Voiko systeemien resilienssistä puhua yhteiskuntatieteissä?

1. Voiko systeemien resilienssistä puhua yhteiskuntatieteissä? Marja Järvelä YKPA100 Yhteiskuntapolitiikan teoriakeskustelut 24.02.2010

2. Luentosarja YKPA 100Yhteiskuntapolitiikan teoriakeskustelut, Hyvinvointi ja sosiaalinen järjestys 27.1. - 3.3.2009 Keskiviikko klo 9-12 MaA211 27.1. Tarpeet, hyvinvointi, identiteetti -dekommodifikaatio näkökulma 3.2. Yksilö, yhteiskunta ja sosiaalinen järjestys 10.2. Ilmastoriski yhteiskunnallisena kysymyksenä 17.2. Tila, alue ja mobiliteetit (YTT Sakari Taipale) 24.2. Voiko systeemien resilienssistä puhua yhteiskuntatieteissä? 3.3. Sukupuoli sosiaalisen järjestyksen perustana (YTT Marita Husso)

3. Luennon rakenne • Resilienssin yleistä määrittelyä • Resilienssi ja yhteiskuntatieteet • Funktionalismi(a)? • Modernista postmoderniin • Sosio-ekologinen systeemi • Systeemien varautuminen riskiin • Sovellutusalueita

4. Miksi resilienssi? • Pyrkimys yhdistää eri tieteiden voimia tavoitteena määritellä tämän päivän ja tulevaisuuden ongelmia, joihin tieteen keinoin pitäisi pureutua. • Hakea tieteellisesti perusteltuja laajalti hyväksyttäviä muutosstrategioita. • Etsiä perusteita arvioida kriittisesti nykyisiä luonnon ja kulttuurin tiloja.

5. Resilienssi • Ekologisten systeemien ominaisuus • Ekologisten systeemien populaatioiden sopeutumiskyky ympäristön muuttuessa • Yhteiskuntaa ei välttämättä nähdä systeeminä mutta puhutaan esimerkiksi toimintaympäristön muutoksesta. • Mitä silloin sopeutetaan (toiminta)ympäristön muutokseen? Folke 2006

6. Lähteitä • Folke, Carl (2006) Resilience: The Emergence of a perspective for social-ecological systems analyses. Global Environmental Change 16, 253-267. • Adger, W. N. (2000). Social and ecological resilience: are they related? Progress in Human Geography 24(3), 347-364 • Järvelä, Marja (2007) Social resilience, everyday life and sustainable livelihood in megacities of the South IN Anomalies of Aid, eds. Jeremy Gould and Lauri Siitonen, Helsinki: Interkont Books 15. Available at http://www.valt.helsinki.fi/kmi/english/publications.htm.

7. Toimintakyky • Resilienssin tasoa voidaan arvioida sen perusteella miten hyvin systeemin toimintakyky säilyy. • Muutokset siis ovat eräänlaisia haasteita systeemille, jonka osat vaikuttavat toisiinsa ja pitävät yllä systeemin tiettyä järjestystä. • Jos (sisäinen) järjestys olennaisesti järkkyy, oletetaan, että systeemin toimintakyky voi olennaisesti heiketä. Holling 1973

8. Raja-arvo • Systeemillä on normaalitila, josta voi etääntyä vain tiettyyn rajaan asti, ilman että systeemin toiminta olennaisesti häiriytyy. • Puhutaan myös systeemien haavoittuvuudesta.

9. Systeemin ylläpito • Resilienssiä ylläpitävien tekijöiden ja edellytysten määrittäminen. • Painopisteen muutos tehokkuuden arvioinnista toimijoiden vuorovaikutuksen tarkasteluun. (Resilienssiajattelun perusteista yhteiskuntatieteissä ks. esim. Ilkka Eisto 2009)

10. Yhteiskuntatieteiden eriytymisen dilemma • Kuinka autonomista yhteiskuntatiede voi olla? • Klassinen kysymys esim. Emile Durkheim sui generis – hypoteesi, jonka mukaan sosiaalisia suhteita ei voi palauttaa toiseen selitystasoon eikä tyhjentävästi selittää jonkin toisen järjestelmän dynamiikalla. • Oma tutkimuskohde ja omat metodit

