1 / 12

Edmund Husserl, fenomenologia ja ankara tiede

Edmund Husserl, fenomenologia ja ankara tiede. Edmund Husserl (8.4.1859-26.4.1938). Husserl tunnetaan yleisesti fenomenologisen liikkeen perustajana

shakti
Download Presentation

Edmund Husserl, fenomenologia ja ankara tiede

An Image/Link below is provided (as is) to download presentation Download Policy: Content on the Website is provided to you AS IS for your information and personal use and may not be sold / licensed / shared on other websites without getting consent from its author. Content is provided to you AS IS for your information and personal use only. Download presentation by click this link. While downloading, if for some reason you are not able to download a presentation, the publisher may have deleted the file from their server. During download, if you can't get a presentation, the file might be deleted by the publisher.

E N D

Presentation Transcript


  1. Edmund Husserl, fenomenologia ja ankara tiede

  2. Edmund Husserl (8.4.1859-26.4.1938)

  3. Husserl tunnetaan yleisesti fenomenologisen liikkeen perustajana • Kääntyminen tieteellisistä teorioista ja ”objektiivisesta todellisuudesta” tietoisuuselämään ja tapaan, jolla todellisuus todellistuu kokemuksessa • Opiskeli ensin matematiikkaa mm. Karl Weierstrassin johdolla ja väitteli Wienin yliopistossa matematiikasta vuonna 1883 • Vuonna 1884 siirtyi opiskelemaan psykologiaa ja filosofiaa Wienin yliopistoon Franz Brentanon johdolla • Vaikuttui Brentanon opetuksesta niin paljon, että päätti omien sanojensa mukaan omistaa elämänsä filosofialle

  4. Brentanolta on peräisin kaksi Husserlin ajattelun keskeistä lähtökohtaa, joiden edelleenkehittelynä koko Husserlin tuotanto on mahdollista nähdä • Puhtaan ”kuvaileva psykologia” fenomenologian perusmenetelmänä • Ajatus intentionaalisuudesta eli siitä, ettei tietoisuus koskaan ole sulkeutunut itseensä vaan aina suuntautunut johonkin itsensä ylittävään  Fenomenologia on intentionaalisen tietoisuuden olemuksellisten rakenteiden puhdasta kuvailua

  5. Husserlin (fenomenologinen) tuotanto jaetaan usein kolmeen vaiheeseen, vaikkei mitään selkeitä rajalinjoja lopulta ole löydettävissä • Varhainen Husserl: Logiikan ja matematiikan perusteiden fenomenologinen (deskriptiivinen) selvittäminen - esim. varhainen pääteos: LogischeUntersuchung(Loogisia tutkimuksia) -n. 1901-1910 • Transsendentaalinen Husserl: Fenomenologinen reduktio, ajatus todellisuuden konstituoitumisesta tietoisuudessa -esim. Ideen I -1911-1920 • Myöhäinen Husserl: Tietoisuuden historiallisuus ja kerrostuneisuus tietoisuuden rakenteiden syntyä selvittävä geneettinen fenomenologia, ajatus kokevan subjektin ruumiillisuudesta ja kuulumisesta intersubjektiiviseen yhteisöön, sekä historiallis-kulttuurisen elämismaailman tematisaatio -esim. CartesianischeMeditationen, Krisis -1920-1938 • Tuotanto jaetaan myös Husserlin itsensä valmiiksi saamiin teoksiin sekä valtavaan käsikirjoitusaineistoon, jonka julkaiseminen jatkuu yhä Husserliana-kirjasarjassa (vaiheet löytyvät teoksista, mutteivät käsikirjoituksista!)

  6. Epämääräisten vaiheiden erottamisen sijaan ratkaisevaa on systemaattisesti erottaa toisistaan: i) Fenomenologinen menetelmä ja sen keskeiset lähtökohdat -Transsendentaalinenreduktio fenomenologisen tutkimuskentän avauksena (katseen rajaaminen tietoisuuselämään ja siinä kohdattuun todellisuuteen) -Todellisuuden ”konstituoitumisen” yleisten rakenteiden selvittäminen fenomenologian tehtävnä. ii) Fenomenologisella menetelmällä saadut tulokset -tarkemmat jäsennykset tietoisuuden yleisistä rakenteista ja todellisuuden tavasta ilmetä • Suurin osa Husserl-kritiikeistä kaatuu tämän erottelun laiminlyöntiin • Tutkimuskentän avaus ja siihen kuuluva kääntyminen tietoisuuteen otetaan lopullisena tuloksena ja Husserl nähdään yksinkertaisena subjektivistisena idealistina

  7. Ajatus filosofiasta ankarana tieteenä ja fenomenologinen menetelmä ensimmäinen luento: • ”Ankaran tieteen” asema tieteiden kentässä • Philosphy as rigorous science (viitataan PRS) Toinen luento: • Fenomenologinen reduktio vastauksena ankaran tieteellisyyden vaatimukseen • CartesianischeMeditationen, yms.

