Yhteiset nuoret – yhteinen vastuu

1. Yhteiset nuoret – yhteinen vastuu VAASAN TRIANGELI 10 VUOTTA 12.10.2012 MARJATTA VEHKAOJA

2. TRIANGELI Vaasan sosiaali-ja terveysvirasto Vaasan työ-ja elinkeinotoimisto Kela + Mustasaari Työmarkkinatuella/TTT:lla olevat pitkäaikaistyöttömät Tukea työnhaussa ja elämänhallinnassa Monipuolisia ammatillisia kuntouttavia ja aktivoivia toimenpiteitä

3. YHTEISET NUORET ”Yhteiset nuoret – yhteinen vastuu” -> Eettisesti kohottava, mutta myös provosoiva otsikko Nuoret ovat olleet ensin lapsia Lapsuus on tärkein elämänvaihe Siksi haluan puhua myös lapsista Siksi haluan puhua arjen hallinnan ammatillistamisesta, josta on tullut normi Siksi haluan puhua myös yhteiskunnan huolenpidosta, joka tuottaa uusavuttomuutta

4. PÄÄOSA LAPSISTA JA NUORISTA VOI HYVIN Pääosa lapsista ja nuorista voi hyvin Pääosa lapsista ja nuorista voi hyvin Pääosa lapsista ja nuorista voi hyvin Tänään puhumme nuorista, jotka ei mene kovin hyvin ja jotka tarvitsevat yhteiskunnan erityistoimia

5. KIBBUTSIEN LAPSET • ”Kibbutsien lapset” oli nuoruuteni yksi herättävä kirja. Ja miksi? • Lapseton nuori näki kibbutsin kollektiivisen ja tasa-arvoisen elämänmallin hyvinkin ihanteellisena. Kibbutsi tarjosi konkreettisesti kaikille ruokaa, vaatetuksen, asunnon, terveydenhuollon, koulutuksen ja (palkatonta) työtä. • Järjestelmä oli kurinalainen.Vähemmälle huomiolle jäi, miten lasten ja nuorten emotionaalisiin tarpeisiin pystyttiin vastaamaan kun lapset oli jyrkästi erotettu vanhemmistaan. • Kibbutsien perusidea on nyttemmin hylätty. Miksi? Protesti kohdistui työn palkattomuuteen ja siihen, että kylän lapset hoidettiin yhteisissä lastentaloissa. Nyt työstä saa palkkaa ja perheet saavat hoitaa lapsensa itse. Kokeilu kesti noin 60 vuotta.

6. HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN LAPSET • Pekka Kuusen ”60-luvun sosiaalipolitiikka” – laaja sosiaalipolitiikka - tuli pitkälti todeksi. • Päivähoitolaki 1973, subjektiivinen oikeus päivähoitoon 1985, peruskoulu-uudistus 1972-1978, kansanterveyslaki (terveyskeskukset)1972 • Lapset kokopäivähoitoon jopa ÄPR:n/VPR:n aikana. Lasten työpäivä jopa 9 tuntia. Valveillaoloaikaa yhdessä vanhempien kanssa ei paljonkaan enemmän kuin kibbutseissa ( 2t). Vuorotyöntekijöiden lapset nukkuvat yhä useammin päiväkodissa. • Maksuton opetus • Nuorten yhteiskuntatakuu 2013 • Tämä aika haastaa arvioimaan uudelleen yksilön, perheen ja yhteiskunnan välistä vastuunjakoa.

7. HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN PALVELUT LAPSILLE/LAPSIPERHEILLE • Äitiys-ja lastenneuvola tavoittaa jokaisen (ensimmäiset neuvolat 1920-luvulta lähtien) • Kotikäynnit ? KYLLÄ • Päivähoito tavoittaa jokaisen • Kotikäynnit? KÄYTÄNNÖSSÄ EI • Peruskoulu tavoittaa jokaisen • Kotikäynnit? KÄYTÄNNÖSSÄ EI • KOTIPALVELUT LAPSIPERHEILLE – vähennetty; lähinnä ee-lastensuojeluperheet • Erityispalvelut • ENNALTAEHKÄISYÄ ON, MUTTA TEPSIVÄTKÖ MENETELMÄT?

