Elokuva- ja televisiotutkimuksen perusteita

1. Elokuva- ja televisiotutkimuksen perusteita Fiktion merkitys Elokuvan herättämiä pelkoja

2. Pelkoja • Elokuva tarjoaa huonoja roolimalleja ja tekee nuorista katsojista murhamiehiä ja huoria • Elokuva ja TV voivat aiheuttaa psykofyysisiä vaurioita • Kiihkeä montaasi ilmentää nykyelämän hektisyyttä ja pirstaleisuutta ja tekee ihmisistä entistä vieraantuneempia • Elokuvan on mekaanista ja keinotekoista ja siksi vieraannuttavaa • Elokuva tyhmistää katsojat tarjoamalla viihdettä pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan • Klassinen leikkaus "suturoi" katsojan kiinni elokuvatekstiin → ideologista epäkriittisyyttä • Elokuvan katselu on passiivista → veltostumista ja poliittista passivoitumista.

3. Audiovisuaalisen representaation tarjoamat nautinnot • Visuaalinen mielihyvä sinänsä (skopoflia) • Voyerismi, tirkistelyvaikutelma • Samastuminen ja tunnereaktiot • Eskapismi • Oppiminen • Ylevöityminen

4. “Visual pleasure and Narrative Cinema”(I) • Scopophilia: toisten ihmisten katselemisesta nauttiminen, heidän alistamisensa uteliaalle ja ahallitsevalle katseelle • Valtavirtaelokuva näyttää suljetun maailman, jossa ihmiset näyttävät toimivan yleisöstä riippumatta → voyeristinen fantasia ihmisten tarkkailemisesta yksityisimmillään • Illuusio voyeristisesta erityneisyydestä elokuvateatterissa • Valtavirtaelokuvan konventiot jäsentyvät ihmisruumiin mukaan ja keskittävät huomion siihen → samastuminen valkokankaan henkilöihin

5. “Visual pleasure and Narrative Cinema”(II) • Katselemisen nautinto jäsentyy akselilla maskuliininen/ aktiivinen ja passiivinen/feminiininen → miehinen katse projisoi fantasioita naiseen, jonka olemus on koodattu ilmentämään eroottisuutta • Miestähden puoleensavetävät piirteet eivät ilmennä eroottisen katseen kohteena oloa vaan täydellistä, vahvaa ego ideaalia • Fetisistinen skopofilia rakentuu kohteen ulkoisen kauneuden varaan tehden siitä jotakin itsessään nautittavaa Valikoiden Laura Mulveyn artikkelia mukaillen

6. Samastuminen ja sitoutuminen Mitä on samastuminen? • Kuvitella olevansa tarinan henkilö • Tuntea sympatiaa tarinan henkilöä kohtaan jonkin asteisen tunnistamisen kautta • Projisoida itsensä tarinan tilanteisiin Mitä on sitoutuminen? (Murray Smith) • Recognition (tunnistaminen) • Alignment (suhteutuminen) • Allegiance (liittoutuminen)

7. Eskapismin problematiikkaa • Passivoiko viihde? • Tarjoaako viihde vain korviketyydytystä? • Onko viihde regressiota ? (Freud) • Tukahdutetaanko ahdistus sen sijaan että etsittäisiin ratkaisuja ongelmiin? • Onko kyse ongelmien tunteellistamisesta ja yksinkertaistamisesta? • Se mikä on yhden regressiota saattaa olla toisen syvintä elämysmaailmaa • Houkuttelee kohtaamaan ongelmia hieman omasta perspektiivistä poikkeavalla tavalla

8. Väkivallan lumo • Oikeuden tapahtuminen. • Tunteiden hallinta • Tunteiden kokeminen ja ilmentäminen: • Ärsyke- ja jännityshakuisuus • Fantasia • Fiktio kontekstina • Historiallinen konteksti • Todenkaltaisuus • Sosiaalinen identiteetti • Sosiaalinen kontrolli

9. Fiktion tarpeellisuudesta • Tarve tehdä sosiaalisesti ja psyykkisesti tärkeistä asioista miellyttäviä. • Mielikuvituksen evolutionäärinen arvo • Vapaus välittömän todellisuuden paineista mahdollistaa latenttien kysymysten, halujen ja toiveiden työstämisen • Making special (Diassannayake) • Tarina auttaa meitä antamaan muodon kokemuksillemme • Tarinoiden synnyttämät tunnekokemukset luovat kollektiivista identiteettiä • Fiktio mahdollistaa tunteiden tarkastelemisen hieman omista poikkeavista lähtökodista

10. Tragedian merkitys Tragedy is only an illusion in so far as any claim to make sense of all the evils of our life is an illusion (and perhaps tragedy does not claim this). The tragedies of real life, unlike those of the stage, are often shapeless, sordid, capricious, meaningless. But supposing this to be true (as I do), what then? It is not human to be content with this useless, even if ultimate, truth. We must try to understand, to cope, to respond. It is in this attempt that tragedy - that most great art - has its place. For it gives the hurtful twists of life a shape and meaning which are persuasive, which can be lived with. And that endurance and perspective are none the less real. As Gorgias so neatly put it “the man who is deceived has more wisdom than he who is no”. And so in the end the “deceit” is true to life and part of life and makes life the better for it. (Oliver Taplin: Greek Tragedy in Action)