Kehitys ja kauppa

1. Kehitys ja kauppa Luento 6 17.2.2010 Marikki Stocchetti

2. Luentorunko • Missä mennään Dohan kierroksella? • Dohan kierroksen kritiikki • Kauppa ja kehityspolitiikka: • Aid for Trade eli Kauppa-apu (Maailmanpankki WTO/OECD/EU) • (Seuraavalla kerralla aiheesta ’kauppa ja kehitys’: • yleinen tullietuusjärjestelmä: GSP, GSP+ ja Everything but Arms (EBA) • sekä alueelliset vapaakauppasopimukset (EPAt etc.)

3. Lyhyt kertaus… • USA ja EU: • kehitysmailla eniten hävittää, jos Dohan kierros jää kesken ilman uusia sopimuksia (2003-) • Laaja kauppa-agenda on kehitysmaiden etu • Kehitysmaat: • parempi ilman uusia sopimuksia kuin allekirjoittaa etujen vastaisia sopimuksia, joiden muuttaminen jälkeenpäin olisi vaikeaa • Maatalouskauppa on ratkaistava ennen siirtymistä uusiin aihealueisiin • USA ja EU: • WTO:n kierroksen takkuilu ja erimielisyyden kehitysmaaryhmien kokonaisuuden kanssa siirsivät kauppaneuvottelujen painopisteen alueelliselle tasolle: • USA: Amerikkojen välinen vapaakauppa-aluesuunnitelma (Free Trade Area of the Americas, FTAA, NAFTA) • EU: EU:n ja Afrikan Karibian ja Tyynenmeren AKT-maiden väliset talouskumppanuussopimukset, (EconomicPartnershipAgreements, EPAs)

4. Kertausta… • WTO:n ”näytönpaikka” Cancúnin ”katastrofin” jälkeen • 2004 puolivälissä EU:n (Pascal Lamy) ja USA:n (Robert Zoellick) pääkauppaneuvottelijoiden uusi aloite Dohan kierroksen uudelleen käynnistämiseksi, jonka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi: • Uusi agenda: ei uusia kauppakysymyksiä (paitsi kaupan edistäminen) • Markkinoille pääsy: maatalous, teollisuustuotteet ja palvelut • LDC-maille ja muille ”heikoimmille kehitysmaille” ”ilmainen kierros”, ei vastavuoroista markkinoiden avaamista…

5. Missä mennään Dohan kierroksella? • Välietapit: Viimeisin suuri WTO:n ministerikokous pidettiin Hong Kongissa, marraskuussa 2005 • Samanaikaiset neuvottelut maatalous, teollisuustuotteet ja palvelut –kokonaisuudesta • Tavoitteena oli päättää Dohon kierros 2006 loppuun mennessä uudistetuin sopimuksin, vähintäänkin maatalouden ja teollisuustuotteiden uusin sopimuksin. Palvelujen osalta sopimus neuvottelujen jatkumisesta • Nykyinen kierroksen päätöstavoite 2010 loppuun mennessä • EU:n kauppakomissaarin arvio 2011 tai viimeistään 2012

6. Suurin kompastuskivi kierroksen tiellä(2008-) • Maataloussopimukseen sisällytettävä suojalauseke ja puuvillatuet: • Onko ’suuremmillakin’ kehittyvillä talouksilla oikeus väliaikaisesti nostaa tulleja, jos markkinoille vyöryy ulkomaisia tuotteita yli kotimaisten markkinoiden toimintakyvyn? • Taustalla Intian ja Kiinan + lähes 100 muun köyhemmän maan rintama maataloustuottajien ja kotimaisen maataloustuotannon turvaamiseksi • Missä on kipuraja?: USA ja Pascal Lamyn ehdotus: jos tuonti kasvaa 40% verrattuna kolmen aikaisemman vuoden keskiarvoon • Intia: 15% • Myös puuvillatuista on päästävä tyydyttävään ratkaisuun: Länsi-Afrikka vs. USA • USA: Miten saada esitykset kongressissa läpi: ’jos puuvillatukia vähennetään, täytyy vastaavasti löytää uusia vientimarkkinoita, jolloin suojalauseketta ei voida hyväksyä’.

