Kohti nollapistettä: terrori kulttuuripolitiikan välineenä Karjalassa

1. Kohti nollapistettä: terrori kulttuuripolitiikan välineenä Karjalassa FT Mikko Ylikangas

2. Lisää kirjallisuutta esseetä varten • Aalto, Elli, Aate ja kompromissi. Karjalan ja Inkerin suomenkielinen kirjallisuus 1920-1930-luvulla. – Carelia 4 (1997). • Alto, E., Finnojazytshnaja literatura Karelii. Istorija literatury Karelii, tom II. Sankt Peterburg 1997. • Afanaseva, Aleksandra, Kulturnyje preobrazovanija v sovetskoi Karelii (1928-1940 gg.). Petrozavodsk 1989. • Finny v Rossii: istorija, kultura, sudby. Sbornik nautshnyh statei. Petrozavodsk 1989. • Jalava, Aulikki, Kansallisuus kadoksissa. Neuvosto-Karjalan suomenkielisen epiikan kehitys. SKS. Rauma 1990.

3. Kansallisuuspoliittiset paineet • Juurruttamispolitiikasta luovutaan 1930-luvun alussa. • Rautaisella otteella kohti yhtenäisvaltiota ja yhtenäiskulttuuria. • Taiteella tulee olla sosialistinen sisältö ja kansallinen muoto

4. Kulttuurin ohjaussysteemi ei toimi • Neuvostoliiton kirjailijaliitto ei toimi toivotulla tavalla. Liikaa turhaa painolastia ja henkilöitä, joilla epäilyttävä menneisyys. • Byrokratiaa, väärinkäytöksiä, tehottomuutta • > ”uuden aikakauden loistava stalinistinen” kulttuuri ei nouse • Syyllisiä takapakkeihin aletaan etsiä • ”Sisäinen vihollinen”

5. Sensuuri ylikuumenee • Poliittinen tilanne kiristyy > puhdistukset > ”kansan vihollisia” paljastetaan • Sensuurin tehtävä poistaa epähenkilöiden kuvat, kirjoitukset, maalaukset jne jne • Vainoharhaisuus sisäisen vihollisen etsinnässä leviää taiteisiin: sensuuri lukee kirjallisuutta ja taidetta kuin piru raamattua

6. Puhdistuksesta terroriin • Viimeinen harppaus kohti kommunismia. Lopullinen ratkaisu, puhdistuminen, jolla pyrittiin pääsemään eroon niistä ongelmista, joita ei muilla keinoin ollut onnistuttu kitkemään vallankumouksen 20 vuoden aikana. • Platon Lait: paras puhdistustapa on tuskallinen, kuten parhaat lääkkeetkin ovat. Puhdistuksella raivataan pois pahimmat ja parantumattomat rikoksentekijät, jotka ovat valtiolle suurimmaksi vahingoksi. • Stalin: eroon parantumattomista aineksista, jotka saattoivat vielä aiheuttaa vaaraa vallankumouksen synnyttämälle neuvostovaltiolle ja stalinistiselle järjestykselle.

7. Vihollisia • Ne, jotka vastustivat Stalinin luomaa poliittista järjestystä: ”opportunistiset juonittelijat” puolueen sisällä, kaikki todelliset ja oletetut stalinisminvastaiset ja neuvostovastaiset ainekset yhteiskunnassa, kapitalismin ajan jäänteet, keinottelijat, taparikolliset ja muut vahingontekijät. • Potentiaalinen ”viides kolonna”: epäluotettavaksi leimautuivat kaikki immigrantit sekä kansalliset vähemmistöt, jotka voitiin lukea vihollisleiriin kuuluviksi.

