankki EI intervenoi pankkien välisillä valuuttamarkkinoilla, vaan ainoastaan itse liikkeeseen laskemallaan keskuspankkirahalla • Jos ”jääräpäinen” keskuspankki, spekulatiivinen hyökkäys tuomittu epäonnistumaan • Valuuttavaranto lopussa vasta kun keskuspankilla ei enää ole velkoja, siis kun koko rahaperusta tuhottu • Vrt täyskatteellinen kultakanta K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

26. Valuuttakatejärjestelmä • Valuuttavaranto ei saa supistua liikkeessä olevan keskuspankkirahan määrää pienemmäksi, eikä lisää keskuspankkirahaa saa laskea liikkeeseen jos sitä olisi enemmän kuin mikä valuuttavarannolla voidaan lunastaa => Keskuspankki ei voi tarjota vapaasti keskuspankkirahoitusta kotimarkkinoillaan • Keskuspankki myöntää surutta lainaa => sekä sen velat että saamiset kasvavat => velat kasvavat valuuttavarantoa suuremmaksi – laiton tilanne! • Keskuspankkirahaa voi laskea liikkeeseen vain, jos on valuuttavarantoa • Ei voi vapaasti myöntää lainoja omassa valuutassaan • Rahapoliittisesta päätöksenteosta lähes luovuttu • Ei säännöllisiä huutokauppoja eikä siis myöskään politiikkakorkoja • Ei voi laskea liikkeeseen keskuspankkirahaa muuten kuin myymällä valuuttoja vastaan, jotta valuuttavarantorajoite ei rikkoutuisi • Politiikkainstrumenttina voi olla esim. vähimmäisvarantovelvoite (mm. Viron kruunu-aikana) • Keskuspankin käytännössä ainoat rahapolitiikkaa muistuttavat tehtävät: vaihtaa omia velkojaan ankkurivaluuttaan ja toisin päin • Lisäksi kotimainen maksuliikennekeskus, setelihuolto, mahd. muita tehtäviä K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

27. Valuuttakatejärjestelmä – tapaus Viro Euron arvo Viron kruunuina tammikuusta 1999 joulukuuhun 2010 Oli: 1 EUR = 15,6466 Viron kruunua K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

28. Valuuttakatejärjestelmä ja tavanomainen kiinteiden kurssien järjestelmä Valuuttakatejärjestelmä • Keskuspankki vaihtaa vain omia velkojaan (keskuspankkirahaa) ankkurivaluutaksi – ja ankkurivaluuttaa keskuspankkirahaksi • Keskuspankki ei myönnä luottoja • Erittäin vähän tai ei lainkaan rahapoliittista päätöksentekoa kiinteän kurssin asettamisen jälkeen • Valuuttakurssi ei saa vaihdella lainkaan • Keskuspankkirahaa saa olla enintään valuuttavarannon verran • Valuuttavarannon sijoittamisessa oltava äärimmäisen riskiaversiivinen • Tavanomainen järjestelmä • Keskuspankki voi intervenoida millä tahansa kotivaluutan määräisellä instrumentilla (esim. pankkien väliset talletukset) • Keskuspankki myöntää luottoja • Keskuspankki päättää ohjauskorostaan säännöllisesti • Valuuttakurssi voi jonkin verran vaihdella, sallituissa rajoissa • Keskuspankkirahan määrä saa ylittää valuuttavarannon • Valuuttavarannon sijoittamisessa voi ottaa kohtuullisia riskejä K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

29. Valuuttakurssien ostovoimapariteettiteoria • Tavaroiden hintaerojen maiden välillä tulisi olla ”kohtuullisia” • Jos erittäin suuria hintaeroja, erittäin kannattavaa tuoda tavaraa halvasta maasta • Kuljetuskustannukset, tullit ym kitkana • Alhaisen kustannustason maan tavaran ostamiseen tarvitaan kyseisen maan valuuttaa, jonka kysyntä nousee => halpa maa ei enää ole halpa, jos mikään ei estä sen valuuttaa vahvistumasta • Tai jos kurssia pidetään kiinteänä: inflaatio • Johtopäätös: valuuttakurssien muutokset noudattavat (pitkällä aikavälillä) inflaatioeroja K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

30. Ostovoimapariteettiteoria K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

31. Ymmärrettäviä poikkeamia ostovoimapariteetista • Kyky tuottaa vientituotteita • Tekikö Pohjanmeren öljy Norjasta kalliin maan? Lisää vietävää • Halvimpia kohteita turisteille usein maat, joilla ei juuri mitään vietävää => valuutta halpaa paikallisista elinkustannuksista riippumatta, koska kukaan ei kiinnostunut ostamaan kyseistä valuuttaa • Tuottavuuden nousu tavallisempaa kaupan kohteena olevien tavaroiden tapauksessa (teollisuus) kuin esim. paikallisten palveluiden tuottamisessa • Kaupan esteet; pyrkimys estää tuontia johtaa helposti valuutan arvon nousuun • Kotimaan agentit eivät tarvitse ulkomaan valuuttaa tuonnin maksamiseen • Preferenssien muutokset • Jonkin maan tuotteiden kysynnän vahvistuminen vahvistaa sen valuuttaa K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