8. EROAVAT JA MUUTTAVAT PERHEET Arvostelemme kepeästi muslimimiesten tapaa pitää montaa vaimoa yhtä aikaa. Tässä kuviossa (yleensä ) myös vanhemmilla vaimoilla on arvonsa suurperheessä. Moniavioisuuden taloudelliset vaikutukset riippuvat toki päämiehen taloudellisesta asemasta. Suomalaisessa yhteiskunnassa moniavioisuus on perättäistä – ja yhteiskunta viime kädessä maksaa viulut. Muuttoliike sekä kuntien välillä (5%) että kuntien sisällä on merkittävää; perheitten ja nuorten verkostot hajoavat; silti yhteiskunnan hiljainen normi on, että talouskasvu vaatii muuttohalukkuutta. Maahanmuuttopolitiikka on, mutta ei maassamuuttopolitiikkaa.

9. HARRASTUKSISTA SUOJAA? Yhteiskunta tukee nuorten harrastustoimintaa monin eri tavoin. Kuitenkin kilpailumentaliteetin tulo kuvioihin syrjäyttää huonommin pärjäävät nuoret jo varhain. Valmennuksessa tähdätään porukan menestykseen. Harrastaminen on kallistunut ja kaupallistunut. Muoti vaihtelee; uusia lajeja syntyy, toisia kuolee (jopa olympiatasolla). Harrastaminen ei enää yhdistä vaan pahimmillaan erottaa. Nuorten sosiaalistuminen viivästyy. Siksi koulujen ohjelmaan on lisättävä laadukkaita kerhotunteja alimmilta luokilta lähtien. Tehdään kerhotunneista muotia. Tehdään muotia myös nuorisotyöstä.

10. VANHEMMAT VAATIVAT HYVINVOINTYHTEISKUNNALTA YHÄ ENEMMÄN Tavanomaisia arjen ongelmia ei kyetä/haluta ratkaista perheen sisällä. Uusavuttomuus. Oman elämäntavan valintoja pidetään lähes rajattomina oikeuksina; yhteiskunnan on hoidettava seuraukset (mieluiten verovaroin) Vanhemmat ovat oikeassa ja ammattilaiset väärässä (päiväkodit, koulut) ! Ammattilaisen on tiedettävä enemmän kuin asiakkaan. Yhä paremmin koulutetut asiakkaat vaativat pääsyä yhteiskunnan parhaimpien spesialistien puheille. Juridisoituva asiakassuhde.

11. ULKOISTETTU KASVATUS Yhteiskunnan hiljainen normi on, että se vaatii lapsiperheen molemmilta vanhemmilta kokoaikaista työtä kodin ulkopuolella. TTT maksetaan alennettuna ellei vanhempi ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi viimeistään lapsen tultua kouluikään. Viesti on, ettei 7 vuotta täyttäneellä lapsella ole oikeutta kotiäitiin tai –isään yhteiskunnan kustannuksella. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on tullut vanhempien oikeus laistaa ensisijaista kasvatusvelvollisuuttaan silloinkin kun ovat kotona ja olisivat kykeneviä kasvattamaan lapsiaan. Yhteiskunta antaa tukensa tälle tulkinnalle. Normaaliuden käsitettä on supistettu ja spesialisteja kaikkiin oireisiin tulee koko ajan lisää niin kuntien palvelujärjestelmään kuin yksityiselle sektorille. Perheet nojaavat yhä arkisemmissa ongelmissaan ammattiapuun. Palautetaan kasvatusvastuuta kodeille. Päiväkodit ja koulut eivät toimi yhteisöllisesti, vaan laitosmaisen kaavan mukaan ja yhä suuremmissa yksiköissä. Kehitetään päiväkodeista ja kouluista yhteisöllisen tekemisen olohuoneita eikä perusteta tätä varten erillisiä palvelujärjestelmiä !

