Academia-ohjaajavaihdot keväällä 2010 : kooste toimivista ohjauskäytännöistä CIMO/Euroguidance Miika Kekki

1. Academia-ohjaajavaihdot keväällä 2010 : kooste toimivista ohjauskäytännöistä CIMO/Euroguidance Miika Kekki

2. Jenni Eskelinen, Riihimäen työ- ja elinkeinotoimisto Britannia, Pohjois-Irlanti, Belfast • Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. • Tutustuimme Belfastissa Workforce Trainining Service’een, joka on nuorten työpaja-, työllistämis- ja työelämään valmennustoimintaa ylläpitävä hyväntekeväisyysorganisaatio. Workforcen ”työpajaosastoihin” tutustuessamme näimme, että jokaiselle päivälle on määritelty päivän oppimistavoite. Päivän päättyessä jokainen nuori määrittelee ja kirjoittaa omalle lomakkeelle ”3 asiaa, jotka opin tänään”. Tämä jäntevöittää työn tekemisen kautta tapahtuvaa oppimista hyvällä tavalla: jokaiselle päivälle on selkeä tavoite, jonka toteutumista nuori pääsee itse arvioimaan ja joka auttaa näkemään ja konkretisoimaan omaa oppimista. • Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? • Konkreettisten välitavoitteiden asettaminen on hyvä työtapa myös asiakkaiden ammatillisten suunnitelmien rakentamisessa, mutta valitettavasti sen hyödyllisyys saattaa unohtua asiakastyön tuoksinassa. Kuitenkin pienin askelin eteneminen on hyvä tapa ammatillisten suunnitelmien testaamisessa ja toteuttamisessa, ja pienten tavoitteiden saavuttaminen ja pienet onnistumiset voivat antaa asiakkaalle lisämotivaatiota ja potkua jatkaa eteenpäin. • Miten ohjauskäytäntöä voisi mielestäsi soveltaa Suomessa? • En tunne tarkemmin Suomessa toteutetun työpajatoiminnan toimintamalleja, mutta konkreettisten tavoitteiden ympärillä tapahtuva tekeminen (tavoitteet voivat siis olla hyvinkin pieniä ja konkreettisia oppimistavoitteita) vaikuttaisi oikein hyvältä tavalta auttaa nuoria oppimaan uusia taitoja sekä arvioimaan omaa itseä ja omaa oppimista.

3. Riitta Valkonen, Riihimäen lukio Britannia, Pohjois-Irlanti, Belfast Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. Vierailun aikana tuli monia hyviä ja hyödyllisiä yksityiskohtia ohjauskäytännöistä. Esim.: Työpajassa (Work Force) tehtiin aamulla kolme konkreettista tavoitetta, jotka kirjattiin näkyviin. Iltapäivällä tarkistettiin tavoitteiden saavutettavuus. Hyvää ohjausmateriaalia: koulujen tai ohjauskeskuksen omaa tuotantoa. Yhteistyö koulun ja ohjauskeskuksen henkilökunnan kanssa. Mission Statement –lomake, jota käytettiin ohjauskeskuksessa. Jokainen asiakas rekisteröitiin ja hänen kanssaan mietittiin seuraavat askeleet ura- tai koulutussuunnittelun tueksi. Näihin palattiin seuraavan kerran yhteydessä. Ohjauskeskuksen asiakkaina on kaikenikäisiä ihmisiä. Systemaattisemman uraohjauksen aloitus jo 11-vuotiaana. Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? Miten ohjauskäytäntöä voisi mielestäsi soveltaa Suomessa? Yhdistin nämä kysymykset, koska em. asiat brittiläisestä ohjauskäytännöistä jäivät parhaiten mieleen ja niitä voisi soveltaa Suomeenkin. Oikeastaan em. asiat jo toimivatkin Suomessa, mutta erityisesti haluaisin, että meillä uraohjaus aloitettaisiin jo perusopetuksen vuosiluokilla 4-6. Tämä tavoitehan on jo kirjattu opetussuunnitelmatasolle, mutta käytännön sovellus useimmiten vielä ontuu. Pohjois-Irlannissa oli tehty hallitustasolla “Careers Education, Information, Advice and Guidance Strategy”, johon oli listattu tarvittavat toimenpiteet ja vastuutahot. Vaikutti hyvältä ja sitouttavalta suunnitelmalta. Tällaisen mallin voisi tehdä Suomessakin.