7. Dohan kierroksen hyvät uutiset: • Sopimus maatalouden vientitukien poistamisesta vuoteen 2013 mennessä, joista suurin osa tulisi olla pois siirtymäajan puoliväliin mennessä • Lupauksen tasolla: • Maatalouden kotimaisten tukien vähentäminen, erityisesti puuvillan tuotannon osalta (tästä kuitenkin vielä väännetään kättä) • Erilaiset kauppaa tukevat kehitysyhteistyöaloitteet ja niiden lisääntyminen: • Aid for Trade eli ”kauppa-apu”

8. Miltä ’oikea’ kehityskierros näyttäisi? Stiglitzin (2005) mukaan • Uusia agenda luotava ”reiluuden” ja ”kehityksen” lähtökohdista, ”reiluilla neuvotteluilla” • Taustalla Initiative for Policy Dialogue (IPD) (kehitys)taloustieteilijöiden tutkijaryhmä Brittiläisen kansainyhteisön toimeksiantamana • Kuinka yhdistää uusin talousteoreettinen tutkimustieto ja ”kaikkien edut”, aidosti yhteiset periaatteet sekä kehitysmaiden poliittinen liikkumatila? • Entä miten muuttaa vallitseva tilanne, jota ohjaa kapea uusklassisen taloustieteen tulkinta ja omien etujen turvaaminen? • Vrt. esim. kysymys puuvillatuista

9. Miltä ’oikea’ kehityskierros näyttäisi? Stiglitzin (2005) mukaan • Yhteiset säännöt, mutta selkeät erot rikkaiden ja köyhien maiden kohtelussa • Eriytetyn kohtelun (S&D) selkeyttäminen: • Kehitysmaille aikaa ja voimavaroja köyhyysongelman ratkaisemiseksi, jota kaupalla tuetaan, ei vaikeuteta • Vähäisemmät sopeuttamis- ja täytäntöönpanokustannukset • Samanaikaisesti aktiivinen vaikuttaminen WTO:ssa • Etelä-Etelä -kaupan vahvistaminen • Stiglitzin esitys: kaikki WTO:n jäsenet myöntävät vapaan markkinoille pääsyn itseään köyhemmille ja pienemmille maille bruttokansantuotteella mitattuna • Esim. USA Egypti Uganda • Näin myös ’keskituloiset kehitysmaat’ hyötyisivät • (Ratkeaako kilpailutilanteen ongelma?)

10. Miltä ’oikea’ kehityskierros näyttäisi?Stiglitzin (2005) mukaan • Muita perusteesejä: • Kehittyneiden teollisuusmaiden tulee luopua maataloustuistaan • Markkinoille pääsyä ei saa turhaan rajoittaa teknisillä seikoilla, kuten alkuperäsäännöksillä • (=joilla todistetaan hyödykkeen alkuperä/kotimaa, mikä puolestaan määrää hyödykkeen kohtelun kohdemaan/markkina-alueen rajalla) • Helpompi kysymys perushyödykkeiden kohdalla, • Erittäin mutkikas kysymys tapauksessa, joissa teollisuustuotteen (esim. vaatteen tai elektroniikkatuotteen) tuotantoprosessi on tapahtunut useammassa maassa tai siihen on liittynyt eri maista peräisin olevia komponentteja, • Erittäin ongelmallinen myös maataloustuotteiden osalta, mikäli hyödyke viedään jalostetummassa muodossa (esim. kalasäilyke)

11. Miltä ’oikea’ kehityskierros näyttäisi?Stiglitzin (2005) mukaan • Ja vielä… • WTO:n vastavuoroisuuden periaatteesta tulisi tinkiä kehitysmaiden hyväksi • Ei pelkästään markkinoiden ”epätäydellisyyden” vuoksi, mutta myös koulutetun työvoiman ja pääoman puutteiden takia, • Näissä olosuhteissa valtion on pystyttävä päättämään, mitä sektoreita suojataan/tuetaan, mitä vapautetaan ja missä tahdissa • WTO:n on mahdollistettava tämä • Kaikki tullit pois LDC-maiden vienniltä (tämä toteutunut 2009 syksyllä EU-markkinoiden osalta) • Myös köyhimmistä maista tulevien jalosteiden tuontia on tuettava (huomaa terveys- ja laatustandardiesteet) • Salliva lääke- ja patenttipolitiikka kehitysmaiden kannalta • (Kouluttamattomankin) työvoiman liikkuvuus osana palvelukauppaa

12. Kehitys ja kauppa : ydinkysymyksiä • WTO-järjestelmätaso: • Miten WTO-sopimusjärjestelmä ja maailmankauppa voivat hyödyttää parhaiten köyhimpia maita? • Eli miten köyhät maat voivat parantaa ’kehitysmahdollisuuksiaan’ käymällä kv. kauppaa, millaiset monenkeskiset institutionaaliset puitteet tarvitaan kv. tasolla? Vastaavatko nykyiset puitteet näitä, eri maiden eriäviä tarpeita? (vrt. esim. Brasilia – Saharan eteläpuolinen Afrikka) • Ns. LDC-maiden erityisasema on huomioitu monenkeskisellä tasolla, mutta alueellisissa sopimuksissa ero hälvenee (tästä tarkemmin Marikin viimeisellä luentokerralla)…