8. Lumivyöry • 3.3.1937 Stalinin puhe ”puutteista puolueen työssä ja toimista trotskilaisten ja muiden kaksinaamaisten elementtien likvidoimiseksi”: ”Ulkomaalaisten agenttien sabotaasi ja vakoilutyö levinnyt kaikkialle neuvosto-organisaatioihin…” • >Armeija puhdistetaan keväällä. • 2.7. 1937 Politbyron määräys ”neuvostovastaisista aineksista” • 30. 7.1937 NKVD:n johtajan Ježovin käsky No 00447 kulakkien, rikollisten ja muiden neuvostovastaisten ainesten eliminoimiseksi. • Kategoriat vangittaville ja teloitettaville

9. Terrorin logiikka • NKVD:n entinen johtaja Genrih Jagoda vangittiin 3. 4. > vangitsemisaalto lähipiirissä. • > RAPP:n entinen johtaja Leopold Averbah (Jagodan lanko) vangittiin 4.4 ja teloitettiin > pidätykset levisivät Averbahin lähipiiriin. • > ”Averbahilaisuus” = neuvostovastaisuus ja trotskilaisuus kirjallisuudessa • > Luomistyön organisaatiot puhdistettiin 1937

10. Kukaan ei ole korvaamaton • Ketään ei vangittu sen takia, että hän kirjoitti tai maalasi huonosti tai ei-halutulla tavalla. ”vahingonteon” taustalta pyrittiin löytämään poliittinen motiivi, jonka perusteella henkilö vangittiin. • Jos kirjailija ei halunnut mukautua puolueen ja kirjailijaliiton esittämiin vaatimuksiin, täytyi hänen olla trotskilainen tuholainen tai ulkovaltojen kätyri. • Kirjailijat olivat ideologisen rintaman sotilaita, eräänlaisia politrukkeja ilman univormua. Juhlittu kirjailija muuttui ideologiseksi pommiksi heti jouduttuaan epäilyksen alaiseksi. • Terrori ei täysin sattumanvaraista.

11. Terrori: keino kääntää Karjalan kulttuurikehitys • Suomalaiset syntipukeiksi: • ”Porvarillisia nationalisteja”, trotskilaisia, vakoilijoita, tuhotyöntekijöitä. • Toimivat Gyllingin ja Rovion vastavallankumouksellisessa järjestössä. • Tavoite estää neuvostokulttuurin nousu Karjalassa ja liittää Karjala porvari-Suomeen. • Erottaminen > vangitseminen > sensuuri > teloitus tai Gulag • Heinrich Heine 1820: ”Dort, wo man Bücherverbrennt, verbrennt man am EndeauchMenschen”

12. Karjalan kirjailijoiden kohtalo 1937-39 • Teloitettuja: Otto Oinonen, Ivan Sergejev, Eemeli Virtanen, Kalle Vento, Nikolai Hrisanfov, GotfriedHampf, Lauri Luoto, Väinö Aaltonen, Oskari Johansson, Jukka Toivola, Viktor Salo, Sakari Kankaanpää, Herman Laukkanen, Einari Leino, Werner Kuusikko, Tatu Väätäinen, Iivo Nikutjev, Eino Salmi, Ragnar Rusko. • Kuoli pakkotyöleirillä: Eemeli Parras, Valdemar Vikman, Jalmari Virtanen, Santeri Kirillov • Epäselvä: Eemeli Rautiainen, Santeri Mäkelä • Selvisivät: Lea Helo, Hilda Tihlä, suurin osa venäläisistä • Analoginen tilanne teatterissa ja kuvataiteissa

13. Nollapiste saavutetaan 1938: Karjala ilman kansallista kulttuuria (?) • Luomistyön järjestöt puhdistettu ja lamassa • Keinotekoinen karjalan kirjakieli käyttökelvoton • Keinotekoista luomistyötä • Pelko vahva > kukaan ei uskalla kirjoittaa > pääasiassa käännöksiä ilmestyy • Suomalaiset ja suomen kieli pannassa, karjalaiset puhdistettu • Kulttuurikehitys venäläisten sekä karjalaisen folkloren varassa