4. Jaana Kuukasjärvi, Kuopion kaupunki, Koulutuspalvelukeskus, Katja Väisänen Maaninkajärven koulu, Maaninka Irlanti • Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. • Noin 16-17 vuotiaille nuorille suunnattu Transition year. Sen toteutustavasta ja laajuudesta (max. 1 lukuvuosi) vastaa pääsääntöisesti oppilaanohjaaja mutta ideana on, että koulun kaikki opettajat sitoutetaan TY –vuoden periaatteisiin. Aineenopettajan osalta se voi tarkoittaa esim. tiettyjen opetusmenetelmien painottamista. Näitä voi olla esim. keskustelut, väittelyt, ryhmätyöt, projektit sekä vierailut oppilaitoksiin ja työelämään. TY –vuoden aikana on tarkoitus tehdä yhteistyötä eri oppilaitosten, elinkeinoelämän ja erityisesti kodin ja koulun välillä. Kodit on myös vahvasti sitoutettu TY –vuoden toimintaan ja vuoden aikana ja sen lopussa toteutettava toiminnan, tavoitteiden ja niiden toteutumisen arviointi ulotetaan vahvasti myös kotiin. TY –vuoden tavoitteena on edistää oppilaan henkilökohtaista, sosiaalista ja koulutuksellista kehitystä ja valmistaa heitä heidän rooliinsa itsenäisinä, osallistuvina ja vastuullisina yhteiskunnan jäseninä. TY –vuoden aikana oppilaat saavat mahdollisuuden suorittaa myös ns. ei-akateemisia kursseja, jotka liittyvät elämäntaitoihin ja –hallintaan. Nämä kurssit voivat olla esim. ensiapukurssi, ruoanlaittokurssi tai tietojenkäsittelykurssi. Vuoden aikana on tarkoitus myös tarjota oppilaille paljon liikunnallisia kursseja kuten vuorikiipeilyä, vaellusta, melontaa tai suunnistusta. TY –vuoden ohjelma pohjautuu paikallisiin tarpeisiin ja edellytyksiin. Pääsääntöisesti TY –vuosi koetaan positiiviseksi kokemukseksi, mutta myös kritiikkiä esiintyy. Vuosi vaatii oppilailta aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta ja joillekin oppilaille se on haasteellista. Joidenkin kohdalla vuoden aikana tapahtuu opintoihin passivoitumista aktivoitumisen sijaan. • Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? • Mielestäni TY –vuosi on selkeä teko ohjauksellisuuden lisäämiseen koulussa. Parhaimmillaan vuoden aikana oppilaat pääsevät toteuttamaan itseään ja valmistautumaan jatko-opintoihin ja työelämään oman kokemisen kautta. Usein siihen ei ole aidosti aikaa eikä mahdollisuutta normaalin koulutyön aikataulun puitteissa. Myös pyrkimys sitouttaa sekä koulun kaikki opettajat että oppilaiden vanhemmat toimintaan lisää ohjauksellista toimintakulttuuria kouluilla ja kodin ja koulun välistä yhteistyötä • Miten ohjauskäytäntöä voisi mielestäsi soveltaa Suomessa? • TY –vuoden periaatteita voisi soveltaa lyhyempänä periodina esim. seitsemännen luokan keväällä tai lukion ensimmäisen vuoden aikana. Silloin oppilaille tarjottaisiin esim. yksittäisiä kursseja, joiden sisällössä ja opetusmenetelmissä opettajat kiinnittäisivät erityistä huomiota ohjauksellisuuteen. Kurssien sisällöt ja aiheet voisivat koskea mm. oppilaan itsetuntemusta, vahvuuksien löytämistä, sosiaalista ja koulutuksellista kehittymistä. Näitä aiheita voisi integroida jo olemassa oleviin oppiaineisiin sekä tarjota mahdollisuuksien mukaan valinnaisia kursseja. Oppilas voisi myös itse hankkia esim. työharjoittelupaikan häntä itseään kiinnostavalta alalta tietyksi ajaksi. Aineenopettajat ”joutuisivat” tekemään yhteistyötä kurssiensa suunnittelussa ohjauksellisuuden osalta, esim. opiskelutekniikoiden teemasta. Erityistä huomiota kiinnitettäisiin perusopetuslainkin edellyttämään ohjauksellisen toiminnan yhteistoiminnallisuuteen. Ohjaus kuuluu kaikille. • .