13. Kehitys ja kauppa: ydinkysymyksiä • Valtioiden välinen taso: kehityspolitiikka Mitä on kehityspolitiikka?: • Tietyn poliittisen toimijan (esim. valtion tai ylikansallisen poliittisen järjestelmän, kuten EU:n) virallisesti hyväksymä toimijoiden, keinojen, toimien sekä tavoitteiden kokonaisuus tietyn hallinnonalan, tässä yhteydessä kehityspolitiikan, yleispäämäärien edistämiseksi omien (esim. valtiollisten) rajojensa ulkopuolella. (Stocchetti) • Sisältää ’perinteisen’ kehitysyhteistyön (avun), sekä erityisesti tässä yhteydessä, yhteistyökumppaneiden kaupankäyntiä tukevan avun, laajemmin kaupallisen yhteistyön sekä poliittisen yhteistyön

14. Kehitys ja kauppa Virallisena tavoitteena : (muotoilu EU:lta, mutta tavoitteet ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ): • Köyhyyden vähentäminen YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti • laajemmin kestävä kehitys • (ympäristön, sosiaalisen & taloudellisen kehityksen näkökulmasta) • sekä kehitysmaiden asteittainen integroituminen maailmantalouteen

15. Kehitys ja kauppa: ydinkysymyksiä • Kuka päättää kaupan ja kehityspolitiikan välisestä suhteesta? • EU:ssa kauppapolitiikka kuuluu ns. Yhteisön toimialan piiriin, jota johtaa Euroopan unionin komissio (DG Kauppa). Jäsenmaat antavat neuvottelumandaatin, seuraavat aktiivisesti kauppapolitiikkaa ja hyväksyvät sopimukset. • Lissabonin sopimuksen myötä (2010 alusta) myös Euroopan parlamentilla on nyt virallinen, aktiivinen rooli kauppapoliittisessa päätöksenteossa sopimusten hyväksymisen lisäksi. Eturyhmiä ja kansalaisjärjestöjä ’kuullaan’. • Kauppapolitiikan perustavoite on eurooppalaisen kilpailukyvyn lisääminen, kasvun ja työllisyyden turvaaminen (ns. Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus) • Kehitystavoitteet eivät ole ydinaluetta…

16. EU:n kehityspolitiikka • Myös kehityspolitiikka on oma EU-politiikka alansa, ns. jaetun toimivallan alue EU-jäsenmaiden ja komission (DG kehitys) välillä • Kehitysrahoitus, poliittinen yhteistyö ja kaupan tukeminen kehitysyhteistyövaroin • EU (ja sen jäsenmaat) on merkittävin kehitysavun antajataho maailmassa: • EU:n osuus 56% koko maailman virallisesta kehitysavusta (Official Development Aid, ODA) • € 47 miljardia vuonna 2006, joista Euroopan Yhteisön apua (Komissio hallinnoi) €9,8 miljardia

17. EU:n kehityspolitiikan mittasuhteiteita • EU:n komissio läsnä yli 160 kohdemaassa, maantieteellisesti ja teemaattisesti laajin kehityspoliittinen kokonaisuus • Historiallisesti pisin ”kehityspoliittinen” tausta • Rooman sopimus 1957- • Monen köyhän maan tärkein kauppakumppani • 40% EU:n tuonnista tulee kehitysmaista • ei kuitenkaan LDC-maista, vaan esim. Aasian kehittyneistä valtioista • EU:n rooli erityisesti WTO:ssa sekä YK:ssa ja Kansainvälisissä rahoituslaitoksissa (WB & IMF)

18. Kauppa ja kehitys • Huom! Kauppasopimukset ovat aina kauppapolitiikan (DG kaupan) toimialaan kuuluvia. • Kaupparintama ei kuitenkaan yhtenäinen tältä osin: DG kehitys, DG Agro, DG Sanco, DG kalastus, DG Taxud, DG kilpailu jne. mukana jäsenmaiden ja parlamentin kera samassa sopassa, DG kaupan koordinoimana.

19. Kehitys ja kauppa • Komission pyrkii puhumaan yhdellä äänellä, yleisen ’EU edun puolesta’ (interservice consultation – eli CIS-prosessi) • Kehitys- ja kauppapoliittista sekä ulkopolitiikan välistä suhdetta ohjaa ’ulkosuhteiden yhtenäisyyden’ (consistency) – periaate • Kaikkia EU:n politiikka-aloja ’ohjaa’ kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaate (Coherence, Policy Coherence for Development, PCD)

20. Kauppa- ja kehityspolitiikan välinen suhde • Tässä yhteydessä kehityspoliittinen johdonmukaisuus (PolicyCoherence for Development, PCD) • Ytimessä ajatus siitä, että EU:n kaikkien politiikka-alojen tulisi tukea kehityspolitiikan päätavoitteiden: köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen saavuttamista tai ei ainakaan haitata sitä. Kehitysyhteistyö/apu ei yksin riitä köyhyysongelman lievittämiseen, sen poistamisesta puhumattakaan. • Sopimusperusta: • Maastricth 1993, Lissabonin sopimus 2010 • Neuvoston päätelmät Toukokuu 2005 (12 PCD-politiikka-aluetta, joista kauppa yksi keskeisimmistä) • EU:n kehityspoliittinen linjaus 2005 (EuropeanConsensus on Development) • Neuvoston päätelmät Marraskuu 2009 + tuleva työohjelma

