Tietotalouden perusteet

1. Tietotalouden perusteet Taylorismi/Fordismi/Postfordismi

2. Taloudellisten järjestelmien historia • Esikapitalistinen vaihe: • Merkantilismi: tavaroiden tuotanto rahan avulla • Kapitalistinen vaihe: 1.Pre-fordismi (1780-1910) (alenevat voitot) • 2.Fordismi/Taylorismi (1910-1980) • Rahan tuotanto tavaroiden avulla • Postfordistinen/kognitiivinen kapitalismi: rahan tuotanto tiedon avulla • Kapitalistinen kasautuminen: rahan muuttaminen pääomaksi (historiallisesti vaihtelevat muodot: materiaalisten tavaroiden tai ”tiedon” avulla)

3. Tarkastelun tasot • Tuotanto-organisaatio/koneet ja niiden vaikutukset tuotantoon ja työntekijöiden keskinäisiin suhteisiin ja ”mielentiloihin” (”mielen ekologian” perusta) • Tulonjaon järjestelmä • ”Ohjausjärjestelmä” • Muutokset työssä ja tuotannon-organisaatiossa aina ensisijaisia tutkimuksen näkökulmasta

4. Tayloristis-fordistinen (keynesiläinen) malli • Kaksi jalkaa: • 1. Tuotannon rakenne (taylorismi) • 2. Tulonjako ja valtiointerventio (fordismi: hyvinvointivaltio ja keynesiläinen politiikka) • ”Kasautumisen muoto”

5. Taylorismi • Työn tieteellinen organisointi (tuotannon mekaaniset tekniikat, liukuhihna, standardisoitu sarjatuotanto) • Tuottavuuden voimakas kasvu ja tehtaiden koon kasvu (skaalaekonomia) ==> tuotannon keskittyminen suuryrityksiin • Tuotannon kasvua vastaa työllisyyden kasvu (tehdastyöläisten) • Tiukka hierarkia ja kuri työpaikoilla ja tehtävien eriyttäminen (suunnittelun ja toimeenpanon, henkisen ja ruumiillisen työn ero), työn osittelu • Sukupuolittunut “työnjako”: nainen/koti/vapaa-aika uusintaa/ylläpitää, mies/tehdas tuottaa, luo uutta • Suljettujen tilojen kuriyhteiskunta, jossa jokaisella on paikkansa:määrättyyn aikaan, määrättyjä asioita määrätyssä paikassa

6. Fordismi • Korkeata työn tuottavuutta vastaa kestokulutushyödykkeiden runsas tuotanto: yritäjille välttämätöäntä löytää tilaa markkinoilta ja välttämätöntä, että ihmisillä on riittävästi ostovoimaa luomaan kysyntää (fordismi) • Työn hinta ei ole riippuvainen työttömyyden tasosta (markkinoista), vaan tuottavuuden dynamiikasta: jos tuottavuus nousee, täytyy myös työläisten ostovoiman kasvaa, jotta voidaan luoda tuottavuuden kasvua vastaavaa kysyntää. • Valtion tehtävä on taata tuotannon ja kulutuksen kasvun kehä, ei pelkästään tulosopimusten neuvottelujen tuomarina, vaan myös sosiaalisten tulonsiirtojen epäsuoran tulonjaon kautta (koulutus, koti, terveydenhuolto jne..) ==> keynesiläinen politiikka

7. Teollisen yhteiskunnan työ • Tietyssä paikassa • Määrättyyn aikaan • Tuottaa erityisiä tuloksia: tavaroita • ”Tehdas” näyttämönä tilan, ajan ja toiminnan yhtenäisyydelle • Yhteiskunta organisoidaan tehtaan mallin mukaan

8. Tuottavuuden potentiaalinen kehitys Pääoma/ työ kompromissin vakaus Kansainvälistyminen heikkoa Tuotantoprosessin “taylorisointi” Työläisten hyväksyntä kamppailut keskittyvät ostovoimaan Kulutuksen outlets tuottavuushyödyt sallii Staat.taloud kasautuminen Välineellisten hyödykkeiden tuotanto Voittojen taso Fordistisen kasvun kehä (Boyer)

9. Työ? • Mykkää: työssä ei puhuta • Suoritukseen keskittynyttä • Toistuvaa fyysistä suorittamista • Työ ja perhe, tuotanto ja ”uusintaminen” erillisiä • Perhe/koti/vapaa-aika erillinen ja välttämätön kasvatuksen, affektien ja persoonallisuuden rakentumisen alue.

