Sosiaalisuus kansalaistoiminnassa . Vanhustyön sosiaaliset –seminaari, Tre, 14.3.2008

1. Sosiaalisuus kansalaistoiminnassa. Vanhustyön sosiaaliset –seminaari, Tre, 14.3.2008 FT Tiihonen, Arto, Ikäinstituutti Vavero – vastavuoroisuus, vertaisuus ja osallisuusIkääntyneiden vapaaehtoistoiminnan tutkimus- ja kehittämishanke 2007 – 2010 Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

2. Sosiaalisuus kansalaistoiminnassa • • Ikääntyvä yhteiskunta ja maailma nostaa esiin joitakin uusia kysymyksiä otsikon rajaamalta alueelta niin käytännössä kuin teoriassakin. • Pohdin tässä alustuksessani näitä kysymyksiä esittämällä hiukan provosoivia väittämiä, joiden avaamia näkymiä toivon meidän kaikkien purevan ennen nielemistä. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

3. Kuka omistaa kansalaistoiminnan? • Väite: ”Kansalaistoiminta” vapaaehtoisuutena ja sen tapaisina toiminnanmuotoina on tulevaisuudessa myös 1. kuin 2. sektorin yksi toimintamuoto. • Perusteluja: • Osallisuus, vastavuoroisuus ja tietty vapaaehtoisuus ovat eettisiä käytäntöjä, joita ilman ei mikään instituutio – eivätkä ihmiset instituutioiden sisällä - voi tulla toimeen eikä menestyä. • Jo nyt julkisella sektorilla on runsaasti aktiviteettia (mm. vapaaehtoiskoordinaattorit) alueella ja monet ”hyväntekeväisyysorganisaatiot” – saati kansalaisjärjestöt - ovat yritysmuotoisia tai ainakin hyvin lähellä niitä. • Monet kansanliikkeet ja kansalaistoiminnan muodot ovat organisoituneet löyhemmin kuin 3. sektori Suomessa yhdistysmuotoisena nykyään toimii. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

4. Sosiaalinen pääoma arkipäiväistyy… • Väite: Sosiaalinen pääoma – tai se mitä itse kukin sillä ymmärtää – muuttuu käsitteeksi, jolla perustellaan kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa myös ruohonjuuritasolla. • Perusteluja: • Näin on jo käynyt, mikä onkin hyvä, etteivät tutkijoiden teoreettiset käsitteet tyhjene kokemuksesta tai täyty teorialla, jolloin ne menettävät käyttökelpoisuutensa. • Kansalaistoiminnan kannalta teorian ja käytännön vuoropuhelu tarvitsee juuri käsitteiden arkipäiväistymistä ja elävöitymistä uusilla tulkinnoilla. • Tutkijoiden tehtävä on tietysti luoda uusia, kohdallisempia käsitteitä, mutta myös määritellä vanhoja uudelleen. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

5. Ammattilaisuuskysymys nousee pintaan… • Väite: Instituutiopohjainen kansalais- ja vapaaehtoistoiminta ammattimaistuu entisestään, kun taas kansalaiset toivovat yhä enemmän amatöörimäisempiä, löyhempiä, lyhytjännitteisempiä toiminnan ja osallistumisen muotoja. • Perusteluja: • Tämä näkyy niin tutkimuksissa kuin ihmisten julkisissa mielipiteissäkin – vanhat vapaaehtoistoiminnan hiipuvat, mutta uutta syntyy jatkuvasti. • Tämä luo voimakkaita uudistumispaineita vakiintuneisiin organisaatioihin, jotka eivät voi luopua osaamispääomistaan, mutta joiden pitäisi pystyä aina ”aloittamaan alusta” uusien toimijoiden kanssa. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

6. Affektiivinen vapaaehtoistyö yleistyy… • Väite: Vapaaehtoistyö, jossa ruumiillisuus, tunteet ja sensitiiviset ihmisten kohtaamiset ovat keskeisiä, tulevat yleistymään väestön ikääntymisen myötä. • Perusteluja: • Vapaaehtoistyön kohteet ovat huonokuntoisempia ja kärsivät monenlaisista sairauksista ja myös mielenterveyden häiriöistä tai ovat vain riippuvaisempia vapaaehtoisista. • Kyky toimia tällaisen vapaaehtoistyön tekijänä vaatii toimijoiden tukemista vertaistukena, työnohjauksena ja koulutuksena. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