21. Kehityspoliittinen johdonmukaisuus • Periaate osaksi kehitysyhteistyösanastoa 1990-luvun alussa OECD:n kehitysapukomitean DACin kautta. • Vakiintunut osaksi kehityspoliittista puhetapaa viime vuosina • Korostuu kansalaisjärjestöjen toiminnassa, nykyisin myös kehityspolitiikan tutkimuksen kohteena • Kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatteen mukaan tietyn poliittisen järjestelmän politiikka-alojen: • tavoitteet,strategiat, mekanismit, aikomukset ja motiivit ovat yhdenmukaisia toistensa kanssa tai eivät ainakaan ole ristiriidassa keskenään. (OECD 1996) • Esim. kauppapolitiikan ja maatalouspolitiikan tulisi olla yhtenevät kehityspolitiikan tavoitteiden ja toiminnan kanssa. Ovatko ne? • Johdonmukaisuuden toteutuminen riippuu pitkälti kauppapolitiikan, maatalouspolitiikan ja kehityspolitiikan sisällöstä sekä niiden tulkinnasta.

22. Kauppa ja kehitys: ydinkysymyksiä • Valtiotaso köyhimmät maat: • Kansalliset kehitysstrategiat • Avunantajatahojen strategiat, suositukset ja ’ehdollistaminen’ • Kuka päättää millainen kauppastrategia on kehitykselle eduksi? • Taustalla ns. Washington Consensus(varoivaisuutta tämän käsitteen kanssa ks. Williamson 2008, Harvey 2005) • (Ns. Bretton Woods instituutioiden: Maailmanpankin, IMF:n ja (Yhdysvaltain valtionvarainministeriön) rakennesopeuttamisohjelmat (1980-1990) köyhimmissä maissa, GATT/1995 WTO liitetty osaksi tätä yhteisöä) • Myös EY/EU liitetty osaksi tätä ’uusliberaalia’ klaania (esim. Adrian Flint 2008), • EU:lla oma, EuropeanConsensus –julkilausuma 2005

23. Muutama sananen uusliberalismista • Mitä sillä tarkoitetaan yleisesti? • Poliittisen talousteorian haara, minkä mukaan inhimillistä hyvinvointia voidaan parhaiten edistää vapauttamalla yksityisyrittäjyys ja kyvyt institutionaalisessa kehyksessä, jota määrittävät selkeä yksityisomaisuuden suoja, vapaat markkinat ja vapaakauppa. Valtion tehtävä on rajattu suojaamaan tätä toimintaa sekä tarjoamaan tarvittavat puitteet. (Harvey 2005) • Tässä kehitys- ja kauppapoliittisessa yhteydessä • Liittetään usein ’edesmenneisiin’ rakennesopeutusohjelmiin: • Velkakuri • Julkisen sektorin kaventaminen, menojen leikkaukset, yksityistäminen • Poliittisen tilan kaventaminen • Kilpailun kautta tehostaminen • Vientivetoinen kasvu, kaupan vastavuoroinen vapauttaminen

24. Kauppa ja kehitys osana kehityspolitiikkaa • Kehityspolitiikan sisältö: käsitykset toiminnan kontekstista, keinoista ja päämääristä ovat neuvottelun kohteena eri tasoilla • Kansallinen taso (teollistunut maa, kehityspolitiikan muotoilija ja toteuttaja) • Ylikansallinen taso (EU, kehityspolitiikan muotoilija ja toteuttaja) • Globaalitaso (yhteiset kehitystavoitteet, kuten kestävä kehitys tai vuosituhattavoitteet, WTO) • Kohdetaso ns. köyhä maa (omat kansalliset kehitysstrategiat, kansainvälisten toimijoiden luomat kehitysstrategiat köyhälle maalle) • (Intressit, ideat ja institutionaaliset rakenteet muokkaavat sisältöä) • Kenen tulisi tehdä mitä, milloin ja miksi? • Kehityspolitiikan toteuttaminen: • Kehityspoliittisen ohjelman toteuttamisen suunnittelu, toimeenpano, hallinnointi ja arviointi

25. Maailmanlaajuisia kehitystavoitteita • Kestävä kehitys 1987- • Ns. Brundtlandin komission raportti ”Yhteinen tulevaisuutemme” ja köyhien perustarpeet sekä tulevien sukupolvien tarpeet keskiössä • YK:n Ympäristö ja Kehitys –huippukokous Rio de Janeirossa 1992 • YK:n Kestävän Kehityksen huippukokous Johannesburgissa 2002 • WTO:n Dohan kehityskierros 2001- • Kööpenhaminan ilmastokokous 2009 • YK:n Vuosituhattavoitteet 2000-2015