11. Yhteiskunta pähkinän kuoressa • Emile Durkheimin (1888) mukaan jokaisella yhteiskunnalla on • Yhteisiä ideoita, joita siirretään seuraavalle sukupolvelle. • Normeja joita tulee yhteisön jäsenenä noudattaa. • Osa näistä on pakollisia siten että niiden rikkomista sanktioidaan. • Taloudelliset ilmiöt ovat osa tätä todellisuutta. Cours de science sociale IN E. Durkheim 1987 La science sociale et l’action.

12. Resilienssiajttelu yhteiskuntatieteissä: Funktionalismia? • Sosiologian funktionalismin pääarkkitehteina on pidetty amerikkalaisia, Talcott Parsons ja Robert Merton sekä saksalaista tutkijaa Niklas Luhmann (neofunktionalismi). • Näistä etenkin Luhmannia pidetään systeemiteoreettikkona. • Klassikoiden osalta viitataan erityisesti Emile Durkheimin ajatteluun.

13. Talcott Parsons • Sosiologian suunnannäyttäjä erityisesti 1950-luvulla. • Peruskäsite funktio selittää toiminnan dynamiikkaa suhteessa järjestelmän vakaassa tilassa oleviin rakenteisiin. • A.G.I.L: A (adaptation) merkitsee resurssien ja varojen keruuta, G (goal attainmentent) päämääriin pääsemistä ja niitä koskevaa päätöksentekoa, I (integration) kiinteyden ylläpitämistä ja L (latency) jatkuvuuden ylläpitämistä ja jännitysten laukaisemista.

14. Robert Merton • Merton toi mukaan häiriöfunktiot (puutteet, virheet, epäonnistumiset ja tarkoittamattomat vaikutukset). • Näillä selitetään tilanteita, joissa systeemillä on vaikeuksia toimia silloin, kun muutosmekanismit uhkaavat ylittää rajansa. (ks. esim. Ahponen: Kulttuurin pesäpaikka, WSOY 2000)

15. Funktionalismin periaatteita • Järjestelmän osien keskinäinen vuorovaikutus ja riippuvuus • Osien normaalitila ja ennen kaikkea tasapainotila, joka säilyttää organismin ’terveenä’ • Järjestelmän osien uudelleenorganisoitumistarve kokonaistasapainon palauttamiseksi häiriön/ muutoksen (jälkeen)

16. Resilienssin ja funktionalismin vertailua • Molemmat korostavat järjestelmän sisäisiä kytkentöjä ja keskinäisiä riippuvuuksia • Molemmista löytyy tasapainon kysymys • Resilienssi korostaa järjestelmän muutosta ja dynaamisuutta enemmän kuin funktionalismi.

17. Modernisoituminen • Anthony Giddens: toimijat eivät ole vain rakenteiden tuottamia, vaan toimijat tuottavat rakenteita. • Painopiste muutoksen subjekteihin systeemin tarpeiden sijasta. • Etääntyminen funktionalismista ja organismi analogioista • Merkitysten eriytyminen, tilanteistuminen, kontingenssi.

18. Postmodernismi • Suurten kertomusten loppu • Edistysuskon epäily • Elämänehtojen satunnaisuus • Autenttisuuden hämärtyminen • Pluralismin aika • Median suuri vaikutus • Kuluttajien yhteiskunta (esim. Zygmunt Bauman)

19. Sosio-ekologinen systeemi • Sosiaalisen ja ekologisen systeemin vuorovaikutus ja rajapinnat • Tilallinen määritys: ekososiaalinen tila • Keskeistä ekologisen ja sosiaalisen yhteenkietoutuneisuus ja keskinäiset riippuvuudet. • Hallinnan ongelma: häiriön ennalta ehkäisy vai jälkien siivoaminen.

20. Subjektin hahmottaminen • Toimijoina yksilöt, ryhmät, verkostot, instituutiot • Kenellä vastuu resilienssin ylläpidosta? • Ekososiaalisen moraalin kasvattaminen • Ekososiaalinen kumppanuus yhteisöllisenä voimavarana.