12. MITÄ NUOREMME TARVITSEVAT? Rakkautta, turvaa ja onnistumisen kokemuksia. Kuulluksi tulemista. Rahaa ja menestystä. Mitä peruskoulun jälkeen? Opiskelua ja työtä. Nuorisotakuu 2013 ja nuorten aikuisten osaamisohjelma 2013-2016. Koulutuspaikka kaikille peruskoulun päättäneille sekä koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikka alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille. Kuinka pitkäksi aikaa? Pitäisi päästä opiskelemaan sitä, mitä tahtoo – vaikka aina ei tiedä mitä tahtoo. Kaikki yhteiskunnan pyörittämiseen tarvittavat ammatit ja niiden edellyttämät opintolinjat eivät ole ”IN” nuorten keskuudessa. Opiskelua liian teoreettisena pitäville ei ole riittävästi toimivia vaihtoehtoja. Ilman ammattitutkintoa työllistyminen on yhä vaikeampaa. Oppisopimuskoulutuksen kautta valmistuu vain 14 % tutkinnon suorittaneista. Koulupudokkaat !

13. MIKÄ MÄTTÄÄ? Kansalaispalkka-ajatusta on kritisoitu voimakkaasti sen kalleuden ja laiskistavan seurauksen pelossa. Kuitenkin meillä on jo kansalaispalkkaan rinnastettavia elementtejä etuusjärjestelmissämme; ne pitää vain noukkia syyperustein, usein varsin byrokraattisin koreografioin ja yksilön itsemääräämisoikeus ohittaen. Vähimmäisturvan taso suhteessa pienimpiin palkkoihin on vääristynyt. Paljon on pielessä kun kokoaikatyötä tekevien palkka voi olla niin pieni, että he tarvitsevat säännöllistä asumistukea ja jopa säännöllistä TTT. Peruskoulun käynytkin ymmärtää, että elämän läpi pärjää taloudellisesti vaikka palkkatyötä ei tekisikään. Osalle vähimmäisturvalla elävistä olotila on tietoinen valinta; kenties protesti yhteiskuntaa vastaan. Työssä ollaan kun huvittaa tai työ on riittävän kiinnostavaa. Elämän muille osioille halutaan enemmän tilaa, mukaan luettuna lasten kasvatukseen.

14. PÄTKÄTÖITÄ JAPÄTKÄTOIMENPITEITÄ Pätkätyötä on ollut aina, mutta sen osuus on lisääntynyt. Vasta kun siitä tuli myös akateemisten riesa, ongelma on kunnolla tiedostettu. Julkisella sektorilla on lisätty projektityön (pätkätyön) osuutta ja yksityinen sektori sopeuttaa työvoiman kysyntää yhä tarkemmin suhdanteiden mukaan. Pätkätyö on tullut jäädäkseen. Työttömän peruspäivärahan saanti on ehdollistettu; aktiivisuutta on osoitettava. Yhteiskunta tarjoaa hyvää tarkoittavia pätkätoimenpiteitä. Päästäänkö kuntouttavilla ja aktivoivilla interventioilla tavoitteisiin? Tuleeko yhteiskunnan pakottaviin toimenpiteisiin osallistumisesta eräänlainen uusi ammatti ?

15. MISSÄ ON SE KYLÄ, JOKA KASVATTAA NUOREMME? Me suomalaiset olemme eteviä luomaan humaania lainsäädäntöä ja puhumaan nostalgisesti. Lähes kaikki ikätoverini tuntuvat kaipaavan takaisin maalle. Entiset kotikylät ovat autioituneet eikä kyläkulttuuria ole syntynyt kaupunkeihimme mm. jatkuvan muuttoliikkeen (5%/v) takia. Todellisuudessa kävelemme liian usein ohi. Asuinalueiden yhteisöllisyys lähtee kansalaisista itsestään. Pieleen menee jos siitäkin tehdään ammatti-”työtä”. Kesämökit hylkäävä uusi sukupolvi hoitaa homman, viimeistään. Kaupunginosista tulee vihdoin yhteisöllisiä kyliä.