OLEMISEN TEOLOGIA JA PEDAGOGIIKKA

1. OLEMISEN TEOLOGIA JA PEDAGOGIIKKA Lassi Pruuki lassi.pruuki@dialogic.fi

2. DIALOGISMI • yleisnimitys filosofisille ja teologisille suuntauksille, jotka korostavat dialogisuuden ja dialogin merkitystä olemisessa, tietämisessä ja ihmisenä olemisessa • Martin Buber - Minä – Sinä, Minä – Se • Mihail Bahtin - ”Totuus on tapahtuma, joka syntyy erilaisten tietoisuuksien leikkauspisteessä”, moniäänisyys lisää ymmärrystä - ”Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on jäädä ilman vastausta” - ”Missä kaksi tai useampi ihminen kohtaavat aidossa dialogissa, siellä Kristus on heidän keskellänsä” • Timo Veijola - Ihmisen ja Jumalan suhde on dialoginen suhde (Ihmisen ainutlaatuisuus on kyky olla dialogissa Jumalan kanssa)

3. Dialoginen asenne ja dialogisuuden taito • Dialogi on välttämätöntä tiedon etsinnälle ja sen luomiselle (minun ei tarvitse tietää, ”yhdessä tietäminen”) • Elämänasenne, jonka lähtökohtana on dialoginen suhde (Bahtin). Eli olennaista on suhteessa oleminen, se mitä on ja tapahtuu ihmisten välillä. • ” Aina kun kaksi kohtaa, jotain alkaa” • Dialogisuus on taito puhua siten, että toinen haluaa kuunnella ja taito kuunnella siten, että toinen haluaa puhua. (Jorma Ahonen) • Avoimuus • Paikalle tuleminen ja läsnäoleminen(ulkoinen ja sisäinen) • Kohtaaminen ja kiinnostuminen

4. Uteliaisuus ja kunnioitus • Tämän hetken ainutlaatuisuuden tajuaminen (”Kaikki tapahtuu vain kerran”) • Kasvattajan reflektiivinen asenne (”miten minun kannattaa olla ja toimia, jotta voisin mahdollisimman hyvin olla tukena/avuksi?)

5. DIALOGI TOIMINTANA • Monologinen dialogi: Yksinpuhelua, jossa eskustelijoiden lausumat eivät kytkeydy toisiinsa eivätkä rakennu toisistaan, vaan keskustelijat vain tuovat vuorotellen esiin omia näkemyksiään. • Dialoginen dialogi: rakentavaa keskustelua, jossa tapahtuu merkitysten vapaata virtausta, jossa toinen jatkaa siitä mihin toinen jäi ja tällöin aukeaa kokonaan uusi ymmärrys kysymykseen tai tilanteeseen.

6. puhuminen • ”Kieli luo todellisuutta” • ”Elän niinkuin kerron” • Sanojen valtava voima ”Kieli on pieni jäsen, mutta voi kerskata suurista asioista” • Minä –muotoinen puhuminen (vs. ”näin asia vaan on” –puhe) • ”minulle tuli mieleen…” • ”minulle on merkittävää…” • Tarkoituksellinen ”pohdiskeleva puhuminen” • ”Mä en tiedä, mutta…” • ”Tää voi nyt olla ihan höppänää, mutta…”

7. Kytkeytyminen sanottuun • ”Kun sanoit tuossa, että ottaa kovasti päähän, mieleeni tuli, että…”

8. kysyminen • Kysynkö aidosti vai siksi, että kuuluu kysyä? • Avoimet ja suljetut kysymykset • Avoimet kysymykset alkavat yleensä M-sanalla: mitä, miten, miksi, missä…? • ”Erityisen dialogiset kysymykset” • ”mitä sinulle tulee mieleen…” • ”mitä muuta?” • ”ja mitä muille tulee mieleen tuosta mitä Anna sanoi?” • Ja kun kysyn, siirryn kuuntelemaan…

9. Kuunteleminen • ”Tulen kuulluksi, olen siis olemassa” • ”Kuuntele, mitä ihmiset sanovat, älä sitä mitä luulet heidän tarkoittavan” (H. Goolishan), ei siis tulkintoja (”niin sä oikeasti tarkoitat…/”niin mä kuulen, että sä olet ärsyyntynyt…) • Lapsen ja nuoren sanojen toistaminen • ”Sanoit tuossa, että on ollut hirveän vaikeeta…” • Kytkeytyminen sanottuun (taas) • ”Sanoit tuossa äsken, että…. . Jäin miettimään, mitä se on sinulle merkinnyt.”

10. Tehdä (opiskelu) -prosessia yhteiseksi • Keskustelu odotuksista ja toiveista • Neuvotella yhdessä, miten edetään • ”mietin tässä, olisiko nyt hyvä… vai?” • Kohdata myös ”ongelmia” yhdessä • ”ja nyt huomaan, että olen hiukan pihalla…” • Reflektointi (arviointi) on osa yhteistä opiskelua • ”mites tää on oikein mennyt teidän mielestä” • Ottaa erilaisiä ”ääniä” mukaan keskusteluun • … ja mitä te muut ajattelette tästä”