26. ’Kestävä kehitys’ • Brundtlandin komission (1983-1987) tehtävänä muotoilla ”Globaalin muutoksen agenda” ohjaamaan toimintaa niin teollistuneissa kuin kehitysmaissakin. • ”Yhteinen tulevaisuutemme” -raportti (1987) ja sen peruskysymys: ”Monet nykyisistä (1987) kehityssuuntauksista jättävät yhä kasvavan määrän ihmisiä köyhyyteen, kun ne samalla tuhoavat ympäristöä. Miten ”kehitys” voi palvella ensi vuosisadan maailmaa, jossa asuu kaksinkertainen määrä väestöä, joka kuitenkin on riippuvainen samasta rajallisesta ympäristöstä”? • Peruslähtökohta: • Köyhyys on planeettamme pahin ympäristöongelma, jota pitää yllä kansainvälinen epätasa-arvoisuus

27. Kestävä kehitys –Brundtlandin määritelmä • ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuuden tyydyttää omat tarpeensa” • ”Kestävä kehitys pitää sisällään kaksi keskeistä käsitettä: • Tarpeet ja Rajat: • Maailman köyhien perustarpeet, joita tulisi priorisoida (”needs” versus ”wants”) sekä • Luonnon asettamat rajat nykyisten ja tulevien tarpeiden tyydyttämiselle” • Teknologia ja sosiaaliset innovaatiot rajojen laajentajina

28. Kestävä kehitys, talouskasvu ja kauppa –Brundtlandin visio (1987) • Epätasa-arvo ”köyhyysongelman” taustalla: • Viittaukset mm. kv. talousjärjestelmään sekä kehitysmaiden velkaongelmaan • Brundtlandin visio: Talouskasvun elvyttäminen erityisesti kehitysmaissa ekosysteemin ehdoilla • Edellyttäen ”kasvun” laadullista muutosta: vähemmän raaka-aineita ja energiaa kuluttavaa ja vaikutukseltaan oikeudenmukaisempaa talouskasvua • Talouskasvun edellytyksenä köyhissä maissa: vientihyödykkeiden maailmanmarkkinahintojen nousu & vakaus, protektionismista luopuminen teollistuneissa maissa sekä markkinoille pääsy, velkaongelman ratkaiseminen sekä pääomien saatavuuden turvaaminen

29. Kestävä kehitys, talouskasvu ja kauppa –Brundtlandin visio (1987) • Ruokaturva ja kv. kauppa • (Teho)maatalouteen liittyvien ympäristöongelmien selvittäminen • Pohjoisen maataloustukien lakkauttaminen ja maataloustuotteiden markkinoiden avaaminen • Pienviljelijöiden aseman parantaminen • Kv. Kaupan sääntöjen muuttaminen pienviljelijöitä tukeviksi • Ruuan saatavuuden turvaaminen • Maareformit

30. ”Kestävä kehitys” ja talouspoliittinen päätöksenteko • Brundtlandin komissio kritisoi perinteistä sektorikohtaista ja lokeroitunutta tapaa tehdä kansallista ja kansainvälistä politiikkaa • ”Maailmantalous- ja ekologinen järjestelmä ovat ”lukkiutuneet” toisiinsa, koska tämä tosiasia ei tule muuttumaan, instituutioiden, politiikka-alojen ja politiikan tekemisen on muututtava” • Brundtland: on integroitava eri sektoreiden päätöksenteko, erityisesti ympäristö- (ja kehitys)kysymykset on otettava mukaan talouspoliittisessa päätöksenteossa

31. Vuosituhattavoitteet ja WTO • Tavoite 8 ”Globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle” • Viittaus WTO:n Dohan julistukseen • ”Globaalin kumppanuuden tehtävänä varmistaa, että globalisaatiosta tulisi kaikkia hyödyttävä voima” • ”Dohan kierroksen toteutuminen köyhiä maita hyödyttäen olisi ollut tärkeää, kierroksen pitkittyminen ilman kehitysmaiden etujen mukaista sopimusta merkitsee tärkeän mahdollisuuden hukkaamista • Markkinoiden avaaminen kehitysmaiden vientituotteille on tärkeää, mutta se ei yksin riitä.” (vrt. AoA, GATT) • ”Maataloustuet, erityisesti kotimainen tuki, mitätöi kehitysavun vaikutuksia” (vrt. AoA) • ”Kauppaan liittyvää apua on lisättävä” (vrt. Kehityspolitiikka) • ”Lääkkeiden saatavuutta on helpotettava” (vrt. TRIPS) • ”Tietotaidon ja teknologian siirto” (vrt. TRIPS) (The MillenniumDevelopentGoalsReport 2007, Progressreview 2009)

