Ammatillinen vuorovaikutus

1. Ammatillinen vuorovaikutus DIALOGISUUS Kaarina Mönkkösen mukaan Luennoitsija: Doris O. Aghazarian

2. Mitä dialogisuudella tarkoitetaan? • Asiakassuhdetta ja työntekijän roolia voi hahmottaa katsomalla onko suhde: • Asiantuntijakeskeinen • Asiakaskeskeinen Vai • Dialoginen

3. Mitä dialogisuudella tarkoitetaan? • Dialogisuus on pyrkimys yhteisen ymmärryksen rakentamiseen • Se ei ole sama asia kuin keskustelu (jossa puhutaan toisten ohi) tai väittely, vaan enemmän kuin tanssin askelkuvioiden ottaminen!

4. Mitä dialogisuudella tarkoitetaan? • Silloin kun tanssitaan, mennään molempien ehdoilla ja osaamisella eteenpäin, taakse tai sivulle. • Eräällä naisella oli kaksi kokemusta terapiasuhteesta. Ensimmäistä hän kuvasi tenniksen pelaamiseksi yksin, seinää vasten. Toista, tenniksen pelaamiseksi kumppanin kanssa.

5. Mitä dialogisuudella tarkoitetaan? • Jaakko Seikkula (1995) erottaa toisistaan monologisen dialogin ja dialogisen dialogin. • Dialogisuus on sekä kommunikointia että suhdetta toiseen ja moniin todellisuuksiin. • Dialogisuuden perusedellytys on luottamus, jossa uskalletaan olla eri mieltä ilman uhmaa tai uhkaa.

6. Mitä dialogisuudella tarkoitetaan? • Oikea ajoitus ja esitystapa ovat hyvin tärkeitä kun asioita ”otetaan puheeksi”. • On hyvä letittää omat ajatukset ja sanomiset asiakkaan kysymyksiin ja huolenilmaisuihin. • On oltava kärsivällinen ja tahdikas. • Nykyään puhutaan varhaisesta mukaantulosta, eikä enää varhaisesta puuttumisesta.

7. Dialogisuuden taustaa • Mihail Bahtin on venäläinen ajattelija, jonka ajatuksia on lainattu. • Hän toi musiikista lainatun metaforan eri äänien merkityksestä. • Dialogisessa suhteessa yksilölliset äänet synnyttävä moniäänisyyttä. • Bahtinin mukaan Dostojeskin romaanien perusominaisuus on aito polyfonia, eli moniäänisyys.

8. Dialogisuuden taustaa (jatkuu) • Monien instrumenttien soidessa yhtä aikaa muodostuu moniäänisyys. • Samat sanat, kuten säveletkin, saattavat merkitä eri ihmisille eri asioita. • Tämän vuoksi on tärkeä olla hienotunteinen ja sensitiivinen sanoja käyttäessään.

9. Dialogisuuden taustaa (jatkuu) • Lue esimerkki (kirjan sivu 91)

10. Dialogisuuden taustaa (jatkuu) • Toinen ajattelija on myös venäläisen kulttuurihistoriallisen psykologian urauurtaja Vygotski (19829. • Hän erotti toisistaan sanan merkityksen ja mielen. • Merkitys on psysvä, yleinen, sosiaalisesti jaette ja kontekstista riippumaton. • Sanan mieli puolestaan vaihtelee sen käyttötilanteen mukaan ja riippuu ihmisen suhteesta kyseiseen asiaan.

11. Dialogisuuden taustaa (jatkuu) • Dialogifilosofi Martin Buber (1993) kuvaa dialogista suhdetta sinä-minä suhteena. • Sinä tunnustetaan toisen toiseus. • Ihminen tulee minäksi ainoastaan sinän kautta. • Hän pohti esineellistävien suhteiden vastakohtaa, jossa jonkin piirteen noustessa vallitsevaksi tai dominoivaksi, SINÄ lakkaa olemasta kokonaisuus.