7. Kansalaisaktiivitkin ”eläköityvät”… • Väite: Ikäihmiset, jotka ovat olleet mukana yhdistystoiminnassa, politiikassa, vapaaehtoistyössä saattavat eläköityä siitäkin työn mukana. • Perusteluja: • Työ ja kansalaistoiminta ovat monille olleet kiinni toisissaan niin, ettei toisen loppuessa ole välttämättä mielekästä eikä mahdollistakaan toimia vapaaehtoistoiminnassa. • Kansalaistoiminta saattaa vaatia eläkeläisiltä liikaa tai odotus siitä, että vapaa aika käytetään vapaaehtoistyöhön on liian utopistinen. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

8. Tai sitten on juuri päinvastoin… • Esitin edellä yhden mahdollisen kehityssuunnan, vaikka melkein yhtä hyvin olisin voinut esittää vastakkaisenkin suunnan – perusteluja kumpaankin on olemassa. • Tämä siksi, että joku muutos ympäristössämme, kulttuurissamme, mutta myös käytännöissämme saattaa muuttaa merkitystä myös ”sosiaalisesta” niin, että kansalaistoiminnalle voi syntyä tilaa, jota on nyt vaikea nähdä. • Esimerkkinä vaikkapa ilmastonmuutos ja sen konkretisoituminen globaaleiksi visioiksi ja arkiseksi toiminnaksi, jossa teknologia, liikenne, kulutus saavat aivan uusia merkityksiä mm. suuntaamalla toimintaamme lähiyhteisöihin, vaatimalla meiltä yhteisöllisiä ponnisteluja (talkoita yms.) ja muuta ihmistyötä, jota ei voida enää tehdä energiaa kuluttamalla eikä työtä tehostamalla. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

9. Ja sitten vähän teoriaa… • Suomessa käytämme termiä yhteiskuntatiede, joka tarkoittaa sitä, että näemme ”sosiaalisuuden” yhteiskuntatieteissä yleensä yhteiskunnasta käsin – emme niinkään sosiaalisuudesta käsin. • Tästä voi seurata – osin tässäkin alustuksessa – tietynlaista organisaatio- ja rakennekeskeisyyttä, vaikka sosiaalisuuden rakenteistuminen esimerkiksi luottamuksen, vastavuoroisuuden, osallisuuden kokemusten avulla voisi tuottaa aivan toisenlaisia tulkintoja ”sosiaalisuudesta” kansalaistoiminnassa. • Meidän tulisikin nähdä sosiaalisuus yhteisöllisyytenä, ihmisten välisinä vuorovaikutuksina ja kokemuksille annettuina merkityksinä enemmän kuin joidenkin instituutioiden tai yhteiskunnan sektoreiden ”omaisuuksina” tai pysyvinä ominaisuuksina. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

10. Lopuksi • Sosiaalisuus kansalaistoiminnassa on edellisen pohjalta myös etiikkaa, moraalisia valintoja, uskon kysymysten pohdintaa – jotakin epämääräisellä tavalla hyvää, ylevää ja ylevöittävää, josta on vaikea puhua ja jota on myös aika vaikea tunnistaa. Altruismi täytyy ikään kuin olla tekijälle itselleenkin piilossa. • Sosiaalisuus on myös estetiikkaa, kauneuden etsintää ja siinä täytyy olla ruumiillinen, kokemuksellinen puolensa, jotta kulttuuriset merkitykset muuttuvat tavoiksi ja toimijuudeksi. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

11. Loppujen lopuksi… • Sosiaalisuus kansalaistoiminnassa on jotakin jatkuvasti uudelleen määrittyvää, mutta oleellista on se, että sosiaalisuutta eivät rakenteet täysin määrää. • Ihmiset – ikääntyneet, vapaaehtoiset ja vaikkapa sosiaalityöntekijät yhdessä – voivat luoda uusia sosiaalisen muotoja. Ja nämä muodot voivat muuttaa asenteita, rakenteita ja politiikkaa. Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008

12. Lisätietoa vapaaehtoistoiminnasta • Painopistealueesta yleisesti: toimialapäällikkö Arto Tiihonen, 040-5329131, etunimi.sukunimi@ikainst.fi • Vaverosta: projektisuunnittelija Outi Katajarinne, 040-522 1367, etunimi.sukunimi@ikainst.fi • Tutkimuksesta: tutkija Ilka Haarni, 040-743 8478, etunimi.sukunimi@ikainst.fi ja tutkija Jere Rajaniemi, 09-6122 1613, etunimi.sukunimi@ikainst.fi • Koulutuksesta: ks. esite, nettisivut (www.ikainst.fi) tai toimialapäällikkö Arto Tiihonen, 040-5329131, etunimi.sukunimi@ikainst.fi • Lisätietoa: www.ikainst.fi Arto Tiihonen & Ikäinstituutti 2008