5. Jenni Soljasalo, Ressun peruskoulu Latvia • Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. • Luokkatilan yhdistäminen ammattialaan. Toteutus latvialaisessa peruskoulussa oli vaatimaton, mutta se oli käytäntönä hyvä. Peruskoulun oppilaille oli tehty eri ammattialoja erinäisillä alaan liittyvillä materiaaleilla varustettu luokka, esim. luonnonvara-ala luokka. Tilasta ja toiminnasta vastasivat opettajat, opinto-ohjaajaa koulussa ei ollut. Tavoitteena oli tuona ammatteja näkyväksi osana peruskouluopiskelua. • Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? • Mielestäni käytäntö toi hyvin esille miten ammatteja ja koulumaailmaa voidaan yhdistää • Miten ohjauskäytäntöä voisi mielestäsi soveltaa Suomessa? • Tätä käytäntöä voisi soveltaa suomalaisessa ohjauskäytännöissä aineluokkien ja ammatinvalintamateriaalien yhdistämisellä. Aineenopettajat ja opinto-ohjaajat voisivat tehdä yhteistyötä ja saada kyseiseen kouluaineeseen liittyviä ammatteja ja koulutusvaihtoehtoja näkyviin kyseisen aineen luokassa jne. • .

6. Seija Lehto, Oulun seudun ammattiopisto Luxemburg • Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. • Uraohjauskeskuksen tarjoama ohjaus, jossa materiaalina käytettiin monipuolista kuvitusta. Kun Luxemburg on kolmikielinen maa, kuvamateriaalilla ylitetään kieliongelmat. Lisäksi kuvamateriaalilla esitettiin ammatit osana työympäristöä. • Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? • Ko. käytäntö poikkesi muista • Miten ohjauskäytäntöä voisi mielestäsi soveltaa Suomessa? • Vastaavaa materiaalia voisi käyttää perusopetuksen uraohjauksessa ja myös nivelvaiheessa esim. lisäopetuksessa ja Ammattistartilla. • .

7. Marita Rimpeläinen-Karvonen, Oulun seudun työ- ja elinkeinotoimisto Luxemburg (esimerkki Tanskasta) Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. Suomessa ja etenkin Pohjois-Pohjanmaalla on korkea nuorisotyöttömyys ja suuri joukko nuoria, jotka eivät ole päässeet peruskoulun jälkeen mihinkään jatkokoulutukseen. Ongelmana on sekä työpaikkojen että ammatillisten koulutuspaikkojen puute, mutta osaltaan myös nuorten ohjauksen heikko koordinaatio viranomaisten kesken. Tanskassa ns. koulupudokkaiden syntyminen on ehkäisty palvelulla, jossa nuoriin tai nuorten vanhempiin otetaan yhteyttä viranomaisten toimesta nuoren jäätyä ilman opiskelu- tms. paikkaa peruskoulun jälkeen ja nuorille järjestetään ohjausta. Nuorten ohjaus on keskitetty ns. nuorisokeskuksiin. Tanskan edustaja työskenteli tällaisessa yksityisen sektorin nuorisokeskuksessa, jonka palveluja kunta osti kilpailutuksen kautta. Tanskassa kaikki tieto alle 25-vuotiaista nuorista on keskitetty ja saatavilla nuorisokeskuksissa. Koteihin otetaan yhteyttä, mikäli nuori ei ole saanut jatkopaikkaa peruskoulun jälkeen. Viranomaisen tiedonsaanti ko. laajassa mittakaavassa ei ole Suomessa mahdollista, mutta mikäli tavoitteena on saada jokainen nuori koulutuksen piiriin ja estää pudokkaiden joukon syntyminen, tarvitaan tiedonsaannissa muutoksia. Tanskassa oli myös aloitettu pilottina nuorille kohdennettu mentoritoiminta, josta oli saatu alustavia hyviä kokemuksia. Palvelu muistuttaa suomalaista työhönvalmennusta, mutta Tanskan mallissa mentorit voivat olla ketä tahansa tukihenkilöitä. Tanska on ottanut myös käyttöönsä nuorten ohjauspalvelujen järjestämisessä ns. tilaajatuottajamallin. Kunnat saavat päättää, tuottavatko palvelut itse vai ostavatko palvelut ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Malli velvoittaa palveluntuottajaa jatkuvaan palvelun laadun seurantaan ja palvelujen kehittämiseen. Mallin toivotaan lisäävän palvelujen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? Pohjois-Pohjanmaan alueella em. korkea nuorisotyöttömyys ja siihen liittyvät ongelmat vaativat erityistä huomiota ja viranomaisten yhteistyön sekä nuorten ohjauksen koordinaation kehittämistä. Nuorille suunnatut omat keskitetyt palvelut olisivat tarpeen. Miten ohjauskäytäntöä voisi mielestäsi soveltaa Suomessa? Eri viranomaisten tarjoamia nuorten palveluja tulisi saattaa saman katon alle ”yhden luukun ” periaatteella. Esim. Oulun seudulla Kempeleessä on aloittanut ns. Pirilän Porras-hanke, jossa pyritään kehittämään nuorille suunnattua moniammatillista ohjauspalvelua oppilaitoksen, TE-toimiston ja kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyönä samassa paikassa lähellä nuoria. Tällainen yhden luukun periaate madaltaisi nuorten kynnystä tulla palvelujen piiriin sekä helpottaisi viranomaisyhteistyötä ja tiedonvaihtoa.

