Lastensuojelun tukihenkilötoiminta Helsingin sosiaalivirastossa

1. Lastensuojelun tukihenkilötoiminta Helsingin sosiaalivirastossa -HAASTEITA JA MAHDOLLISUUKSIA Lastensuojelun tukihenkilötoiminnan koordinaattori Piia Vanhatalo Syksy 2010

2. Historiaa • Helsingissä lastensuojelun tukihenkilötoimintaa on toteutettu vuodesta 1973 alkaen. • Toiminta alkoi suojelukasvatustoimistossa ja suojelukasvatusjaosto otti käyttöön nimityksen tukihenkilö, joka tarkoitti yksityistä suojeluvalvojaa. Samalla määrättiin tukihenkilön palkkiosta. • Toiminnan aloittamisesta tiedotettiin Helsingissä lehti-ilmoituksella – kiinnostuneita 150, joista ensimmäiselle tukihenkilökurssille osallistui 52. Näistä 36:lle osoitettiin tuettava. • Pienryhmien, ”työnohjausryhmien”, vetäminen sekä teemaillat, eli jatkokoulutukset alkoivat vuonna 1974 • 1976-1978 tukihenkilöistä koostuva tukihenkilötoimikunta, jonka tehtävänä oli kehittää tukihenkilöiden valmiuksia toimia tuettavan parhaaksi. Toimikunta kehitti mm. tukihenkilölomakkeita sekä tukihenkilöoppaan tukihenkilöille

3. Koordinaattorin pesti hallinnollisesti • Helsingissä koko kaupungin laajuinen lastensuojelun tukihenkilötoiminnan koordinaattori istuu Eteläisen perhekeskuksen alaisuudessa, esimiehenä Eteläisen perhekeskuksen päällikkö • Aikaisemmin toimi ollut yksi neljästä kaupungin alueellisista vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreista, uusi toimen sisältö ja rajaus varsin uusi

4. Faktaa • Yksi koordinaattori, joka työskentelee täysipäiväisesti ja koko kaupungin laajuisesti • Tällä hetkellä tukihenkilöitä postituslistalla 94, joista noin 20 tilanne epäselvä (ovatko tukisuhteessa juuri tällä hetkellä) • Aktiivisia, tapaamisissa ja tapahtumassa käyviä tukihenkilöitä alle 30 • Noin joka toinen kuukausi tukihenkilöille kirje, jossa ajankohtaisia asioita • 1-2 peruskurssia vuosittain uusille tukihenkilöille • 4 lisäkoulutusta ja 1-2 virkistystä vuosittain verkoston kanssa yhteistyössä • Tukihenkilöiden toivomia virkistyksiä sekä tuettavien kanssa että ilman x määrä vuodessa • Jatkuva rekrytointi ja uusien tukihenkilöiksi haluavien haastattelut

5. Koordinaattorin toimenkuva • Uusien tukihenkilöiden rekrytointi ja koulutus • Toiminnassa mukana olevien tukihenkilöiden jatkokoulutukset sekä virkistykset • Tällä hetkellä pääsääntöisesti VaNuPa-verkoston kanssa yhteistyössä • Yhteistyötä myös tuki- ja lomaperhe toiminnan kanssa • Yhteistyö muiden kaupungin vapaaehtoistoiminnan koordinaattorien kanssa • Sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtävä yhteistyö hakuvaiheessa ja neuvonta • Hakemusten vastaanottaminen • ”Matching” • Tukisuhteiden aloitusneuvottelut yhteistyössä sosiaalityöntekijän kanssa • Pysyväisohjeiden päivitys ja muu toiminnan kehittäminen • Toiminnan kokonaisvaltainen koordinointi

6. Koordinaattorin tukena • Tukiryhmä • Verkostot • Muut kaupungin vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit • Muut yhteistyötahot, joissa yhdistyy työn sisällölliset asiat, sekä järjestöjä että kaupungin sisäisiä tahoja (esim. Ehjä, tukiperhe- ja lomatoiminta)

7. Tukisuhde prosessina / HKI • Tukihenkilöhakemus sosiaalityöntekijältä koordinaattorille • Tuettavan ja tukihenkilön ”mätsääminen” • Tukihenkilön lisääminen resurssiksi asiakastietojärjestelmään (koordinaattori), jotta sosiaalityöntekijä voi liittää oikean resurssin oikeaan päätökseen. • Aloitusneuvottelu – ensimmäinen sopimus, käytännön sovittavat asiat, ”esiliinana” toimiminen • Sopimuksen uusiminen 6-12kk kerrallaan • Tukihenkilön osallistuminen tukihenkilöille tarjottavaan toimintaan • Tukihenkilön mahdollinen tuen tarve • Sosiaalityöntekijä – lähiohjaaja • Koordinaattori