21. Esimerkki: Lähiruokaketju • sosiaalisen resilienssin ylläpidon kannalta keskeisiä solmukohtia ovat toimijoiden muodostama verkosto→ sosiaalinen pääoma → luottamus→ toimiva tarjontaketju → kuluttajapalaute. • Prosessin syklisyys ja vuorovaikutuksellisuus

22. Resilienssivalmiudet • Varautuminen riskiin • Omatoiminen organisointi • Kyky oppimiseen ja sopeutumiseen (N. Adger 2000)

23. Systeemien varautuminen riskiin • Varovaisuusperiaate • Ennalta ehkäisyn periaate • Turvallisuusperiaate • Katastrofivalmiusperiaate • Priorisointiperiaate

24. Kyky kehityksen omatoimiseen organisointiin • Ulkoisten ja sisäisten vaikutteiden balanssi • Itsenäinen tavoiteasettelu • Omatoiminen riskien hallintaorganisaatio • Luottamusverkostot • Paikallistieto toiminnasta ja sen ehdoista

25. Kyky oppimiseen ja sopeutumiseen • Tilanteen tarkastelu suorin ja epäsuorin menetelmin • Tulevaisuuden ennakointi pidemmällä aikajänteellä • Menneisyydestä oppiminen: kehityksen syklisyys

26. Resilienssimekanismi • Sosiaalisten järjestelmien ja ekosysteemien uusiutumiskykyä ylläpitävät ja häiriöiltä suojaavat mekanismit (Slüter & Pahl-Wostlin 2007) • Sosiaalinen kestävyys erimuodoissaan esim. sosio-ekonominen kestävyys ja sosio-kulttuurinen kestävyys, myös ekosysteemiä ylläpitävinä mekanismeina.

27. Sovellutusalueita • Systeemien skaalaus • Syklisyys • Yhdyskuntien resilienssi

28. Systeemien skaalaus • Systeemit ovat avoimia tai suljettuja • Systeemit ovat mittakaavaltaan hierarkkisia • Systeemien välisestä vuorovaikutuksesta riippuu pitkälti yksittäisen systeemin resilienssi.

29. Syklisyys • Systeemit kehittyvät syklisesti (vaiheet) • Aktiivisen sopeutumisen kierto Esimerkki: • Alkuepäjärjestys • Rakenteiden asettuminen paikoilleen • Vuorovaikutuksen kiihtyminen, alkava mureneminen. • Kohti uutta epäjärjestystä, murenevat rakenteet

30. Yhdyskuntien resilienssi • Resilienssi viittaa pikemminkin yhteisöihin kuin yksilöihin • Englanniksi Community resilience • Empiriset esimerkit koskevat usein tuonnoltaan suoraan luonnovaroista riippuuvia yhdyskuntia • Kaupunkiyhdyskuntien osalta voidaan tarkastella ainakin resilienssia infrastruktuurin näkökulmasta.

31. Instituutioiden resilienssi • Viittaa poliittiseen resilienssiin: • Miten vakaita instituutiot ovat • Miten on niiden legitiimisyyden laita • Miten läpinäkyvää on niiden toimittama hallinta. • Instituutioiden resilienssi

32. Vakauden haaste • Näyttäisi olevan tärkeä siitä huolimatta, että resilienssi keskittyy muutokseen ja sen ulkoisten ja sisäisten ehtojen tutkimukseen. • Vakaus on eri asia kuin jäykät rakenteet • Lähtökohtana sosio-ekologisten systeemien vakaus tai muutoksen sietokyky (raja-arvo)

33. Täydellinen teoria? • Ei varmastikaan! • Heikkoutena resilienssiajattelussa ainakin: taloustoiminnan puutteellinen käsitteellistäminen (integraatio poliittiseen taloustieteeseen puuttuu). • Ottaa kuitenkin selviä askeleita ”ryöstötalouden” hillitsemisen suuntaan käsitteellisen ajattelun saralla ilman modernin edistysuskon utopioita ja postmodernismin relativismia/nihilismiä.