8. Anna-Lotta Östvall-Åstrand och Benita Gullblom, Yrkesakademin i Österbotten YA! Norge • Olika former av handledning och vägledning samarbetade och fanns även stationerade i samma byggnader, i s.k. Karriärcenter. Det gällde yrkesvägledning, studierådgivning, arbetssökning och även motsvarigheten till FPA. Centren arbetar även i större nätverk, eftersom de geografiska avstånden är stora inom ett och samma län (Fylke). • Samarbetet underlättas av att man fysiskt finns nära varandra, man har lättare att utbyta information och fånga upp ungdomar och andra som annars riskerar utslagning. • Vi valde att lyfta fram denna praxis just för att vi upplevde att samarbetet blir lättare när man träffas och samarbetar kring handledning ur lite olika perspektiv. Centren vi såg hade också nya och ändamålsenliga utrymmen och var centralt belägna, vilket är kundvänligt och sänker tröskeln för ett besök. • I Finland har vi ännu inte så många handledningscenter av denhär typen så denna praxis kunde sprida sig till flera städer hos oss och kanske bli myndighetsstyrd norm.

9. Pasi Iivarinen, Kuopion seudun työvoiman palvelukeskus Slovenia Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. Ljubljanan Metropolitan Libraryn yhteydessä toimiva työnhakukeskus oli hyvä esimerkki jalkautuvasta palvelusta, jossa työnhakija-asiakkaita avustettiin työpaikkahakemusten teossa. Monilla asiakkailla ei ollut atk-taitoja ja ohjaajat neuvoivatkin heitä tarvittaessa koneen käytössä vaikka ”kädestä pitäen”. Kyseessä oli EU-rahoitteinen projekti, josta toivottiin vakiintuvaa työkäytäntöä. Työnhakukeskukset sijaitsevat ainakin Suomessa te-toimistojen yhteydessä, ja palvelujen vienti sinne, missä ihmiset muutoinkin liikkuvat ja asioivat voi edelleen madaltaa ko. palvelujen käyttöä. Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? Liittyy kiinteästi omaan työhöni ja sen kehittämiseen.