10. 1970- luku: fordismin kriisi • Tuottavuuden kasvu pysähtyy. Pääasialliset syyt: • - johtamisen/ohjauksen kustannukset ja epäsuorat kustannukset liian korkeita yhä monimutkaisemmassa ja suuremmasa tuotantojärjestelmässä (suuryritykset tehottomia ja byrokraattisia) • - työläisten/uusien sukupolvien tyytymättömyys tehdaskuriin ja liikehdintä, yhteiskunnallisten konfliktien lisääntyminen. • - raaka-aineiden hinnan nousu ja rahoituksen epävakaus (öljykriisi/kv- finassimarkkinat) • Kestokulutushyödykkeiden kysynnän väheneminen: autot, kodinkoneet jne. markkinoiden “kyllästyminen” • - tuotanto huonosti eriytynyttä ja liian standardisoitua • - kansainvälisen kysynnä lasku kansainvälisten suhteiden epävakauden takia (“kylmä sota”/maailman jakautuminen)

11. 80- luku: Millä strategialla ulos kriisistä? • 1. asettamalla kyseenalaiseksi ay-liikkeen valta ja lisäämällä energialähteiden kontrollia (esim. Öljy); (Thatcher/Reagan) • 2. hajauttamalla tuotantoa, jotta ay-liikkeen yhtenäisyys saadaan hajalle ja jotta kyetään vähentämään epäsuoria kustannuksia; • 3. pyrkimällä joidenkin ei suoraan tuotantoprosessiin sidoksissa olevien taloudellisten tehtävien “ulkoistamiseen” (siivous, ylläpito, mainonta, laadun valvonta, tutkimus ja kehitys , logistiikka jne.) • 4. lisäämällä tuotannon joustavuutta ja sen päämäärä on lisätä tuotteiden muuntelumadollisuuksia, siis samasta tuotteesta voidaan tehdä eri versioita (”yksilöllisyyden” aika) • 5. yhdistämällä joustavuus korkeaan automaatioon, joka takaa tuottavuuden kasvun; yritetään keksiä “joustava liukuhihna” • 6. hylkäämällä mekaaniset, joustamattomat, standardisoidut ja toistoa vaativat tekniikat ja tuotava tuotantoon joustavat kommunikaatiotekniikat (siirtymä mekaanisista tekniikoista informaatiotekniikoihin)

12. Informaatiotekniikoiden vaikutukset • Teknologinen joustavuus • Tuotannollinen joustavuus • Suuryrityksen “laihtuminen” • Suuryrityksen ja pienyrityksen suhteiden uudet muodot • Työn joustavuus ja uudet muodot

13. Työmarkkinoiden muutos • Työn “älyllisyys” kasvaa, mikä ei välttämättä merkitse sitä, että työ olisi kvalifioituneempaa. • Älyllisyys/kommunikatiivisuus on näkyvämpää ja työ informaation käsittelyä (palveluketjut). • Ero kvalifioidun, asemaltaan vahvan ja kvalifioitumattoman, asemaltaan heikon ja tehtäviltään vaihtelevaan työvoiman välillä hämärtyy. • Siirrytään jakautuneilta työmarkkinoilta prekaareihin työmarkkinoihin, jotka vaikuttavat työvoiman kaikkiin kategorioihin ja muuttavat myös työsuhteita. • Vakituisen ja määräaikaisen työsuhteen väliin syntyy uusia työsuhdetyyppejä. • Koulutuksen tavoitteet muuttuvat: valmiuksia/potentiaalisuuksia eikä erityistaitoja • Persoonallisuuden arviointi tärkeäksi: alistumishalu/itsenäisyys