12. Dialogisuuden taustaa (jatkuu) • Amerikkalainen psykologi John Shotter (1993) on myös tarkastellut dialogista vuorovaikutusta erityisesti asiakastyön alueella. • Hänen mukaan jaettua ymmärrystä voi tapahtua vain hetkittäin, spontaaneissa tilanteissa. • Dialogisessa kommunikaatiossa osapuolet testaavat, tarkistavat, kyseenalaistavat, haastavat ja uudelleen muotoilevat toisen puhetta.

13. Dialogisuuden taustaa (jatkuu) • Shotterin mukaan asiakastilanteissa osapuolet luovat itseään koko ajan uudelleen ja määrittävät suhdettaan muihin. • Hän kutsuu dialogista vuorovaikutusta sosiaaliseksi runoudeksi. • Sen avulla ihmisellä on mahdollisuus kiinnittyä ympäristöönsä. • On oleellisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, kuinka puhumme asiakkaalle hänestä itsestään ja hänen läheisistään ja kuinka täydennämme hänen tarinaansa.

14. Dialogisen suhteen oikeutus • Kasvatusfilosofi Rauno Huttunen (1991) on pohtinut dialogisuutta opetus- ja kasvatustyön näkökulmasta. • Hänen mukaansa dialogisuuteen ei kuulu toisen harhauttaminen eikä toisen mielipiteen tai persoonan halventaminen. • Hyvä vuorovaikutus tarvitsee aikaa ja luottamusta, jotta asioihin voitaisiin ottaa kantaa.

15. Dialogisuuden suhteen oikeutus (jatkuu) • Dialogisesti asioita lähestyvä saa oikeutuksen kannanottoon vastaan suhteen synnyttä, eikä ”heti kättelyssä”. • Dialogisuudessa edetään pienin askelin. • Liian nopea kannanotto lukitsee tilanteen. • Tieto ja ymmärrys on rakennettava yhdessä tapaamisen kuluessa.

16. Dialogisen suhteen oikeutus (jatkuu) • Lue esimerkki erityisnuorisotyöntekijän näkemyksestä dialogisesta asiantuntemuksesta kirjan sivulla 93.

17. Kohti kolmatta näkökulmaa • Täydellistä yhteistä ymmärrystä vuorovaikutuksessa voidaan tuskin koskaan saavuttaa. • Jokainen tulkitsee asioita oman henkilöhistoriansa, kokemustensa ja tilanteiden edellytysten kautta. • Sen vuoksi on tarpeellista pyrkiä riittävään yhteisymmärrykseen.

18. Kohti kolmatta näkökulmaa (jatkuu) • Kirsi Juhilan (2001) mukaan liialliseen yhteisymmärrykseen pyrkivä keskustelu saattaa sulkea todelliset ristiriidat ja näkemyserot keskustelun ulkopuolelle. • Yhteisymmärryksen sijaan hän puhuukin argumentoivasta keskustelusta, jossa puntaroidaan elämän ulottuvuuksia kaikkine ristiriitoineen.

19. Kohti kolmatta näkökulmaa (jatkuu) • Dialogisessa suhteessa ymmärrys ei siis tarkoita vain toisiinsa sulautumista tai yhteisymmärrystä vaan nimenomaan uuden alueen löytämistä osapuolien välille. • Dialogisuudessa ihmiselle ei voi sanoa hänestä itsestään mitään sellaista, jota hän ei jo itse tietäisi.

20. Yhteisen ihmettelyn mahdollisuus • Yhteisen hämmästyksen hetkiä syntyy dialogisuudessa. • On oltava rohkea ja astuttava alueelle, joka ei ole ennestään tuttu ja turvallinen. • Parhaita hetkiä voivat olla ne, jossa ”kumpikaan ei todella tiedä”. • Silloin on mahdollisuus avoimuuteen syntynyt. • Se mihin suuntaan tilanne kehittyy on kaikille osapuolille viime kädessä avoin asia.

21. Yhteisen ihmettelyn mahdollisuus (jatkuu) • Antiikin filosofi Platon kuvasi yhteisen hämmästyksen merkitystä dialogissaan, jossa Sokrates keskustelee Menonin kanssa siitä, mitä on hyve. • Keskustelussa Platon ei suostu antamaan vastausta, vaan haluaa tarkastella ja tutkia asiaa yhdessä kysyjän kanssa.