10. Tuula Karabiberis, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja Päivi Kilja, Lapin ammattiopisto Tsekki • Kuvaile lyhyesti mielestäsi toimivaa ohjauskäytäntöä, johon tutustuit opintovierailusi aikana. • Englannissa nuorten (pääsääntöisesti 14 -19 -vuotiaiden, mutta tarvittaessa myös 25 vuoteen saakka) tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut tuotetaan keskitetysti palvelupisteistä (The Connexions Centre), jotka rahoitetaan julkisin varoin. Palvelupisteiden ohjaajat työskentelevät sekä koulutuksessa, työssä että esim. työharjoittelussa olevien nuorten kanssa, mutta myös koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten kanssa. Ohjaajat työskentelevät palvelupisteissä, mutta jalkautuvat myös oppilaitoksiin (ohjausta niille opiskelijoille, joilla on erityisen tuen tarve) ja työharjoittelupaikkoja tarjoaviin yrityksiin. The Connexions (em. palvelukonsepti) segmentoi nuoret asiakkaat kolmeen ryhmään: T3=vähäisen tuen tarve, T2=henkilökohtaisen tuen tarve/riski syrjäytyä, T1=intensiivisen ohjauksen tarve, moniongelmainen. • Valitsimme toimivaksi ohjauskäytännöksi Englannissa käytössä olevan nuorten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden (The Connexions) asiakastietokannan (The Client Database CORE) ja sen hyödyntämisen. • Tietokantaan kirjataan asiakkaan yhteystietojen lisäksi kaikki ohjaajan ja nuoren asiakkaan väliset keskustelut ja yhteydenotot, vuorovaikutus. Asiakkaan tilanne, ohjauksen ja tuen tarve kuvataan todenmukaisesti. Asiakkaat saavat nähdä omat tietonsa, mikäli haluavat. Asiakastapauskirjauksia myös arvioidaan ja valvotaan. CORE:a ylläpitää alueelliset nuorten ohjauspalveluista vastaavat The Connexions -palvelut, ja sitä käyttävät kaikki palvelupisteissä työskentelevät ohjaajat mutta myös partneri organisaatioiden ohjaajat, jotka tekevät verkostoyhteistyötä palvelupisteiden ohjaajien kanssa lähinnä T1-asiakkaiden kanssa. • Miksi valitsit juuri tämän ohjauskäytännön? • Suomessakin on koettu ongelmaksi, ettei nuoren opintopolun nivelvaiheissa siirry riittävästi tietoa nuorista. Erityisesti silloin kun nuori on erityisen tuen tarpeessa tiedonsiirtoa nivelvaiheessa (esim. kouluasteelta toiselle) tarvitaan. Koska nuori ei siirtymävaiheissa virallisesti kuulu millekään taholle, voi puutteellinen seuranta/valvonta aiheuttaa haasteita myös ohjauspalvelujen järjestämiseen. Lisäksi nuoret, jotka ehkä todennäköisimmin eniten tarvitsisivat ohjauspalveluja, voivat olla viranomaisilta ”kateissa”. • Myös erityisille nuorten ohjauspalvelupisteille voisi olla tarvetta. Helposti saavutettava, matalan kynnyksen ohjauspalvelu voisi houkutella esim. ilman opiskelupaikkaa jääviä nuoria. Samalla palvelupiste voisi toimia nuorten yleistiedotuspisteenä. • Miten ohjauskäytäntöä voisi mielestäsi soveltaa Suomessa? • Nuorten tilanteiden tiedonsiirtoon eri toimijoiden välillä, vaatinee kuitenkin lakimuutoksia. • .

11. Elise Hakala, TE-toimisto, Hervanta, Tampere ja Hilkka Helavuori, Hervannan lukio, Tampere Viro, Astangu Vocational Rehabilitation Center, Tallinna • Tutustuimme rehtori Karin Olsevskin johdolla vammaisten ammatilliseen kuntoutuskeskukseen. Meistä vaikutti siltä, että keskuksen järjestelmä oli toimiva ja asiakkaat huomioonottava. Asiakkaina olivat sekä nuoret että aikuiset eri tavalla vammautuneet. Parasta oli se, että nuorten työkokeilu oli järjestetty aina ”oikeissa työpaikoissa”. Asuntolassa asuivat muualta Virosta opiskelemaan tulleet nuoret. Oppilaitoksessa tapasimme ohjaajia mm. keramiikkapajalla ja teknisen työn verstaalla. Kuntosalilla tapasimme fysioterapeutin sekä musiikkiluokassa Kanadassa opiskelleen musiikkiterapeutin. Laitoksen erityisopettaja oli juuri palannut ryhmänsä kanssa Suomen Lapista, jossa erityisnuoret olivat olleet työharjoittelussa leipomossa. Hän kertoi matkasta innostuneesti, koska kuuli, että ryhmässämme oli suomalaisia. • Tavoitteena oli kuntoutuminen koulutuksen kautta tai suoraan avoimille työmarkkinoille. • Mielestämme kuntoutuskeskuksessa oli lämmin ja asiakasta kunnioittava henki. • Tästä voisi ottaa hyvää esimerkkiä Suomen kuntoutusjärjestelmiin. • .