14. Työn joustavuus • Työn joustavuuden kolme tyyppiä: • 1. Perinteisten työtapojen ja työn hajoaminen; • 2. Epätyypillisten työsuhteiden synty; • 3. Itsenäisten työntekijöiden määrän kasvu (taloudellisesti riippuvaisten), usein tosiasiallisesti yhden yrityksen alihankkijan asemassa; • Uudet työntekijätyypit: • * “valmiustilassa” olevat ; • * muodollisesti itsenäiset, mutta käytännössä yritykselle alisteiset (useimmiten yritykselle, joka on antanut heille potkut) • * erilaisten näennäsiten tuotanto ja palvelu osuuskuntien jäsenet; • * epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät(osa-aikainen, määräaikainen, oppisopimuskoulutettava, koeajalla työskentelevä jne.); • * vuokratyöläiset • * kotiavustajat jne.; • * puhelin/tele työläiset.

15. Työajan ja palkan joustavuus • Työaikojen eriytyminen: • - myös pienissä yrityksissä työ/tuotanto on jatkuvaa; • - ylitöiden lisääntyminen; • - työajan ja elämän toisiinsa sekoittuminen; • - työajan yleinen lisääntyminen • Palkan joustavuus: • - palkan yksilöllinen määrittely; • - kaiken “automaattisuuden” katoaminen (palkankorotuksista, ikälisät jne) • - palkan vaihtelu; • - palkan irrottaminen tuottavuudesta • - suurempi riippuvaisuus yrityksen edusta; • - suurempi riippuvaisuus työmarkinoista (työttömyyden tasosta) • Työn joustavuus korostaa yksilöllisen sopimisen merkitystä kollektiivisen kustannuksella

16. Juostavuuden lisääntymisen yleiset vaikutukset • Katkeaa sidos tuotannon kasvu = työllisyyden kasvu • katkea sidos tuottavuuden kasvu = työstä saadun tulon kasvu • Kansainvälisten tekijöiden merkitys kasvaa (talouden globaalistuminen) • Kansallisvaltion merkitys heikkenee ja keynesiläinen politiikka ja hyvinvointivaltion politiikat eivät toimi ja samalla erilaiset “lokalismit” kasvattavat merkitystään. • Tulonjako muodostuu “hämärämmäksi” • Työn yhteismitallisuuden kadotessa lisääntyvät sukupuolisen syrjinnän ja rasismin uudet muodot (ei mitä teet. Miltä näytätä, vaan “mitä olet”, “mitä voisit olla”)

17. ”Keskiluokan kriisi” • Julkisten palveluiden kilpailuttaminen ja yksityistäminen ovat vaikuttaneet perinteisen keskiluokan työsuhteisiin ja muuttaneet niiden sisältöjä. • Julkiset työpaikat eivät varmoja työn ja urakehityksen kannalta • Työtehtävät yhä epämääräisempää toisten työn kontrollointia ja projektien hallinnointia. • Yrityksissä uudet johtamisjärjestelmät kasaavat alemmalle johdolle lisää työtehtäviä ja vievät työn varmuutta • Julkisten palveluiden yksityistäminen vaikuttaa myös toista kautta: perheet joutuvat sijoittamaan yhä suuremman osan tuloistaan asumiseen, työmatkoihin, lasten hoitoon, koulutukseen ja harrastuksiin • ”Sinkkujen” määrä kasvaa nopeasti Euroopan metropoleissa

18. Prekarisoitumisen seurauksia • Työvoiman kvalifikaatio muuttuu: ajan kuluessa kasautunut ”ammattitaito” muuttuu ”potentiaalisuudeksi”. Se muodostuu oppimisesta ja sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin • Kokemusta jostain erityisestä alasta ei pääse kasautumaan (sukupolvien välinen ero heikkenee?). • Prekarisoituminen vaikuttaa koko elämään, elämän tavoitteisiin ja odotuksiin ja siirtää niitä enemmän pelkän hengissä selviytymisen suuntaa. •  Syntyy katkos aktuaalisen tilanteen ja tulevaisuuden odotusten väliin: kun saan vakituisen työpaikan, niin sitten alan ”elää”, perustan perheen, ryhdyn harrastamaan jne. ennen sitä vain työ/koulutus. • Seuraus: ei ole varaa investoida kestokulutushyödykkeisiin ja asuntoihin, mikä osaltaan tekee vastavuoroisesti työvoimasta myös joustavaa… • Omnia mecum porto