8. Uusien tukihenkilöiden koulutus • 5 tapaamista, joista 3 arki-iltaa ja 2 viikonlopun päiviä • Kaikki osallistujat haastateltu ja hyväksytty etukäteen • Sisältää tukihenkilöiksi haluavien omien motiivien, odotusten ja resurssien tarkastelun lisäksi asiantuntijaluennon sekä paneelikeskustelun • Tavoite saada aikaan keskusteleva ryhmä, joka antaa kullekin osallistujalle ajateltavaa, sekä on avuksi heidän luodessaan mielikuvaa tukihenkilönä toimimisesta. • Koulutuksen tarkoituksena on saada kukin osallistuja henkilökohtaiseen prosessiin miettimään omia lähtökohtiaan, vahvuuksia ja osaamistaan sekä mahdollisia sudenkuoppia. • Mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan koulutusryhmä voi tavata myöhemmin säännöllisesti tai epäsäännöllisesti pienryhmänä, jolloin jo luodut kontaktit toimisivat myös ristiintyönohjauksellisessa vertaisryhmässä. • Koulutuksen toteutus tulee olemaan osittain toiminnallinen ja pyrkii osallistamaan osallistujansa • Tällä kertaa tukihenkilöille tarjotaan jokaisena arki-iltana iltapalaa sekä viikonloppupäivinä lounas.

9. Haasteet ja Mahdollisuudet • Suuri haaste ollut saada langat käsiin, työ ollut varsin levällään ja jäsentymätöntä. • Ei perehdytystä, työ luotava ja selvitettävä itse. • Yksi suurimmista haasteista on vastata tukihenkilöiden tuen tarpeeseen. Miten aktivoida ja motivoida sosiaalityöntekijät olemaan tukihenkilöiden tukena? Millaisia mahdollisuuksia koordinaattorilla on olla tukihenkilöiden tukena? • Uusien rekrytoiminen. Mistä hyviä, motivoituneita ja sitoutumishaluisia turvallisia aikuisia? Mistä miehiä? Mitkä rekrytointikanavat ovat tätä päivää ja miten tavoittaa oikeat ihmiset? Mitkä ovat rekrytoinnin eri keinot? Miten toiminta herättää huomiota, miten se tulisi nähdyksi? • Tukihenkilöiden tilanteen epäselvyydet, asiakastietojärjestelmän muutos yms. Sosiaalityöntekijöiden tietämättömyys tukihenkilötoiminnan erityispiirteistä. • Työn rajaaminen. Missä verkostoissa on hyödykästä olla työn kannalta, asiakkaiden kannalta oman jaksamisen kannalta? Mistä ympärille ”työyhteisö”?

10. Työn yksinäisyys vs. itsenäisyys! Aivan kuten tukihenkilönä toimiminenkin.. • Dialogin puute ja reflektoinnin tarve ajoittain suuri. Lähiesimies vastaa tähän tarvittaessa, tästä huolimatta arjen jakaminen ja työn sisällön suunnittelu helpottuisi työparin avulla. • Työ on ollut mahdollista luoda tekijänsä näköiseksi. Ei mallia tai rutiineja. • Mahdollista vastata kulloiseenkin ajankohtaiseen ilmiöön / tarpeeseen. Oma osaaminen ja kiinnostuksen kohteet käyttöön. • Pienryhmät • Tukihenkilötoiminnan kehittäminen vastaamaan niin asiakkaiden kuin vapaaehtoistenkin tarpeita • Helsingin sosiaaliviraston lapsiperheiden palvelualueen johtoporras näkee tukihenkilötoiminnan tärkeänä osana avohuoltoa ja haluaa kehittää sitä avohuollon kokonaisuudessa nostamalla tukihenkilötoiminnan yhdeksi vuoden 2011 painopisteistä

11. Keskustelu • Tällä hetkellä tuettavaa odottaa noin 16 lasta / nuorta. Näistä 3 on tyttöjä. Pojista 10 toivoo itselleen varsin perustellusti miespuolista tukihenkilöä. Toivetta puoltaa sosiaalityöntekijöiden näkemys asiakkaansa tilanteesta ja tuen tarpeesta. Suurin osa tukihenkilöä odottavista pojista on 14-18-vuotiaita. • Uusien tukihenkilöiden kurssilla on 11 henkilöä. Näistä kahdella on jo tuettava. Yksi uusista kurssilaisista on mies. Suurin osa kurssilaisista on 20-23-vuotiaita nuoria naisia, jotka toivovat tuettavakseen joko pientä poikaa tai minkä ikäistä tyttöä tahansa. • Millä perusteilla tuettaville valitaan tukihenkilöitä? Kuka jää ilman ja kuka menee kenenkin edelle ja miksi? Kenen toiveita kuunnellaan? Kestääkö suhde, jos toiveet eivät toteudu? • Mitä keinoja miesten rekrytointiin? Millä innostaa miehiä mukaan turvallisiksi aikuisiksi kasvavien poikien elämään?