32. Ostovoimapariteetin ennustevoima? • Perinteinen empiirinen evidenssi: yksinkertainen ostovoimapariteetti huono selittämään valuuttakurssien muutoksia, etenkin lyhyellä aikavälillä • Mahdollinen selitys: suurin osa valuuttakaupasta liittyy johonkin muuhun kuin tavarakauppaan • Kysyntä ja tarjontakin johtuvat jostain muusta kuin tuonti- ja vientimahdollisuuksista. • Onko kyvyttömyys havaita ostovoimapariteettiteorian ennustevoimaa johtunut soveltumattomista ekonometrisistä menetelmistä? • Jos Japania ei sisällytetä näytteeseen, suurimpien kehittyneiden talouksien ja Yhdysvaltojen valuuttojen kurssimuutokset noudattivat ostovoimapariteettiteoriaa 1973-1996, joskaan tätä ei liian yksinkertaista menetelmää käytettäessä voi havaita (Choi, JIMF 2001) • Ostovoimapariteetti toimii Kaakkois-Aasian ja Yhdysvaltojen välillä (Chang & Su 2013), mutta ei Kiinan ja Yhdysvaltojen • ”non-linearranktest” K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

33. Valuuttakurssien muutoksista • Käytännössä valuuttojen lyhyiden korkojen muutoksilla voimakas vaikutus valuutan kysyntään • Korkojen nousu => kannattavampaa pitää valuuttaa hallussa • Myös ennakointi => rahapolitiikan kiristämisen odotukset nostavat valuuttaa • Kansainvälinen Fisher-efekti • Kahden valuutta-alueen nimelliskorkojen ero johtuu inflaatio-odotusten eroista • Korkojen, inflaation ja valuuttakurssimuutosten yhteys • Korkean inflaation maassa on korkeat nimelliskorot ja sen valuutta heikkenee • Ongelma: todellisuudessa reaalikorko ei kaikkialla sama, ja kattamattoman korkopariteetin ennustevoima heikko K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

34. Valuuttakurssien muutoksista • Yhä tavallisempaa nähdä valuutat sijoituskohteina, joiden tuoton ja riskin välillä yhteys • Tulevat korot • Tuleva inflaatio • Tulevat valuuttakurssit • Odotukset tulevasta rahapolitiikasta • Paradoksi: inflaatio kiihtyy => ennakoidaan keskuspankin kiristävän rahapolitiikkaa, mikä vahvistaisi valuuttaa => ostetaan valuuttaa jo nyt => ostovoimapariteettiteoria kääntyy päälaelleen! • Vaikka tasapainovaluuttakurssi olisi olemassa ja siihen lopulta ajauduttaisiin, minkälainen on prosessi? • Kuplia? • Ostetaan nousevaa valuuttaa, koska uskotaan nousun jatkuvan • Voi periaatteessa esiintyä jopa siinä tapauksessa että mukana toimijoita, jotka ymmärtävät kuplan olemassaolon • Tarkkaillaan rahan määrän kehitystä, tuottavuuden muutosta, yritetään arvailla viranomaisten toimenpiteitä… K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900

35. Valuuttaspekulaation vaikutuksia • Spekulointi on periaatteessa omiaan vakauttamaan hintoja: ostetaan sitä, minkä hinta tilapäisessä laskussa, myydään sitä, mikä nousussa • Mutta: ovatko spekuloijat oikeasti näin viisaita? (Laumakäyttäytyminen yms) • ”Noisetrader”; huonosti asioista perillä oleva tai irrationaalinen spekulantti epävakauttaa markkinoita; ostaa ylihintaista, mikä pahentaa ylihinnoittelua, myy paniikissa kurssin laskiessa tms • ”Väärin” arvaavat poistuvat markkinoilta nopeasti • Spekulatiiviset hyökkäykset kiinteän kurssin valuuttoja vastaan eivät ainakaan vakauta • Suomi 1991 • Tuovat likviditeettiä markkinoille => helpottavat esim. ulkomaankauppaa käyvien suuryritysten tilannetta • Etenkin suuri yritys pienellä valuutta-alueella; hankalaa olla ainoa iso asiakas valuutan osalta K.Kauko / Raha- ja pankkiteoria 31C00900