32. WTO ja kestävä kehitys • WTO:n näkemys sen kauppasopimusten ja kestävän kehityksen suhteesta: • Kv. Kauppa, kauppapolitiikka ja kestävän kehitys ovat linkittyneet monin tavoin ja menevät päällekkäin kaupan volyymin kasvun ja kauppasopimusten laajentumisen vuoksi • ”Tarvitaan tarkkaa tasapainottelua kestävän kehityksen taloudellisen kehityksen, sosiaalisen kehityksen ja ympäristön suojeluun liittyvien ”pilareiden” välillä • Taloudelliseen kehitykseen liittyen WTO pyrkii nostamaan ihmisten elintasoa ja varmistamaan täystyöllisyyden sekä reaalitulojen tasaisen kasvun maailmankaupan kasvun ja tuotannon laajentumisen kautta.” (WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy 2005)

33. WTO ja kestävä kehitys Pascal Lamyn mukaan 2005 • ”Kestävä kehitys” on WTO:n virallinen tavoite • WTO:n on huomioitava luonnonsuojelutarpeet suhteessa jäsenmaiden taloudellisen kehityksen eri asteisiin • ”WTO:n vastuulla on luoda mahdollisuudet luonnonvarojen optimaaliselle käytölle kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti” • ”Tätä virallisen tavoitteen tärkeyttä korostaa WTO:n sopimusten kytkökset kestävän kehityksen ydinkysymyksiin (palvelut, investoinnit, maataloustuet, tekijänoikeudet, terveysnormit ja kauppariitojen ratkaisu), joiden välistä suhdetta on selvitettävä • Kyseessä ei kuitenkaan ole WTO-sopimusten ja kestävän kehityksen yhteentörmäys, vaan suhde joka voi ja jonka pitääkin tukea toinen toistaan”

34. WTO ja kestävä kehitys • ’WTO:n logiikka’: Kaupan vapauttaminen hyödykkeiden ja palvelujen osalta monenkeskisin reiluin säännöin ja menettelyin vapauttaa markkinat (valtion) säätelystä (markkinoille pääsy, kotimarkkinoiden avaaminen), mikä tukee resurssien (myös luonnonvarojen) optimaalista käyttöä ja siten: • Tuotannon ja tulojen kasvua • Taloudellista kehitystä sekä vakaata talouskasvua, joka on kestävän kehityksen edellytys • Edellyttää köyhien maiden tarpeiden huomioimista Dohan kehitysagenda mukaisesti sekä sisäpoliittisia muutoksia kehitysmaissa, jotta vientikauppavetoisesta kehitys- strategiasta voitaisiin hyötyä • ”Paljon on vielä tehtävä, jotta tällaiseen tilanteeseen päästäisiin, WTO:n on opittava virheistään mutta sen perustehtävä eli toiminta reilujen kaupansääntöjen ja kaupan avaamisen puolesta ei muutu.” – Pascal Lamy

35. Aid for Trade (AfT) –aloite”Kauppaa tukeva apu tai kauppa-apu” • Taustalla vuoden 2005 WTO:n viimeisin ministerikokous Hong Kongissa, jossa WTO:n jäsenmaat hyväksyivät Aid for Trade –aloitteen, mutta kauppaan liittyvän teknisen avun (Trade RelatedTechnicalAssistance) historia on huomattavasti pidempi • Tarve köyhien maiden kaupankäyntikyvyn kehittämiseen yhtä vanha kuin Pohjoisen ja Etelän välinen kehitysyhteistyökin, mutta erityisesti 1990-luvulta alkaen • Uruguayin kierros ja WTO:n perustaminen • ”Alkuperäinen” AfT-suunnitelma Maailmanpankin ja IMF:n muotoilema: • ”Kehitysapu tulisi kohdentaa köyhienmaiden tarjontakapasiteetin kehittämiseen ja kaupan vapauttamisesta koituvien kustannusten (ns. adjustmentcosts) tasoittamiseen (esim. tullien poistamisesta koituvien verotulojen korvaamiseen valtion budjetissa).”

36. Aid for Trade (AfT) –aloiteToimijat ja tavoitteet kauppa-avun takana • WTO, OECD, EU sekä Maailmanpankki ja IMF • AfT-aloite yhdistettiin Dohan ”Kehityskierroksen” Agendaan G8-huippukokouksessa heinäkuussa 2005 Iso-Britannian (Gordon Brownin) aloitteesta • AfT:n tarkoituksena WTO:n mukaan: • ”1) auttaa kehitysmaita, erityisesti vähiten kehittyneitä maita, rakentamaan tarjontakapasiteettia ja kauppaa liittyvää infrastruktuuria, jota ne tarvitsevat toimeenpannakseen ja hyötyäkseen WTO:n sopimuksista • 2) Lisäksi AfT:llä itseisarvoa köyhien maiden kaupankäynnin laajentamisessa WTO:sta riippumatta • AfT-aloitetta ei kuitenkaan pitäisi nähdä korvikkeena Dohan kierroksen köyhiä maita hyödyttäville neuvottelutavoitteille (esim. markkinoille pääsy) tai neuvottelujen loppuunsaattamiselle”