  8. Ankaran tieteen ideaali (PRS; s.167, 170, 196) a) Absoluuttinen (epäilyksetön) perusta b) Kaikenkattava lähtökohta c) Tutkimuskohteen lähtökohtaisuus ja perustavuus • Määrittänyt filosofiaa sen kreikkalaisesta alusta lähtien, mutta koskaan tähän ideaaliin ei olla kyetty vastaamaan • Nykyfilosofian tilanne on surullinen: yhtenäisenä kehittyvän filosofian sijaan filosofian kenttä on hajaantunut eri filosofioihin, jotka vain näennäisesti viittaavat toisiinsa (CartesianischeMeditationen §2) • Filosofian ja ankaran tieteellisyyden yhteenkuuluvuus on alkanut hämärtymään romantiikasta ja Hegelistä eteenpäin • Siitä, mitä filosofiaa seuraa on tullut henkilökohtaisen mieltymyksen asia • ”filosofia ei ole keskeneräinen tiede, se ei [nykymuodossaan] vielä ole ollenkaan tiede” (PRS; s. 166-169)

  9. Ankaraan tieteellisyyteen pyrkivän filosofian asema uhattuna kahdelta suunnalta • Luonnontieteet ja niiden voittokulusta kumpuava naturalismi ottaneet filosofian paikan kaikenkattavana, perustavana ja viimekätisenä rationaalisuuden muotona (PRS; 168, 169-185) • Erityistieden katsotaan tarjoavan kaikenkattavan ja mahdollisimman hyvin perustetun lähtökohdan todellisuuden itsensä tutkimiseen a) Objektiivinen menetelmä ylittää subjektiiviset mielipiteet ja tuottaa objektiivisesti perusteltuja tuloksia (pyrkimys absoluuttiseen varmuuteen) b) Luonnontieteiden mallia seuraavien erityistieteiden kenttä laajentunut kaikenkattavaksi (tieteiden kaikenkattavuus) c) Luonto nähdään todellisuuden perustasona ( luonnontieteiden perustavuus ja lähtökohtaisuus) • Historismi ja maailmankatsomusfilosofia luopuvat kokonaan tieteellisyyden ja absoluuttisuuden vaatimuksista ja julistavat kaiken suhteellisuutta (168; 185-196)

  10. ”Ankaran tieteen” asema tieteiden kentässä • Husserl päätyy kritisoimaan naturalismia ja luonnontieteellistä mallia tieteellisyydestä suhteessa kaikkiin kolmeen ankaran tieteen ideaalin ulottuvuuteen a) Sisäinen kritiikki, joka koskee luonnon tieteen epäjohdonmukaisuutta ja vaillinaista ymmärrystä sen omista perustoista • Naturalistinen luonnontiede itse etenee järjellisyyden ja perustelun yleisten ideoiden mukaisesti ja tekee yleisiä ja ideaalisia väitteitä esittäessään, että kaikki palautuu empiirisiin tosiseikkoihin ja niiden välisiin lainalaisuuksiin. (PRS: s.169-170) b) Objektivistinen menetelmä sulkee kaiken subjektiivisen ulos ja jättää Husserlin mukaan jälkeensä aukon, jota empiirinen psykologia ei pysty paikkaamaan c) Ajatus luonnosta todellisuuden perustasona osoittautuu Husserlin mukaan järjettömyydeksi • Näistä kritiikeistä, a) on vain negatiivinen, b) ja c) johtavat Husserlin mukaan positiivisella tavalla ankaran filosofisen tieteen (fenomenologia) ideaan. (PRS: s. 170)

  11. B) Empiirinen psykologia pyrkii paikkaamaan objektivistisen menetelmän jättämän aukon ottamalla tarkasteluun ”subjektiiviset ilmiöt” ja näin sulkemaan tieteiden kentän. • Husserlin mukaan empiirinen psykologia on kuitenkin lähtökohdiltaan riittämätön saamaan ankaran tieteellisen otteen subjektiivisen alueesta. • Tutkii subjektiivista (välittömästi ilmenevää, koettua ja läpi-elettyä) ikään kuin se olisi objektiivinen ja välillisesti lähestyttävä tosiseikka. • Voi paljastaa hyödyllistä tietoa tietoisuuden lainalaisuuksista, mutta edellyttää tutkimiaan ilmiöitä koskevan käsitteellisyyden ja ymmärryksen. • Husserlin mukaan empiirisen psykologian käyttämä käsiteapparaatti on vailla tieteellistä pohjaa ja perustuu vain naiviin jokapäiväiseen ymmärrykseen psyykkisistä ilmiöistä • Ei pysty itse tuottamaan tätä käsitteellistä jäsennystä subjektiivisisita ilmiöistä, koska käsitteellisyys säilyy samana ongelman asetuksesta lopputuloksiin • Tarvitaan tiede, joka lähestyy subjektiivista sinä itsenään • Deskriptiivinen psykologia / fenomenologia PRS: s. 171-178

  12. C) Fenomenologia ei vain täytä tieteiden aukkoa vaan osoittautuu lopulta luonnontieteitä perustavammaksi lähtökohdaksi • Viitaten subjektiivinen mielipide vs. objektiivinen totuus -asetelmaan, luonnontieteet esittävät tutkivansa todellisuutta itseään • Luonontieteet sulkevat asioiden subjektiiviset ilmentymät yms. pois nimenomaan päästäkseen käsiksi itsenäiseen ja kaikkien mielipiteiden taustalla vaikuttavaan todellisuuteen  Luonnontieteet tutkivat todellisuutta itseään, fenomenologia / psykologia vain todellisuuden subjektiivisia ilmentymiä • Samalla luonnontieteellinen toiminta kuitenkin olettaa subjektiivisen elämismaailman itsestäänselvyytenä • Tieteilijöiden kaikki toiminta tapahtuu elämismaailmassa ja nojaa sen kokemukselliseen annettuuteen • Myös tieteillä ja niiden tuloksilla on oma asemansa elämismaailmassa  Tieteet esittävät tutkivansa todellisuutta, mutteivät lopulta selvitä perustanaan (ja kaiken inhimillisen toiminnan perustana) olevaa elämismaailmaa (PRS 178-185) • Husserlin mukaan todellisuuden ja kokevan subjektiivisuuden perustavuussuhde kääntyykin lähemmin tarkasteltuna ympäri (toinen luento)

More Related