19. Nykytyön luonteenpiirteet • Itsenäistä • Persoonallista • Asiantuntevaa Olennaista: - Päätöksenteon itsenäisyys - Ulkoiset verkostot - Investointi omiin kykyihin

20. Taidot • Vuorovaikutus, kommunikaatiokyky • Tilanteeseen sopeutuminen • Mahdollisuuksiin tarttuminen • Muutoksen sietäminen • Elämän ”sotkuisuus”/päällekkäisyys (monet mahdolliset maailmat)

21. Työn koordinaatit • Tilaltaan rajatonta • - paikan muuttuminen epämääräiseksi • Ajaltaan loputonta • - ajan muuttuminen epämääräiseksi • Tehtäviltään näkymätöntä • - työtehtävät vaihtelevat

22. Missä työtä tehdään ja tuotetaan? Mahdollisesti kaikkialla. • Milloin työtä tehdään ja tuotetaan? Mahdollisesti aina. • Mikä on työtä ja tuottavaa? Mahdollisesti mikä tahansa. • Mitä tehdään kun tehdään työtä? Mahdollisesti mitä tahansa. • Kuka tekee työtä ja tuottaa? Mahdollisesti kuka tahansa, jokainen.Ongelmat: rekrytointi, työn ohjaus ja valvonta, työn ja tuotannon suunnittelu, työajan ja työtilan määrittely.

23. Vaihtelu • Työtiloja • Työaikaa • Työtehtäviä • Työhistoriaa • Horisontaalista ja vertikaalista • -tilallinen läheisyys korvautuu etäisyydellä • - kronologinen jatkuvuus ”kestolla” • - määrättyjen asioiden tekeminen mahdollisella tekemisellä, abstraktilla kyvyllä varioida.

24. Yleiset kyvyt • kyky ajatella ja ymmärtää mitä tahansa korvaa erityistaidot • kyky muunnella, varioida ja liikkua kontekstista toiseen korvaa keskittymisen • Mahdollisen toiminnan kyky (potentiaalisuus/dynamis/”mahti”) korvaa konkreettiset tehtävät • Sitoutuminen työhön heikkenee

25. Mahdollisuuksien moneus • Työ ei välitä suhdetta maailmaan • - epäluottamus määrättyä työtehtävää kohtaan • ”Yhteisö” tai perhe ei välitä suhdetta maailmaan • - epäluottamus yhteisöä kohtaan/yhteisöt vaihtelevat • Koulutus ei takaa työn jatkuvuutta • - epäluottamus koulutusta kohtaan • - ”oppimaan oppiminen”

26. On oltava kiinnostunut kaikesta välittämättä mistään • Tehtäviin sitoutuminen heikkenee • Uusi kiinnostaa pelkästään uutuuden vuoksi • Työn sosiaalinen puoli korostuu • Levoton työ - ”Tietokoneen käyttäjät ovat levottomia kolibreja” - ”Päivittäiset häiriöt ja keskeytykset ovat olennaisia heidän työlleen” - ”Häiriöt eivät ole vain työn rutto, vaan joskus myös itse työtä” - ”Joutua irtileikatuksi muista työntekijöistä on joutua irti kaikesta”

27. Yhteisöresurssit • Työn uudelleen järjestelyn muotojen kautta näkymättömiä ja henkilökohtaisia tai ”eettisiä” kykyjä, yksilön koko yhteisö (perhe, ihmissuhteet, harrastukset, kommunikaatiokyvyt) otetaan osaksi tuotantoa. • yhteisöresurssit vastaavat vanhan teollisuustuotannon luonnonvaroja. • Perheestä tulee osa työtä ja tuotantoa, koska työllä ei ole selkeitä ajan ja tilan ja tehtävien koordinaatteja • Perinteiset ”kodin taidot” /oikonomia työelämäkykyjä

28. Kotityö mallina • Kotityö: kaiken seuraaminen yhtä aikaa (”huushollaus”) • Kotityö = ”elävää työtä”, ei supistu erityisiksi suorituksiksi, jää usein näkymättömiin, esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin • ”Kotityömäisyys” luonteenomaista kommunikatiiviselle työlle ylipäätään.