37. EU Aid for Trade Strategia • Strategian mukaisesti EU lisää köyhien maiden kaupankäyntiä tukevaa apua 2 miljardilla eurolla vuoteen 2010 mennessä. • Yksi miljardi jäsenmailta, toinen komissiolta • EU:lla pyrkimys suurimmaksi kauppa-avun antajaksi maailmassa. • Kauppakapasiteetin vahvistaminen: • Tekniset parannukset esim. satamissa, lentokentillä • Tuotteiden laadun parantaminen (SPS, laatukriteerit täyttäviksi) • Yrittäjyyden tukeminen joka tasolla ml. PK-yritykset, pienviljelijät, naisryhmät • Liiketoimintaympäristön vakauttaminen investoinneille

38. Aid for Trade (AfT) –aloiteMitä se sisältää osana kehitysyhteistyön rahoitusta? • Kauppaa tukevan avun kokonaisvolyymi 2002-2005 n. 21 miljardia US dollaria vuodessa… • Summan suuruutta selittää se, että siihen on laskettu mukaan kaikki kaupankäyntiin liittyvä apu, joka on nimetty uudelleen AfT-avuksi. • WTO:nAfTTaskforce huolehtii aloitteen yleishallinnosta, OECD/WTO kauppa-avun toteutumisen tarkkailusta • Päällekkäisyyksiä kahdenvälisten kehitysyhteistyösopimusten AfT-aloitetta edeltäneen kauppaan liittyvän avun kanssa, mikä näkyy myös päällekkäisessä rahoituksessa. • Jakaantuu temaattisesti kuuteen laajaan ns. AfT pilariin: • 1) Kauppapolitiikka ja säännöt: • Sisältää tuen köyhien maiden osallistumiselle WTO:n neuvotteluihin, esim. kauppaneuvottelijoiden koulutusta, apua analysoida eri neuvotteluvaihtoehtoja ja -asemia sekä niiden mahdollisia vaikutuksia, tukea kansallisten kauppastrategioiden muodostamiselle sekä apua sopimusten täytäntöönpanossa WTO:n sääntöjen mukaisesti • Muodostaa määrällisesti pienimmän osan Aft-rahoituksesta n.3% myönnetystä kokonaisvolyymista • Rahoitusinto hiipunut Dohan kierroksen alkuinnostuksen jälkeen

39. Aid for Trade (AfT) –aloiteMitä se sisältää osana kehitysyhteistyön rahoitusta? • 2) Kaupan kehittäminen • Sisältää: yksityisen sektorin kehityshankkeita, esim. yritysten osallistumismahdollisuuksien parantaminen sekä suotuisan business-ilmapiirin luominen ml. yksityisen sektorin tukipalvelut osana kehitysyhteistyötä, palvelujen kaupan tuki, ns. julkisen ja yksityisen sektorin (ns. public-privet partnership) kumppanuuden tukeminen, internet-kaupan kehittäminen, yritystoiminnan rahoittaminen, markkina-analyysit ja markkinoiden kehittäminen • 3) Kauppaan liittyvä infrastruktuuri • Sisältää: fyysisen infrastruktuurin: esim. tie-, satama, rautatiehankkeet, varastointi ja kuljetus, tiedonvälitys ja energia (sähkö ja vesi) • Yli puolet Adf-avusta kohdentuu tälle alasektorille n. 54%, suuri osuus selittyy hankkeiden laajuudella

40. Aid for Trade (AfT) –aloiteMitä se sisältää osana kehitysyhteistyön rahoitusta? • Tuotantokapasiteetin rakentaminen: • Sisältää kauppa-avun eri tuotantosektoreilla: pankki- ja rahoituspalvelut, yritystoiminta, maatalous, metsäsektori, kalastus, teollisuus, kaivostoiminta ja turismi • Maatalous (n.50%) ja kaivostoiminta suurimmat edunsaajasektorit • 5) Kauppaan liittyvä sopeuttaminen • Uusi AfT-aloitteen mukana tuoma kohta, tosin päällekkäisyyksiä esim. rakennesopeutusohjelmien kanssa. • ”Tarkoituksena tukea kehitysmaita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotka auttavat niitä hyötymään kaupan vapauttamisesta” esim. talouden monipuolistaminen, tuotantotapojen muutoksen tukeminen ja valtion verotulojen vähenemisen kompensointi. • 6) Muut kauppaan liittyvät tarpeet: • toistaiseksi täsmentämätön kategoria