22. Yhteisen ihmettelyn mahdollisuus (jatkuu) • Terapitayössä on käytetty termiä ”tietämättömyyden näkökulma”. • Terapeutti ei tiedä mihin suuntaan asiakas haluaa tilanteessa edetä, joten hänen ei edes pidä luulla tietävänsä sitä. • Enintään, sitä voidaan kuvitella yhdessä. (Ks. Mattila 2002)

23. Yhteisen ihmettelyn mahdollisuus (jatkuu) • Ei saa jumittua auktoriteettiinsa ja asiantuntemukseensa. • On tärkeä erottaa substanssiosaaminen ja vuorovaikutusosaaminen. • Vuorovaikutusosaamisessa astutaan alueelle, jossa tieto rakennetaan kohtaamisen kautta.

24. Yhteisen ihmettelyn mahdollisuus (jatkuu) • Usein hoidossa on monia mahdollisuuksia, esim. ahdistuksesta kärsivän asiakkaan hoidossa. • Päätösten tekemiseen ei riitä pelkkä substanssiosaaminen. • Hoidon teho riippuu monien käsitysten yhteensovittamisesta.

25. Yhteisen ihmettelyn mahdollisuus (jatkuu) • Hoidon tuloksellisuuteen vaikuttaa varmasti se, mitä merkittävää hoitavan osapuolen ja hoidettavan välillä tapahtuu. • Asiakkaasta on pyritty tekemään aktiivinen osallistuja kehittämällä ratkaisukeskeistä työtapaa, verkostotyötä ja motivoivaa haastattelua. • Nämä ovat syntyneet vajavuuskeskeisten ja ongelmakeskeisten auttamismallien kritiikistä.

26. Yleisen ihmettelyn mahdollisuus (jatkuu) • Jokaista työmenetelmää voidaan käyttää yhtä hyvin asiantuntijakeskeisesti, asiakaskeskeisesti tai dialogisesti. • Ratkaisevaa on se, kuinka lähestytään asiakasta ja hänen läheisiään. • Dialogisessa suhteessa ihminen nähdään jatkuvasti muuttuvana tietoisena toimijana.

27. Auttajan keskeneräisyys • Jokainen ammattilainen joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa ja ristiriitaisuutensa. • Ymmärrys avautuu aina pikku hiljaa. • Oivallus syntyy joskus vasta ahdistuksen, ristiriitojen ja totuuden koettelun kautta. • Jokainen löytää ajoittain itsestään pikkusieluisuutta, kateutta, kilpailua ja epäluuloa toista ihmistä kohtaan.

28. Auttajan keskeneräisyys (jatkuu) • Vuorovaikutusammattilaisen on rohjettava tutkia itseään. • On tärkeä oppia arvioimaan omaa toimintaa kriittisesti sekä kyetä myös muuttamaan toimintaansa omia reaktioita ja toimintaa koskevien oivallusten kautta. • Joskus ongelmia tulee ulkoapäin, vaikka oman toiminnan reflektoinnissa edistyisikin.

29. Auttajan keskeneräisyys (jatkuu) • Joka päivä voi havaita tilanteita, joissa ihmiset puolustavat voimakkaasti omaa näkökulmaansa, tekevät toisen huomioista liian nopeita johtopäätöksiä eivät jaksa käyttää aikaa toisen ajatusten tutkimiseen. • Oman toiminnan arviointi ja vertaisarviointi ovat keskeisiä vuorovaikutustaitojen kehittämiselle.

30. Dialogisuuden merkitys asiakassuhteen kehittämisen kannalta • Kun vuorovaikutusta tarkastellaan sosiaalisesta näkökulmasta, ihmisten välisiä ristiriitatilanteita ei oteta välttämättä yksilön ominaisuuksina vaan sosiaalisten tilanteiden dynamiikkana. • Silloin lakkaa mekaaninen selittely. • Asiakokonaisuudet hahmotetaan ja niihin vaikuttavat tekijät tiedostetaan. Lue esimerkki kirjan sivulla 101. [LUVUN LOPPU]