29. Hajamielinen työ • Hajamielisyys on avain työn ruumiillisuuteen. • Asumme ja liikumme kiinnittämättä suuremmin huomiota yksityiskohtiin. • Hajamielisinä käytämme tilaa aistimellisesti (kaikilla aisteillamme), ruumiillisesti (emme jollain elimellä) ja materiaalisesti. • Mielemme on niin sanotusti toiminnassa, se tekee jotain olennaista, mutta se ei tee mitään erikoista. • Kommunikatiivinen työ ruumiillista työtä

30. Voiko koko elämä olla työtä? • Työ pelkästään välineellisenä • - työn sisällöt eivät kehity • Työ moraalisena pakkona ja kulttina • - työleiri

31. Lisääntyvät riskit • Työn ja tuotannon organisaatioiden kompleksisuus • T&T ympäristöjen ennakoimattomuus • Markkinakontekstien nopea muutos • T&T tehtävien muuttuminen epämääräisiksi • Koskettavat suoraan myös kotia ja elämää

32. Riskien jakamisen ja hallinnan mekanismien puuttuessa • Opportunismi • - alistuminen mihin tahansa ja pelkän olemassa olevan hyväksikäyttö (”Musulmaani) • Kyynisyys • - mahdollisuuksien horisontin sulkeutuminen ja kaiken näkeminen jo tapahtuneena, toisten alistaminen mihin tahansa (psykopatologia töissä, ”Snakes in suits”(Paul Babiak, Robert D. Hare) • Aika –ja muutosperspektiivin sulkeutuminen • Kummassakin tapauksessa itsenäisyys puuttuu (työntekijästä tulee yritykselle riski)

33. Riskien vähentäminen • Toiminnan itsenäisyyden kasvattaminen • - liikaa yrityksestä riippuvainen työntekijä on riski yritykselleen ja itselleen • Verkostojen laajentaminen ja intensiivisyys • - vuorovaikutus yli annettujen verkostojen. • Tietokykyjen kasvattaminen yli välittömien työtehtävien vaatimusten, investointi itseen • - jatkuva koulutus ja itsen muokkaus

34. Riskien hallinta • Työntekijän riippumattomuus työtehtävästä ja yrityksestä • - taloudellisesti (pääsy rahatuloon työstä riippumatta) • - tiedollisesti (pääsy koulutukseen työstä riippumatta) • Mitä vapaampaa ja itsenäisempää työvoima on, niin A) Työntekijän kannalta • Työmarkkinat kehittyvät sitä paremmin, mitä enemmän tiedon saatavuus ja kiinnostus uuden tiedon hankintaan ylittävät yritysten välittömät vaatimukset työvoimalle. B )Yritysten kannalta • Työmarkkinat toimivat ja kehittyvät, kun rakenteet, kuten koulu, yliopisto ja erilaiset erikoistumisväylät antavat mahdollisuuden levittää tietoa, joka ylittää kullakin hetkellä työtä hakevien tiedontarpeen.

35. Ekstra • ”Ylijäämä” on voimavara, jonka avulla (alueelliset) työmarkkinat kykenevät pelaamaan mahdollisuuksillaan eivätkä jähmety olemassa olevan kysynnän/tarjonnan optimaalisen kohtaamisen organisoinniksi. • Työvoiman koulutusta ei voi jättää työntekijöiden tai työnantajien harteille eikä näiden keskinäisen sopimuksen varaan. • Ylijäämän voi synnyttää vain poliittinen/tahtova antagonismi, koska tuottavuushyötyjen jakamisen malli ei toimi.

36. Uusi sosiaaliturva? • Irti määrätyistä työtehtävistä • Mahdollisuus taloudelliseen ja tiedolliseen itsenäisyyteen (työsidonnaisuuden purkaminen/ ihmisoikeudet) • Mahdollisuus verkostoihin, jotka ylittävät työtehtävän suorittamiseen tarvittavat (liikkumisen vapaus) • Mahdollisuus ”investoida itseen” (vapaa pääsy koulutukseen/opiskeluun). • Mahdollisuus kieltäytyä ”paskaduunista” (työn sisältöjen kehittäminen) • Autonomia: utopiaa vai työn ja tuotannon vaatimus?