41. Kauppa-avun antajat ja sen kohdentuminen • Keneltä kauppa-apua? • Maailmanpankin ja alueellisten kehityspankkien sektoriohjelmista, EU:n komissiolta sekä yksittäisiltä EU mailta (Saksa, Ranska ja Alankomaat) ja muilta OECD-mailta (Japani, USA ja Australia) • Suomella huomattava rooli kauppa-avun ”edistämisessä” vuoden 2006 EU-puheenjohtakaudella • EU:n yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto kokoontui kauppa- ja kehitysministerineuvoston kokouksena marraskuussa 2006 • EU:n Aft-Strategia, lupaus lisäavusta sekä alueellisesta painotuksesta EU-AKT vapaakauppasopimusten tueksi • Kauppa-apu kohdentuu pääasiassa: • Aasia 51% (suuret infrastruktuuriprojektit), Afrikka 30%, Lat-Am ja Karibia 7%, Eurooppa 5% ja Oseania 1% • Alemman keskitulon kehitysmaat saavat 36% ja vähiten kehittyneet maat 25% kauppa-apuvaroista • Kohdentuuko kauppa-apu tarkoituksenmukaisesti?

42. Olettamuksia kauppa-avun takana: • Kauppa-avulla lujitetaan köyhän maan vapaaehtoista sitoutumista kaupan vapauttamiseen ja WTO:n toimintaan ilman ns. ehdollistamista. • Kauppa-avun saaminen ei saisi olla kytköksissä WTO-sopimusten tai alueellisten vapaakauppasopimusten hyväksymiseen. • Kehitysavun antajamaat sitoutuvat puolestaan kehitysavun määrän lisäämiseen siten, ettei lupaukset kauppa-avun lisäämisestä ole poissa muilta apusektoreilta. • Kauppa-avun tulisi siis olla aidosti uutta kehitysapua uusin resurssein, ei vanhan avun kierrätystä eri nimellä kuten nyt. • Dohan ”kehityskierroksen” lupaukset toteutuvat köyhiä maita hyödyttävästi. • Teollistuneet maat suostuvat köyhien maiden vaateisiin meneillä olevissa neuvotteluissa. Tämä ei ole kuitenkaan toteutunut… • Kaupan vapauttamisesta koituvat kustannukset ovat pitkällä aikavälillä pienemmät kuin köyhälle maalle koituvat hyödyt. - Milloin ”siirtymäkustannukset” kääntyvät voitoiksi?

43. Kansalaisjärjestöjen kauppa-apulinjaus: mahdollisuuksia… • Dohan kierros on ollut pettymys, AfT ei voi korvata kehitysystävällisiä neuvottelutuloksia • Toisaalta, ’tarjontapuolen’ (supply side) kehittämiseen tarvitaan varoja, jotta tuotteita voidaan tuottaa ja saada markkinoille köyhimmistä maista. • ’Tarjontapuoli’ täytyy ymmärtää laajasti ml. Terveys ja työpaikat, ’työhyvinvointi’, instituutiot • Turvaverkot ja uudellenkoulutusmahdollisuudet • Kauppaneuvottelijoiden koulutus • Kehitysmaiden ’Omistajuus’ • Avun ennakoitavuus

44. …ja uhkia • Kehitysyhteistyömäärärahojen korotuslupaukset eivät ole toteutuneet. • Mistä lupauksista pidetään kiinni, jos AfT rahat ovat kuitenkin valmiiksi ’korvamerkittyjä’ ja linkitettyjä esim. alueellisiin vapaakauppasopimuksiin ja samalla sosiaali- ja terveys tai ympäristösektorit (+ilmastonmuutos) tarvitsisivat lisävaroja • Kauppa-avun tulisi kohdentua myös itse tuotantoon, ei pelkästään köyhimpien maiden kauppapolitiikan reformiin ja lainsäädäntöpuoleen • AfT:n ei pitäisi myöskään kohdentua pelkästään vientisektoreille, vaan myös kotimaan ja lähialueiden kaupankäynnin tukemiseen.

45. Kaupan rooli kehitystavoitteissa • Tiivistäen: • WTO:lla järjestönä sekä EU:lla ja OECD-mailla samansuuntainen näkemys yhtäältä vapaakaupan ja vientivetoisen kehitysstrategian oletetuista hyödyistä • Reunaehtoina teollistuneiden maiden/EU:n sisäiset edut esim. maatalouteen liittyen • Kaupalla ns. ”Kehitysulottuvuus”, jolla viitataan kaupan positiivisiin vaikutuksiin talouskasvun lisääjänä. Lisääntynyt talouskasvu toimii puolestaan perustana köyhän maan yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle kehitykselle, mikä puolestaan tukee kv. kehitystavoitteiden saavuttamista • Lisäksi ulkomaisilla investoinneilla on keskeinen rooli. • Tästä tarkemmin seuraavalla luennolla